Liukulumikengillä Siikanevalla

Lumisateessa ja pikkupakkasessa kohti Ruovettä ja Siikanevaa. Ensimmäinen kerta talvella soidensuojelualueella ja liukulumikengillä. Jalkaa olisi tarkoitus laittaa tälle reissulle OAC:n liukulumikengät ja ottaa tunutmaan kuinka niillä edetään. Ja mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin katsella jo tuttua suomaastoa hieman erilaisesta näkökulmasta. Tosin lumisade ja sen seurana oleva tuuli pistivät näkyvyyden välillä aika heikoksi. Valokuvistakin tuli melko yksi sävyisiä. Pääsääntöisesti valkoisen eri sävyjä.

Mukana tosiaan oli kahta erilaista liukulumikenkää. Molemma OAC:n, toiset 147 cm pitkät ja toisen 160 cm pitkät. Liukulumikengät haettiin vuokralle Tamperelaiselta Hiking Travel Hit yritykseltä. Ensin kokeillaan ja sitten halutaan omat. Niinhän se menee. 

Suon pohja oli pääosin jäässä ja siinä päällä lumikerros. Kovan pohjalumen päällä uutta pakkaslunta sen verran että lumikenkä upposi maastoon 5-10 cm, paitsi niissä paikoissa joissa tuuli oli kinostanut lumen liukulumikengän kärki haukkasi lunta reilummin, mutta nousi hienosti lumen pinnalle. Tasaisella suolla kulkeminen oli helppoa ja melko nopeaa. Tosin ensimmäinen joutui auraamaan latua, mutta perässä tulleet pääsivät jo helpommalla. Paikka paikoin pääsi jopa jonkinlaiseen hiihtorytmiinkin. Moottorikelkkaurassa ei ollut omasta mielestäni mukava kulkea. Suksi eli sivusuunnassa todella paljon ja haki suuntaansa kokoajan. Upihangessa kulki paremmin. Tosin pidempi kenkä kulki kuulemma paremmin. Siikanevalla olevat pikku metsäsaarekkeet ylitetiin helposti ja nousukarvat toimivat ihan ok. Pikkupakkasessa -3°C lumi ei vielä paakkuuntunut pohjiin kiiinni. Tosin laskuissa sukset tökkivät. Voi tietysti johtua osaamattomuudesta ja uudesta lumesta. Toisena ja kolmantena laskevat tulivat mäet jo sujakammin alas.

Yksi tavoite tälle retkelle oli kulkea 28.1.1940 tippuneen ilmavoimien Bristol Blenheim pommikoneen (BL-108) putoamispaikalle. Ja sinnehän päästiin. Tosin koordinaatit paikalle olivat n 50 metriä sivussa, mutta pienellä pyörimisellä muutama alumiinin palanen löydettiin. Paikalle ei pääse muuta kuin talvella lumen päällä kulkien. Putoamispaikka sijaitsee keskellä suota saavuttamattomissa. Noin kilometrin verran Jaarikanmaan laavulta länteen. Alla pikkasen tietoa kyseisestä yksilöstä.

BL-108 valmistunut Englannissa 23.12.1937. 4.6.1938 luovutettiin LentoR 4:lle. 30.11.1939 kuului 2/LLv 46:lle. 15.1.1940 sai osumia ilmataistelussa, laskeutui Tampereelle laskutelineet sisällä. 28.1.1940 luovutettiin korjattuna LLv 46:lle, mutta syöksyi siirtolennolla huonossa säässä Siikankankaalla maahan. Lentoaika 174 h 20 min. Poistettiin ilmavoimien kalustosta 11.3.1940. BL-108 oli I-sarjan kone, kärkiväli 17.17 m, pituus 12.12 m, korkeus 2.98 m ja siipipinta-ala 43.57 m­². Tyhjäpaino 4140 kg ja lentopaino 6960 kg. Moottorina kaksi 840 hv:n Bristol 9-sylinteristä ilmajäähdytteistä tähtimoottoria. Huippunopeus 379 km/h merenpinnassa ja 435 km/h 4150 metrissä, käytännöllinen matkanopeus 300 km/h. Aseistuksena vasemmassa siivessä 7.7 mm Vickers tai Browning konekivääri, takatornissa 7.7. mm Lewis, Vickers tai Browning konekivääri. Rungossa 8 kpl RMS 50-100/2 tai 4 kpl RMS 12,5-100/2 ja 2 kpl RMS 250/1 pommiripustinta ja siivissä 4 kpl RMS 12,5-25/2 pommiripustinta yhteensä 600-1000 kg pommikuormalle.

lähde: Suomen Ilmavoimien historia 10 Bristol Blenheim, Keskinen-Stenmann 

 24-vuotias vänrikki Hugo Rahunen saapui Tampereen ilmailuvarikolle 27. tammikuuta vuonna 1940. Rahusen oli määrä lentää korjattavana ollut englantilaisvalmisteinen Bristol Blenheim pommituskone Jyväskylän pohjoispuolella olevalle Luonetjärven kentälle. Huonosta säästä johtuen kehotti Koelentueen päällikkö siirtämään lentoa seuraavalle päivälle.

Vaikka sääolot eivät olleet seuraavanakaan päivänä merkittävästi paremmat, starttasi Rahunen BL-108:n ja suuntasi koneen klo 10.30 kohti Luonetjärveä mukanaan 25-vuotiaat lentokonemekaanikot Armas Valtonen ja Aimo Matikainen. Koneen miehistöllä ei ollut kunnon karttoja, mutta Rahunen luotti suunnistustaitoonsa.

Huonosta säästä huolimatta huolimatta Blenheimin saapui Luonetjärvelle, mutta ei voinut sumun vuoksi laskeutua. Aikansa kenttää kierrettyään Rahunen käänsi koneen takaisin kohti Tamperetta. Paluureitti kulki Siikakankaan lentokentän kautta. Sääolot olivat huonot koko matkan ajan. Paikoin esiintyi hyvin jäätävää pintasumua.

Jottain tuntemattomasta syystä Blenheim syöksyi Siikakankaan kentän ylitettyään suurella nopeudella Siikanevalle. Kone tunkeutui melkein kokonaan talviseen suohon, ja miehistö sai välittömästi surmansa. Suon pinnalle jäänyt osa konetta syttyi palamaan.

lähde: Geocaching.com GC4APN BL-108 (traditional cache) 

Bristol Blenheim BL-108 alumiinin palanen Siikanevalla helmikuussa 2023.

Bristol Blenheim BL-108 alumiinin palanen Siikanevalla helmikuussa 2023.

Bristol Blenheim BL-108 alumiinin palanen Siikanevalla helmikuussa 2023.

Yllä muutama kuva, enemmän talvisia Siikaneva kuvia Flickrin Siikaneva albumissa.

Edit:28.2.2023 lisätty tietoa koneesta ja video.

Lumikenkäilyä: Länsi-Tampere

Todellista lähimatkailua omassa lähiluonnossa tuli harrastettua tänään kun kuljettiin lumikengillä vajaa 10 km Länsi-Tampereen maastoissa, Tesoman ympäristössä. Vajaa 10 kilometriä Tampereen Keskustorilta länteen, ja oltiin keskellä luontoa. Metsää ja suota ja järvien jäätä jota pitkin pääsi hyvin kulkemaan. Tällä lenkillä ei muuten tarvinnut montaa askelta ottaa hoidetulla tiellä, ainoastaan niiden yli tarvi kävellä.

Katso koko näytöllä

Lunta oli maastossa paikka paikoin vajaan  metrin verran, mutta lumikengät eivät kovin syvälle nuoskalumessa uponneet. Lämpötilan ollessa plussanpuolella ja parin päivänä vesi-/räntä-/lumisaden oli tehnyt maastosta itseasiassa melko mielyttävän kulkea. Järvien jäällä oli lumikerroksen alla jonkin verran vettä, ja se yhdessä suojalumen kanssa saivat välillä melkoisest paakut lumikenkien pohjaan. 

Ja eihän se ole retki eikä mikään, jossa ei eväitä nautita. Tohlopinsaaressa on epävirallinen nuotiopaikka, tosin melko hyvä sellainen, sinne kun on joku betonisen kaivonrenkaan rahdannut tulipaikaksi. Siellä oli mukava makkarat paistella ja nauttia ruokajuomana pullollinen olutta. Ja tietenkin jokaisella retkellä mukana olevat berliininmunkit kahvin kera. Polttopuut tänne joutuu kyllä kantamaan mukanaan, mutta eihän parin makkaran paistamiseen montaa klapia tarvi.

Kameranhan kulki mukana, niin kuin aina. Tällä kertaa vaan taskussa Olympus TG-5 pokkari. Muutama kuva tuli napsittua vaikka sumuisen harmaana vesikelinä kuvista ei mitään taideteoksia tulekaan. Tässä alla niitä kuvia.

Ylös mäkeä, että voi toisella puolella tulla alas.

Lumiset maisemat esikaupungin metsissä

Polku vie puiden lomassa, kulkee täällä joku muukin.

Tohlopin suolla kasvaa mäntyjä

Osa Tohlopinsuon männyistä on jo kaarnansa menettänyt

8 km Tampereen Keskustorilta?

Nuotiopaikka siintää heinän takana

Tohlopinsaari

Nuotio aluillaan, kohta saa makkaraa

Tohlopinsaari

Ruokajuomana Linden Breweryn Three Musketeers 5.5% NEIPA

Kahvit Trangiasta, kun nuotilla paistuu makkarat

Näyttää aika savustetuilta

Talvella Seitsemisessä

Paukkupakkaset vaihtuivat sumuiseen ja märkään nollakeliin, kun vihdoin saatiin kalenteriin raivattua tilaa pikku talviretkelle Seitsemisen kansallispuistoon. Osa porukasta halusi makkaranpaiston ja nokipannukahvien lomassa kokeilla onneaan pilkkimisen suhteen, kun osalle porukasta maistui paremmin mukana olleiden lumikenkien kokeilu ja kulkeminen lumen täyttämässä maastossa.

Valokuvaamisen kannalta sää ei todellakaan ollut mitenkään otollinen. Mutta sen verran se kuvaajaa suosi, että lumi sade ei alkanut aivan heti paikalle saavuttua, vaan dronekin saatiin kuvaamaan sumuisia maisemia taivallta. Hetkeksi mutta kuitenkin. Ei maanpinnaltakaan kovin kasoisia kuvia tullut sumun ja lumisateen täyttämän taivaan ja lumisen maaston puolesta. Mutta kuvia kuitenkin.

Mutta jos sää ei suosinut niin ympäristö suosi senkin edestä. Seitsemisen kansallispuisto oli uusinut Kirkaslammen keittokatoksen hienoon uuteen kuosiin ja parkkipaikka siinä vieressä oli myös uusittu, ja mikä parasta hyvin aurattu. Lunta maastossa oli melkoisesti, varsinkin suolla ja harvassa metsässä lumikenkäkin upposi puoleen sääreen ja kulkeminen oli melkoista tarpomista. Lammen jäällä ei ollut lunta kuin kymmenkunta senttiä. Jääkerros Kirkaslammen päällä oli puolen metrin paikkeilla, ensin pieni kerros jäätä, jonka alla vesikerros, jonka alta löytyi vasta kunnon paksu jää. Vaikka jää oli näin rakentunut kesti se kulkemisen hyvin.

Alla muutama valokuva tältä pikku retkeltä. 

Kirkaslammen ympäristöä

Kirkaslammen ympäristöä

Pilkkijät järven jäällä. Sumu valtaa alaa taivaalla.

Kirkaslammen uusittu keittokatos metsän siimeksessä. Se mitä sumun seasta näkyy

Kirkaslammen ympäristöä. Sumuista ja märkää.

Tulet saatiin aikaiseksi tulusrautaa raapimalla. Kahvi kiehu ja makkarat paistu.

Lumikengillä Pikku-Ahveniston ympäristössä

See full screen

Lat 61° 32.64 

Lon 23° 33.84

Lämpö -3 °C 

Matka 5,6 km 

Aika 1 h 23 min 

Nousu 70 m

Sen verran on Mansessa satanut lunta tässä viime aikoina, että päätin lähteä pikku lumikenkäilyille Pikku-Ahveniston ympäristöön Ylöjärvelle. Tuttua seutua jo aikaisemmilta patikoinneilta, tosin lähinnä polkuihin luottaen. Mutta nyt tosiaan hieman umpimaastoon ja hangen puolelle kulkemaan. 

Lumikenkinä toimivat putkirunkoiset Outbound 30" "halppis-lumikengät", nyt jaloissa ensimmäistä kertaa. Lumikengistä sen verran, että toimivat kohtuu hyvin. Kiinnitys kenkiin kahdella "räikkä lukittavalla" kovalla remmillä ja kengän takaa kulkevalla kumisella tuella. Remmit olivat todella pitkät, ainakin näin pienijalkaiselle ja -kenkäiselle tyypille. Mutta hyvin istuivat jalkaan ja pysyivät koko lenkin aikana täydellisesti jalassa, ja tuntuivat todella tukevilta. Lumikenkien pohjassa on todella vahvan oloiset jääraudat.

Outbound 30" lumikengät ja Outbound sauvat

Lunta metsässä ei vielä ollut hirmuisesti, puoleen sääreen eli ehkä noin 30-40 cm. Mutta lumikengät auttoivat kulkemisessa mukavasti. Reitti kulki täysin suunnittelematta, mutta selkeä päämäärä edessä. Lähdettiin Pikku-Ahveniston parkkipaikalta kohti Iso-Ahvenisto järveä. Metsiä pitkin, aina välillä polkuja kohdatessa ja metsätie ylitettynä. Sieltä järven jäätä ja rantoja pitkin kohti Pikku-Ahveniston laavua ja makkaraan sekä kahvia. Sieltä sitten metsää pitkin takaisin p-alueelle. Tässä kohtaa jouduttiin ylittämään valaistu hiihtolatu, että päästiin taas metsän puolelle.

Pikku-Ahveniston laavulla oli mukavasti puita ja miltei valmis nuotio, joltain jäänyt. Pienellä panostuksella saatiin makkarat tulille.

Makkarat tulilla Pikku-Ahveniston laavulla

Allekirjoittanut ja nuotio Pikku-Ahveniston laavulla.

Mukana kulki tällä kertaa seikkailukoirana Bokseri Selma, jolla vauhtia ja liikettä riitti. Näin umpimetsässä kulkiessa koirakin pääsi menemään vapaana ja sai/joutui keskittymään lumessa kulkemiseeen. Tosin hiihtoladun läheisyydessä koira oli tiukasti remmissä, sen verran suksilla kulkevat kiinnostavat koiraa. Ja tottakai mukana kulki kamerakalustoa. Tällä kertaa ei kameraa taivaalle "ammuttu" vaan kuvat otettiin maan tasalta. Alla kuvia matkan varrelta otettuna Olympus TG-5 pokkarilla.

Pikku-Ahvenisto järvi

Iso-Ahvenisto järvi

Vielä virtaa puro Iso-Ahvenisto järvestä kohti Pikku-Ahvenisto järveä

Allekirjoittanut ja seikkailukoira Selma the Boxer

Iso-Ahvenisto järven rantakoivuja

Välillä oli ihan kivan näköistä kulku-uraa