Piti näin talven viimeisinä päivinä(?) toteuttaa taas yhtä hullua kuningasideaa maastopyöräilyn/retkeilypyöräilyn/valokuvauspyöräilyn suhteen. Tampere kun sijaitsee kangaksella kahden järven välissä niin pitäähän sitä molempien järvien jäällä käydä ajamassa. Ja nyt oli siihen enemmän kuin otolliset mahdollisuudet. Alkava kevät oli sulattanut lumipeitteen järvien jäältä minimiin, mutta jäät olivat vielä kantavassa kunnossa. Ja kun aamusta lähtee liikkeelle niin yöpakkaset helpottavat kulkemista.
Matka: 28,97 km Aika: 5:01 (liikkeellä 2:45) (hyvät tauot!) Lämpö: -3°C - 14°C Nousu: 185 m Ilmanpaine: 1038 hPa
Länsi-Tampereelta kun lähdettiin liikkeelle niin ensin suunnattiin Pyhäjärven rantaan Raholan uimarannalle, mistä tiputettiin itsemme jäälle. Mahtavaa paanaa! Ei mitään ongelmia kulkemisessa, jäätä pitkin olisi voinut ajella vaikka mihin saakka. Ehkä jopa helpompaa kulkemista kuin sohjoisilla ja märillä kevyenliikenteenväylillä täällä Mansessa. Jäätä pitkin suunnistettiin kohti Saunasaarta ja sinnen kaupungin pykäämää nuotiopaikkaa/liiteeriä kohden. Saunasaaressa on ollut epävirallisia nuotiopaikkoja jo vaikka kuinka kauan, mutta tämä on ensimmäinen virallinen. Tehty melojille, mutta näin talvella kovassa käytössä jäällä kävelijoiden parissa. Toinen vaihtoehto makkaran paistolle olisi ollut läheinen Lehtisaari. Hieman keskemmällä Pyhäjärven selkää, mutta sielläkin on kuulemma kaupungin pykäämä nuotiopaikka liitereineen. Ainakin Saunasaaren liiteri on hieno ja vielä ainakin täynnä puita. Hyvin Kabanossi paistui Saunasaarenkin nuotiolla.
Aikansa kutakin ja tauon jälkeen poljettiin kohti Pyynikinsaaria, ja Pyynikin hiekkarantaa. Tässä kohtaa jo hieman kylmäsi. Jää napsui ja narahteli jo selkeästi enemmän ja horisontissa näkyi Viinikanlahden sulavesi. Näsijärvestä Tammerkosken kautta virtaava vesi sulattaa nopeasti jääkannen pois Viinikanlahdelta ja siitä selkää pitkin kohti Nokiaa ohi Viikinsaaren. Mutta vielä jää pitää pintansa ja kestää pyöräilijää ja kävelijää. Mutta jo ensiviikolla voi olla erilaiset olosuhteet, jos päivälämpötilat pysyvät korkealla ja aurinko pääsee paistamaan pilvettömältä taivaalta.
Tässä kohtaa olikin jo muutama kilometri takana, niin oli helppo pitää kahvi- ja munkkitaukoa. Ja tottakai Tampereen parhaimpien seurassa eli Pyynikin näkötornilla ja sen munkkia syöden. Järveltä toiselle harjun yli, eli Pyhäjärveltä Pyynikin uimarannalta n 77 metristä Näsijärvelle Elianderin uimarannalle n 95 metriin. Tosin harjulla käytiin n 160 metrissä. Mukavasti nousua ja laskua.
Näsijärven jäällä oli yhtä hyvä ajella kuin Pyhäjärvelläkin. Tosin luisteluradan vierelle tehty kävelijöiden ja pyöräilijöiden baana ei ollut koko ajan miellyttävää. Mielummin ajoi koskemattomalla jäällä. Tosin baana Lapinniemestä kohti Siilinkaria oli melkoista "pikatietä" siinä olisi pärjännyt vaikka millaisella nakkikumilla ja retkipyörällä. Sama meno jatkui Siilinkarilta Reuharinsaarten kautta Halkoniemeen. Lopuksi piti vielä käydä ajamassa pikku polkuajelut Tohlopinsuolla. Makeaa mahan täydeltä pyöräilyn suhteen tänä päivänä.
Yksi motiivi tälle retkelle oli tietenkin valokuvaaminen. Kamerat kulkivat mukana niin taskussa, tangossa kuin taivaallakin. Kuvia nähtävillä flickrin MTB albumissa. Ja video youtubessa. Alla muutama maistiainen kuvista.
Paluu Yyterin sannoille. Sen verran jäi syyskuun alun pyöräilyt täällä mieleen kutkuttamaan, että oli pakko vielä tänä syksynä kertaalleen palata meren rantaan.
Yyteri Matka: 22,5 km Aika: 3 h 01 min (liikkeellä: 2 h) Nousu: 25 m Lämpö: 7 °C
Alkuosa reitistä jo tuttua kierrosta Herrainpäivillä ja Sannoilla, mutta loppuosaa vähän jatkettiin. Saatiin pikkaisen lisää kilometrejä aikaiseksi. Nyt jatkettiin matkaa Lietteille ja siellä odottaville pitkospuille. Ja takaisin lähtöpaikkaan kierrettiin alueen länsiosan kautta, moottoriradan ohi, osittain alueelle merkattua maastopyöräreittiä pitkin.
Hiekkarannalla ajaminen oli aivan yhta hauskaa ja helppoa kuin edelliselläkin kerralla. Läskin rengas ei paljon hienosta hiekasta välitä, ja veden kastelemalla rantahiekalla ajo on kuin kovalla maapohjalla ajaisi. Mitä nyt välillä aallot lyövät renkaille ja ehkä kengillekkin. Mutta todellista herkkua ja mukavaa hauskanpitoa satulassa. Ainakin allekirjoittaneen mielestä.
Lietteiden pitkospuilla päästiin sitten ihan toisenlaiseen tunnelmaan, vaikka itse näistäkin tykkäsin. Pitkospuita löytyi kilometritolkulla ja laidasta laitaan. Oli perinteisen näköisiä kahdesta leveästä lankusta muodostettuja pitkoksia. Niitä oli ihan mukava ajaa, vaikka pitkosten reunassa oli pystysuoria puita pitämässä niitä kasassa, ja ne olivat paikka paikoin juuri ja juuri ohjaustangon levyisiä. Mutta löytyi siltä lauturimaista todella leveää estettöntä pitkosta, jossa vauhdin olisi saanut vaikka kuinka lujaksi, jos olisi ollut välittämättä mahdollisista muista kulkijoista. Vaikeimmaksi pitkokseksi osoittautui vain yhdestä lankusta muodostettu pitkos aivan reitin kaakkoisnurkassa. Pitkos oli kapea, ja liukas syksyn lehdistä, ja mutkikas, ja kaiken lisäksi meni välillä tiheässä lehtometsässä jossa puita oli nojallaan ja kallellaan pitkosten päällä. Meni oikeen keskivartalojumpaksi. Mutta kivaa oli silti.
Mukana kulki totuttuun tapaan erilisia kameroita. Tässä alla muutama valokuva reitiltä napattana. Ohjaustangossa Fuji XP80 napsimassa kuvia minuutin välein. Taskussa Olympus TG-5, silläkin tuli jotain kuvia otettua. Ilmassa kävi DJI Mavic Mini drone, pääsääntöisesti videokuvaa mutta muutama valokuvakin. Ja videokuvaa kuvattiin Insta360 OneR ja GoProHero kameroilla. Enemmän kuvia flickr:in MTB albumissa.
Reilu tunti Mansesta ja tultiin pelipaikoille. Tarkoitus on katsastaa kuinka läskirengas kulkee Porin Yyterin hiekkarannan ympäristön poluilla. Sen suuremmitta suunnitelmitta painetaan menemään, ja katotaan mitä saadaan aikaiseksi. Ja totta kai matkan varrella jossakin kohdalla nautitaan kahvia ja berliininmunkkia. Idea tälle retkelle saatiin jälleen kerran jälki.fi ssä olevista gpx jäljistä.
Pyörät pois pakusta ja matkaan. Heti kättelystä pienen pyörätie siirtymän jälkeen päädyttiin mukavalle neulaspolulle jota ei kuitenkaan kovin pitkään jatkunut. Mutta pienen asfaltti siirtymän jälkeen polku vie pöheikköön. Polun pätkälle jossa ei oltu pyörällä kuljettu hetkeen, sen verran umpeen kasvanut se oli. Tosin pienen polkemisen jälkeen tämäkin polku aukeni helpommin ajettavaksi. Golfkenttäkin saatiin kierrettyä pikku harhailujen jälkeen.
Ensimmäinen koetin kivi koettiin Herrainpäivien lähellä kun lähestyttiin hiekkarantaa. Läskin rengas kulki kyllä hyvin pehmeässä upottavassa hiekassa. Mutta plussakokoinen rengas muljui ja upposi tähän hiekkaan tehokkaasti, jopa niin tehokkaasti että kuljeminen meni välillä tunkkaamiseksi. Saatiin sykketkin korkeammaksi tässä hiekassa sotkiessa, tältä reitiltä kun ei järkkysuuria mäkiä ylös tai alas löydy. Heti kun päästiin rantaviivan hiekalle pyörät kulki kuin unelma. Rullaavuus oli huippua.
Herrainpäivien luontopolku oli mukava ja nopea polunpätkä poljettavaksi. Juurakoilla ja kivillä kyllästettyä mutkittelevaa polkua. Tälle reissulle mahtuu kyllä monenlaista alustaa.
Yyterinsannoille eli sille kaikkien tuntemalle Yyterin rannalle päästiin puikkaaman pikku neulaspolulla ajelun jälkeen. Siellähän saa ajaa pyörällä vesirajassa näin uimakauden ulkopuolella. Ja vesirajassa ajettiinkin. Täälläkin hiekka oli sopivan kovaa ja pyörä rullasi mainosti. Ja gps jälkikin piirtyi mielenkiintoisesti, vesiraja kun tuppaa vähän vaihtamaan paikkaa. Karttanäytön mukaan ajettiin välillä monta metriä meren puolella, vaikka todellisuudessa hyvä kun rengas välillä kastui aalloista.
Jumbo Jim nauttii merivedestä.
Santakarin kohdalla tuli tehtyä pikku virhe kun päätettiin kääntyä sisämaan puolelle, ja polkea polkuja pitkin, moottoriradan ohi kohti lähtöpaikkaa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt, todellakin olisi pitänyt, jatkaa kohti lietteitä ja pitkospuita, kiertää sitä kautta kohti lähtöpaikkaa. Mutta ei kierretty ei. Jäipähän jotain hampaankoloon ja seuraavaa kertaa varten.
Tällä kertaa reitti tosiaan kulki osittain jälki.fin reittiä pitkin ja osittain alueelle merkittyä maastopyöräilyreittiä pitkin. Mielenkiintoinen ja hieno kokemus ajaa täällä. Muutama valokuva ja videon pätkäkin tuli kuvatta polkemisen ohella. Alla tuotoksia.
Kahvia Kupilkasta ja Berliinin munkkia S-marketista
Näille sannoille ei parane mennä ajeleen.
Yllä oleva video on kuvattu Insta360 OneR, DJI Mavic Mini, Olypus TG-5 ja Liquid Image Ego kameroilla, ja harsittu kokoon Shotcut ohjelmalla.
Maastopyöräily teemalla jatketaan, ja tällä kertaa porukalla suunnattiin kotin pohjois-Pirkanmaata ja Virtoja. Tämäkin jälki löytyi jälki.fistä ja ladattiin gepsiin pienen tutkimisen jälkeen. 5 hengen porukalla siirryttiin kohti Virtoja vajaa 100 km. Maastopyörät ja tarvikkeet pakettiautoon ja äijät parilla autolla pelipaikoille.
Neljä maastopyörää Opel Vivarossa ei tee edes tiukkaa.
Reitiltä löytyi maastoa koko maastopyöräilyn skaalalta. Oli ylä- ja alamäkiä, teknistä juurakko- ja kivipolkua sekä välillä kangasmaastossa olevaa singletrackiä. Muutama kosteampikin paikka kohdattiin kun soita ylitettiin. Ja ehkä mieleenpainuvin uusi kokemus maastopyöräilyn parissa, vanhaa junarataa pitkin kuljettiin hetki Virtojen keskustan tuntumassa. Pikkupätkä kiskojen välissä, mutta vähän pidempi pätkä kiskojen vieressä polku pitkin. Ja siihen liittyen Keiturinsalmien yli vanhaan junaratasiltaa pitkin. Osittain tietysti kuljettiin ulkoilureiteillä ja hiihtolatujen pohjilla.
Toki osa reitistä oli läpitunkematonta pöheikköä, todella huonoa ajettavaa tällaiselle sunnuntairetkeilijälle. Varsinkin jäljen alkuosassa oli todella vaikeaa reittiä, joka suurimmaksi osaksi meni meillä vähän kokemattomilla polkijoilla tunkkaamiseksi. Mutta reitistä ainakin 35 km oli todella mielenkiintoista ja mukavaa ajettavaa.
Vaikka Virrat ei mikään suurkaupunki ole, niin silti tällekkin reitille osui muutamia siirtymiä sekä asfaltti- että hiekkateitä pitkin. Niitä ei oikeen voi välttää näillä etelä-Suomen reiteillä.
Ensimmäiseksi taukopaikaksi muodostui aivan luonnollisesti reilun 16 km kohdalla oleva Kangasjärven laavu. Siellä oli hyvä hetki hengähtää, paistella makkaroita ja keitellä nokipannukahveita. Tosin puuhuolto laavulle on jossain vaiheessa unohtanut. Kuka sitä sitten ikinä huoltaakaan, niin puita ei paikalta löytynyt. Ja nyt ei reppuihin polttopuita varattu. Tuo reilun 40 km reitti olisi kaivannut suunniteltua toista taukopaikaa johonkin 30 kilometrin paikkeille. Mutta onneksi ryhmässä ajatuksia lenteli ja kun kerran reitti kulki Virtain perinnekylän läpi niin siellä nautittiin jäätelöt ja limpsat kioskista. Parempi tuo kun ei mitään, sopiva hengähdytauko.
Mielenkiintoinen kohtaaminen sattui jossain valtatie 66 ja Siekkisjärven välimaastoissa, jossain reilun 20 km polkemisen kohdalla. Kun pidettiin lyhyttä taukoa ja kerättiin porukkaa kasaan polun ylitti 4 mäyrää, meistä noin 5 metrin päässä. 3 jatkoi matkaansa metsästä polun yli metsää, mutta yksi tuli parin metrin päähän meistä vähän katsastelemaan mitä miehiä sen hoodeilla pyörii. Onneksi sekin kääntyi ympäri ja jatkoi matkaansa muiden perään. Sen verran uusi ja yllättävä kokemus oli, että kukaan meistä ei tajunnut valokuvaa napsasta. Itselläkin oli kamera taskussa ja toinen ohjaustangossa kiinni, mutta polkijat vain tuijottivat eläimiä ja toisinpäin.
Niinkuin aina mukana kulki kuvauskalustoa, sekä still- että videokuvaa varten. Pyöräntangossa oli kiinni taas Fuji XP80, joka otti kuvia minuutin välein. Näin pitkälle reissulle sen akku on tietenkin rajallinen, eli koko matkalta ei ole kuvia minuutin välein. Ja onhan suurin osa niistä tärähtäneitä tai muuten vinksahtaneitä, mutta jotain kuvia onnistuu aina. Ja taskussa kulki Olympus TG-5 jolla napsittiin kuvia sieltä täältä. Kypärässä oli kiinni uusi tuttavuus Insta360 One R kamera, jolla otettiin videokuvaa. Ja repussa oli DJI Mavic Mini drone joka taltioi sieltä täältä ilmasta sekä kuvia että videota. Kuvia on muutama tässä alla ja enemmän tuolla Flickrin MTB albumissa.
Kauden 2021 maastopyöräilyretket on korkattu ja ensimmäinen, poissa omilta hoodeilta, pyöräily poljettu. Esimakuna tulevaan haettiin Hämeenkankaan kangasmaastosta, tällä kertaa Hämeenkyrön päässä harjualuetta. Reitti löytyi jälki.fi palvelusta, samasta paikasta josta olen aikaisemminkin reittejä itselleni bongaillut.
Lat 61°41.47 Lon 23°05.05 Lämpö 16 °C Matka 27,4 km Nousu 93 m
Lähtöpaikkana toimi Hämeenkyrön lentokentän päädyssä oleva parkkipaikka ja laavu. Pikkasen muokkaalla edellämainittua .gpx jälkeä rohkeasti kangaspoluille. Teknisesti helppoa ajettavaa, haastetta toivat paikoitellen todella hienosta hiekasta muodostuvat polunpätkät, jotka olivat kuin hienolla hiekkarannalla ajelemista. Tosin tässä kohtaa kiittelin pyörävalintaa, alle valikoitui Kona Wo läskipyörä, jolle ei tuottanut mitään vaikeuksia edetä kangasmaaston poluilla. Toinen pikku ongelma muodostui oman .gpx jäljen summittaisuudesta. Piirsin sen nopeasti karkealla kädellä karttapohjalle polkuja seuraten, mutta todellisuudessa alueella risteilee polkuja niimmaapirusti. Välillä tuli käännyttyä aivan väärään suuntaan, kun aluetta ei tuntenut käytännössä. Mutta aina löydettiin takaisin suunnitellulle jäljelle.
Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään ihmeellistä. Kangasmetsässä kun kulkee ylös alas hiekkapolkuja, niin näkee pääsääntöisesti mäntymetsää, ja siellä täällä kuusia ja lehtipuita. Taukoja varten reitin varrelta löytyi kaksikin laavua. Toinen Vatulassa reilun 16 km kohdalla ja toinen Ulvaanharjulla n. 21 km kohdalla. Retkimeiningillä kun olin liikkellä niin kummassakin nautin kupin kahvia termoksesta ja hiukka särvintä. Itse kyllä tykkäsin polkea näissä maastoissa.
Mukana kulki tuttuun tapaan kamerakalustoa. Pyörän tangossa oli kiinni Fuji XP80, joka oli ohjelmoitu kuvaamaan kuva joka 60 sekuntti. Näin tulee automaattisesti kuvia sieltä täältä reitin varrelta, tosin osa väkisinkin tärähtää kun liikkeessä kuvaa. Taskussa oli Olympus TG-5 jolla räpsittiin kuvia silloin kun näki jotain kiinnostavaa. Ja DJI Mavic Minikin lensi kertaalleen, sillä tosin näpsin vain muutaman still-kuvan. Alla muutamia kuvia reissulta. Lisää kuvia Flickr MTB-albumissa.
Mustavuori Gravity Race-alamäkikisa ajeltiin Mustavuoren rinteissä tänään lauantaina. Enduron ja DH:n sekoitusta muutamalla eri radoilla ajanoton kera. Ja edustettuna tietenkin eritasoisia ja -ikäisiä ajajia, mitä erilaisemmilla maastopyörillä. Kaiketi siellä nuorten lupausten joukossa ajrli ihan huippukuskejakin?
Käytiin rinteessä vähän katsastamassa pikku hetken ajan kuinka pyörät liikkuivat. Paikaksi valikoitui rinteen alaosa, ja siinä oleva hyppyri. Ja oliham paikalla paljon muitakin ihmisiä pitkin rinnettä sijoittuneena. Kovin kauaa ei paikalla oltu, mutta hyvältähän kisaaminen näytti.
Tapahtuma itse oli ilmainen, talkootyönä järjestetty. Mutta hieman parannuksia tapahtumaan silti tekisin. Tiedotus oli mainokdia siellä täällä, pääsääntöisesti kuitenkin facebookkiin luottava. Sinänsä ihan nykyhetkeä. Sosiaalinen media hoitaa hommat. Itse olisin kuitenkin kaivannut vähän tarkempaa reittikarttaa tai rataesittelyä. Näin valokuvaaja, ja vähän videokuvaajana, haluan tutustua paikkoihin etukäteen vaikka sitten kartalta katsoen. Näin löytyisi parhaat mahdolliset kuvauspaikat, tarvitsematta turhaan kuljea pitkin rinteitä. Tai ainakin paikanpäällä olisi voinut olla pientä ohjeistusta. Voi olla että tapahtuman alussa olkin, mutta näin kesken kaiken pelipaikoille tulleena olo oli vähän pihalla oleva.
Mutta summasummarum, muutan kuvan sain otettua vaikka kuvaamista varten emme paikalle menneetkään. Mukana oli vain Fujin XP80 pokkari. Tässä alla muutama kuva, lisää löytyy www.flickr.com/peepet.
