Patikointi: Ikävänmaan kierros, Nokia

Kaiken tämän blogissa esiintyvän koriskuvauksen sivuun tuli lähdettyä ulkoilmasta nauttimaan tähän ihan lähiluontoon. Porintien varressa Nokialla on Alisenjärven tienoilla Ikävänmaan kierros. Pikkasen päälle 3 km luontoa siinä teiden ja asuinalueen puristuksessa. Riippuen siitä mihin suuntaan ympyräreitin kiertää, on joko lenkin alussa tai lopussa tulipaikka ja uimaranta. Itse kiersimme reitin myötäpäivään, joten tulipaikka jäi loppuun. Tosin se oli miehitetty melkoisella määrällä meluavia pikkulapsia ja kun ei makkaraakaan ollut tarkoitus grillata, nautimme kahvikupposen Alisenjärven rannalla.

Reitti itsessään on melko helppokulkuista polkua, tosin korkeuseroja ja sileitä kallioita on siellä täällä. Pitkospuut ja sillat ovat hyvässä kunnossa ja reittimerkinnätkin kohtuullisessa kuosissa. Eihän täällä eksyyn pääse, vaikkakin polkuja menee ristiin rastiin. Reitiltä voi kyllä harhautua. Kuntopolun ja hiihtoladun isompia pohjia risteilee alueella. Ihan mukava lähiluontoretkipaikka, sopii pituutensa, maastonsa ja luonto to say puolesta vähän pienemmillekkin lapsille.

Postauksen kaikki kuvat ja video on kuvattu Samsung Galaxy S22+ puhelimella ja DJI Osmo Mobile 6 gimbalilla, Open Camera apilla tai DJI Mimo apilla. Editoitu samaisella puhelimella joko DJI Mimo apilla tai Photo Editor apilla.

Patikointia: Heräjärvi

Hiekkaharjujen keskellä pieni kirkasvetinen järvi. Niin kirkas, että kuulemma pohjan näkee ihan vaan katsomalla mistä päin rantoja vaan. Ympäri kiertää polku ja harjun päällä on laavu. Yksi laskuoja laskee järvestä pois. No sehän pitää mennä katsastamaan ja kuvaamaan. Sellainen on Heräjärvi Jämsässä.

Nyt ei päässyt tarkastamaan veden kirkkautta, koska pakkaset olivat jäädyttäneet kannen veden pintaan. Ja hienoinen lumi kerrostuma peitti jäätä. Sen verran kuitenkin näki, että hiekkapohja ja siellä täällä uppotukkeja. Tiedä sitten kuinka syvä järvi on syvimmillään, mutta kai siellä ainakin snorklata voisi? Ainakin kanootilla tai sup-laudalla pinnalla kulkea. Laskuojassa vesi oli todellakin kirkasta. Harvemmin olen ojassa nähnyt niin kirkasta vettä. Järven ympäristössä olisi muutenkin mielenkiintoista kulkea. Alue on vanhojen metsien suojelualuetta, hiekkapohjaista harjua, vanhoja puita väärällään. Ja järvi tosiaan supassa. 

Muutama valokuva tuli reissusta napattua. Niin ilmasta kuin maastakin, alla kuvakollaasi. Ja isompia kuvia enemmän Flickrin valokuva-albumissa. Sekä video Youtubesta.

Ps. Jämsässä on muuten kaksi Heräjärveä. 

Patikointi: Kuttuniskan lenkki

Kuttuniskan lenkki tuli taas kierrettyä, jo perinteiseksi joka keväiseksi pikku patikoinniksi muodostunut tulvan seuraamiskatselmus Ylöjärven Kurussa Karjulanjoella. Vaikkakin tulvahuippu taisi tänäkin keväänä mennä jo ohi, ennen kuin kerkisin sitä kuvailemaan Ruukinkoskelle. Vettä kuitenkin viertasi vielä yli äyräiden ja polut olivat tulvaveden peitossa. Kumisaappaat olivat oikein mainio valinta jalkineeksi, vaikkakin varren pituus meinasi käydä paikkapaikoin lyhyeksi. Joutui hieman arvuuttelemaan askeleitaan.

Muutenkin lenkki oli paikka paikoin melkoista ryteikköä. Varsinkin Karjulanjoen itäpuoli hieman ennen Kuttuniskan siltaa oli polulle kaatuneiden puiden vallassa kymmenien metrien matkalta. Isoa runkoa oksineen molemmin puolin polkua ja sen yli. Kiertäminen onnistuu, mutta vatii rämpimistä.

Muutama valokuvakin tuli taas räpsästyä, vaikkakin nyt yritin enemmän keskittyä videon kuvaamiseen. Laitan tähän alle valokuvia ja videon.

Kintulammi videolla

Viime viikon patikoinnista Kintulammella jäi kameran kennolle vähän liikkuvaa kuvaakin. Alla tuotosta Youtubeen jaettuna. Pistäkää blogi kirjanmerkkeihin, niin pääsette helposti takaisin lukemaan kirjoituksia. Ja saa Youtube kanavankin tilata, niin saatte ilmoituksen kun uusia videoita ilmestyy.

Patikointi: Kintulammi

Katso koko näytöllä

Talvinen joulukuun aamu, ennen auringonnousua autoon ja mukavassa -6 °C pakkasessa kohti Kintulammen retkeily- ja luonnonsuojelualuetta. Muutamaan vuoteen täällä ei oltukaan poikkeiltu, ja nyt oltiin menossa talven ensimmäisten kunnon lumisateiden jälkeen katsomaan miltä talveen valmistautuva Kintulammi näyttää. Hieman mietitytti teiden kunto p-alueille. Auton nokka suunnattiin kohti P2 eli Kintulammin majan läheisyyteen. Vaikka Pulesjärventieltä käännyttäessä käsi jo hapuili Dusterin nelivetolukkoa, oli pelko tien huonosto kunnosta aiheeton. Hiekkatie oli aurattu edellisenpäivän ja yön lumisateista hyvin, parkkiin pääsi aivan kuin kesäkelillä olisi ajellut.

Koira autosta ja reppu selkään. Polkuja lähdettiin kiertämään myötäpäivään niin että Kintulammen parkkipaikalta lähdettiin kulkemaan kohti Kintulammen länsireunaa ja sitä kautta Kaulamoisen rantaan. Ei sentään joutunut aivan umpihangessa näillä poluilla kulkemaan, joku oli astellut samaa reitti eilisen lumisateen jälkeen. Lumessa oli selkeät jäljet, tosin hieman lumen peitossa. Onneksi reitit on melko hyvin merkattu maalimerkeillä ja risteyksissä on selkeät viitoitukset. Eksymisen vaara saatiin näin pienennettyä. Ala-Kaulamoisen nuotiopaikalla nautittiin aamupalaleivät ja kahvit. Tuli varten oli liiteri täynnä puita, mutta tällä kertaa tulistelu jäi väliin. Mutta muutama kuva tuli napsittua sekä maantasalta että taivaalta. 

Kaulamoinen taivaalta

Retkikaveri Selma bokseri Kaulamoisen rannalla

Matka jatkui lumisilla poluilla kohti Kaukaloistenkallion laavua ja makkaran paistoa. Tälläkin laavulla oli liiteri täynnä puita ja niistä raaskin yhden halon pieniksi pilkkoa ja makkaraa paistaa. Aikaisemmilta retkiltäni oppineena repussa kulki kuiva koivuhalko pieneksi silputtuna ja pala tuohta. Nuotion sytyttäminen oli "helppo nakki" kun siihen oli valmistautunut. Aikaa sai hyvin kulutettua Kabanossin ja ruokajuoman kanssa, tälläkertaa alkoholiton Lasso olut, ja nuotiolla istuskelun kanssa. Ja tulihan siinä sivussa vähän droneakin lennätettyä ja videokuvaa taltioidessa. Tarkoitus olisi tältäkin pikku patikalta jotain videokuvaa saada aikaiseksi.

Drone taivaalle sillävälin kun hiillos valmisuu nuotioon.

Matka jatkui kohti Kirkkokiveä ja siellä olevaa laavua. Nyt ei enää ollut jalanjälkiä joita poluilla seurailla, mutta muutaman pikku koukkausen kautta polku löytyi hienosti ja seuraaville kulkijoille on reittiä mitä seurata. Kirkkokiven laavulla olikin nuotiohiillos valmiina ja ensimmäiset kanssakulkijat tälle päivälle tuli nähtyä. Lennosta vaihto ja laavulle istumaan ja nauttimaan kahvia ja korvapuustia.

Kirkkokiven laavulta olikin sitten edessä viimeinen pätkä kohti parkkipaikkaa. Ajattelin oikaista Vatulan Luonnonsuojelualueen läpi, mennessäni kohti Kintulammea. Vaikka hetken pääsi muiden jalanjäljissä kulkemaan, oli polku Vatulan läpi taas aivan koskemattoman lumen peitossa. Onneksi lunta ei ollut kuin nimeksi, juuri ja juuri jalkaterä peittyi eikä edes jokapaikassa niinkään paljon. Hienoa kulkemista. 

Niin sitä tuli kuljettua sellaset 10 km lumisessa Kintulammissa. Eihän siellä varsinaisesti mitään nähtävää näin talvella ole, mutta kuitenkin. Järvet ovat jäässä ja lumi peittää maan, mutta jonkin tässä Suomen luonnossa vaan on. Oli sää mikä tahansa tai vuodenaika mikä vaan, niin tänne on päästävä ja fiilikset ovat aina sanoin kuvaamattomia. Tässä postauksessa muutama tunnelma kuva matkanvarrelta. Muutama kuva lisää löytyy flickrin Kintulammi -albumissa.

Puurijärven ja Isosuon Kansallispuisto videolla

 Puurijärven ja Isosuon Kansallispuisto videolla. Kuvattu Insta OneR actionkameralla ja DJI Mavic Mini dronella syyskuun patikoinnin yhteydessä.

Patikointi: Puurijärven-Isosuon kansallispuisto

Syyskuun lopun pakkasyön jälkeen suunnattiin Varsinais-Suomeen, Puurijärven-Isosuon kansallispuistoon. Aamusta kun lähtee niin voi ehtiä näkemään auringon nousun sumun seasta. No nyt ei ihan ehditty poluille aivan auringon nousun aikaan eikä sumukaan peittänyt suota. Paikka paikoin sumua kyllä oli reilusti, oikeen hernerokkasumua. Kyllähän suolla ja joen päällä oli sumua, mutta pahasti polulta sivussa.

Puurijärven-Isosuon kansallispuisto oli uusi tuttavuus patikoinnin suhteen. Useasti ohi ajaneena ja paikan ponganneena, sain vasta nyt aikaiseksi käydä paikan päällä. Etukäteistutustumisella luontoon.fi sivuilla hieman arvelutti reittien pituus, esitteissä kun ei näkynyt kun lyhyt kierros suolla. Mutta eipä hätiä mitiä, jo kuulopuheissa tuli ennakkotieto pidemmästäkin reitistä. Ja paikan päällä reiteille tuli vahvistus. 

Auto parkkiin Isosuon pysäköintialueelle ja suoraan pitkoksille muuttolintujen kaakatuksen ja vaakkunan säestämänä. Lähdin kiertämään reittiä myötäpäivään. Pitkoksia kulkiessa reitti mutkitteli suota pitkin, ympärillä kitukasvuisia mäntyjä mutta vielä ei maaruskaa paljon näkynyt. Tosin osa heinistä ja maakasveista oli hennon riitteen ja kuuran peittämiä. Ensimmäisenä vastaan tuli lintutorni, jonne kiipeämällä sai hieman näkymää ympäröivästä suosta. Lintutornin jälkeen vastaan tulee pisto turvesuulille. Näitä pitkoksia jatkamalla pääsee Ala-Kauvatsajoen laavulle ja tulistelupaikalle. Nimensä mukaisesti joen varressa.

Tulipaikalta pääsee takaisin joko kulkemalla samaa jälkeä takaisin pitkin pitkospuita suon läpi, tai kulkemalla hiekkatietä kohti Mutilahden lintutornia. Hiekkatie kulkee lähempänä jokea. Itse kuljin takaisin samaa jälkeä pitkoksia pitkin. Turvesuulilta ei ole pitkä matka seuraavalle pistolle, joka vie samalle Mutilahden lintutornille, jonne pääsee hiekkatietäkin pitkin. Lintutornin lisäksi täällä on pohjapato, jolla säädellään Puurijärven vedenkorkeutta. Joskus, matalan veden aikana, tästä on päässyt kuulemma kävelemällä yli. Nyt kyllä vesi virtasi niin että kengät kastuvat.

Kaiken kaikkiaan vajaa 7 km polkua on miltei täysin pitkostettu. Ja tasaista, ainoa nousu ja lasku tulee lintutorniin kiipeämisestä. Pitkokset ovat hyvässä kunnossa, tosin kapeat. Laavu oli hyvässä kunnossa ja puitakin löytyi. Erityistä nähtävää täältä ei löydy, suoluontoa, lintutornit ja pohjapato.

Ttuttuun tapaan kamera kulki mukana. Alla valokuvia maasta ja ilmasta, lisää kuvia Flickrin Puurijärvi-Isosuo -albumissa.

Laipanmaa videolla

Laipanmaa "erämaa-alueella" Kangasalla Hirvijärven kierros. Kuvattu Insta360 OneR, DJI Mavic Mini ja Olympus TG-5 kameroilla elokuun patikoinnin yhteydessä.

Patikointia: Laipanmaa, Hirvijärven kierros

See full screen

Laipanmaan, Hirvijärven kierros, Rajalan kämpältä
Lat 61° 25,63
Lon 24° 34,15
Lämpö 22,0 °C
Matka 13,83 km
Aika 3 h 17 min (liikkeellä 6 h)
Nousu 278 m

Paluu Laipanmaan "erämaa-alueelle" ja päiväpatikoinnit Hirvijärven kierrokselle. Tälläkin kertaa auto parkkiin Rajalan kämpän p-alueelle ja siitä jalkaa toisen eteen. Rauhallisella tahdilla ja maisemia katsellen ja kuvaten. Lähdimme kulkemaan reittiä myötäpäivään jolloin ensimmäisenä vastaan tulee Ruokojärvi ja vähän siitä eteenpäin laavu. Tähän ei vielä pysähdytty taukoilemaan, vaan matkaa jatkettiin eteenpäin. Ruokojärven laavun jälkeen kuljetaan pikkupätkä metsäautotien pohjaan kunnes taas sukelletaan metsän siimekseen, pätkälle ennen seuraavaa metsäautotietä.

Polun varrella, näiden kahden metsäautotien välillä oli taas tarjolla makeita ja isoja mustikoita niin paljon ettei kulkemisesta meinannut oikeen tulla mitään. Vähän väliä piti pysähdellä ja noukkia superfoodia suuhunsa.

Seuraavaa metsäautotietä kuljetaankin hetken verran eteenpäin. Jos ei käänny pistolle Iso-Laippa järven rantaan ja pidä taukoa siellä olevalla nuotiopaikalla. Tässä kohtaa paikat muuttuivat minulle uudeksi, aikaisemmin olin kyllä kiertänyt Elomonkierroksen, näin elokuussa silloinkin. Mielenkiinnolla odotin mitä metsä tuo tullessaan. Ainakin Laipanmaan sivuilta luetuissa kuvauksissa Pihtilammen ympäristöä kuvailtiin mielenkiinoisimmaksi alueeksi näillä main. Eikä ennakkotieto oikeen pettänyt tässä kohtaa. Mielenkiintoisia maastoja oli edessä.

Pihlilammelle mentäessä polku sivuaa ensin Haukijärvenrahkaa ja sen jälkeen kulkee pienen suon yli pitkospuita pitkin. Huonoja pitkospuita pitkin, kannattaa katsoa mihin astuu, mutta mutkittelemalla pääsee eteenpäin. Pihtilammen rannassa yliteään kapea salmi siltaa pitkin, todellinen erämaasilta. Vähän sinnepäin kallellaan, pikku rakoja siellä täällä, kaksilankkuinen kansi raolla sekä kaide vain toisella puolella. Mutta hyvin siitä yli pääsi. Polku kulki Pihtilammen rantaa aina välillä hieman märemmissä suomaastossa ja aina välillä mäntyvoittoisessa kangasmaastossa jäkälien ja kanervien keskellä. 

Pihtilammin eteläpäässä on laavu kukkulla, tulipaikka vähän alempana ja lähempänä rantaa, sekä parkkipaikka hetken matkan päässä. Tämä kohta toimii myös toisena lähtöpaikka Hirvijärven kierrokselle. Ehkä patikoinit kannattaa aloittaa tästä? Toiset aloittaa toiset ei. Sopivasti noin puolessa välissä olevalle laavulle oli hyvä jäädä pitämään taukoa ja rupattelemaan tähän asti näkemästään. Koska makkarakiintiö tuntuu tälle kesälle olevan täynnä ruokahalua tyydytettiin kahvin ja hyvin sämpylöiden voimin, sekä tietenkin isoilla korvapuusteilla. Taas jaksoi jatkaa matkaa.

Seuraavaksi eteen tuli Sadinlampi ja pikku suo sen ympärille. Siitä sitten aloitettiinkin nousu korkeimmille poluille. Kohti "vuoria" joita eteen vielä tulee. Noustiin näissä Pirkanmaan maisemissa melkoisesti mutkitelle mäen rinnettä. Vastaan tulevalla hakkuuaukiolla polun merkinnät meinasivat hukkua, mutta onneksi polkua on kuitenkin sen verran kuljettu, että heinikon ja vattupensaiden välissä reitin löysi. Ja sitä vattujen määrää. Aikaisemmat mustikat jäivät toiseksi, sen verran isoja ja makeita vadelmia oli tarjolla. Taas kulkeminen hidastui kun metsänsatoa piti napsia suuhunsa oikeen urakalla. Se mitä edellisessä  nousussa noustiin tultiin heti kohta alas, ja vähän enemmän. Iso Hirvijärven eteläpääty oli kahden "vuoren" välissä olevassa "rotkossa". Mäkien välissä siis. Ja heti lähdettiin nousemaan seuraa mäkeä ylös että päästiin kohti Korppivuorta. 

Korppivuorelta matka jatkui ylös alas mäkiä läpi pikku soiden kohti metsäautotietä. Ja sieltä Tulivuoren ohi kohti Rajalan kämppää. Tulivuoren ohitus oli vielä mielenkiintoinen kokemus, mutta sen jälkeen reitti alkoi muuttua taas mielenkiinnottommaksi metsäpolulla kulkemiseksi. Olihan siellä savupirtin rauniot, mutta tässä kohtaa hyttystensyömänä ei jaksanut hirveesti enää siitä innostua ja jäädä tutkimaan.

Kaikenkaikkiaan Pihtilammen ympäristö oli se mielenkiintoisin ja näyttävin osa tästä Hirvijärven kierroksestä. Eihän siellä mitään suuria nähtävyyksiä ollut, mutta mielestäni näin Pirkanmaan luontoon nähden mukavia mäkiä ylös alas. 

Tottakai mukana kulki taas kuvauskalustoa. Alla valokuvia poluilta ja niitä tietenkin flickrin Laipanmaa albumissa. 

Mustikoita polun varressa. Superfoodia mahan täydeltä

Pitkospuut vievät kohti Pihtilampea.

Pihtilammen silta

Hakkuuaukio vadelmat

Iso Hirvijärvi kahden "vuoren" välissä.

Näkymää Korppivuorelta

Kauhalammin kierros videolla

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa Kauhalammin ympäri. Kuvattu Insta360 One R kameralla elokuun alun patikoinnilla.

Alkkianvuori videolla

Videolla Alkkianvuoren ympäristöä kuvattuna elokuun alun patikoinnilta. Kuvaattu Insta360 OneR kameralla ja DJI Mavic dronella

Patikointi: Kauhalamminkierros

Kauhalammin kierros Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa. Aakeeta laakeeta suomaastoa, lyhyt polku joka kiertää suolla ja vähän suon reunallakin. Suurimmaksi osaksi pitkospuita pitkin, mutta myös kestävöityä polkua tai leveämpää esteetöntä kävelyreittiä pitkin. Tarkemmat kuvaukset reitistä löytyvät tietenkin kansallispuiston omilta sivuilta Luontoon.fistä.

Tässä alla kuitenkin muutama valokuva Kauhalammin kierrokselta. Enemmän kuvia Kauhaneva-Pohjankankaan flickr-albumista. Maisemakuvia tarjolla, muutama sisilisko pitkospuilla näkyi ja yksi kyykäärme luikerteli pitkosten alla, mutta ne välttivät onnistuneesti kamerankennon.