Viikon kuva vko 51

Tämäkin viikko jatkettiin kuvauksien suhteen siinä samassa "kurjuudessa" kuin viime viikko. Pakkanen piti Mansea hallussaan oikeen huolella, ja kuvauksista ei oikeen meinannut tulla mitään. Tosin olihan tällä viikolla kuvauskohteita. Pojan tarhan joulujuhlat ja sitten vielä se joulupukin vierailu, ja talvimaisemaankin sai kuvata. Joulujuhlasta ja joulupukin vierailusta tuli varmaan Suomessa tänäkin jouluaikana otettua tuhansia valokuvia, enkä usko että minunkaan kuvat eroisivat noista kuvista mitenkään. Osa on otettupokkarilla ja osa järkkärillä, nopeita tilannekuvia osa jopa heikossa valaistuksessa. Tosin olihan järkkärissä Speedlite-salama kiinni, se vähän helpotti kuvaamista.

Mutta tähän kirjoitukseen ei viikon kuvaksi pääse mikään noista tapahtumakuvista. Vaan jatketaan tuolla luonto-/ulkoilma-aiheella. Mansessa oli kuvaushetkellä -29 °C pakkasta ja se teki kameran käytön kanssa tepposet. Tarkoitus oli ottaa kuva järkkärillä, siinä kun pääsee kikkailemaan paremmin noiden valoitusaikojen kanssa, mutta EOS400D ei suotunutkaan enää toimimaan ulkona tuossa lämpötilassa. Kamera oli jalustalla ja kamerassa oli kiinni lankalaukaisin, piti ottaa pidemmän valotusajan kuva puista ja niihin osuvasta katuvalaistuksesta. Tarkennus vielä toimi objektiivissa hyvin, mutta kamera ei suostunut laukaisemaan ja ottamaan kuvaa. Liekö pakkanen hyydyttänyt kameran sisällä liikkuvat osat. Sisällä kun yhdistelmä toimi mitä parhaiten. Olen aikaisemmin kyllä ottanut ulkona kuvia talvella, mutta silloin pakkasta on ollut vain - 20 °C tai vähemmän. No allaolevan kuvan otin sitten D10 digipokkarilla, vaikka siinä ei ole niin monipuoliset ja hyvät säätömahdollisuudet. Kamera kiinni jalustaan ja valikosta 10 sec. vitkalaukaisu, ettei laukaisimen painaminen tärähdyttäisi kuvaa.

Torstai 23.12.2010 klo 2023. Canon PowerShot D10, ISO:400, valotusaika: 5.0 sec, aukko: 4.5, polttoväli: 14.3 mm.

Viikon kuva vko 50

Kuvauksellisesti surkea viikko. Ei saanut aikaiseksi montaakaan kuvaa. Miltei koko viikon oli mukavaa pakkaskeliä -10°C ja -20°C välillä. Ja muutamana päivänä aurinkokin oli sen pari tuntia horisontin yläpuolella, että olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi hyviä talvikuvia. Pahasti vain työssäkäynti haittasi harrastuksia jälleen kerran. Eikä sen yhden päivän aikana, jonka vietin etelä-Pohjanmaan eteläosassa sattunut mitään.

Mutta laitetaan nyt pari talvikuvaa näytille. Molemmat kuvat napattu taskussa hyvin kulkevalla Canon PowerShot D10 digipokkarilla.

Ensimmäisessä auringonpaistetta jääkide/pilviverhon läpi Tesomajärven maisemissa Tampereella. Itse asiassa tähän kuvaan innoitti kuurassa olevat puut. Maantai 13.12.2010 klo 1254. Canon PowerShot D10, ISO:80, valoitusaika: 1/800, aukko:4.9, polttoväli: 18.6 mm.



Toinen kuva on samalta päivältä, samoista maisemista. Kuurassa olevat puut muodostivat kivan käytävän polun ympärille. Maantai 13.12.2010 klo 1257. Canon PowerShot D10, ISO:80, valoitusaika: 1/400, aukko: 2.8, polttoväli: 6.2 mm.

Viikon kuva vko 49

Alan nyt keräämään tälläisen otsikon ja tunnisteen alle omasta mielestäni esille nostettavia kuvia. Kuvien ei välttämättä tarvi olla erityisen hyviä tai taiteellisia tai muutenkaan näyttäviä, riittää että kuvat nousevat jollakinlailla viikon ainana otetuista kuvista esiin. Voi olla, että vähäisen kuvausmäärän, eri syistä johtuen, takia jonain viikkoina ei tule kuvia ollenkaan tai sitten välinta pitää suorittaa vain pienestä määrästä. Mutta mitä sitten? Yritän aina näin maanantaisin saada edellisen viikon kuvat käytyä läpi ja laittaa tänne blogiin.

Vaikka otsikko ja tunniste on viikon kuva, voi niitä tulla kirjoitukseen silti useampi kuin yksi.

Mutta sen suuremmitta puheitta ensimmäinen kuva kehiin. Kuva on lempiaiheistani lentokoneista. Tämän suuntaista kuvaa olen yrittänyt saada aikaiseksi jo pitempään, mutta olosuhteet eivät ole olleet otolliset. Kuva on otettu perjantaina 10.12.2010 klo 15:01 Tampereella, reipaassa -15 °C pakkasessa. Kamerana Canon EOS 400D Digital, ISO 400, Valotusaika 1/400s, aukko 6.3, polttoväli 210 mm.

Tosin ei tässäkään kuvassa olosuhteet olleet aivan niin kuin olisin halunnut. Lentokoneen pitäisi lentää lähempänä kuuta, tai jopa kuun "päällä". Nyt on joutunut käyttämään aivan liian laajaakulmaa kuvatessa, lentokone on jäänyt liian pieneksi. Mikäli kone olisi lentänyt lähempänä kuuta olisi voinut zoomata tiukemmin. Mutta ehkä vielä saan aikaiseksi haluamani kuvan?

nurkkaus.net Testaa: Miniatyre Gyro Helicopter Thunder. Koelentoa

Nyt on sitten päästy koelentämään ja vähän enemmänkin lentämään verkkokauppa.com:in Miniatyre Gyro Helicopter Thunder (45347) kauko-ohjattavaa helikopteria. Yhdellä latauksella saadaan noin 4-5 minuutin lentoaika, mutta noin 3 minuutin kohdalla rupeaa jo huomaamaan että akusta alkaa olla potku vähissä. Kaasulla ei enää saa nopeaa vastetta nousemiseen, ja muutenkin liikkeiden vaste alkaa hidastua. Kopterin lattaminen onnistui todella hyvin mukana tulleella USB-johdolla, eikä vie kuin muutaman minuutin kun akku on täynnä. Ohjaimesta lataaminen on huomattavasti hitaampaa.

Itse kopteri on kyllä yllättävän vakaa hintaansa nähden, ja yllättävän helppo lenttää. Tosin aivan paikallaan kopteri ei leiju, vaan on kokoajan pienessä liikkeessä. Joko ylös-alas suuntautuvassa tai sitten sivuttaisessa liikkeessä, pienillä ohjausvivun liikkeillä on kuitenkin hallittavissa. Ohjaimessa olevista hienosäätönapeista ei hirveästi ole apua koneen lennon säätämisessä

Sinänsä kopteri on yllättävän laadukasta tekoa ja muutenkin hyvä laatuinen. Kahta pääroottoria pyörittää molempaa oma sähkömoottorinsa, toinen akselin taka-puolella ja toinen etupuolella. Nämä nostavat kopterin ilmaan ja kääntävät horisontaalisesti kopteria. Sivusuunnassa tällä kopterilla ei pysty lentämään. Takana on oma sähkömoottorinsa ylöspäin suuntautuvalle potkurille, joka pyörii vain tarvittaessa. Eli toiseen suuntaan pyöriessä se kääntää pyrstoä hieman ylöspäin ja kopteri lentää eteenpäin. Ja toisinpäin, kääntää pyrstöä hieman alaspäin ja kopteri lentää taaksepäin. 

Kopteri kestää pieniä kolhuja hyvin. Näin harjotellessa kopteri on lennellyt päin seiniä, lamppuja ja huonekaluja. Tähän asti ainoat vauriot ovat olleet roottoreiden lapojen kääntyminen ruuviensa alla. Törmäyksen voimasta roottorin lavat kääntyvät ja näin antavat hieman periksi, eivätkä mene niin helposti poikki. Pieniä naarmuja lapoihin on toki tullut ja mikäli lapoja ei suorista tarkasti törmäyksen jälkeen kopteri lentää epästapiilisti ja sen hallitseminen on mahdotonta. Yhden "pakkolaskun! jälkeen alemman roottoriparin voimansiirrosta tippui yksi hammasratas paikoiltaan eikä roottori pyörinyt kunnolla. Tämä korjaantui painamalla pinsetillä hammasratas akselillaan takaisin omalle paikalleen. Hetki kyllä meni vian paikallistamiseen.

Tästä on hyvä jatkaa, ja harjoitella pitämään kone ilmassa ja lentämään haluttuun suuntaan.

nurkkaus.net Testaa: Miniatyre Gyro Helicopter Thunder (45347) - verkkokauppa.com kauko-ohjattava helikopteri. Kokoaminen.

Ensimmäinen varsinainen juttu tähän blogiin "nurkkaus.net Testaa"-otsikon alle. Onhan näitä testejä ja arvioita tullut muutama kirjoitettua, mutta ne ovat tähän asti menneet omien otsikoidensa alle, vain tunnisteissa on nyt jälkikäteen lisätty jutulle "nurkkaus.net Testaa" leima.

Tällä kertaa testissä on siis verkkokauppa.com:in Ahvenanmaalta suoratoimituksena myymä kauko-ohjattava helikopteri. Tuote numero 45347 Miniatyre Gyro Helicopter Thunder, hinta 19,90 € postikuluineen. Tilasin tuotteen torstaina 16.9. ja postimies tai -nainen oli yrittänyt tunkea sitä postiluukusta tiistaina 21.9.. Melko nopea toimitus noin kirjeenä. Tosin itse pääsin hakemaan tuotteen lähipostista vasta keskiviikkona 22.9., paketti kun ei sitten mahtunutkaan omaan postilaatikkoon. Ja kokoamaan näin torstaina 23.9..

Kaikki helikopterin osat oli pakattu laatikon sisällä muoviin. Laatikon sisäpuolella oli muuta kuva ja tekstinpätkä kokoamisohjeita ja lennättämisohjeita. Mitään varsinaista ohjekirjaa ei  mukana tullut. Itse Helikopteri oli muuten valmiiksi koottu, mutta ylemmät roottorinlavat olivat irti. Missään kohtaa ohjeissa ei varsinaisesti kerrottu mitkä mukana tulleista lavoista kuuluisivat mihinkäkin kohtaan. Mutta nopealla päättelyllä oikeat lavat löytyivät ja samoin kiinnitystarvikkeet. Alemma lavat ovat merkitty B -kirjaimella ja ne ylemmät lavat A -kirjaimella. Mukana tuli myös yksikappale varalapoja kumpaankin sekä ylä- että alaroottoriin. Helikopterin saattaminen noin lentokuntoon ei vienyt montaakaan minuuttia. Mukana tulleella ruuvimeisselillä kiinnitti lavat ja kiristi vielä alalavat, niin kone oli koelentoa vaille valmis.

Ohjaimen kanssa olikin sitten vähän enemmän hommaa. Se oli kolmessa eri osassa ja lisäksi piti kiinnittää ohjainvivut ja muut tilpehöörit. Jonkin verran kokoamisessa tarvitsee kokemusta elektroniikan kiinnittämisestä. Varsinkin siitä kuinka piirilevyjä käsitellään, niihin ei välttämättä kannata tarrata suoraan kädellä kiinni. Staattisen sähköiskun vaara ja vaara siihen että käsistä irtoaa rasvaa juotuspinnoille on olemassa, vaikka piirilevyssä ei nyt niin hirveästi osia kiinni ollutkaan. Mutta piirilevynkin sai mukana tulleilla ruuveilla kiinni oikeaan paikkaan pitämällä reunoilta kiinni. Takakannen kiinnittämisessä tarvi olla tarkkana etteivät johdot jää kansien väliin ja mene poikki. Ne kun eivät ole kaikkein vahvimpia ja paksuimpia. No tarkkuudella ja huolellisuudella kaikki menee ja meni hyvin, ja ohjainkin oli nopeasti koottu. Vielä 6 kpl AA-pattereita takakannen sisään, latausjohto kiinni helikopteriin ja hetken päästä kokeilemaan. Mukana tuli myös USB-päinen latausjohto, eli helikopterin saa ilmeisesti ladattua myös tietokoneen USB-portista. Tästä ei kyllä ollut mitään mainintaa missään ohjeissa tai lähetyslistassa.

Koko setin kokoamiseen meni noin ½ tuntia. Ei mikään ylitsepääsemättömän vaikea urakka. Pitäisi onnistua kaikilta yli 15-vuotiailta, joille helikopteri on ohjeiden mukaan suositeltu.

Kokoa tällä helikopterilla on seuraavanlaisesti:

Pituus: 20 cm

Korkeus: 10 cm

Roottoreiden halkaisija: 17 cm

Seuraava vaihe on sitten opetella lentämään tällä lelulla. Ensin tietenkin vain nousuja ja laskuja, sitten varovastai leijumista paikallaan. Lopuksi kone lentääkin johonkin suuntaan täällä sisällä. Mutta mihin se on sitten seuraavan jutun aihetta. Ja ehkä tästä lähdetään polulle, joka vie johonkin. Polulle joka voi tulla kalliiksi, 19,90 € helikopteri voi saada innostuksen näihin laitteisiin, ja lisää ja isompia ja aidompia tulee hankittua. Sen näkee sitten.

Kulkemista GPS seurannassa. Testissä 3 eri ohjelmaa.

Kulkemista GPS seurannassa eli 3 eri GPS-pohjaista ohjelmaa kännykkään helpottamaan liikuntasuoritusten tarkkailua ja seurantaa. Päätin tehdä tälläisen semi-empiirisen testin ja tutkimuksen näiden kolmen ohjelman kesken. Nämä ovat tosiaan vain ja ainoastaan omia mielipiteitäni, enkä ole saanut ohjelmien valmistajilta mitään hyödykkeitä testin lopputulokseen vaikuttamaan. Puhelimena, johon ohjelmat on asennettu, toimii vuoden verran käytössä ollut Nokia E75, jossa on uusin mahdollinen ohjelmaversio (211.12.01). Testinä toimi kolmena perättäisenä päivänä koirien ulkoilutuslenkki, joka käveltiin samaan suuntaan samoilla teillä eri ohjelmien seuratessa kulkua. Joka kerralla puhelin oli samassa taskussa, takin vasemmalla puolella. Ei ehkä täytä varsinaisen tieteellisen tutkimuksen tuntomerkkejä otantojen määrän suhteen eikä absoluuttisten olosuhteiden suhteen, mutta ensivaikutelmaa ja mielipidettä pystyy muodostamaan.

Ohjelmina ovat Sport tracker, Endomo tracker ja MapMyTrack. Olen käyttänyt jokaista ohjelmaa aikaisemmin, sekä tässä puhelimessa että osaa Nokia E65 mallissa, joten niiden käyttö on tuttua.

Sport tracker, ilmainen. Ovi-kaupasta. Linkki harjoituksiin.
versio 3.51(0) (S60 3.2)

Lämpötila n. 14 °C, puolipilvistä, sunnuntai 5.9. klo 1930.

Ohjelma käynnistyy suhtkoht nopeasti. Ja satelliitit löytyvät aGPS:n avulla hyvin. Aloitussivulla on näkyvissä nopeus, matka, harjoitusaika ja sydämen syke sekä karttanäkymä, mikäli se on kytketty päälle. Kartta on OpenStreetMap tuotantoa. Kartta ladataan datayhteyden avulla, aivan kuin tietojen lähetyskin tapahtuu. Eli käytöstä aiheutuu jonkin verran kuluja, tosin kiinteähintainen datapaketti ei paljon hetkahda näistä tietomääristä. Ohjelmasta löytyy muitakin näyttömahdollisuuksia, joissa näkyy eri tietoja. Itse en näistä muista tiedoista paljon välitä. Ohjelma laskee myös askeleet, mikäli puhelin sitä tukee. Ja sen saa yhdistettyä sykevyöhön, niin näytöltä näkee harjoituksen syketasoja. Harjoitusta ladattaessa nettipalveluun voi valita kenen kanssa tiedot jakaa, sekä sen jakaako sen myös Facebook:iin.

Ohjelman nettisivu on melko raskas flash:iin perustuva. Jokaisesta harjoituksesta näkyy kuljettu reitti kartalla, sekä nopeus, matka, kalorimäärät, keskinopeus että viivadiagrammi nopeudesta ja korkeuseroista. Kartta web sivulla on Google Mapsista. Sivustolla näkyvät harjoitukset voi joko jakaa kaikille, tai sitten vain harjoituskavereille, eli ne vaativat kirjautumisen sivuilla. Olisi ehkä hyvä jos sivustosta olisi olemassa vielä joku lite versio tai mobiiliversio. Itse kaipaisin sivustolle karttanäkymää missä näkyy 10 viimeisintä harjoitusta, sellaista kuin ohjelman beta-versiossa oli. Tai ehkä jopa sellaista karttanäkymää mihin voi valita reitit mitkä näkyvät samalla kartalla. Näin voisi vertailla harjoituksia.

Ohjelma antoi harjoituksesta seuraavanlaiset tulokset.

Kesto: 37.48 min

Matka: 4,04 km

Keskinopeus: 6,4 km/h

Askelia: 4258

Kulutettu energia: 287,5 kCal

Positiivista:

• Monipuoliset näytöt.
• Nopea käynnistyminen.
• Hyvä kartta, jonka näkymisen voi valita päälle/pois.
• Tiedon siirtäminen sujuvaa.
• Tiedon jakaminen Facebook:iin automaattisesti.
• Suunniteltu Nokia puhelimia varten, Sympian käyttöjärjestelmälle.

Negatiivista:

• Suunniteltu Nokia puhelimia varten, Sympian käyttöjärjestelmälle.
• Ei saatavana muille käyttöjärjestelmille, olet kiinni Nokian malleissa.

Endomondo tracker, ilmainen. Ovi-kaupasta. Linkki harjoituksiin.
versio ?

Lämpötila n. 14 °C, puolipilvistä, maanantai 6.9. klo 20

Ohjelma käynnistyy suhtkoht nopeasti, ja sateliitit löytyvät hyvin. AGPS auttaa tässäkin. Aloitussivulla on näkyvissä matkan kesto, nopeus ja pituus. Live karttaa ei ole saatavilla puhelimen näyttöön. Harjoituksen jälkeen kuljetun reitin saa ladattua näytölle Google Maps karttapohjalle. Harjoitus ladataan automaattisesti nettipalveluun ja sen pystyy jakamaan automaattisesti Facebook:iin, jos niin haluat. Tästä aiheutuu jonkin verran tiedonsiirtokuluja. Kiinteä datapaketti auttaa tässäkin.

Web-sivu on tässäkin melko raskas. Sivustolta näkee tiedot suorituksista sekä ilman kirjautumista tai kirjautumalla sivustolle. Sivu näyttää harjoituksesta kuljetun reitin kartalla ja erilaisia tietoja harjoituksesta.

Ohjelma antoi harjoituksesta seuraavanlaiset tulokset.

Matka: 3,55 km

Aika: 36.23 min

Positiivista

• Selkeä näyttö
• Alusta vapaa, toimiin niin Sympian, iPhone kuin Android laitteissa, sekä monessa muussa kännykässä nettisivuilla täydellistä tietoa, sekä Garminin GPS laitteissa.
• Jakaa tiedon automaattisesti Facebook:iin, jos niin haluaa.
• Sykevyön liittäminen harjoitukseen

Negatiivista

• Ei live karttaa kuljetusta reitistä.
• Vähän tietoja tarjoava näyttö.
• Luotettavuus. Ohjelma antoi selvästi lyhyemmän matkan n. 500 m kuin kaksi muuta, vaikka aikaa kului suunnilleen saman verran.

MapMyTrack, ilmainen, ohjelman omilta nettisivuilta. Linkki harjoituksiin
versio 1.5.5

Lämpötila n 15 °C, pilvistä, tiistai 7.9. klo 2015

Ohjelma käynnistyy melko nopeasti, löytää satelliititkin hyvin, mutta näytössä näkyvän kartta-aineiston lataaminen kestää pitkään. Kartta on OpenStreetMap tuotantoa. Ohjelma tarjoaa näytössä monia eri tietoja, mutta niitä joutuu selaamaan eri sivuilta. Kartta pysyy näkyvissä koko ajan. Kartta on mahdollista piilottaa, näin ei synny datasiirtokuluja.

Web sivu on hyvin samantapainen kuin aikaisemmissakin. Latautuminen voi kestää. Sivuilla on tarkempaa tietoa harjoituksista ja isommat karttanäkymät. Sivujen kartta pohjautuu Google Mapsiin. Tietoja omista harjoituksista näkee sekä kirjautumatta palveluun tai kirjautumalla.

Ohjelma antoi harjoituksesta seuraavanlaiset tiedot.

Matka: 4,07 km

Aika: 37.36 min

Keskinopeus: 6,0 km/h

Positiivista:

• Monipuoliset tiedot
• Toimii Sympianissa ja iPhonessa
• Mahdollisuus seurata etenemistä Live karttalta. Kartan voi piillottaa.
• Mahdollisuus liittää omille nettisivuille tai muualle nettiin (blogit, foorumi allekirjoitukset...) omaa sijaintitietoa tai kuljettua reittiä

Negatiivista

• Ei jaa tietoa Facebook:iin
• Vähän tietoa per sivu
• Kartan hidas latautuminen kännykässä

Mikä näistä ohjelmista on sitten paras? Jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa. Endomondo tracker päihittää kaikki yhteensopivuudellaan. Ohjelma toimii kaikissa mielenkiintoisissa puhelimissa oli ne sitten Sympian käyttöjärjestelmällä varustettu tai hypetettyjä iPhoneja tai nousevia Google Android käyttöjärjestelmiä. Tosin siinä ei ole kovinkaan monipuoliset tiedot puhelimen näytöllä. Ja ohjelman luotettavuus on vielä hakusessa, ainakin itsellä. Antoihan se n. 500 m lyhyemmän matkan kuin kaksi muuta. Voi olla että ohjelmaa pitää vielä testata samalla reitillä, että saadaan varmistettua tulokset.

Sport Tracker tarjoaa monipuolisimmat näytöt ja tiedot harjoituksesta, ja siihen saa ohjelmaa varten suunnitellun sykevyön kiinni. Tosin kysymys siitä onko sykevyö ja puhelin parempi yhdistelmä kuin sykevyö ja rannevastaanotin on ratkaisematta. Urheilun ja siinä tapahtuvan hikoilun kannalta rannevastaanotin on ehkä kestävämpi. Mutta jos kannat mukanasi puhelinta eikö siihen ole sitten hyvä yhdistää kaikki samaan. Kun kerran puhelimesta on mahdollista saada paljon monipuolisempaa tietoa ulos, satelliittipaikannin ja kaikki. Tosin puhelinten veden kestävyyttä voisi parantaa. Kun kerran Nokialaisetkin voivat mennä rikki jos niillä puhuu tultuaan suihkusta. Kuinka mahtavat kestää hikeä ja taskuun tiivistyvää kosteutta? Omani on kestänyt, ainakin tähän asti.

MapMyTrack on hieman raskas ja hidas toimimaan. Varsinkin kartan latautuminen kestää. Ohjelman antamat tiedot ovat melko monipuolisia, mutta ne on hajautettu usealle sivulle. Itse en saanut tästä ohjelmasta positiivisia tunteita joku voi tykätä mutta minä en.

Omaksi valinnakseni, ainakin toistaiseksi jää Sport Tracker, ainakin tähän Nokian puhelimeen. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä ei tiedä. Mikäli puhelinmerkki pysyy Nokiana niin pysyminen Sport Trackerin käyttäjänä on itsestään selvää. Mutta mikäli vaihdan puhelinta Google Android pohjaiseen laitteeseen tai muuhun voi ainoa vaihtoehto olla Endomondo Tracker. Ja sykevyön hankkiminen on vielä työnalla. En tiedä saanko siitä tarpeeksi vastinetta rahoille, näillä harjoitustavoilla ja määrillä.

Kuvaus yhteenvetoa ja Tampereen kuvauspaikkoja

Niin siinä taisi päästä käymään, että kuuma ja kaunis kesä taitaa olla pikkuhiljaa ohi. Tätä kirjoittaessa Mansessa on vaivaiset 14 °C lämpöä ja taivaalta on tippunut vettä reilun 2 mm edestä, ainakin sääasema tuollaisia tietoja ilmoittaa. Mennään siis hyvää vauhtia kohti syksyä ja uudenlaisia kuvaus haasteita. Nyt on hyvä tehdä yhteenvetoa kesän kuvauksista.

Pääsääntöisesti kesän kuvaukset olivat melkoisia räpsyjä. Kuvia tuli otettua Canon EOS400D ja Canon Powershot D10 kameroilla melkoseen tahtiin, ja raskaalla kädellä niistä karsittiin osa nettiin näkyville, sekä Picasaweb:iin että nurkkaus.net:in puolelle. Ja teetettiin osa kuvista Ifolorilla paperikuviksikin. Taidan olla vielä sen verran vanhanaikainen ihminen, että haluan parhaimmat ja näyttävimmät kuvani paperiversioina. Ja onhan se helpompaa lasten kuvia näyttää isovanhemmille albumista kuin koneen näytöltä. Pääsääntöisesti kameraa käytettiin erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa mm. Tampereen Kukkaisviikkojen tapahtumissa ja maailmanpyörässä, parissa konsertissa ja parissa lentonäytöksessä. Tyypillistä loma-ajan kuvaamista. Ja kyllähän se videokamerakin kulkin mukana matkassa.

Mielenkiintoisimpina kuvinani tältä kesältä pidän ainakin Jämillä otettuja Supemarine Spitfire Mk. XVI:n kuvia sekä Pirkkalassa otettuja P-51 Mustang:n kuvia. Ei ehkä laadullisesti tai teknisesti, mutta kuvauskohteena. Tuollaisia kohteita ei tule ihan joka päivä härmässä vastaan.


Canon EOS400D. ISO: 200, Valotusaika: 1/400 s, Aukko: 7.1, Polttoväli: 300mm


Canon EOS400D. ISO: 200, Valotusaika: 1/1250 s, Aukko: 11.0, Polttoväli: 300mm



Nokia E75. ISO: 64, Valotusaika: 1/1000 s, Aukko: 2.8, Polttoväli: 3.7mm

Kaiken kaikkiaan eri nettigallerioihin on tämän kesän aikana tullut melkoisesti täytettä. Picasweb:ssä on tällä hetkellä 931 valokuvaa ja nurkkaus.net:n puolella on 1648 valokuvaa. Ja Youtubessa on 100 videoita. Niitä voi käydä katsastelemassa linkkien takaa, ja kommentoimassa. Taitaa olla jonkinlaisen juhlan paikka, tosin taidan juhlia ihan keskenäni näitä saavutuksia.

Toinen asia mihin ajattelin ottaa kantaa ovat Tampereen kuvauspaikat. Usein kuulen kysyttävän kysymyksen missä on hyvä ottaa valokuvia Tampereella? Eihän tähän ole yksiselitteistä vastausta. Sehän vähän riippuu siitä mitä haluaa kuvata. Mutta kyllä Tampeelta voi löytää kivoja kuvauskohteita. Meillä on rakennuksia, sekä uusia että vanhoja, joista saa hyviä kuvia. Kunhan vain ottaa huomioon valaistuksen, esimerkkejä vaikka täältä tai täältä. Löytyy järviä ja metsiä, joissa saa kuvattua. Ja 'urban explorer'-hengessä löytyy vanhoja ja hylättyjä taloja, tehtaita ja muita rakennuksia tai vaikka vanhoja juoksuhautoja. Ja korkeita paikkoja, mistä pääsee ottamaan kuvia yläperspektiivistä, löytyy monia. Niin rakennuksia kuin luonnonmuodostelmia. Yhtenä apuna kuvauksien suunnittelussa voi vaikka käyttää tätä sivustoa. Sieltä löydät joka paikalle ajan jolloin aurinko on ns kultaisessa tunnissa, golden hour. Eli auringon nousun tai laskun ajan, jolloin valo on jonkun opin mukaan parhaimmillaan tunnelmallisten valokuvien ottamiseen.

Vaikka en tähän varsinaisia Tampereen hyviä valokuvauspaikkoja luettelekaan, jokainen voi niitä itse etsiä kartoista tai katsoa missä muut ovat kuvanneet, toivotan kaikille onnea valokuvaamiseen täällä Tampereen alueella. Tärkeintä on että kuvaat, itsellesi. Vain kuvaamalla ja kokeilemalla voit kehittyä.

FMX Show @ Teivo 31.7.2010

Tuli käytyä lauantaina katsomassa Teivossa freestyle motocrossia eli FMX Showta. Siinähän hypitään motocross moottoripyörillä hyppyristä ja tehdään kaikenlaisia temppuja ilmassa. Ohjelmassa oli sekä joukkuekilpailua että yksilötemppuja. Ja korkeushyppyennätys yritystä, sekä tietenkin erilaista oheisohjelmaa. Oheisohjelmasta mielenkiintoisin oli Stunt riding-ajaminen. Myös BMX pyörillä temppuiltiin ja benji-hyppyäkin sai kokeilla. Ja totta kai alueella oli pakolliset myyntikojut ja ruoka- ja juomamyyjät.

Stunt ridingissa ajetaan isoilla, ja painavilla, muokatuilla katupyörillä tasaisella maalla erilaisia temppuja. Eri variaatioita etu- ja takapyörällä ajamisesta, erilaisia burn outteja ja muita temppuja mitä nyt voi kuvitella. Aika pienellä alueella pojat ajoivat ja kikkailivat. Ihan mielenkiintoisen näköistä touhua, hyvin pojat temppuilivat.

FMX hypyissä nyt ei mitään hirveen ihmeellistä ollut tarjolla. Hyppyjä ja temppuja, muutama voltti nähtiin mutta muuten mielestäni aika peruskauraa. Komeita hyppyjä ja temppuja kyllä, mutta ei mitään sydäntä pysähdyttävää. Korkeushypyssä, step upissa, käytiin kyllä korkealla ja siinä oli vähän yrityksen ja kilpailun makua. Taisi tulla uusi Suomen ennätyskin tässä touhussa, 9 metriä. Tosin tästä en ole mitenkään varma, ei sitä ainakaan hirveästi hehkutettu. Kuuluttajat olisivat voineet hehkuttaa tätä paljon enemmän ja ottaa tapahtuneesta kaiken irti.

Show itse siis oli ihan kiva ja mukava, katsomista riitti. Tapahtuman viihdearvoksi antaisin 3/5. Järjestelyt olivatkin sitten toista maata. Järjestely arvosanaksi antaisin 2/5. Hinta/laatusuhde ei kyllä ole hyvä. Pidin 12 € aikuisten lippua hieman liian kalliina ja 7 € lasten lippua todella kalliina, varsinkin kun yleensä alle 6 tai 5 vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Sopivampi lippuhinta voisi olla vaikka 10/5 € ja alle 6 v. ilmaiseksi. Ja ennakosta edullisemmin. Varsinkin,jos paikalle halutaan paljon väkeä, ns suurta yleisöä, nyt paikalla oli varmaan suurin osa sellaisia jotka asiasta jotain tietävät.

Hyvää järjestelyissä oli Tampereen läheisyys. Alueelle oli helppo tulla ja parkkipaikan löysi helposti. Sisäänpääsyssä ei tarvinnut jonottaa. Tosin kassaneidillä kesti liian kauan laskea yhteen 12+12+7 € päässään. Ja kun se ei onnistunut piti ottaa kännykän laskin avuksi. Sisällä alueella oli kyllä hyvin tilaa ja mahtui liikkumaan hyvin. Enemmän ihmisiäkin alueelle olisi mahtunut. Ja kun ilmakin oli kohtuullinen, pilvistä muttei sadetta ja lämpöä n. +20°C. Äänentoisto ei alueella kyllä toiminut ainakaan aluksi kunnolla. Kuulutukset eivät joka paikkaan kuuluneet, ei ainakaan niin että niistä olisi saanut selvää. Tosin eivät ne Bella Mafin juontajien jutut välttämättä kuulemisien arvoisia olleet. Taas vahvistuivat mielikuvat blondeista. Asia virheitä, kummallista höpötystä ja sanoissa sekoamista. Temppuja ja tapahtumaa pääsi tosin näkemään todella läheltä, ja mielenkiintoisia valokuvia ja videoita sai kuvattua. Videokuvaa löytyy Youtubesta ja valokuvia Picasasta tai nurkkaus.netistä.

Kaikki kiitos tapahtumasta järjestäjille. Talkootunteja ja -töitä on ollut varmasti melkoisesti, ja tästä on hyvä jatkaa ja parantaa ensi vuodeksi tai ensi kerraksi.

Viihdearvo: 3/5
Järjestelyt: 2/5
Hinta/laatu: kohtalainen

Jämi Fly-In 2010, Jämi 75v lentonäytös. Lisää...

Vielä yksi pikkulisäys tähän aiheeseen. Nyt on sitten videot lentonäytöksestä valmistuneet ja jaettu Youtubessa kaikkien nähtäville. Löydät videot täältä. Rohkeasti vain katsomaan ja arvostelemaan. Kaikki videot on kuvattu Panasonic NV-GS17 videokameralla käsivaralta.

Tässä hieman esimakua videoista. Supermarine Spitfire Mk XVI, juuri se näytöksen päätähti jota mentiin katsomaan.

Käyttökokemuksia Canon D10, osa 3

Nyt on tullut kokeiltua kameran ominaisuuksia oikeen urakalla. Jo talvella tuli kokeiltua pakkasenkestävyys ja talvisissa olosuhteissa kuvaaminen. Ihan hyvin onnistui, ja akkukin kesti ihan hyvin, tosin mitään pitkiä sessioita ei pakkasessa kuvailtu, vaikka pakkasiakin oli. Kevään vesisateilla tuli testattua kameran roiskeveden tiiviys, ja vielä prätkäillessa vähän paremmin. Kamera kun pääsi kastumaan prätkätakin taskussa oikeen kunnolla.

Ja tulihan se veden kestävyys kokeiltua oikeen urakalla, kun järvivedet lämpenivät siihen malliin että meikäläinenkin uskalsi mennä itsensä kastelemaan. Oheinen kuva on otettu Canon D10 digipokkarilla pinnan alla, kameran omalla veden alla ohjelmalla. Tosin syvyyttä ei ole se luvattu kestävyys 10 m, hyvä kun on ½ m. Mutta ei näissä Suomen sameissa ja suoperäisissä vesissä oikeen syvemmältä pääse kuvaa ottamaan. Auringonvalo ei oikeen syvälle tunkeudu, ja salaman vaikutuksesta ei ole mitään tietoa. Eikä meikäläinen ainakaan kovin syvälle pääse ilman sukelluslaitteita, saatikka siellä syydessä etsimään kuvattavaa. Kuvassahan näkyy ihka oikea kala, Särki. Kuvan specsit ovat seuraavanlaiset: ISO: 80, Valotusaika: 1/80 s , Aukko: 2.8, Polttoväli: 6.2mm.
Kameran rantaohjelma on kanssa ihan käytettävissä oleva. Se säätää automaattisesti pokkarin kuvausominaisuuksia valoisaan rantaelämään. Ja pokkarissahan on hyvä ja helppo käyttää niitä valmiita ohjelmia apuna. Jää paljon enemmän aikaa kaikelle muulle kuin kameran säätämiselle. Pääsee elämään rantaelämää lasten kanssa, vahtimaan heidän vesileikkejään.
Canon Powershot D10 on kyllä mitä mainioin ranta- ja perhekamera. Se ei pienistä säikähdä, vaikka sattuisi kastumaan tai putomaan hiekalle. Hiekat saa huuhdeltua pois ja kameran kuivattua. Ja kameran uskaltaa antaa 5 v lapsellekin kuvausvälineeksi, ei tarvitse pelätä että rikkoo sen.
Mutta aivan samoin kamera on hyvä väline prätkäilijän taskussakin. Kestää käyttöä ja kosteutta. Kamera on nyt kulkenut neljättä tuhatta kilometriä prätkätakin taskussa ympäri etelä-Suomea, ja sillä on tullut kuvaitua paljon sellaista joka olisi jäänyt kuvattua jos sitä ei olisi ollut. Huoleton käyttää ja kuljettaa mukana. Suosittelen kyllä kaikille.
Toivomuslistalle vielä kun saisi laittaa kameraan pienen GPS vastaanottimen, joka geo-taggaisi kuvat automaattisesti. Muistaisi mitä on missäkin tapahtunut, kun koordinaatit kulkisi kuvan mukana, ja esim. Picasa tunnistaisi ne automaattisesti. Mutta tekniikka etenee ja kehittyy, ehkä tälläinen ominaisuuskin vielä saadaan seuraavan sukupolven vesitiiviiseen Canon kameraan. Ja ehkä hieman pienempi koko. Vähemmän megapixeleitä ja pidempi optinen zoomi.
Mutta nyt mennään tällä kameralla. Ja olen siihen kyllä tyytyväinen. Ja jos kesto on yhtä hyvä kuin vanhalla Canon Powershot A80 kameralla, niin tällä kuvataan seuraavat 5-6 vuotta.

Jämi Fly-In 2010, Jämi 75v lentonäytös

Lauantai oli alkusoittoa moottoripyöräilymatkailulle pitkin Satakuntaa ja Varsinais-Suomea. Ensin piti tietenkin poiketa Jämin lentokentällä Jämi Fly-In tapahtumassa, jossa järjestettiin Jämi 75v lentonäytös. Sää suosi todellakin lauantai päivää, jonka tapahtumassa vietin. Aurinko porotti aina välillä aivan pilvettömältä taivaalta ja välillä pientä pilveä oli auringon edessä tasaamassa porottavaa tunnetta. Tarkkoja lämpötila lukemia en pysty lauantailta antamaan, mutta uskoisin että +30°C oli lähellä, tai jopa yli. Ja kuumalta aurinko tuntuikin lentokentällä kun oltiin. Tärkeää oli huolehtia aurinkosuojauksesta ja nestetasapainosta. Ja vielä kun aika ajoin tuuli puhalsi navakastikin, iho tuntui viileältä, mutta palaminen oli takuuvarmaan. Itse olin paikalla jo hyvissä ajoin aamuselta jo klo 10 jälkeen, mutta jouduin silti muutaman hetken odottamaan lipunmyyntipisteessä. Mutta ei siinä kauaa vierähtänyt kun kutsulippu vaihdettiin sisäänpääsylippuun ja ajettiin prätkä niille varatuille paikoille Jämi-areenan edustalle. Ensimmäinen kiitos järjestäjille siitä. Prätkät oli todella hyvin otettu huomioon, ja niille oli järjestettu hyvä paikoitustila ylhäältä Jämi-areenan lähettyviltä. Näin prätkän uskalsi jättää ajovarusteet ja muut tarvikkeet kiinni, eikä niitä tarvinnut kantaa mukanaan koko päivää.

Tunnelma Jämillä oli mukavan rento. Kyllä huomasi että talkoohengellä ollaan liikkeellä, turha nipotus oli poissa. Ei ollut hirveästi turhia aitoja ja liikkumisrajoituksia, alakentällä olevia koneitakin pääsi pääsääntöisesti katsomaan todella läheltä. Totta kai lentonäytöksen aikana yläkentällä oli liikkumisrajoitus ja aidattu alue ihan vain kaikki läsnäolijoiden turvallisuudeksi. Tosin sekin asia tuntui olevan joillekkin paikalle vaivautuneille vaikea ymmärtää. Mutta onneksi järjestäjät olivat kärsivällisiä ja saivat aikaan turvallisen lentonäytöksen. Muutenkin näytöksessä oli leppoisa tunnelta. Kaiken maailman helppoheikit ja muut krääsän myyjät loistivat poissaolollaan. Ruoka ja juoma oli kohtuu hintaista, ehkä jopa halpaa.

Itse lentonäytöksestä sen verran että ihan kaikki lentovehkeet, joita ennakkotietojen mukaan odotin näkeväni eivät lentäneet. Mutta se odotetuin lensi kyllä. Ihka aito warbird toisesta maailmansodasta. Battle of Brittainin sankari, Supermarine Spitfire Mk. XVI. Nykyisin Bilteman omistuksessa oleva lentokone lensi näyttävän shown. Täällä on muutama still kuva Spitfirestä ja muista lentävistä laitteista. Ja kyllähän videollekkin tarttui Spitfiren lentoa. Tälläisiä vanhoja ensimmäisen ja toisen maailmansodan ja niiden välisen ajan koneita katselisi miellellään. Mutta niitä kun ei oikein taida tänne Suomenniemelle saada esiintymään. Tarvisisi lähteä keski-Eurooppaan ja Brittien saarille lentonäytöksiä katsomaan, niin näkisi tätä kalustoa yllin kyllin.

Toinen todella näyttävä lento oli purjelentäjä Christoph Zahn ja hänen DFS Habicht E-purjelentokoneensa. Purjelentokone kykeni aika huimaaviin temppuihin ja oli todella mahtavaa katsella sitä "hiljaista" menoa. Lennosta ei enää ylösnousun jälkeen kuulunut kuin hienoista suhinaa. Harmi vaan kuin lauantain ohjelmanumeron purjelentokoneen ja radio-ohjattavan purjelentokoneen duo-show kaatui teknisiin ongelmiin.

No, nyt on Jämin lentonäytös takana ja edessä päin siintään maksullinen ja kaupallinen ja kontrolloidumpi TIAS eli Tamperen International Air Show elokuussa. Siellä onkin sitten tarjolla enemmän suihkumoottoripainotteista näytöstä. Vaikka tuleehan sinnekkin Spitfire esiintymään. Ja mikäli ensivuonna sää suosii, niin Jämi kutsuu takuuvarmasti. Sen verran mainio tunnelma siellä oli.

Jämin kuvista kiinnostuneet löytävät kuvia täältä ja videoita täältä.

Viihdearvo: 4/5

Järjestelyt: 3/5

Hinta/laatu: Hyvä

Kuvauksia

Taas on päiviä vierähtänyt, aikaa kulunut, edellisestä blogi päivityksestä. Kaikenlaista on näinä päivinä kerinnyt tekemään. Prätkällä ajeltu ja kamera kulkenut mukana. Pari kertaa on vettäkin tullut Reinikaisen sanoin, niin maan perusteellisesti, ja kamera on kastunut prätkätakin sivutaskussa oikeen kunnolla. Vetoketju kun päästää jossain vaiheessa veden lävitseen. Mutta Canon D10 ei ole kastumisesta milläänkään. Ja yllättävän hyvin kamera mahtuu sinne taskuun. Mutta vielä ei olla päästy kokeilemaan sitä vedenalaiskuvausta.

Canon EOS400D kulkee prätkällä hyvin mukana kanssa, mutta tarvii tietenkin sen oman reppunsa. Ja kyllähän se vähän hidastaa kameran käyttöä kun repusta tarvii kameraan kaivelle, hirveän nopeita kuvia ei tule otettua. Mutta onneksi pokkari pystyy nopeisiin tilannekuviin kohtuu etäisyydeltä ja löytyy sieltä taskusta. Ja vielä kun hankkii pokkariin tai videokameraan sopivan kiinnikkeen prätkän ohjaustankoon, niin tulee vähän erilaista kuvaa.

Mutta nyt niihin kuviin mitä tässä välillä on tullut kuvailtua.

Kimalainen voikukassa. ISO 100, aukko 6.3, valotusaika 1/400 s, polttoväli 300 mm. CANON EOS400D.


Karjulankoski Ylöjärven Kurussa. ISO 80, aukko 8.0, valotusaika 1/100 s, polttoväli 6,2 mm. CANON D10.


Hämähäkki terassilaudalla. ISO 80, aukko 2.8, valotusaika 1/320 s, polttoväli 6,2 mm. CANON D10


Sinitiainen. ISO 400, aukko 5.6, valotusaika 1/200 s, polttoväli 300 mm. CANON EOS400D


Luftwaffen Panavia Tornado hävittäjä. ISO 200, aukko 8.0, valotusaika 1/500, polttoväli 180 mm. CANON EOS400D

Siinä taas vähän kuvia mitä on tullut napsittua. Enemmänkin on tarjolla nettigallerioissa joko nurkkaus.net:in puolella tai picasawebissä.

Käyttökokemuksia Canon D10, osa 2

Kirjotetaan nyt vähän lisää Canon D10 käyttökokemuksia. Kameraa tuli taas käsiteltyä eilen oikeen urakalla, kun poikkeiltiin Helsingin SeaLifessa. Ja pitihän paikan päältä ottaa vähän kuvia, kun kerrankin oltiin sellaisessa näyttelyssä tai esityksessä missä ei oltu kielletty kameran käyttöö. Yleensä kun on vähän erilaisempaa tai erikoisempaa näyttelyä tai tapahtumaa tarjolla, niin omien kameroiden käyttö kielletään jyrkästi heti sisäänpääsyn yhteydessä. Ja joillain oikeuksilla ja rajoituksilla näin voidaankin tehdä. Mutta se mitä tai missä saa kuva on kokonaan toisen jutun aihe ja siitä aiheesta löytyy googlettamallakin erilaisia mielipiteitä ja kommentteja. Mutta takaisin SeaLifeen. Siellä oli siis kuvaaminen sallittua, mutta salaman käyttö oli kielletty. Salama kieltoa perusteltiin kalojen ja varsinkin niiden silmien herkkyydellä. Se häiritsisi kalojen elämää liikaa.
No tässä Canon D10 kun on mahdollisuus ottaa vedenalaisiakuvia, se kun on vesitiivis 10 m. saakka, ja mahdollisuus ottaa akvaariokuvia ihan kameran omien kuvausohjelmien kautta. Piti sitten päästä kokeilemaan tuota akvaariokuvien ottamista. Nyt oli ainakin eksoottista kuvattavaa. Vedenalaista kuvaamista en vieläkään päässyt kuvaamaan. Kuvaaminen onnistui muuten ihan hyvin, mutta tiloista loppui valo kesken. Tyydyttävään tulokseen en päässyt kun muutamalla kuvalla, jotka ovat nähtävillä Picasawebissä. Vaikka kuvia vähän kuvankäsittelyohjelmassa käytinkin. Ehkä juuri valon puutteen vuoksi kuvista häipyivät värit, ja niistä tuli siniseen kallellaan olevia. Ongelma juuri veden kanssa touhutessa. Ja akvaarioiden lasiseinät heijastivat herkästi kuvaajan ja kamera kuin peilistä. Kuvakulman kanssa sai olla tarkkana. Ja D10 näyttö ei aina riittäänyt paljastamaan tätä asiaa, vaan heijastus näkyi vasta tietokoneen ruudulta kuvaa katsoessa. Tässä alla pari esimerkki kuvaa.

Rausku. ISO800, Valotusaika: 1/25 s, aukko: 2.8, Polttoväli: 6.2 mm

Meduusoja. ISO800, Valotusaika: 1/15 s, Aukko: 2.8, Polttoväli: 6.2 mm.

Myrkkysammakko sademetsästä. ISO800, Valotusaika: 1/8 s, Aukko: 4.9, Polttoväli: 18.6 mm
Videon kuvaaminen ja sen käsittely onnistui sitten jo paljon paremmin. Nyt kun löysin sopivat ohjelmatkin tiedostojen käsittelyyn. Epäonniset .MOV tiedostot muutin Pazera movtoavi ohjelmalla DVD tasoiseksi .MPEG tiedostoksi. Ja sitten videoiden tekeminen Windows Movie Makerilla onnistui hyvin. Pazera on nopea ja helppoäkäyttöinen ohjelma, ja mikä parasta ilmainen. Nyt on videokikkailu taas helppoa. Ja kamera kulkee mukana suuremmalla todennäköisyydellä. Vaikka välillä oli jo vähän "pelästynyt" olo, tuliko tästä näin vaikeata kun D10 kuvasikin vain .MOV tiedostoja. Movie Makerissa oli efekti, jolla pystyi lisäämään videon kirkkautta, käytin sitä videoihin. Ne kun sattuneesta syystä olivat hieman tummia. Itse pidän videokuvaa paremmin onnistuneena kuin akvaario-ohjelmalla otettua valokuvia.

Videon pätkä Helsingin SeaLifestä.

Käyttökokemuksia Canon D10

Nyt on sitten muutama kuukausi kuljetettu mukana Canon D10 digipokkaria ja kuvattu erilaisia asioita sillä. Käyttökokemuksia on kertynyt jonkin verran, ja tässä niistä pikku juttua.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin kameran näppäimet, varsinkin laukaisin, ovat melko jäykkiä ja vaativat pitkän ja lujan painalluksen. Varmaankin vesitiiviin rakenteen vuoksi, eivätkä ne ole hirveästi löystyneet ja notkeutuneet käytön aikana. Vaatii siis tahdon voimaa ottaa kuva, ja kuvaaminen ei välttämättä ole niin nopeaa, kuin totuin vanhalla halppis Canon A480 digipokkarilla. Kameran kokokaan ei ole niin sutjakka kuin edellemainittu, mutta melko hyvin D10 mahtuu silti taskuun. Niin ulkoilutakin kuin moottoripyörätakin sivutaskuun kuin maastohousun reisitaskuun. Pienempikin voisi olla, mutta kompromissejä pitää tehdä.
Vanhoista A80 ja A480 digipokkareista kaipaan yhä edelleen niitä AA-kokoisia akkuja/pattereita. Jotenkin tuntuvat helpommilta vaihtaa ja ladata, ja niitä kun on laatikko puolillaan. Tosin D10 akku kyllä kestää melko hyvin käyttöä, mutta kun siihen ei ole toista akkua hankittu, niin kamera on käyttökelvoton sillä välin kun akku on laturissaan. Hyvänä puolena tosin on se että laturi on nopea, nopeampi kuin käyttämäni AA-akkujen laturit, samaa nopeusluokkaa kuin EOS400D kameran laturi.
Kuvan laatu on ihan hyvä. Onnistuu niin lähikuvat kuin vähän kauempaakin otetut kuvat. Ja kennossa riittää pikseleitä käyttää kuvaa kuvankäsittelyohjelmassa cropattavana, jos halutaan tiukempaa rajausta. Varsinkin kun kuvien pääsääntöinen käyttötarkoitus on jakaa niitä netissä, ja pienestä osasta parhaita teettää 10-kuva paperille. Tämän kirjoituksen kuvituskuvat on otettu Canon D10 digipokkarilla.

Vedenalaista kuvaamista en vielä ole päässyt kokeilemaan, mutta eiköhän senkin aika tässä vielä tule. Kun ilmat ja vedet vielä lämpenevät niin rantaan päästää touhuamaan ja kamera tulee siinä samassa testattua.
Selkeä huononnus tässä kamerassa edellisiin on videokuvaus. Vaikka digipokkari ei todellakaan ole tarkoitettu videonkuvaamiseen, niin osassa pikkukameroissa on todella hyvät ja monipuoliset videokuvausominaisuudet. D10 ei kykene kuin 640x480 tarkkuuteen videossa vaikkakin 30 fps taajuudella. Optinen zoom ei toimi ollenkaa videota kuvatessa, vaan zoomaus on vain digitaalisen varassa, ei hyvä. Kuvasta tulee väkisinkin rakeinen ja huonolaatuinen. Suurin huononnus edellisiin malleihin verrattuna on videotiedoston tallennus muoto. Jostain käsittämättömästä syystä Canon on vaihtanut vanhojen kameroiden .AVI muodon . MOV muotoon. Tämä aiheuttaa ongelmia videoiden jälkikäsittelyssä. Vaikka, tai juuri siksi, käytän Windows Movie Makeria ohjelma ei ymmärrä .MOV muotoon tallennettuja videonpätkiä. Ehkä tarvitsisi vaihtaa editointiohjelmaa laadukkaampaan kuten esimerkiksi Pinnacle studioon tai Adobe Premieriin? Nyt jouduin ensin muuttamaan .MOV videot toisella ohjelmalla .AVI:ksi tai .MPEG muotoon, että sai niitä jonkin verran muokattua, siis liitettyä yhteen ja lisättyä pikkutekstit ja still-kuvat, ja lähetettyä Youtubeen. Lisää työtä ja mahdollista laadun heikkenemistä. Alla yksi D10 digipokkarilla kuvattu video Youtubesta.

Tällaista tällä kertaa.

Makroilua

Päätin kokeilla vähän erilaista kuvaamista välillä. Talven aikana on nyt harjoiteltu niin lumisissa olosuhteissa kuvaamista, kuin yö kuvausta pitkällä valotusajalla. Ja tottakai kuvattu lentokoneita niin kohtuu etäisyydeltä kuin kilometrien korkeudessa jättövanoja seuraten. Kameran on ollut sekä Canon EOS400D järjestelmäkamera kuin parikin erilaista digipokkaria, Canon PowerShot A480 ja PowerShot D10. Nyt sitten päätin kokeilla lähikuvaa ja siinä nopean tapahtuman taltioimista. 

Jossain vaiheessa netissä surffatessa löysin hienoja kuvia, missä vesipisaroita tms. tiputettiin vesikulhoon. Ja syntyneestä loiskahduksesta sitten ikuistettiin valokuva. Googlella löytyy ainakin tälläisiä tuloksia. Päätin sitten itsekin kokeilla tuollaista kuvaa, kun kerran päivällä löytyi aikaa, hyvä valo ja avustaja kuvaamiseen. Alla pari omaa tuotostani. Lisää kuvia löydät Picasawebistä omasta galleriastaan.

Esimmäinen yritys. Kamerana: Canon EOS400D. ISO 100. Aukko: 5.6 Valotusaika: 1/30 sec. Polttoväli: 55 mm. Vesikulhoon tiputetaan pienikorkkisesta pullosta kirkasta vettä.

Myöhempi yritys. Kamera: Canon EOS400D. ISO 400. Aukko: 5.0 Valotusaika: 1/125 sec Polttoväli: 85mm. Vesikulhoon tiputetaan injektioruiskulla Punajuurisäilykkeen lientä.

Vaikka itse sanonkin aika hyvin onnistuneita otoksia ensimmäiselle kerralle. Seuraavalla kerralla täytyy rakentaa vesiastian ympärille valkoinen tausta joka nostaa vesipisaran esiin kuvasta. Ehkä jopa vähän tiukemmalla rajauksella mennään eteenpäin. Ja sellaisella astialla, jossa on tasainen lasireuna, ei tuollaisia desing uurteita. Ja kokeillaan erivärisiä elintarvikevärejä antamaan pisaralle väriä ja muotoa.

Pientä läheltä ja suurta kaukaa

Tämän päivän kaunis kevät sää huokutti taas ottamaan kameran esiin. Aurinko paistoi sen verta mukavasti pilvettömältä taivaalta, että kuvauskohteista ei tullut pulaa. Mutta laitetaan nyt näin aluksi pari kuvaa otsikon mukaisesti näytille.

Ensin jotain pientä läheltä. Kamerana Canon EOS400D. ISO 100, 1/1000 sec, aukko 5.6, polttoväli 140 mm.



Ja vielä toinen samaan aiheeseen. Kamera Canon EOS400D. ISO 100, 1/1600 sec, aukko 5.6 polttoväli 125 mm.



Ja sitten sitä suurta kaukaa. Kamerana Canon EOS400D. ISO 100, 1/400 sec, aukko 6.3, polttoväli 300 mm.



Aika mukavasti se aurinko jo räystäiden reunojen jääpuikkoja sulatteli. Ja kirkas sää mahdollisti Emiratesin Boing 777 ikuistamisen kennolle.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Nyt pistetään tekstiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Omapa sitä taas päässyt tapahtumaan. Mutta on se hyvä että joskus on oikeen kiirettä ja tapahtumaa. No, se ensimmäinen "kärpänen" on ihan vaan ilmoitusasia. Moottoripyörän satulasta -blogissa on pikku kirjoitus Lahden moottoripyörämessuista joissa tuli poikettua tänään sunnuntaina. Lukekaa sieltä se tarina. Ja kuvia on siellä samassa paikassa tai sitten nurkkaus.net:in kulkuvälineitä → moottoripyöriä → Lahden mp-messut 10 galleriassa.

Toinen kärpänen onkin sitten taas kamera asiaa. Tuli sitten otettua ensimmäiset kuvat uudella Canon PowerShot D10 digipokkarilla. Ja saatua ensimmäiset käyttökokemukset siitä. Kamera tuntui ihan mukavalta kädessä. Olihan se tottakai isompi kuin edellinen A480, mutta ei se niin paljon hävinnyt koossa A80:lle. Ja vesitiivis rakenne aiheutti sen, että objektiivi liikkuu siellä kameran sisällä, kamerasta voi siis pitää vähän huolimattomammin kiinni kun sitä käynnistää. Ei tule painettua kädellä objektiivista sen työntyessä ulos. Mutta vesitiivis rakenne aiheuttaa myös sen että näppäimet ovat jotenkin "tahmeat". Eli niitä saa painaa oikeen kunnolla että ne reagoivat. Mutta siihen varmaan oppii kyllä ihan helposti. Kuvat olivat ihan hyviä, vaikka messuilla "P-ohjelmalla" kuvasinkin, eli miltei automaatilla. Olisi varmaan pitänyt muutama kuva ottaa ihan täysautomaatti asetuksillakin. Photoshopissa ei tarvinnut enää paljon kuvia säädellä. Mutta tämän tyyppisellä kameralla ja tämän tyyppisessä tilaisuudessa ei paljon hyvittanut alkaa säätelemään kameran kanssa. Yksi haittapuolikin pokkarista tuli jo löydettyä, laajakulma ei kovin laaja kuitenkaa ole. Eli jos haluaa kuvaan vähän enemmän asiaa, pitää ottaa etäisyyttä. Ja se etäisyyden hankkiminen messuilla ei välttämättä onnistu kovinkaan hyvin. 

Tässä alapuolella muutama esimerkkikuva. Tämä prätkä miellytti omaa silmää ehkä eniten, varsinkin sen yksityiskohdat.

Eihän nämä pikkukuvat nyt niin paljon kameran laadusta kerron, mutta onpa ainakin näytillä jotain. Lisää kuvia ja käyttökokemuksia tulee ehkä joskus.

Uusi kamera

Jeps. Tuli sitten hankittua uusi kamera. Taas. Tollanen ihan tavallinen digipokkari. Onhan tuolla laukussa toi Canon EOS400D tykötarpeineen, mutta sitä ei viitsi aina mukana kantaa. Eikä oikeen kaikkiin harrastuksiin voikaan. Loppukesästä meni vanhan, vuonna 2003 hankittu, Canon PowerShot A80 rikki, ja sen tilalle tuli hankittua nopeesti Canon PowerShot A480 digipokkari. Ihan hyvä kamera, mutta nyt on kaikki muutkin tässä taloudessa asuvat alkaneet hinkuamaan omaa kameraa, tai ainakin ottamaan digipokkarin mukaansa. Tästä innostuneena pistin tiistaina nettikauppaan tilauksen ja perjantaina hain postista itselleni uuden kameran. Vanha digipokkari joutaakin vaikka noille muille käyttöön. Aikalailla merkkiuskollinen tyyppi taidan olla. Vanhat filmikameratkin taisivat olla pääsääntöisesti Canoneita. Ainakin järjestelmäkamera oli Canon EOS300V. Mutta mihin sitä hyvää vaihtais. Tai sitten en tiedä paremmasta.

Uusi digipokkari on Canon PowerShot D10. Tällä kertaa kameran valinta tehtiin pelkästään ulkoilmaharrastusten perusteella. Kameralle kun luvataan vesitiiviys 10 m syvyyteen, eli moottoripyöräily, ulkoilu koirien kanssa ja ilman, ja muut mahdolliset sattuu ja tapahtuu ilmat eivät vahingoita kameraa. Ei tarvi keskittää ylimääräistä huomiota siihen ettei kamera kastu joko kuvattaessa tai sitten taskussa. Sinne taskuun kun kuitenkin pääsee vettä tai lunta vaikka se olisi kuinka suljettu tai tehty coretexeistä tai muista ihme kankaista. Aivan kuin 1,2 metrin pudotuskorkeus, täysi pölytiiviys sekä -10°C pakkasenkestävyys, edesauttavat kameran toimimista ulkoilussa ja ulkoilmaharrastuksissa. Muista spekseistä voi mainita DIGIC4-prosessorin, kuvanvakaimen, 12,1 megapixelin tarkkuus ja 3 X optinen zoom, 35-105 mm (35 mm).

Zoom-objektiivi ei nyt kovin kummoinen ole, mutta suurempaa ei kai olisi saanut vesitiiviiseen rakenteeseen tehtyäkään. Ja 12,1 megapixeliä riittää ihan varmasti. Kuvanvakaimesta en kyllä osaa sanoa mitään, vielä ei ole yhdessäkään pokkarikamerassa ollut sellaista. Aikaisemmissa Canon pokkareissa on ollut AA kokoiset akut tai patterit käytössä, mutta tässä mallissa on oma akkunsa. Olen kyllä tykännyt tosta AA ratkaisusta, sen kokoisia pattereita kun löytää melkein mistä vaan, kuvaaminen ei ainakaan lopu virran loppumiseen. Mutta kun akku loppuu niin kuvaaminen loppuu, ellei mukana ole vara-akkua. Varmaan seuraava hankinta on vara-akku.

Aivan taskukamera sanan varsinaisessa merkityksessä kamera ei ole. Se on yllättävän paksu, mutta kyllä sen taskuun saa mahtuun. Varsinkin kun taskut tuppaavat olemaan isompia kuin paidan rintatasku tai puvuntakin taskut. Nyky Ixus taitaa olla puolta ohuempi ja muutenkin pienempi. Mutta sopivalla kantolaukulla kameraa kyllä kuljettaa siinä missä muutakin kameraa. Ja vaikka kamera hankittii ulkoilmaharrastuksia varten, uskon että sillä saa myöskin ihan varteenotettavia kuvia sisätiloissa. 

Vielä ei ole tarjolla kameralla otettuja esimerkkikuvia. Jätin sitten kameran kotiin, kun lähdin töihin. Vaikka iltapäivä kuljettiin lumikengillä järven jäällä ja vähän rannoillakin. Siinä olisi saanut kuvia napsittua. Mutta kun kamera kulkee mukana melkein missä vain, ja nyt on oikeesti kestävä kamera niin ehkä niitä kuvia tulee nopeemmin kun uskookaan näkyville. Ainakin picaswebiin ja omien nettisivujen gallerioihin.

Valokuvia teemalla 'Tampere by Night'

Jatketaan nyt näillä valokuvilla tätä kirjoittelua. Eilen illalla (su 24.1.2010) tuli otettua kamera ja jalusta mukaan ja lähdettyä vähän kiertelemään Tampereen keskustaa ja keskustan ympäristöä kuvauskohteita etsien. Tosin jo aikaisemmin viikolla olin miettinyt muutaman kohteen paperille, mistä voisi kuvaa yrittää ottaa. Pääasiassa valaistuja rakennuksia teki mieli kuvata. Sunnantai-illan valitsin siksi, että silloin olisi ehkä vähiten häiritsevää liikennettä rakennuksien edessä. 

Kaikki itseäni kiinnostavat rakennukset eivät olleet valaistuna, mutta joitakin sentään sain napattua kennolle. Ja osassa kuvauskohteista huomasin, että mukaan napattu Slik U2000 jalusta oli liian matala. Kameraa ei siis saanut tarpeeksi korkealle kaikkiin kuviin. Tiedä sitten tarvitseeko tässä vielä lähteä jalusta ostoksille.

Kaikki kuvat on otettu Canon EOS400D kameralla ja Canon EFS 18-55 objektiivilla.

Pispalan haulitorni. Valoitusaika: 1,6s aukko: 5.0 polttoväli: 40mm 

Hotelli Ilves, Koskikeskus ja kerrostalot. Valoitusaika: 2,5s aukko: 4.5 polttoväli: 31mm

Laukontorin kerrostalot ja alarannan laivat. Valoitusaika: 2,0s aukko: 5.6 polttoväli: 45mm

Kehräsaaren kävelysilta, Takon piiput ja Tammerkosken alajuoksu. Valoitusaika: 2,5s aukko: 3.5 polttoväli: 24mm

Tampereen raatihuone. Valoitusaika: 0,8s aukko: 5.6 polttoväli: 28mm

Tampereen teatteri. Valoitusaika: ½s aukko: 4.5 polttoväli: 35mm

Tampereen Vanha kirkko. Valoitusaika: 1,3s aukko: 4.5 polttoväli: 33mm

Tammerkosken putos ja vesisumusta jäätyneet kaiteet. Valoitusaika: 6,0s aukko: 8.o polttoväli: 18 mm

Kansallismaisemaa Tampella ja Tammerkoski, etualalla on Satakunnan silta. Taisi olla vanhassa 20 mk setelissä kääntöpuolella kuvaa tältä suunnalta. Valoitusaika: 10,0s aukko: 4.0 polttoväli: 30mm

Finlaysonin tehdasmiljööta. Valoitusaika: 2,0s aukko: 4.5 polttoväli: 28mm

Tampereen Sähkölaitos Naistenlahden voimala. Valoitusaika: 1,6s aukko: 3.5 polttoväli: 18mm

Tässä sitä oli taas kuvapläjäystä. Tällä kertaa päätin lisätä kuvien yläpuolelle tärkeimmät tiedot kuvista, vaikka ne löytyvätkin tuolta Picasawebin gallerioista. Siltä löytyy kuvista myöskin isommat versiot, jos niitä tarkemmin haluaa tutkia. Kuvien kommentit voi postata joko tänne blogiin tai sitten tuonne Picasawebin puolelle, kiitos. Ja lisää kuvia voi olla jossain välissä tulossa. Tuli huomattua keskustasta muutama kohde lisää, kun siellä kulki. Sitä koska menen seuraavan kerran keskustaan kuvaamaan, en kyllä tiedä.