Maastopyöräily: Yyteri

Paluu Yyterin sannoille. Sen verran jäi syyskuun alun pyöräilyt täällä mieleen kutkuttamaan, että oli pakko vielä tänä syksynä kertaalleen palata meren rantaan. 

Katso koko näytöllä

Yyteri
Matka: 22,5 km
Aika: 3 h 01 min (liikkeellä: 2 h)
Nousu: 25 m
Lämpö: 7 °C

Alkuosa reitistä jo tuttua kierrosta Herrainpäivillä ja Sannoilla, mutta loppuosaa vähän jatkettiin. Saatiin pikkaisen lisää kilometrejä aikaiseksi. Nyt jatkettiin matkaa Lietteille ja siellä odottaville pitkospuille. Ja takaisin lähtöpaikkaan kierrettiin alueen länsiosan kautta, moottoriradan ohi, osittain alueelle merkattua maastopyöräreittiä pitkin.

Hiekkarannalla ajaminen oli aivan yhta hauskaa ja helppoa kuin edelliselläkin kerralla. Läskin rengas ei paljon hienosta hiekasta välitä, ja veden kastelemalla rantahiekalla ajo on kuin kovalla maapohjalla ajaisi. Mitä nyt välillä aallot lyövät renkaille ja ehkä kengillekkin. Mutta todellista herkkua ja mukavaa hauskanpitoa satulassa. Ainakin allekirjoittaneen mielestä.

Lietteiden pitkospuilla päästiin sitten ihan toisenlaiseen tunnelmaan, vaikka itse näistäkin tykkäsin. Pitkospuita löytyi kilometritolkulla ja laidasta laitaan. Oli perinteisen näköisiä kahdesta leveästä lankusta muodostettuja pitkoksia. Niitä oli ihan mukava ajaa, vaikka pitkosten reunassa oli pystysuoria puita pitämässä niitä kasassa, ja ne olivat paikka paikoin juuri ja juuri ohjaustangon levyisiä. Mutta löytyi siltä lauturimaista todella leveää estettöntä pitkosta, jossa vauhdin olisi saanut vaikka kuinka lujaksi, jos olisi ollut välittämättä mahdollisista muista kulkijoista. Vaikeimmaksi pitkokseksi osoittautui vain yhdestä lankusta muodostettu pitkos aivan reitin kaakkoisnurkassa. Pitkos oli kapea, ja liukas syksyn lehdistä, ja mutkikas, ja kaiken lisäksi meni välillä tiheässä lehtometsässä jossa puita oli nojallaan ja kallellaan pitkosten päällä. Meni oikeen keskivartalojumpaksi. Mutta kivaa oli silti.  

Mukana kulki totuttuun tapaan erilisia kameroita. Tässä alla muutama valokuva reitiltä napattana. Ohjaustangossa Fuji XP80 napsimassa kuvia minuutin välein. Taskussa Olympus TG-5, silläkin tuli jotain kuvia otettua. Ilmassa kävi DJI Mavic Mini drone, pääsääntöisesti videokuvaa mutta muutama valokuvakin. Ja videokuvaa kuvattiin Insta360 OneR ja GoProHero kameroilla. Enemmän kuvia flickr:in MTB albumissa.

Ja loppuun tietenkin eväät...

Maastopyöräily: Yyteri

Reilu tunti Mansesta ja tultiin pelipaikoille. Tarkoitus on katsastaa kuinka läskirengas kulkee Porin Yyterin hiekkarannan ympäristön poluilla. Sen suuremmitta suunnitelmitta painetaan menemään, ja katotaan mitä saadaan aikaiseksi. Ja totta kai matkan varrella jossakin kohdalla nautitaan kahvia ja berliininmunkkia. Idea tälle retkelle saatiin jälleen kerran jälki.fi ssä olevista gpx jäljistä.

Katso koko näytöllä

Lämpö 10 °C

Matka 17,49 km

Nousu 20 m

Pyörät pois pakusta ja matkaan. Heti kättelystä pienen pyörätie siirtymän jälkeen päädyttiin mukavalle neulaspolulle jota ei kuitenkaan kovin pitkään jatkunut. Mutta pienen asfaltti siirtymän jälkeen polku vie pöheikköön. Polun pätkälle jossa ei oltu pyörällä kuljettu hetkeen, sen verran umpeen kasvanut se oli. Tosin pienen polkemisen jälkeen tämäkin polku aukeni helpommin ajettavaksi. Golfkenttäkin saatiin kierrettyä pikku harhailujen jälkeen.

Ensimmäinen koetin kivi koettiin Herrainpäivien lähellä kun lähestyttiin hiekkarantaa. Läskin rengas kulki kyllä hyvin pehmeässä upottavassa hiekassa. Mutta plussakokoinen rengas muljui ja upposi tähän hiekkaan tehokkaasti, jopa niin tehokkaasti että kuljeminen meni välillä tunkkaamiseksi. Saatiin sykketkin korkeammaksi tässä hiekassa sotkiessa, tältä reitiltä kun ei järkkysuuria mäkiä ylös tai alas löydy. Heti kun päästiin rantaviivan hiekalle pyörät kulki kuin unelma. Rullaavuus oli huippua.

Herrainpäivien luontopolku oli mukava ja nopea polunpätkä poljettavaksi. Juurakoilla ja kivillä kyllästettyä mutkittelevaa polkua. Tälle reissulle mahtuu kyllä monenlaista alustaa.

Yyterinsannoille eli sille kaikkien tuntemalle Yyterin rannalle päästiin puikkaaman pikku neulaspolulla ajelun jälkeen. Siellähän saa ajaa pyörällä vesirajassa näin uimakauden ulkopuolella. Ja vesirajassa ajettiinkin. Täälläkin hiekka oli sopivan kovaa ja pyörä rullasi mainosti. Ja gps jälkikin piirtyi mielenkiintoisesti, vesiraja kun tuppaa vähän vaihtamaan paikkaa. Karttanäytön mukaan ajettiin välillä monta metriä meren puolella, vaikka todellisuudessa hyvä kun rengas välillä kastui aalloista.

Jumbo Jim nauttii merivedestä.

Santakarin kohdalla tuli tehtyä pikku virhe kun päätettiin kääntyä sisämaan puolelle, ja polkea polkuja pitkin, moottoriradan ohi kohti lähtöpaikkaa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt, todellakin olisi pitänyt, jatkaa kohti lietteitä ja pitkospuita, kiertää sitä kautta kohti lähtöpaikkaa. Mutta ei kierretty ei. Jäipähän jotain hampaankoloon ja seuraavaa kertaa varten. 

Tällä kertaa reitti tosiaan kulki osittain jälki.fin reittiä pitkin ja osittain alueelle merkittyä maastopyöräilyreittiä pitkin. Mielenkiintoinen ja hieno kokemus ajaa täällä. Muutama valokuva ja videon pätkäkin tuli kuvatta polkemisen ohella. Alla tuotoksia.

Kahvia Kupilkasta ja Berliinin munkkia S-marketista

Näille sannoille ei parane mennä ajeleen.

 

Yllä oleva video on kuvattu Insta360 OneR, DJI Mavic Mini, Olypus TG-5 ja Liquid Image Ego kameroilla, ja harsittu kokoon Shotcut ohjelmalla.

Uittotunneli by MTB

Tampereen maamerkki ja nähtävyys tuli tarkastettua maastopyörällä. Nimittäin matkalla keskustasta kohti länttä, hetken mielijohteesta poikkesin kahville Uittotunnelin kahvila Majakkaan. Ensin meno Hyhkyn puolelta Näsijärven rantaan ja kahvin jälkeen takasin. Mielenkiintoinen ja suositeltava kohde, kulkea tunnelin läpi. Varsinkin paluumatka kohti Pyhäjärveä oli hyvä, saihan siinä lasketella alamäkeen.

Alla Liquid Image Ego -aktion kameralla kuvattu pätkä Näsijärveltä Pyhäjärvelle Uittotunnelia pitkin. Tankokiinnityksessä kamera hieman tärisee isommissa ryökötyksissä, mutta video on katsottavissa.

Melontaa

Puolipilvisessä noin 25 °C lämpötilassa tuli taas mahdollisuus kokeilla melontaa. Kokemusta on hieman kertynyt normaalista inkkarikanootista, joten tällä kertaa alla otettiin kajakki. Ensin alkuun meno oli hieman huteraa, mutta kun rentoutui niin kajakkin rupesi kulkemaan ihan mukavasti. Ilmahan oli mitä mahtavin melontaretkelle ja tyyni järven pinta teki melomisen harjoittelusta helppoa.

Mukanani kulki sekä Garmin Dakota 10 GPS paikannin josta alla oleva harjoituskartta on, sekä Liquid Image Ego 727 actionkamera valjaskiinnityksellä. Alla olevat kuvat on kaapattu actionkameran tuottamasta datasta suoraan Media player classic ohjelmalla.

Liquidimage EGO action kamera testissä

Jo aikaisemmin kirjoitin Moottoripyörän satulasta -blogissa hankkimastani Liquidimage EGO action kamerasta. Tarkoitus oli kiinnittää kamera moottoripyörään ja kuvailla sillä erilaisia pätkiä matkan varrelta. Mutta kevään tulo venähti, niin kuin jokainen on jo kerinnyt huomaan, joten päätin kiinnittää kameran testimielessä maastopyörän ohjaustankoon ja testata kameraa siinä.

Maastopyörällä tuli heitettyä noin 2 km pituinen lenkki pitkin osittain sulanutta hiekkapohjaista kävelytietä ja osittain metsään sijoittunutta polkua pitkin. Keskinopeudella 8,2 km/h ja maksiminopudella 17,9 km/h ajettu lenkki on nyt leikattu youtube videoksi ja nähtävillä tässä alla. 1080 HD laadulla kuvattuna ja editoituna.

Hieman kamera väpättää ja tärisee ohjaustangossa, mutta voi olla että se johtuu osittain jousitetusta etuhaarukasta ja sen reagoinnista maaston pieniin epätasaisuuksiin. Kamera itsessään oli helppo kiinnittää ohjaustankoon verkkokauppa.com in action kameroille tarkoitetulla yleiskiinnikesarjalla. Samsung Galaxy S3 puhelimella vielä varmisti, että kamera kuvaa suurin piirtein sinne minne on tarkoituskin. Jätin kaikki kameran säädöt automaatille, ja kuva on laadultaa mielestäni ihan hyvää. Tosin editointi vaiheessa läppäri ja Adobe Premiere elements eivät olleet täysin yhteistyöhalukkaita, mutta video saatiin kuitenkin aikaiseksi.


Sen verran jäin miettimään, että kannattaako videoita kuitenkaan nettilevitykseen tehdä täydessä FullHD 1080 tarkkuudessa, vai riittäisikö pienempi tarkkuus? Nykyisellä tietokoneella editointiin ja renderöintii menee tuhottamasti aikaa, ja lähetys nettiin kestää tolkuttomasti. Mutta se on valinta kysymys, mitä haluaa tehdä.