Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hämeenkangas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hämeenkangas. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, toukokuuta 26, 2021

Maastopyöräilyä: Hämeenkyrö

Kauden 2021 maastopyöräilyretket on korkattu ja ensimmäinen, poissa omilta hoodeilta, pyöräily poljettu. Esimakuna tulevaan haettiin Hämeenkankaan kangasmaastosta, tällä kertaa Hämeenkyrön päässä harjualuetta. Reitti löytyi jälki.fi palvelusta, samasta paikasta josta olen aikaisemminkin reittejä itselleni bongaillut.

Katso koko näytöllä

Lat 61°41.47
Lon 23°05.05
Lämpö 16 °C
Matka 27,4 km
Nousu 93 m

Lähtöpaikkana toimi Hämeenkyrön lentokentän päädyssä oleva parkkipaikka ja laavu. Pikkasen  muokkaalla edellämainittua .gpx jälkeä rohkeasti kangaspoluille. Teknisesti helppoa ajettavaa, haastetta toivat paikoitellen todella hienosta hiekasta muodostuvat polunpätkät, jotka olivat kuin hienolla hiekkarannalla ajelemista. Tosin tässä kohtaa kiittelin pyörävalintaa, alle valikoitui Kona Wo läskipyörä, jolle ei tuottanut mitään vaikeuksia edetä kangasmaaston poluilla. Toinen pikku ongelma muodostui oman .gpx jäljen summittaisuudesta. Piirsin sen nopeasti karkealla kädellä karttapohjalle polkuja seuraten, mutta todellisuudessa alueella risteilee polkuja niimmaapirusti. Välillä tuli käännyttyä aivan väärään suuntaan, kun aluetta ei tuntenut käytännössä. Mutta aina löydettiin takaisin suunnitellulle jäljelle.

Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään ihmeellistä. Kangasmetsässä kun kulkee ylös alas hiekkapolkuja, niin näkee pääsääntöisesti mäntymetsää, ja siellä täällä kuusia ja lehtipuita. Taukoja varten reitin varrelta löytyi kaksikin laavua. Toinen Vatulassa reilun 16 km kohdalla ja toinen Ulvaanharjulla n. 21 km kohdalla. Retkimeiningillä kun olin liikkellä niin kummassakin nautin kupin kahvia termoksesta ja hiukka särvintä. Itse kyllä tykkäsin polkea näissä maastoissa.

Mukana kulki tuttuun tapaan kamerakalustoa. Pyörän tangossa oli kiinni Fuji XP80, joka oli ohjelmoitu kuvaamaan kuva joka 60 sekuntti. Näin tulee automaattisesti kuvia sieltä täältä reitin varrelta, tosin osa väkisinkin tärähtää kun liikkeessä kuvaa. Taskussa oli Olympus TG-5 jolla räpsittiin kuvia silloin kun näki jotain kiinnostavaa. Ja DJI Mavic Minikin lensi kertaalleen, sillä tosin näpsin vain muutaman still-kuvan. Alla muutamia kuvia reissulta. Lisää kuvia Flickr MTB-albumissa.








tiistaina, toukokuuta 05, 2020

Maastopyöräilyä: Hämeenkangas - 3 lähdettä

Katso koko näytöllä

Kevät polkaisut Hämeenkankaan kangasmaastossa sähköläskillä. Kolme lähdettä kierroksessa, lähtöpaikkana Jämin lentopaikka ja siitä vastapäivään polkien liikkeelle. Taukopaikka miltei puolessa välissä Ruskalaavulla.

Lat 61° 46.7
Lon 22° 43.0
Lämpö 14,0 °C
Paine 1020 mbar
Matka 36,22 km
Nousua 270 m

Tämän jäljen löysin jälki.fi palvelusta, ja siirsin sen suoraan Garmin Oregon 600 käsigepsiin. Sitä seurailemalla onnistuin muutamaa pikku koukkausta lukuunottamatta seurailemaan. Lentokentän länsipuolella tuli muutama koukkaus, kun varusmiehet olivat majoittuneet telttoineen ja vaunuineen  reitille. Mutta tästä selvittyä löysin takaisin reitille nopeasti. Alkumatkasta reitti oli hienosti merkitty maastoon paaluin ja niissä olevin sinisin merkein. Kiitos kaunis reitin ylläpitäjille siittä. Vaikka kangasmaastossa oltiinkin ja edelliseltä Hämeenkankaan maastopöyräilyreissulta muistikuvissa oli tasaista paanaa, oli reitti leveää mutta kohtuu juurakkoista ja aina välillä pehmeää "panssariuraa". Mutta hyvinhän se läskin rengas näissä olosuhteissa kulki. Ja kyllähän varusmiehet ja sotilaat ovat täällä Hämeenkankaalla ajelleet vaunuilla ja muilla vehkeillään, välillä urilla ja urien vieressä oli melkoisia möyrimisjälkiä, niin telaketjua kuin rengasta. Mutta ei haitannut maasto pyöräilijää, päinvastoin hauskuusfaktori nousi.

Hämeenkangasta
Hämeenkangasta
Hämeenkangasta


Ladatulla reitillä oli Kuninkaanlähteen läheisyydessä päättämiä pikku lenkkejä, jotka ehkä voisi oikaista ja seurata merkittyä uraa. Tosin  näillä lenkeillä pääsi hieman kapeammillekin, oikeille, poluille. Ja reitti kiersi karavaanarialueen läpi, jonka jättäisin itse pois. Itse Kuninkaanlähtee löytyminen oli hieman hakusessa mutta aikansa pyörittyä sinnekkin löydettiin.

Kuninkaanlähde
Kuninkaanlähde

Taukopaikka tosiaan oli Ruskalaavulla, miltei tarkalleen puolessa välissä reittiä. Mukavassa auringonpaisteessa kelpasi hörppiä kahvia ja nautti possumunkista. Aika köykäsillä eväillä oltiin liikenteessä, mutta niillä pärjättiin. Oli aivan tietoinen valinta jättää ruoanlaittovehkeet pois matkasta ja mennä kevyesti. Pekonileipää nyt kuitenkin oli mukana. Tauolta suunnattiinkiin takaisin kohti Jämin lentopaikkaa, tasaista nousua pitkin hiihtolatujen pohjia. Jämiltä jatkettiinkin itäpuolelle kohti Uhrilähdettä ja Kylmänmyllynlähdettä. Ensin korkeimman kohdan yli ja sitten alamäkeä kohti lähteitä.

Kylmämyllynlähde
Uhrilähde

Uhrilähde

Tälläistä polkemista tällä kertaa. Joskus toiste sitten taas joitain muuta. Kaikki reissulta otetut kuvat on tuttuun tapaan nähtävillä Flickr albumissa Hämeenkangas.

sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2018

Patikointia: Hämeenkangas

Huhtikuun lopulla kuljettiin vielä osittain lumisissakin maisemissa Hämeenkankaalla. Patikointi taival kulki Jämin lentokentältä Hämeenkyrön lentokentälle osittain Pirkan taivalta pitkin ja osittain alueen muita polkuja teitä pitkin. Aikaisemmin on kyllä tullut kuljettua Hämeenkankaalla, mutta lähinnä maastopyörällä ja Jämiltä kohti Kankaanpäätä. Jotenkin tuttua paikkaa ja maisemaan, mutta kuitenkin aivan uusia maisemia.

Pari yötä tuli vietettyä riippumatossa nukkuen ja ulkoruokinnassa. Märkä ja osittain luminenkin maasto teki tietenkin tepposensa reittivalintojen ja kulkemisen suhteen. Muutama valokuvakin tuli reitin varrelta räpsästyä. Päivä taipaleet olivat kohtuullisia, perjantaina kuljettiin n. 6 km, lauantaina kahteen osaan jaettuna n. 18 km ja sunnuntaille jäi kuljettavaksi n. 4 km. Ja patikointi tietenkin päätettiin savusaunaan Hämeenkyrön Heiskalla.

Reissu itsessään järjestettiin niin, että Hämeenkyrön lentokentällä jätettiin pari autoa ja porukka kuljetettiin Jämin lentokentälle johon jäi loput autot. Kun oli patikoitu Jämiltä Hämeenkyröön, haettiin Hämeenkyröön jätetyillä autoilla Jämille jääneet autot pois. Ja näin oli koko porukalle taas kyydit.

Alla kuvakollaasi Hämeenkankaan valokuvista, lisää ja isompia kuvia löytyy osoitteesta www.flickr.com/peepet tai www.facebook.com/nurkkausphotos.


tiistaina, elokuuta 12, 2014

Maastopyöräilyä Jämillä

Ilman sen suurempia suunitelmia lykättiin maastopyörät auton kyytiin ja hurautettiin Jämille. Tarkoitus oli ajella Jämin maastoissa pikku lenkkiä. No sen verran oli suunnitelmia, että josko Jämi MTB lyhyempi reitti ajeltaisiin, tai sitten Jämiltä Niinisalon varuskunnan sotkuun kahville ja munkille ja takaisin. Etukäteen karttoihin tutustuttiin ja vanhoja muistikuvia Hämeenkankaalta kaiveltiin, että reittejä erilaisten polkujen ja pikkuteiden muodossa alueelle riittää. Ja ladattiin gepsiin Jämin MTB:n 42 km reittikin.

Maastohan ei hirveän vaikeat alueella ole, varsinkaan jos pysyy poluilla. Ongelmaksi muodostuu enemmän polkujen ja erilaisten reittien ylenpalttisuus. Pelkän gepsin varassa ei ole hyvä suunnistaa, vaan vanhan ajan paperikartta on mukava olla olemassa. Jos sellainen olisi ollut. No menomatka jotain polkuja ja reittejä pitkin Niinisalon varuskunnalle, eteläportille. No eihän varuskunta-alueen läpi voi siviili kulkea, joten ei kun varuskunnan ympäri. Osin asfaltti teitä. Ajatuksissa reitti oli kyllä selkä, mutta käytännössä ei ehkä lyhyin/suorin Jämin lentokenttä-Niinisalo. Mutta sotkuun päästiin ja kahvia ja munkkiakin saatiin. Ja maastopyöräilyn ajatusta tuli toteutettua. Nythän ei ollut kyseessä kilpailu, vaan hieman "seikkailu" tyyppinen retkeily.

Takaisin tulon piti mennä eri reittiä. Tarkoitus oli kiertää Pirkan Uraa pitkin Niinisalosta Kuninkaanlähteelle ja sieltä sitten takaisin Jämille. Pirkan Uraa ei oikeen helpolla löydetty, vaan meno oli mutkittelua ja polkujen seurailua. Suunta oli kyllä tiedossa ja Kuninkaanlähde läheni. Ja kun vihdoin löydettiin Pirkan Ura, ainakin luulen niin, ja kyltti Kuninkaanlähteelle ajoimme itse lähteen ohi. Vasta harjun päällä päähän tuli ajatus että nyt ollaan ajetti huti. Tässä kohtaa tuli ensimmäinen ajatus reittimerkintöjen huonoudesta. Varsinkin aluetta tuntematon olisi kaivannut selkeätä kylttiä Kuninkaanlähteelle. No lähde jäi näkemättä, ensi kerralla sitten. Jossain kohtaa eksyimme Pirkan Uralta, merkintöjen ja erilaisten polkujen sekamelskan myötä. Mutta Jämille takaisin löysimme ja hauskaa oli.

Muutama ajatus Jämin reissusta jäin mieleen. Ensinnäkin polkuja ja reittejä menee alueella aivan älyttömästi. Ja niiden merkintä maastoon on melko heikkoa. Perinteinen paperikartta olisi melkein pakollinen varuste, ainakin aluetta tuntemattomalle. Varsinkin Pirkan Uran kohdalla merkinnät olivat jotenkin outoja. Ensin maastossa oli paljon reittimerkkejä. Suorallakin tiellä niitä oli vähän väliä, mutta sitten kun tuli risteyksiä tai sivupolkuja reittimerkinnät yhtäkkiä hukkuivat. Näihin risteyksiin ja sivupolkujen luo olisi kaivannut reittimerkkejä. Ja Pirkan Ura itsessään oli todella heikosti merkitty, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Onhan Pirkan Ura kaiketi aika selkeästi yksi Pirkanmaan isoimpia ja tunnetuimpia ulkoilureittejä. Ainakin kesäkäytössä sen ylläpitäminen ja merkitseminen, ja sitä kautta käyttäminen on lasten kengissä. Maasto alueella oli hauskaa ajettavaa enkä hylkää ajatusta tulla toistekin ajamaan alueelle.

Mukana oli kyllä kamera ja oikeen kiinnike pyöräänkin. Mutta kuvien ottamisen suhteen kävi hieman vanhanaikaisesti. Niitä ei tullut otettua reissun aikan yhtään. Kamerakiinnike oli pyörässä kiinni ja kamera repussa. Ajattelin jossan vaiheessa katsella matkan varrelta hyvää kuvauspaikkaa ja napata muutaman valokuvan. Ja sen jälkeen kiinnittää kameran pyörään ja ottaa tilanne kuvia ajaessa. Mutta ajamisen riemu vei miehen mennessään, ja kuvat jäivät menomatkalla ottamatta. Sotkun pihasta kun lähdettiin, niin oli tarkoitus kiinnittää kamera pyörään kiinni. Mutta kiinnikkeestä oli yksi ruuvi tippunut eikä kameraan saanutkaan kiinni telineeseen. Tämän ruuvin ei teoriassa olisi pitänyt tippua, mutta niin se vaan oli reissun röykytessä tippunut. No harmittaahan tuo ja kuvausinto lopahti kokonaisuudessaan. Eikä kuvia ole tarjolla. Tästä opittiin se, että kamera kiinni telineeseen heti kun lähdetään reissuun, ja tarvittaessa irroitetaan siitä kuvatessa. Ei huku enää ruuvit.

Alla on kuitenkin gepsi jäljet reissusta. Ensi kertaa Jämille odotellessa. Tai uutta reissua johonkin muualle.