Maastopyöräilyä: Hiipireitti Satakunnassa

Ensimmäinen todellinen kevät päivät hetkeen. Läskipyörät auton kyytiin, eväät reppuun ja kohti Kokemäkeä. Siellä kuulemma kulkee kangasmaastossa mielenkiintoinen janareitti, Hiipireitti. N. 15 km suuntaansa Kokemäeltä Harjavaltaan tai toisin päin, Pitkäjärveltä Hiitteenharjulle tai päinvastoin. Polkuja ja vähän leveämpikin ajouria risteilee alueella sinne tänne ja reilusti. Mitään gps jälkeä ei tällä kertaa otettu mukaan, vaan luotettiin "hyviin" opasteisiin alueella.

Pitkäjärven Vapaa-aikaeskuksella Kokemäellä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja kevät pukeutuneet polkijat vähensivät vaatetusta jo ennen kuin edes päästiin matkaan. Alku oli lupaava, heti asfaltti tien ylityksen jälkeen kangasmaastoon ja nopealle neulaspolulle. Olipas hyvä aloitus. Ensimmäinen laavu tuli vastaan melko puskista, ja 1,5 km ajon jälkeen. Eihän tähän vielä jäädä vaan painetaan eteenpäin. Kapeampaa ja leveempää hiekkapohja eteenpäin, välillä sinisiä reitti merkkejä etsien. Seuraava taukopaikka voisi olla Palojärven laavu. Siinä hetki arvottiin taukoa, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa. Ajettiin sitten Järilänharjun majankin ohi ja päätettiin pitää tauko Kotalaavulla janareitti toisessa päässä Harjavallassa.

Kotalaavulla ei puita! Paista siinä sitten makkaraa. Ei kun takaisin päin, pikku ketunlenkki, kun kartan mukaan ihan kilometrin parin päässä on kota. Ei kotaa, ei taukoa! Muu ei auta kun polkasta Järilänharjun majalle. Maja ja liiteri lukossa, pihan nuotiopaikka täynnä männynoksia ja roskaa. Ei nuotiota ja makkaraa täälläkään! Palojärven laavu näytti jo mennessä mukavalta, siis sinne. Siellä oli puuvaja auki ja puita tarjolla. Pikku tulet, makkarat hiillokselle ja kunnon tauko. Helppoa kun onnistuu. Propsit taukopaikoista Kokemäelle.

Entäs ne polut ja reitit ja opasteet. Itse pidin Kokemäen puolen poluista enemmän, mutta ne muutamat mäet löytyvät Harjavallan päästä. Reitin suhteen saa olla tarkka. Nopeat polut houkuttavat pitämään vauhtia yllä ja välillä reitti merkit loistavat poissaolollaan. Tulee helposti ajettua harhaan, polkuja kun kangasmetsässä riittää. Niitä koluamalla saisi varmaan päivän tai pari kulumaan. Ja eiköhän jostain löydy rengas reitti jälkikin tälle alueelle. Jos jotain tekisin paremmin niin reitti merkkien lisäämistä ja reitti kylttejä lisää.

Mukana oli kamera sekä stillejä että videota varten. Valokuvia ja video alla. 

Sähköläski GZR RAW

Siinä se sitten on. Tuunattu ja korjattu versio verkkokauppa.com GZR RAW sähköläskistä. E-fatbikestä josta runko meni parin vuoden ja 5000 km jälkeen poikki (Kts aikaisempia postauksia tästä blogista) ja jonka takuu kysymyksiin ei maahantuoja tai myyjäliike suostunut ottamaan mitään kantaa. Itse asiassa tylysti jättivät vastaamatta sähköposteihin ja muihin yhteydenotto yrityksiin.

Mutta pyörä on nyt hitsattu, maalattu ja muutenkin harsittu kasaan. Viimeisiä pikku fiksauksia ja koeajoa vailla valmis. 

Sähköläski GZR RAW

Jo elokuun Maastopyöräilyä: Lauhanvuoren kansallispuisto -postauksessa taisi olla maininta paskasta säkästä, kun GZR RAW sähköläskistä katkesi oikea takahaarukka ajossa. No asiaa on nyt selvitetty ja setvitty oikeen urakan kautta. Näitä GZR pyöriähän tuo maahan ja myy verkkokauppa.com. Eli yhteyttä on pidetty lähinnä yksipuolisesti heihin päin, sekä sähköpostilla että ihan soittamalla.

Sähköposteihin ei ko firma enää vastaa, ja soittaminen hintavaan numeroon ei johda mihinkään muuhun kuin kiertelemiseen ja kaartelemiseen, asian ytimen välttelyyn. Runko poikki, korveeko runkotakuu vai ei? Aluksi asiakaspalvelu antoi yhteystiedot pyöräkorjaamoon joka ei ole tehnyt yhteistyötä verkkokauppa.comin kanssa enää vuoden 2019 jälkeen. Eli puoli vuotta sopimuksen purun jälkeen asiakaspalvelu ei tiedä missä mennään. Ja toivottelipa aspa henkilö vielä mukavia ajokilometrejä. Jaa rikkinäisellä pyörällä, eipä taida aspa henkilö tietää pyöräilystä mitään.

Itse pyörä on tullut minulle käytettynä, sillä on minun toimesta ajettu n. 4000 km, kokonaisuudessaan n. 5000 km, noin puolessa toista vuodessa. Helppoja ja edullisia kilometrejä. Kuitteja ja takuu lappuja ei enää löydy, mutta se ei kai poista maahantuojan vastuuta tällaisissa tapauksissa. 

No aikansa kutakin, ja hieman käämi palanut tähän touhuun. Ja tullut jonkin asteinen kyllästyminen ja hällä väliä asenne. Mutta löyty kuitenkin erittäin ammattitaitoinen alumiinin hitsaaja, joka lupasi hitsata rungon kasaan. Ilman mitään takuuta tietenkin. Jotain on kokeiltava, josko pyörästä saisi vielä työmatka rassin asfaltille. Verkkokauppa.com voi vaikka pitää tunkkinsa ja pyöränsä.

Pyörä pitää tietenkin ennen hitsausta purkaa osiin, ihan työn helpottamiseksi. Ja tietenkin sähköosien mahdollisien rikkoutumisien estämiseksi. Pyörän purku oli kohtuu helppo homma. Pääasiassa kaikki lähti irti ruuveilla ja nippusiteiden katkaisemisella. Johdotkin olivat kiinni liittimillä. Tietysti ketjut täytyi katkaista, ja takajarrujen jarruletku piti poikkaista. Vaijerit ja letkut kun kulkevat osittain rungon sisällä, ja liittimet eivät mahdu läpivienneistä.

Seuraavaksi runko hitsarille ja ehkä maalarille. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Seuraava ja loput pyörät tähän perheeseen ostetaankin oikeasta kivijalka pyöräliikkestä. Merkki ja malli on jo mietitty, ja ostopaikkakin mietitty valmiiksi. Mutta tästä joskus myöhemmin lisää. Niinkuin nyt puretun kokoamisesta jos niin pitkälle joskus päästään.

Sähköläski GZR RAW

Pakkasta 9 astetta ja monta tuntia jatkunut reilu lumisade tekivät otolliset olosuhteet ensimmäiselle testille uudella sähköläskillä. Ihan umpimetsään ei vielä antanut luonto periksi mennä, mutta kyllä näillä umpeen sataneilla kuntopoluilla ja auraamattomilla kävelyteilläkin sai esimakua pyörän tehoista ja kyvyistä.

Lunta oli maassa satamalla ja tuulenpuhaltamina kinoksina 5-30 senttiä. Mutta mukavasti 4,8" rengas aurasi itselleen väylää. Sähkömoottorin apuja tuli tottakai käytettyä pääsääntöisesti tehoja 3-4. Mutta suurimmissa aurakasoissa jopa 5:sta. Polkemisen ja ajamisen joutuu kuitenkin opettelemaan uudestaa, sen verran erilaiselta ajaminen tuntui. Runttaamalla ei oikeen päässyt mihinkään, tuntui että avustus jäi jälkeen tai hukkui kun oikeen kunnolla pisti menemään. Mutta rauhallisella ja tasaisella tahdilla avustus toimi ja ajaminen oli hauskaa.

Sen verran tähän väliin on kommentoitava, että kyllä tuolla reilun 10 km testilenkillä tuli ajajalle hiki. Vaikka jonkinlaista taustaa pyöräilystä viime vuosilta onkin. Tosi ajoin sellaisessa umpihangessa ja kinoksessa, että perus 27.5" Kona Explosifilla ei olisi tullut mieleenkään ajaa, ei ainakaan sellaisella vauhdilla ja intensiteetillä. Perusmaasturilla ei ajamisesta olisi varmaan tullut mitään, tunkkaamista ja lipsumista. Tästä on hyvä jatkaa sähköläskin kanssa yhteistä matkaa. Vaikkakin se tulee olemaan suuremmalti osin työmatkapyöräilyä.