Säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin päivittetävä henkilökohtainen "avautumiskaivo", joka käsittelee kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kuitenkin vain minua itseäni kiinnostavia tai hetkauttavia asioita. Valokuvien ja videoiden kautta matkakertomuksiin maailmalta ja patikoinnin sekä maastopyöräilyn pariin luontoliikunnan puolelle. Tällä hetkellä vahvasti edustettuna Tamperelainen divari koripallo valokuvien kautta.
Suomen höyrypursiseura piti Näsijärven Höyrylaivaregattaa yhtä aikaa Kurun markkinoiden kanssa. Höyrylaivat saapuivat yksitellen Kurun satamaan ja jäivät sinne kiinnittyneeksi hetken ajaksi ollen yleisölle avoinna. Paljon oli nähtävää ja kuultavaa sekä haisteltavaa näissä laiva vanhuksissa.
S/S Suntti pyöri Kurunlahden poljalla ja satama-alueella ohjaten laivoja laituriin. Tottakai tervehtien jokaista laivaa komeasti höyrypillillä viheltäen, niinkuin tapana on. Majesteettisen hitaasti laivat valuivat satamaan ja kiinnittyivät pieneen satamaan vieritysten.
Alla muutama valokuva laivoista, napasaistu Oneplus 12R kännykällä. Video taltioitu kokonaisuudessaan käsivaralta Samsung Galaxy S22+ kännykällä ja DJI Osmo Mobile 6 gimbaalilla.
Eittämättä Ylöjärven komein vesiputous löytyy Kurusta. Vähän toistakymmentä kilometriä keskusta alueen lounaispuolelta. Metsätietä korpeen ja vajaa kilometri tien vierestä kävelemistä erottuvalla, mutta maastoon naamioituvalla polulla. Kohta jo kuuleekin veden kohinan metsän läpi. Ja putous on kuin yllättäen edessä.
Pari kuvaa napsastiin samalla kun virtaavaa vettä katseltiin ja kuunneltiin. Pitihän samalla kupposet kahvia nauttia termarista. Paikalla kun ei mitään varsinaista taukopaikkaa ole. Polku jatkuu virran vartta eteenpäin, mutta sitä ei lähdetty seuraamaan. Eikö oikeen ole hajua mihin se vie. Ehkä etelämpänä olevalle luonnonsuojelualueelle.
Karjulankoski jyrisi melkoisesti, vaikkakaan ei enää huipussaan. Joka keväinen Kuttuniskan lenkki oli edessä. Hieman arvelutti kuinka tulva kohtelisi patikoijaa. Mutta se huoli oli turha. "Kuivin jaloin" pääsi etenemään. Edes ensimmäisen sillan ympäristö ei ollut veden peitossa. Laavulla kyllä vesi kohisi, mutta on se joskus korkeammallakin ollut.
Kuvat rupeavat jo toistamaan itseään näillä kierroksilla, mutta kuvaamatta ei malta olla.
Kuttuniskan lenkki tuli taas kierrettyä, jo perinteiseksi joka keväiseksi pikku patikoinniksi muodostunut tulvan seuraamiskatselmus Ylöjärven Kurussa Karjulanjoella. Vaikkakin tulvahuippu taisi tänäkin keväänä mennä jo ohi, ennen kuin kerkisin sitä kuvailemaan Ruukinkoskelle. Vettä kuitenkin viertasi vielä yli äyräiden ja polut olivat tulvaveden peitossa. Kumisaappaat olivat oikein mainio valinta jalkineeksi, vaikkakin varren pituus meinasi käydä paikkapaikoin lyhyeksi. Joutui hieman arvuuttelemaan askeleitaan.
Muutenkin lenkki oli paikka paikoin melkoista ryteikköä. Varsinkin Karjulanjoen itäpuoli hieman ennen Kuttuniskan siltaa oli polulle kaatuneiden puiden vallassa kymmenien metrien matkalta. Isoa runkoa oksineen molemmin puolin polkua ja sen yli. Kiertäminen onnistuu, mutta vatii rämpimistä.
Muutama valokuvakin tuli taas räpsästyä, vaikkakin nyt yritin enemmän keskittyä videon kuvaamiseen. Laitan tähän alle valokuvia ja videon.
Toukokuun alkupuolella piti taas käydä kurkkaamassa Ylöjärven Kurussa, Karjulanjoelle miltä kevättulvat näyttävät. Vaikkakin liikkeellä oltiin auttamatta liian myöhässä korkeimpien vesien suhteen. Tulvahuiput olivat jo menneet, mutta ihan mukavasti vettä joessa virtasi ja koskipaikoissa hieman pauhasikin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilmakin oli jo mukavan lämmin, joten patikointi oli tälläkin kertaa miellyttävä ja rentouttava kokemus.
Vaikka muutama valokuva tuli reissulta jälleen räpsästyö päähuomio oli tällä kertaa videokuvauksessa. Alla kumpiakin tuotoksia.
Aikaisempien blogipostauksien suosion perusteella tuli taas poikettua Kuttuniskan lenkillä Kurussa. Tällä kertaa katsomassa Karjulanjokea keväisien sulamisvesien pauhatessa.
Ja tällä kertaa vettä todellakin virtasi joessa. Jo lähtöpaikalla Karjulankosken paikkeilla pauhu ja veden virtaus oli mitä mahtavin. Ja joen vartta kohti ylävirtaa menessä huomasi kuinka paljon vettä oli liikkeellä. Ei pelkästään veden virtauksen puolesta, vaan myös siitä että jokiuoma oli laajentunut paikka paikoin huomattavasti. Ne muutamat alavat kohdat joen varrella olivat tulvan täyttämiä. Reittejä joutui siis etsimään välillä merkatun polun ulkopuolelta, umpimetsästä.
Karjulankoski
Karjulankoski.
Tulvivaa Karjulanjokea. Polku menee tuolla jossain takana.
Ruukinkoski oli taaskin näkemisen arvoinen. Vesi virtasi ja koski pauhasi. Ja laavulla oli mahtava paistella makkaraa ja juoda kahvia. Aurinko lämmitti sopivasti miltei pilvettömältä taivaalta.
Ja tulihan sitä tuttuun tapaan valokuvia napsittua sekä maasta että ilmasta. Alkaa vaan nämä Kuttuniskan lenkin kuvat toistamaan itseään, sen verran koluttuja paikkoja kuvauksen suhteen rupeaa olemaan.
Nuotiomakkara maistuu aina hyvältä.
Järvimalmin palanen laavulla. Toivottavasti kukaan ei "hukkaa" tätä.
Ruukinkoski yläilmoista.
Välillä suvantovaihe.
Ruukinkoski
Ja vielä kerran Ruukinkoskea taivaalta.
Kuvia löytyy tietenkin totuttuun tapaan www.flickr.com/peepet syötteestä tai kuvat.nurkkaus.net ⇒ maisemia ja luontoa galleria. Ja videokin on tähän alla tulossa jossain vaiheessa.
