Sivut

sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007

Koirapuistossa seikkailua.

Blondi pääsi sitten ensimmäiselle koirapuisto seikkailulleen. Käytiin tutustumassa Tesoman koirapuistoon yhdessä Saksanpaimenkoira pennun Duran kanssa. Koirat kun ovat suurinpiirtein saman ikäisiä, vain muutama viikko ikäeroa, niin leikki on tasaväkistä. Toisin kuin Karon kanssa leikkiminen.

Koirapuistossa kaikki sujui hyvin. Vaikka paikka olikin uusi Blondille, meni se sinne rohkeasti sisään. Ensin piti tietysti haukkua Dura, mutta sitten alkoi telmiminen ja juokseminen. Tunnin koirat olivat koko ajan liikkeessä ja painoivat ympäri puistoa. Välillä Blondi edellä ja Dura perässä ja sitten taas osia vaihtaen. Ainoa harmittava asia oli kura jota puisto oli puolillaan. Koirapuiston maa saisi tosiaan olla kuivempi. Tietysti pakkanen auttaisi, maa jäätyisi ja samalla kuivuisi.

Jopa puistoon tulleet vieraat koirat Blondi ohitti pelkällä uteliaisuudella ja haistelulla. Ja leikkimällä.

Sattui sitten harvinainen sattuma koirapuistossa. Ensimmäinen vieras ihminen tiesi Blondin rodun. Olin kyllä aika yllättynyt, että joku tunnisti Valkoisen paimenkoiran pennun. Mutta kyseessä taisi olla oikeen koiraharrastaja joka oli törmännyt rotuun koiranäyttelyssä.

tiistaina, joulukuuta 25, 2007

Joulu ja kolmas viikko takana

Ikää 16 vko ja 4 pvä

Joulu on sitten onnellisesti ohi. Ja kolme kokonaista viikkoa täällä Mansessa. Kaikki on mennyt hyvin. Uusia kokemuksia tullut ja kasvanut melkoista vauhtia.

Joulupukkikin kävi poikkeamassa eilen. Karon kanssa oltiin ensin parvekkeella evakossa, mutta päästiin sitten lopuksi sisälle. Karo sen pukin tunsikin hajusta, kun se on käynyt täällä aiemminkin vuoden aikana poikkeamassa. Blondi ei paljon pukista välittänyt. Kerran haistoi ja se oli siinä. Lasten lahjat kiinnostivat paljon enemmän. Taisi kyllä olla melkoisen stressaava päivä koirille. Lasten levottomuus taisi tarttua koiriin, ja koko ajan oli pientä menoa. Eivät päässeet lepäämään oikeen kunnolla koko päivän aikana. Illalla ja yöllä sitten uni maistuikin,

Viime viikon perjantaina käytiin eläinlääkärissä hakemassa tehoste rokotus. Ei osannut vielä Blondi hypätä tutkimuspöydälle, niinkuin Karo, mutta eiköhän sekin taito vielä opita. Rokottamista ei tainnut Blondi huomata ollenkaan, kun sai kuononsa eteen herkkupapanoita. Ja eläinlääkärikin kehui pirteäksi ja hyväkuntoiseksi neidiksi.

Vähän pidempiä lenkkejäkin on jo tehty. Ja oltu kauemmin ulkona. Vapaanakin tullut jo Karon kanssa juostua. Blondi ei kyllä pääse vielä niin lujaa kuin Karo, leikki hetket ulkona ovat vielä aika epätasaisia. Ja kovin pitkälle Karon turvasta Blondi ei uskalla lähteä, mutta jo sentään pientä uteliaisuutta ympäristöä kohtaan osoittaa.

Yksin tai kaksin kotona olemiseen koirat on tottunut hyvin. Mitään tuhoja ei vielä ainakaan ole tehty sinä aikana kun muut ovat poissa. Juoksukilpailuja on kyllä pidetty, kun matot on useasti rullalla, mutta kai sitä jotenkin pitää energiaa kuluttaa. Muuten päivät ovat alkaneet sujumaan hyvässä rutiinissa. Ulkoilua, nukkumista ja syömistä. Ei kai sitä koirat paljon muuta tarvitsekaan mukavan kodin lisäksi.

sunnuntaina, joulukuuta 16, 2007

Toinen viikko

Ikää 15 vko ja 2 päivää.

Blondilla on sitten toinen viikko takana Karon ja meidän muiden seurassa. Koira muuttuu oikeen silmissä. Kasvaa kohisten ja muuttuu rohkeammaksi ja vilkkaammaksi. Painoa on tullut miltei 1 kg lisää vaikka ulkoilua on varmasti lisätty kenneliajoista. Ensimmäisen viikon aikana paino vähän putosi kun ruoka vaihtui ja liikunta lisääntyi. Mutta nyttemmin on kyllä ruokahalukin lisääntynyt mahdottomasti. Korkeutta ja pituuttakin on tullut. Niitä vain on vaikeampi mitata, niiden muutoksen näkee vain vertaamalla koiraa huonekaluihin tai Karoon.

Korvatkin olivat jo nätisti pystyssä, mutta lerputtavat taas vähän kun hampaat alkoivat vaihtua. Yläetuhampaat on jo lähteneet ja lisää vaihtoja odotellaan. Pää on Blondilla muuttunut muutenkin ison koiran näköiseksi. Kuono on kasvanut pituutta ja vauvakarva korvien ympäriltä muuttunut ison koiran karvoiksi. Kasvanut pituutta ja paksuutta ja muutenkin muuttunut tuuheammaksi.

Karon kanssa touhuaminen on muuttunut rajummaksi ja vauhdikkaammaksi. Sukkapallot ja muut lelut saavat kyytiä. Ja joka paikassa saadaan aikaiseksi juoksukilpailu. Niin sisällä ympäri asuntoa keittiöstä ruokailuhuoneeseen ja sieltä olohuoneeseen ja sama reitti uudelleen, kuin ulkonakin kun saa olla vapaana. Ja uteliaisuutta on tullut sen verran lisää että sohvalle hyppääminen ja nojatuoliin kiipeäminen onnistuu, kuten myös tv-tason päälle kiipeäminen,

Autossa kulkemistakin harjoiteltiin tällä viikolla. Blondi tosin matkusti vain takapenkillä ja Karo pääsi omalle paikalleen takaosaan. Aluksi autolla kulkeminen tuntui varmaan vähän pelottavalta, mutta nopeasti Blondi siihen tottui. Ja kun kerran Karokin oli mukana niin hommassa ei varmaan ollut mitään suurempaa paniikin aihetta. Vielä muutaman kuukauden Blondi saa kulkea takapenkillä, kunnes saa siirtyä Karon kanssa takaosaan matkustamaan.

Blondi joutuukin nyt oppimaan uusia asioita oikeen urakalla. Talviloma on ohitse ja paluu ankeaan arkeen on edessä sekä koirilla että isännällä. Yksinoloa, tai kaksinoloa, tulee koirille enemmän. Vaikka onhan koirat harjoitelleet yksinoloa heti ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa alkaen. Mutta nyt on sitten arki edessä,

Ensiviikolla edessä onkin eläinlääkärissä käynti. Pitää käydä hakemassa tehostukset rokotuksiin. Ja lääkäri saa muutenkin tarkastaa Blondin ja kertoa mielipiteensä koirasta. Mutta siittä tarkemmin sitten kun lääkärissä on käyty. Ja kai ensi viikolle jotain muutakin kerrottavaa löytyy. Blondi ja Karo touhuavat sen verran että aina sattuu ja tapahtuu. Ja muistakaa käydä katsomassa valokuvia nurkkaus.net/sussari sivuilta.

sunnuntaina, joulukuuta 09, 2007

Ensimmäinen viikko takana

Ikää 14 vko 3 pvää.

Blondilla on sitten ensimmäinen viikko takana uudessa kodissa. Paljon uusia asioita tapahtui viikon aikana. Uusiin paikkoihin tutustumista, uusia ihmisiä ympärillä ja uusia ruokia syötävänä. Karoon suhtautuminen muuttui viikon aikana pienestä varovaisuudesta melkoiseen koheltamiseen. Tytöt ottivat loppuviikosta ja kunnon painimatseja. Tai no, sellaisia paini matseja mitä reilun 20 kg paino erolla ja reilun 40 cm korkeus erolla voi ottaa. Mutta on pikkukoiralla koosta etuakin, se pääsee sellaisiin paikkoihin piiloon mihin Karo ei pääse. Ja se vasta Karoa ärsyttääkin.

Luonteeltaan Blondi paljastui kyllä erilaiseksi kuin Saksanpaimenkoiran pennut. Se ei ole läheskään niin vilkas ja yliutelias kuin ne. Pikemminkin Valkoinenpaimenkoira on pikkaisen varautunut ja ehkäpä jopa hieman arka uusia asioita kohtaa. Tosin Karo oli pienenä, ja on kyllä edelleenkin kelkoinen ADHD-koira. Koko hereillä oloaika pitää mennä ja koheltaa. Ja pienetkin asiat saavat Sakemannin innostumaan. Blondi sen sijaan ottaa varovaisemmin ja rauhallisemmin. Tosin ovikellon soittoon kumpikin reagoi omasta mielestäni esimerkillisesti. Ensin tulee molemmilta vihainen haukku ja sitten vasta mietitään mitä siellä ovella on. Ja muutenkin iltaisin ja yöisin tuntemattomat äänet saavat molemmat koirat reagoimaan vahtikoiran tavoin. Karo kyllä lopettaa ovikellon haukun käskystä, Blondi ei sitä vielä tee. Mutta tulee sen varmasti vielä oppimaan.

Ulkona kahden koiran kanssa kulkeminen on vielä vähän hakusessa. Mutta kyllä sekin alkaa sujumaan vielä ajan kanssa. Tosin pitkiä lenkkejä ei vielä pikkukoira jaksa tehdä. Mutta kyllä niidenkin aika vielä tulee.

Alku tavoitteista on jo saavutettu muutama. Portaat opittiin kulkemaan jo toisena päivänä. Niin ylös kuin alaspäinkin. Ja portaat kuljetaan rauhallisesti ilman mitään suuria kohelluksia, toisin kuin Karo. Joka jo pienestä pitäen ryntäili portaita miten sattuu. Toinen tavoite on vielä vähän  hakusessa. Tarpeille Blondi ei vielä osaa ulos pyytää, ja niitä tulee vielä tehtyä tänne sisällekkin. Pissat sujuvat jo melko hyvin ulos, niin että joka kerta kun mennään ulos heti ensimmäiseksi pissataan. Mutta ei vielä joka kerta. Kakkojen tekeminen ulos onnistuu vaihtelevasti. Ei joka kerta mutta kuitenkin. Eihän Blondi vielä ole kuin 14 vko vanha ja ollut täällä meillä vasta viikon, eli ulos tarpeiden tekeminen on vielä vähän liian suuri vaatimus. ja vaikuttaahan tuohon tarpeiden tekemiseen vähän tuo Karon mukana kulkeminen. Blondi ei malta tehdä tarpeitaan kun toinen pöyrii mukana. Leikki tuntuu vielä olevan tärkeämpää kuin tärkeiden asioiden tekeminen.

Lisäsin muutaman uuden valokuvan Blondin omaan valokuvagalleriaan nurkkaus.netin puolelle. Niitä voi käydä katsomassa täällä.

lauantaina, joulukuuta 01, 2007

Blondi tuli taloon.

Eilen tuli sitten blondi Porvoosta taloon ja pisti paikat sekaisin. Blondi on pitkäkarvainen Valkoinenpaimenkoira Dragonhill Roadmaster. 13 viikkoinen pentu sekottaa nyt Karon ja meidän muidenkin elämää ja opettelee talon tavoille. Ja sekoittaa pentu kaikkien muidenkin meidän kanssa tekemisissä olevien ihmisten elämät. Jos ei muuta niin ulkonäöllään. On tuo Valkoinenpaimenkoira vielä sen verran uusi tuttavuus näillä seuduilla. Ainakin mitä on kuullut naapureiden ja kadunihmisten suusta. Kukaan ei tunnista rotua tai edes tajua mistä puhutaan kun kuulee rodun  mainittavan. Mutta mitä siittä. Kummasti ihmiset haluavat ottaa kontaktia kun on pelkkä pentu mukana, mutta kun Karo kulkee mukana kukaan ei uskalla tulla juttusille tai keskeyttää meidän kulkemista. Ja se on pelkästään hyvä asia, liika sosialistaminen on pahasta.

Ajomatka Porvoosta meni kohtuu hyvin. Pentu nukkui suurimman osan ajasta, eikä edes kärsinyt matkapahoinvoinnista mitenkään hirveästi. Kaipa se sitten tottuu helpolla autolla matkaamiseen. Ensimmäiset hetket uudessa kodissa oli varmasti outoja, mutta ihmeen hyvin pentu sopeutui. Ja varsinkin Karo. Se ei heti alkuun oikeen osannut suhtuatua mitenkään pentuun, vaan melkein juoksi tätä pakoon. Blondilla meni ensimmäinen ilta ihan vaan tutustumiseen uuteen kotiinsa ja meihin muihin, mitään suuria vaatimuksia sille ei asetettu. Mutta ruoat ja vedet maistuivat, vähän tehtiin tuttavuuttakin muihin asukkaisiin.

Jo toisena päivänä Blondi teki temput. Rupesi ensi kulkemaan portaita alaspäin ja sitten vielä saman päivän aikana ylöspäin. Nyt illalla portaiden kulkeminen sujuu jo mallikkaasti, tosin Karon vauhtiin portaissa ei päästä. Seuraava tavoite onkin sitten saada Blondi sisäsiistiksi. Vielä ulos tarpeiden tekeminen ei oikeen onnistu, mutta kunhan tästä alkushokista selvitään niin eiköhän sekin homma luonnistu. Ja tänään Blondi yritti ja vähän ärsyttää ja haastaa Karoa leikkin, saatiinhan siittä pienet kämpän ympärijuoksut ja haukut aikaiseksi.

Mielenkiintoista Blondissa on se että se haukkuu jo ovikellon soittajille. En tiedä tuleeko se Karon matkimisesta ja vai onko se sisäsyntyistä. Mutta tulevaisuudessa on odotettavissa melkoista meteliä kun molemmat ilmoittavat vieraasta ovella. Ja vieraisiin Blondi muutenkin suhtautuu varauksella, kyllä ne voidaan käydä haistamassa mutta se siittä. Mitään suurta showta ja huomiota vieraat eivät ainakaan vielä saa.

Tulevaisuudessa saatte lukea aivan varmasti lisää Karon, Blondin ja meidän muiden seikkailuista ja jutuista näiltä sivuilta. Ja valokuvia molemmista koirista tulee nurkkaus.net sussarit sivuille. 

maanantaina, marraskuuta 26, 2007

Talven ensimmäiset vedot

Sunnuntaina satoi sitten Tampereen seudulla sen verran lunta, että Karo pääsi vetämään pulkkaa. Talven ensimmäiset vedot. Pienten alku vaikeuksien jälkeen taidot palasivat mieleen ja kaikki sujui hyvin. Intoa tuntui riittävän jopa vähän liikaakin. Mutta siittä on hyvä jatkaa harjoituksia ja edetä vetohommissa. Kohta voi jo siirtyä pidemmille matkoille ja ehkä painavempiin kuormiin. Tosin lumi tilanne näyttää taas aika heikolta. Parasta taitaa olla kärryjen hankkiminen.

Aisojen vahvikkeeksi kun jostain saisi hiilikuitu putkea. Halkaisijaltaan sellaista joka menisi alumiiniputken sisään. Se tekisi aisoista sopivan jäykkiä, mutta paino ei nousisi oikeastaan yhtään. Hiilikuitua on vain vaikea löytää sopivassa muodossa. Tai sopivaan hintaan. Vinkkejä hiilikuituputken löytämiseen otetaan vastaan. Putken ulkohalkaisija pitäisi olla sellaista että se menee 20 mm alumiinisen sähköputken sisään. Ja pituuden n. 1 metri.

Näillä eväillä on hyvä jatkaa. Lisää juttua on tulossa lähiaikoina.

maanantaina, elokuuta 06, 2007

Lehdistä luettua

Aamulehden Sunnuntain asiat osassa oli 6.8. aika mielenkiintoinen Maria Syvälän kirjoitus Ongelmakoiraihmiset koulutukseen. Kirjoitus käsitteli uuden koiranomistajan kokemuksia koirapuistoissa, ja muualla koiramaailmassa. Koirien koulutusta ja koirien omistajien asenteita omiin koiriinsa ja muiden koiriin. Voisin jopa allekirjoittaa itsekin muutaman kirjoituksessa mainitun asian. Erityisesti koirapuistoelämää koskevan osion. Koirapuistossa voi todellakin olla hauskaa ja opettavaista, ja niin koirat kuin koiranomistajatkin nauttivat siellä olosta. Mutta se voi olla myös stressaava ja jopa vaarallinen kokemus, niin koiranomistajalle kuin koirallekin. Huonosta kokemuksesta koirapuistossa voi tulla omalle koiralle ikiaikainen kammo puistoa kohtaan, pelko tiettyjä koiria kohtaan tai jopa iso lääkärilasku, kun toinen koira on "antanut kyytiä" vähän rajummin.

Itse en usko että koirat ovat syntyjään ongelmallisia vaan niiden omistajat tekevät koirista ongelmakoiria. On sellaisia ihmisiä, joilta ei vain koiran kouluttaminen onnistu. Ja niistä koirista tulee sitten niitä ongelmakoiria. Kirjoittaja kertoo että maalaisjärjellä pärjää koirankouluttamisessa pitkälle. Ehkä niin onkin seurakoiran suhteen, mutta harva koira kun on alunperin seurakoira. Ja nämä koirat vaativat koulutukseen vähän muutakin kuin maalaisjärkeä. On alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoiria, noutajia, paimenkoira, suojelukoiria ym. ym. Koiran kouluttaminen tarvitsee vankkaa omakohtaista kokemusta, asiansa osaavan ystävän tai sisälukutaitoa ja halua lukea koirankasvatusoppaita. Ja kykyä jättää ne vastaantulevien koiranomistajien hyvät ja toimivat ohjeet omaan arvoonsa. Saksanpaimenkoiraliiton lehdessä oli hyvä artikkeli ongelmakoirien kouluttamista koskevasta kirjasta; Pertti Vilanderin Koiran korjaus kirja. Vilanderia pidetään varsinaisena koiraguruna tällä hetkellä Suomessa.


Nykyisessa koirankoulutuksessa vallitsevat suuret mielipide-erot. Yltiöpehmeät arvot ovat vallanneet alaa niin, ettei mikään muu tahdo päästä läpi. Samanaikaisesti Suomessa on enemmän ongelmakoiria kuin koskaan ennen ja määrä kasvaa kokoajan.

Konsepti oli hyvin yksinkertainen, ja on sitä edelleen: kun koira ei löydä perheen eli laumansa jäsenten keskuudesta johtajaa, sen on pakko ottaa pomon rooli. Koira ei tajua mitään demokratiasta, sen maailmankuva on totalitaarinen diktatuuri.

- Pertti Vilander

Koiramaailman tai koiranomistajien ongelmana pidän myöskin huomaamattomuutta toista koiranomistajaa kohtaa. Olen tästä samasta asiasta joskus aikaisemminkin maininnut. Omalla koiralla halutaan välttämättä sosiaalistaa sinun koirasi, eli koira päästetään luo lupaa kysymättä ja toisesta välittämättä. Ja todetaan että ei tämä ole vihainen, mutta ei olla ollenkaan varmoja siittä onko minun koirani jostakin syystä vihainen ylipäätään tai vain juuri sitä rotua kohtaa mitä sinun koirasi edustaa. Minusta koiraa ei pitäisi pitää olenkaan vapaana, mikäli on pienikin epäilys siittä ettei koira ole kokoajan hallinnassa. Näihin kiltteihin-normaalisti vapaana nätisti kulkeviin-mikähän sen nyt tuli-ei se ennen tuollalailla ole lähtenyt-koiriin olen törmännyt viimeaikoina useasti. No siinä ei auta kuin pitää se oma koira tiukassa remmissä sivulla. Sen koiran sivulla kulkemisen kun ihmiset vielä ymmärtäisivät. Vaikka omaansa kuljettaa sivulla seuraamassa, ei se tunnu merkitsevän toisille koiranulkoiluttajille mitään. Joko nämä eivät ymmärrä mitä koiran käytös ja kulkeminen sivulla tarkoittaa, tai sitten he eivät vain yksinkertaisesti välitä. Itse alan kallistua tuon välittämättömyyden kannalle.

Itse meinaan käydä vielä monet kerrat koirapuistossa, Karo saa siellä juosta ja leikkiä muiden koirien kanssa. Mutta kävelylenkit ovat lenkkeilyä varten, ei muihin koiriin tutustumista ja sosiaalistamista varten. Jokainen saa itse muodostaa omat käsityksensä ja omat koulutusmetodinsa omalla tavallaan. Ja pääsääntöisesti jokainen meistä kouluttaa oman koiransa omanlaisekseen. Ei pidä koiriakaan likaa tasapäistää.

perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

Digikuvista paperikuviksi

Tuli sitten tilattua paperikuvia digitiedostoista Ifistä. Ja samalla yllätyttyä positiivisesti. Tilauksen lähetin torstaina aamulla 10 aikoihin ja kuvat olivat postilaatikossa jo seuraavana päivänä 11 aikoihin. En ole kyllä ikinä törmännyt näin nopeaan toimintaan minkään yrityksen kohdalla. Joko Ifin kapasiteettia on nostettu reilusti tai sitten tilaukseni osui hiljaiseen väliin.

Kuvia tilauksessa oli kolmesta eri lähteestä. Osa Canon A80 digipokkarilla kokoon 10x13 cm, osa Canon EOS400D digijärkkärillä kokoon 10x15 cm ja osa oli vanhoista pikkukuvista scannattuja ja suurennettuja kokoon 10x15 cm. Ja laatu oli kaikenkaikkiaan ihan hyvää. Vaikka kuvat olivat AdobeRGB väriavaruudessa sRGB väriavaruuden sijaan, jota Ifi suosittelee. Ja kuvien kootkin menivät kohdalleen. Hinta/laatu suhde on kyllä näissä kuvissa kohdallaan kun kappalehinta oli 0,09 € + postikulut. Ja kun kuvien tilausmäärä oli puolensataa ei postikulujen osuuskaan ole huimaava.

Täytyy oikeen kiitellä Ifiä nopeasta ja laadukkaasta toiminnasta. En ainakaa itse näe mitään syytä vaihtaa paperikuva toimittajaani.

torstaina, helmikuuta 15, 2007

Vetohommat koiran kanssa jatkuvat

Nyt ollaan jo useaan otteeseen harjoiteltu pulkan vetämistä Karon kanssa. Ja homma sujuu paremmin kerta kerran jälkeen. Tosin aika lyhyitä lenkkejä ollaan vielä tehty. Hyvin on aisat toimineet. Muutama parannus- ja kehitysideakin on tullut ajatuksiin. Niistä joskus toiste.

Tällä hetkellä ottaa eniten päähän tai ihmetyttää toisten koiranulkoiluttajien käytös. Jos koira vetää perässään pulkkaa, jossa on pikkulapsi kyydissä, niin pitääkö se vapaana oleva oma koira päästää häiritsemään meidän menoa? Muutama vaaratilanne on tullut siinä kun vapaana juokseva koira on tullut haukkuen luo ja kiinni oleva Karo on tietenki ryhtynyt puolustuskannalle. Ja kun koira on kiinni valjaissa se reagoi kaikkeen häiriöön vielä korostetummin. Ja kaiken lisäksi vapaana juoksevat yleensä sellaiset koirat jotka eivät vahingossakaan tottele omistajaansa. Onhan siinä omassakin koirassa varmaan vielä koulutettavaa kun se reagoi muihin koiriin vihaisesti, mutta silti peräänkuulutan vähän ajattelua ja tilannetajua.

Muutenkin olen huomannut koirien vapaana pitämisessä välinpitämättömyyttä. Vapaana tosiaankin juoksevat sellaiset koirat jotka eivät todellakaan tottele omistajiaan. Ja useasti nämä omistaja pitävät omana oikeutenaan päästää koiransa tekemään tuttavuutta muiden kanssa ihan kuinka vain. Sosialisoidaan koiria ilman toisen omistajan lupaa. Ja vaikka omaansa kuljettaa sivulla seuraamassa, ei se tunnu merkitsevän toisille koiranulkoiluttajille mitään. Joko nämä eivät ymmärrä mitä koiran käytös ja kulkeminen sivulla tarkoittaa, tai sitten he eivät vain yksinkertaisesti välitä. Itse alan kallistua tuon välittämättömyyden kannalle. Koirapuistot on tehty sosialisoimista ja tutustumista ja leikkimistä varten.

Vaikka tässä nyt taas tuli avautumista ja valitusta on koira elämä Tampereella kuitenkin hyvällä mallilla. Ainakin täällä länsipuolella kaupunkia. Pulkan vetäminen sujuu, hyvät ulkoilumaastot ja kaksi hyvää koirapuistoa. Ja pääsääntöisesti ihan "älykkäitä" ja fiksuja koiranulkoiluttajia ja muita kanssa liikkujia.

keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

Moottoripyörä blogi

Vaikka tähän blogiin oli alunperin tarkoitus kirjoitella myös moottoripyöräilyyn liittyviä juttuja, niin avasin kuitenkin niille oman blogin. Tämä tosin tapahtui jo viime syksynä, mutta ilmi asia tulee vasta tässä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tuon blogin osoite on http://my.opera.com/vanska. Blogi on nimeltään Moottoripyörän satulasta...

Syy tähän vaihtoon on se että tuohon operan blogiin pystyy lähettämään tien päältä myös valokuvia kamerakännykällä. Tosin tekstin lisääminen on hieman erilaista kuin tänne. Mutta molempia blogeja täydennetään säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tuolla Moottoripyörän satulasta...-blogissa on jo kirjoituksia ja valokuvia, mutta pääsääntöisesti uusia tulee prätkäkauden aikana.

perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Koirapuistossa

Käytiin sitten Karon kanssa pitkästä aikaa koirapuistossa. Vajaaseen vuoteen ei ollaakkan käyty juoksemassa muiden koirien kanssa aidatulla alueella. Keväällä käyttämässämme koirapuistossa oli märkää ja kurasta, sitten tuli juoksuaika ja kesällä sai juosta vapaana mökillä. Siinä olikin jo syitä tarpeeksi, pysyä poissa koirapuistosta. Ja syksyllä isäntään iski työväsymys ja lenkit olivat vain lenkkejä, koirapuistot jäivät.

Yleensä ollaan käyty tuolla Tampereen Raholan koirapuistossa, se kun on hyvän kävelymatkan päässä kotoa. Mutta nyt mentiin uuteen juuri valmistuneeseen koirapuistoon Tesomalle. Ei sinnekkään ollut pitkä matka, ja kun tuntee oikopolut matka lyheni vielä enemmän. Täytyy kyllä myötää että nyt pääsi Tampereen kaupungin koirapuisto ihmiset yllättämään. Kuka niitä sitten suunnitteleekaan ja rakentaakaan, mutta Tesomalle on saatu aikaiseksi hyvän oloinen puisto. Kiitos siittä Tampereen kaupungin työmiehille. Puisto oli sopivasti sijoitettu. Siellä oli hyvä valaistus ja mikä parasta sinne oli jätetty hyvin puustoa ja kiviä jäljelle. Raholassa kun oli paljon ohutta pajukkoa ja muita roskakasveja, niin raivaussaha lauloi ja jätti jälkeensä 20-30 senttiä korkeita teräviä kantoja. Pieni koira repii mahansa niihin ja kyllä isompikin tassunsa niissä rikkoo. Yksi mahtava oivallus Tesoman koirapuistossa oli toinen pienempi aitaus. Sinne saa vaikka nuoret tai vaikka pienempirotuiset koira keskenään juoksemaan. Vaikka kyllä sopu sijaa antaa ja koirille tekee vain hyvää juosta keskenään erikokoisten ja rotuisten kanssa. Ja onhan siellä pienemmässä aitauksessa hyvä vaikka harjoitella aran koiran kanssa koirapuistokäyttäytymistä, ja sitten ajan kanssa siirtyä sinne missä mennään eikä meinata.

Mutta kyllä kummasti muuttui koira kun se sai juosta vapaana muiden koirien kanssa. Karolla tuppaa oleen vähän paha tapa murista ja haukkua osalle vastaan tulevista koirista kun on narussa. Vapaana menee ihan hyvin. Taitaa olla hieman suojeluviettiä, kun ollaan narussa niin puolustetaan isäntää ja tehdään töitä. Mutta kun ollaan vapaan niin saa olla ihan oma itsensä. Tottakai koirat välillä vapaanakin puistossa kokeilevat hierarkiaansa, mutta aivan erilaista se käytös on kun kaikki koirat saavat olla vapaana ja tuohuta omiaa. Koiran ja miksei itsensäkin takia tarvitsisi vain käydä useammin koirapuistossa. Siellä koira saa niitä sosiaalisia kontakteja ja pääsee toteuttamaan koiranelämää parhaimmillaan, kun taas lenkit narussa ovat lenkkejä. Silloin mennään eikä pysähdellä muiden kanssa tekemään tuttavuutta.

lauantaina, tammikuuta 20, 2007

Pulkan vetämistä

Nyt ollaan siirrytty uuteen aikaan ulkoilussa. Karon uudet alumiiniaisat ja valjaat on saatu valmiiksi. Niillä on huomattavasti helpompi vetää perässään pulkkaa kuin vanhoilla narupatenteilla. Niiden valmistaminen oli pitkän ajan projekti suunnitteluineen ja tekemisineen. Valmista mallia kun ei ollut käytössä. Rottinkisia aisoja on kyllä nähty ja niiden näkyjen ja muistojen pohjalta näitäkin ruvettiin tekemään. Tarkempi kuvaus aisojen tekemisestä löytyy nettisivuilta osoitteessa http://www.nurkkaus.net/sussari.

Nyt aloitetaan sitten vetämisharjoitukset. Ensin lyhyitä ja kevyitä lenkkejä ja kun koira ja sen tassut on tottuneet tähän rasitukseen niin lenkkejä voi pidentää. Koiran perään täytyy vielä hankkia parempi kelkka, nämä Tampereen hiekotetut jalkakäytävät ja kävelytiet kun syövät muovipulkan nopeasti puhki. Ja jos vaikka lumettomaksi ajaksi saisi koiran perään pyörillä olevan kärryn. Niitä tuntuu vain olevan vaikea löytää sopivan kokoisina.