Säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin päivittetävä henkilökohtainen "avautumiskaivo", joka käsittelee kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kuitenkin vain minua itseäni kiinnostavia tai hetkauttavia asioita. Valokuvien ja videoiden kautta matkakertomuksiin maailmalta ja patikoinnin sekä maastopyöräilyn pariin luontoliikunnan puolelle. Tällä hetkellä vahvasti edustettuna Tamperelainen divari koripallo valokuvien kautta.
Ruovedellä Tuuhoskylässä on n. 7 km pitkä ympyräreitti, Hirvenpolku, jota ylläpitää paikallinen kyläyhdistys. Pitihän siellä käydä kulkemassa kun seudulla oltiin. Polku kiertää tavallisessa talousmetsässä ja hyvin merkattu sinisillä maalitäplillä. Itse polku on melko kapea ja välillä juurakkoinen ura maastossa, tosin lyhyitä pätkiä kuljetaan metsäautotiellä tai vanhoilla harvesterin urilla.
Reitin lähtö- ja paluupaikkaan ja samalla pienelle p-alueelle pääsee kääntymällä Tammikoskentieltä pienelle hiekkatielle pohjoiseen. Risteyksessä on pienen pieni viitta Hirvenpolku 0,7 km. Samalta kohtaa lähtee hieman isompi Vessarintie etelään, se on hyvä maamerkki reitille.
Reitillä tosiaan oli mitä erilaisempaa metsätalouskäytössä olevaa metsää. Pääsääntöisesti mänty ja kuusi voittoista sekametsää, mutta sekaa mahtui myös pieni lehtipuu voittoisia kosteampia paikkoja. Iso osa reitistä kulkee ympäristöä korkeaamilla kukkuloilla ja kalliolla. Yhdeltä tällaiseltä kukkulalta löytyy reitin ainoa taukopaikka, Mattilanmäen näköalapaikka, noin puolessa välissä patikointia. Tosin täälläkään ei ole tulipaikkaa, kuten ei koko reitillä, ainoastaan penkki hengähtämistä varten. Näköalapaikankin näkymät ovat tainneet kaventua jonkin verran aikojen saatossa, sen verran ovat puut ympärillä kasvaneet. Voisi olla moottorisahalle ja pikku metsuroinnille tarvetta, jotta näkymät saisi palautettua entiselleen? Samalla tänne voisi ajatella rakennettavaksi parempaa taukopaikkaa. Tosin tälläisen talkoovoimin ylläpidetyn reitin kohdalla kaikki rakennelmat vaativat suuria ponnistuksia, niin taloudellisia kuin rakentajien suhteen.
Itselle mielenkiintoisin näky oli toisaalta vanha hakkuuaukea, joka oli jo alkanut muuttaa muotoaan kasvillisuuden suhteen. Ja toisaalta reitin kallioilla kulkevat polut olivat mielenkiintoisia. Mukana kulki jälleen kerran sekä kamera että videointi vehkeet. Alla kuvakollaasi kuvista. Enemmän ja isompia kuvia löytyy Flickr-tililtäni. Ja video tietenkin Youtubesta.
Rajalan kämppä Laipanmaassa. Auto parkkiin ja "erämaa-alueelle" kulkemaan ja kuvaamaan koiran kanssa. Edessä on Laipanmaan Elamonkierros. Ei mikään luonnonsuojelu- tai kansallispuistoalue, mutta kuitenkin aina välillä koskematonta luontoa, jota täplittävät vanhat ja vähän uudemmatkin metsätalousalueet. Hyvin merkitty polku kulkee ympyräreitin.
Myötäpäivään kulkiessa reitti lähtee Rajalan kämpältä loivaan nousuun, kapeana mutta hyvin merkittynä. Reitti kulkee eri ikäisessä ja erilaisessa metsässä. Välillä on havupuuvoittoista kangasmetsää ja välillä vastaan tulee lehtoja ja saniaiskasvillisuutta. Ompa reitin varrella muutama pitkospuutettu suokin. Varsinkin Lammisuo on nähtävä arvoinen kohde, reitti sivuaa lampea aivan rannassa. Näin loppukesästä pärjäsin lyhytvartisilla vaelluskengilla aivan mainiosti. Mutta keväällä tai sateiden jälkeen reitillä voi olla paikka paikoin märkää.
Ympyräreitti kulkee pääsääntöisesti polkuja pitkin, mutta muutama pätkä kuljetaan metsäautotiellä tai muilla maastossa kulkevilla isommilla urilla. Näitä ei kuitenkaan ole montaa. Elamonjärven rannalla on pieni, mutta hyväkuntoinen laavu, komealla paikalla järven rannassa.
Aurinkoisena tiistaina pakattiin Kona autoon ja ajettiin vajaa 100 km Tampereelta lounaaseen. Huittisten, Loimaan ja Säkylän kolmioon Harjureitille. Säkylänharjun-Virttaankankaan alueella risteilee polkuja ja latupohjia, hieman samanlaisissa maisemissa kuin Hämeenkankaalla Jämillä. Varsinaista teknistä maastoajoa poluilla ei varsinaisesti täältä löydy, vaan pyörä etenee hiekkapolkuja tai -teitä pitkin. Välillä löytyy niin hienon hiekan väylää että Konan nakkikumit saivat kaipaamaan alle läskipyörää. Se toisi varsinkin alamäkiin vakautta ja ehkä keskinopeuden olisi saanut vähän korkeammaksi. Nyt mentiin vähän niin kuin jarruttelemalla osa reitistä.
Maisemat ovat pitkälti kangasmetsää pienine ylä- ja alamäkineen. Reittien varrella on aina siellä täällä infotauluja geologisista erikoisuuksista mitä alueelta löytyy. Jotain nähtävyyksiä jos reitin varrelta nostaa esille, niin ainakin Kankaanjärvi ja Myllylähde ovat sellaisia.
Vajaa 20 km tuli ajettua rengasreittinä alueella, ihan valokuvaus ja retkeily mielessä. Välillä käytin dronea ilmassa ja yritin saada erilaisia kuvakulmia aikaiseksi. Kuvat nähtävillä flickrissä ja facebookissa. Tässä alla jonkinasteinen kuvakollaasi. Ja videon pätkä.
Aurinkoisena elokuun lauantaina tehtiin nopea ekskursio Kurun Ylöjärvelle, tarkemmin otettuna Niemenkylän vanhaan kivilouhokseen. Kamerat kulkivat tietenkin mukana, kun nopeasti kierrettiin louhos ympäri reunoja pitkin. Aina välillä pysähdellen ja katsellen miltä ympäristössä näyttää.
Louhos on lopettanut toimintansa jo aikaa sitten ja alkanut tietenkin täyttyä vedellä, sadevedellä vai olisiko jopa osittain pohjavesi noussut ylös. Tätä nykyä louhosta "käyttävät" sekä sukeltajat, että nuoriso hyppien reunoilta alas veteen. Korkeimmillaan pudotusta tulee ehkä 18-20 metriä, ja syvyyttä taitaa olla 7-10 metrin paikkeilla. Meidän käynnin aikana paikalla ei ollut kumpikaan, ei sukeltajia ei hyppijöitä. Vain joutsenpariskunta lipui hieman vihertävää vedenpintaa pitkin louhoksessa.
Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoon kuuluu Katinkankanjoni niminen paikka, hieman varsinaisen alueen pohjoispuolella. Siellä kiertää reilu 2,5 km pituinen ympyräreitti kanjonin reunoja pitkin. Nähtävän arvoinen paikka, ja poikkea etelä-pohjanmaan maisemista melkoisesti. Kanjonin pohjalla virtaa puro, jossa jopa näin kesäaikana on mukavasti vettä. Kuinka paljon sitä onkaan keväällä, sulamisvesien aikana?
Reitti on hyvin merkattu, mutta välillä kovin kapea ja juurikkoinen, sekä sateella varmasti mutainen. Hankaluuden muodostaa suuret korkeuserot, pahimpiin paikkoihin on laitettu köysikaiteet, jotka helpottavat sekä mäkien ylösnousissa että alatuloissa.
Lat 62° 09.1 Lon 22° 10.5 Lämpö 20 °C Matka 21,8 km Nousu 128 m
Löysin Jälki.fi tämänkin reitin. Päätin kauniina elokuun päivänä lähteä katsastamaan Lauhanvuoren polkuja sähköläskillä. Vaikka matkaa tuli Mansesta parin tunnin ajon verran maisemat ja reitit olivat kyllä sen arvoisia. Todella monipuolista maastoa muodoltaa ja nähtävältään. Välillä mentiin Hämeenkankaan tapaisissa kangasmaastoissa hyväpohjaista polkua, välillä edessä oli suo ja sen halkovat pitkospuut.
Ja iso nähtävyys oli tietenkin Kivijata, jääkauden ja sen jälkeisten aikojen muisto. Suurinta osaa reitistä en päässyt ajamaan läpi, koska GZR RAW sähköläski sanoi työsopimuksen irti suurinpiirtein puolessa välillä. Oikeanpuoleinen takahaarukka katkesi heti keskiön takaa. Ei edes mitään suurta röykytystä, tosin jotain natinaa oli jo kuulunut eilisellä työmatkalla. Onneksi polkijalle ei tullut kuin mahdoton vi****s.
Sen verran jäi nälkää tälle reitille, että paikanpäälle tullaan vielä toistamiseen toisella pyörällä.