Sivut

maanantaina, toukokuuta 28, 2012

Viikon kuva vko 21/2012

Tuntuu olevan oikein ylitarjontaa mahdollisista valokuvista, joita tähän postaukseen voisi laittaa. Viikolla tuli kuvattua varmaan toistatuhatta valokuvaa muutamassa eri tapahtumassa. Samalle viikolle osuivat Ilmavoimien ilmailupäivät sekä Satakunnan Lennostossa että Ilmavoimien Teknillisessä koulussa, ja oli vielä Moro lehden moottoripyörien kesäkauden avajaista. Ja tulipa vielä vietettyä viikonloppu mökillä luonnon helmassa. Sää suosi kaikkia tapahtumia, niin kuin koko viikkoa. Joten valokuvista on kerrankin ylitarjontaa. Enkä oikeen osaa valikoida sitä parasta kuvaa tähän.

Kuvaksi nyt kuitenkin laitan tälläisen kuvan F18 Hornet hävittäjästä, joka ampuu flareja taivaalle. Se on omasta mielestäni se mielenkiintoisin ottamistani kuvista. Kerrankin onnistuin tälläisessä kuvassa jotenkin, tosin tälläkin kertaa objektiivin millit antoivat periksi. Eli hieman enemmän olisi niitä tarvittu, jotta olisi päästy vielä lähemmäksi kohdetta.

"F18 Hornet ja Flaret" Tiistai 22.5.2012 klo 1101. Canon EOS400D ja EF 75-300. ISO: 100, Valotusaika: 1/500 sek, Aukko: 8.0, Polttoväli: 300 mm.

F18 Hornet ja flaret


perjantaina, toukokuuta 25, 2012

Ilmavoimien ilmailupäivät 2012

Sää suosi tänä vuonna kaikkia Satakunnan Lennoston ja Ilmavoimien Teknillisen Koulun ilmailupäiviin osallistujia. Vaikka lentokentällä aina vähän tuuli puhaltaakin, oli se melko lämmintä virettä. Aurinko helotti miltei pilvettömältä taivaalta sekä tiistaina Pirkkalassa että perjantaina Hallissa, kun ko paikkojen ilmavoimien ilmailupäiviä vietettiin.

Midnight Hawks taitolentoryhmä pääsi lentämään hyvän kelin ohjelmansa molemmissa paikoissa. Hornettien sooloesitykset nähtiin myös kokonaisuudessaan, ei tarvinnut pelätä koneen menemistä pilveen. Pirkkalassa Hornetin soihdut kirkastivat taivaan oikeen komeasti. Ja Hallissa nähtiin muodostelma jossa oli 2x Hornet ja Hawk koneet muodossa. Hornet ja Hawk soolot olivat hieman erilaiset riippuen kummassa paikassa oli katsomassa. Ja tänä vuonna nähtiin myös NH90 helikopterin esittelylento molemmissa kohteissa.

IlmaVTK:ssa Hallissa oli mukana näytöksessä myös sotilaspoliisit omalla ohjelmanumerollaan, jossa myös vähän paukuteltiin PASI:n katolla olevalla ITKK:lla ja rynkyllä. Hieno näytös.

Molemmissa paikoissa oli myös mukava yllätys ohjelmassa. Ainakin itse yllätyin, en kyllä niin tarkaan lukenut tapahtumien esitettä ja ohjelmalehtistä. SatLsto:ssa lensi Kimmo Jokela Pitts Special taitolentokoneella elämänsä ensimmäisen esityksen suuren yleisön edessä. Ja ansaitsi näin luvat taitolentämiseen. Ja IlmaVTK:ssa taivalla nähtiin Gloster Gauntlet 1930-luvulta. Tämä vanhan ilmavoimien lentokone lensi 70 vuotiaan ohjaajansa käsittelyssä nätin näytöslennon.

Tässä alla kollaasissa molempien tapahtumien kuvia. Ja tuttuun tapaan kaikki kuvat erillisinä nurkkaus.net:ssä tai Picasassa. Ja videoita on jossain vaiheessa tulossa, kun ne saadaan editoitua.

Ilmavoimien ilmailupäivät. SatLsto Pirkkala ja IlmaVTK Halli.

keskiviikkona, toukokuuta 23, 2012

Viikon kuva vko 20/2012

Meinasi oikeen unohtua laittaa viikon kuva esille tänne blogiin. Eilinen päivä meni pelkästään kameran kanssa hosumiseen, ensin olin Pirkkalassa Satakunnan Lennoston ilmailutapahtumassa ja vielä iltasella Tampereen Mustalahdessa motoristitapahtumassa. Lennostossa tuli kuvattua melkoinen määrä ruutuja lentokoneista, ne tulevat myöhemmin esille, mutta Mustalahdessa oli niin paljon väkeä, ettei valokuvaamisesta tullut oikeen mitään. Tapahtuma taisi olla oikeen jymy menestys. Mutta ei niistä tässä kirjoituksessa sen enempää.

Viikon kuvaksi tuli valikoitua taas kuva joka ei ehkä ole valokuvauksellisesti mikään ihmeellinen. Mutta tavoittelin siinä, ja haluan tuoda esiin, luonnon monipuolisuutta. Ja sitä, että vaikka itse kuljenkin tälläisessä semikaupunkimaastossa luonnosta löytyy vielä nähtävää kunhan kulkee silmät auki. Kyseessä on pitkästä aikaa suurin muurahaispesä, jonka olen pitkään aikaan nähnyt. Sillä oli korkeutta miltei 1½ metriä ja alaosan lävistäjä oli varmaankin saman 1½ metriä. Eihän sillä vielä pääse mihinkään ennätystenkirjoihin, mutta oli se vaikuttava näky näin kaupunkiluonnossa. Uskon että vastaavia kekoja löytyy vähän sieltä sun täältä, kunhan vain etsii. Ja kunhan ne vain saisivat olla rauhassa.

"MUURAHAISKEKO" Maanantai 14.5.2012 klo 1133. Canon Powershot D10. ISO: 80, Valotusaika: 1/125 sek, Aukko: 2.8, Polttoväli: 6.2mm.

Muurahaiskeko

sunnuntaina, toukokuuta 20, 2012

Taas toiset lentävät

Ensiviiikkolla taas tapahtuu maassa ja taivaalla oikeen urakalla. Joka keväisiä Ilmavoimien ilmailutapahtumia/avoimia ovia vietetään täällä Mansen läheisyydessä. Toivon mukaan ilmassa näkyy ainakin Hornetteja ja Hawkeja. Ja maanäyttelyssä muitakin koneita.

Tiistaina 22. päivä tapahtuu Satakunnan lennostossa Pirkkalassa klo 10-15 välisenä aikana. Maanäyttelyä, tapahtumaa maassa ja ilmassa.

Perjantaina 25. päivä tapahtuu Ilmavoimien Teknillisessä koulussa Hallissa klo 9.30-14.30 välisenä aikana. Maanayttelyä ja tapahtumaa maassa ja ilmassa.

Kumpaankin tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy. Paikalle toivotaan varsinki koululaisia tutustumaan Ilmavoimien toimintaan ja tarjoamiin mahdollisuuksiin. Alueella on välillä melkoinen lentomelu, eli kuulosuojaus on paikallaan. Vähintään Ear-tyyppiset korvatulpat, mutta kuppisuojaimet ovat paremmat. Kuppisuojaimet ovat mielestäni pakolliset lapsilla. Tähän blogiin tulee taas valokuvia tapahtumista kun ne ovat ohitse. Lisätietoja puolustusvoimien nettisivuilta. www.puolustusvoimat.fi - ilmavoimat - joukko-osastot.

torstaina, toukokuuta 17, 2012

Historiaa lähiympäristössä

Aurinko valaisee muinaisen auringon temppelin Tampereen Raholassa. "Silmäkivi" hehkuu auringon valosta ja muodostaa käsinkosketeltava pyhää ja harrasta tunnelmaa. "Silmäkiven" ympärillä olevan kivikaaren pienemmät kivet odottavat palvojia, niin kuin ovat odottaneet jo tuhansia vuosia.

Aurinko valaisee muinaisen auringon temppelin Tampereen Raholassa?

Onko kyseessä todellakin muinainen auringon temppeli, niin kuin jotkut uskovat? Paikkahan sijaitsee Pyhäjärven rannassa Tampereen lähistöllä. Ja on todellakin mielenkiintoinen kivikasa, jota on tutkittu jo kymmeniä vuosia sitten. Tätä nykyä paikka on metsittynyt, kivet ovat kärsineet ihmisten käsittelyä, ja osin luonnonkin, ja ennen kaikkea paikka on kaupunkistunut. Ja sen mukaan roskastunut. Asiaan uskovat näkevät paikalla todellakin muinaisen auringon temppelin. Ylimpänä silmäkivi, joka kokoaa kaiken yhteen. Ja sen edessä pienemmät kivet muodostavat puolikaaren, jossa kivien sijainti osuu kohdilleen erilaisten auringon ilmiöiden kanssa tasan. Päivien tasausten ja seisausten, sekä auringon nousujen ja laskujen. Pystyn kyllä kuvittelemaan paikan muinaisuudessa. Paikkaa hallitseva iso ja komea kivikasa, ympäristön puut raivattuina ja muinaisia suomalaisia suorittamassa erilaisia palvontamenoja alueella.

Vai onko kyseessä muinainen heimopäällikön tai kuninkaan hauta? Tälläistäkin on uskottu aikojen saatossa. Tosin alueella joskus suoritettujen kaivausten perusteella ei paikalta ole löydetty mitään muinaiseen hautakumpuun tai hautaamiseen liittyvää asiaa.

Tällä hetkellä hyväksytty selitys tälle kivikasalle on jääkauden muodostama keko kiviä. Paikkahan on harjumuodostelmalla ja jatkoa jääkauden muodostamalle Pyynikinharjulle. Pyynikinharju jakautuu paikan lähistöllä pohjoiseen suuntautuvaan Epilänharjuun ja länteen jatkuvaan Raholanharjuun johon kuuluvat myös Mustavuoren ja Kalkunvuoren mäet.

Agnostikkona en usko, enkä ole uskomatta auringon temppeliin ja muinaisiin suomalaisiin suorittamassa paikalla uskonnollisia menojaan. Mutta toisaalta taas jääkausi on kaiketi kaikenlaisia muodostelmia luonnossa saanut aikaiseksi.


Näytä suurempi kartta

Tapparanmäen koordinaatit ovat: N 61°29.855' E 23°37.627'. Lisää juttua löydät mm. täältä, kannatta lukaista jos kiinnostuit aiheesta.
Tässä vielä muutama toukokuussa 2012 otettu valokuva alueelta.

Tapparanmäki. Jääkauden aikaansaama kivikasa vai muinainen hauta tai auringon temppeli? Jokainen uskokoon mitä uskoo. Tässä kuvassa kuvattuna luoteesta.

Tapparanmäki. Takana lakikivi ja edessä osa pienempien kivien muodostamasta kivikaaresta.  Jääkauden aikaansaama kivikasa vai muinainen hauta tai auringon temppeli? Jokainen uskokoon mitä uskoo.

Tapparanmäki. Kuvan vasemmassa reunassa lakikivi ja oikeassa reunassa pienempien kivien kivikaari. Jääkauden aikaansaama kivikasa vai muinainen hauta tai auringon temppeli?

Tapparanmäki. Vasemmalla lakikivi ja takana pienempien kivien muodostama kivikaari. Jääkauden aikaansaama kivikasa vai muinainen hauta tai auringon temppeli? Jokainen uskokoon mitä uskoo.

Tapparanmäki. Jääkauden aikaansaama kivikasa vai muinainen hauta tai auringon temppeli? Jokainen uskokoon mitä uskoo. Tässä kuvassa kuvattuna idästä.

maanantaina, toukokuuta 14, 2012

Viikon kuva vko 19/2012

Sen suuremmitta esipuheitta jatketaan viime viikolla aloitettua linjaa näissä viikon kuvissa. Eli pysytään kevään ja eilisen Äitenpäivän kunniaksi kukka-aiheessa. Toinen kevään kauniista kukista Mansen seudulla on Valkovuokko. Se ilmestyy kukkimaan samoille paikoille kuin Sinivuokkokin, tosin hetken myöhemmin. Ja perinteisesti sen on, ainakin täällä Mansessa, ollut se kukka jota Äitienpäivänä äideille kerätään maastosta.

Tälläinen lähikuvaviritelmä tällä kertaa.

"VALKOVUOKKO (Anemone nemorosa)" Maanantai 7.5.2012 klo 1413. Canon Powershot D10. 
Valotus: 0.003 sek (1/400), Aukko: f/8, Polttoväli: 6.2 mm, ISO-herkkyys: 80.

Valkovuokko (Anemone nemorosa)

lauantaina, toukokuuta 12, 2012

Historiaa lähiympäristössä

Vähän joka paikkakunnalta löytyy jos jonkinlaista museota ja nähtävyyttä. Yleensä vielä enemmän tai vähemmän opastettuina, on kylttiä ja esitettä. Mutta löytyy myös paikkoja, joita ei ole esitelty missään ja joista ei oikeen tahdo löytyä tietoa juuri mistään. Ei välttämättä edes ehtymättömästä tiedonlaarista netistä.

Itse törmäsin jo vuosia sitten yhteen tälläiseen menneisyyden muistomerkkiin. Kyseessä on Tampereella Epilänharjulla oleva kivi, johon on kirjoitettu nimiä. Tämä kivi on muistomerkki Epilänharjulla kuolleille punaisille. Vuoden 1918 aikana käytiin Vapaussotaa tai Kansalaissotaa tai Kapinaa Tampereen alueella ja taisteluita käytiin myös länsipuolella kaupunkia Epilänharjun alueella. Vaikka Valkoisten pääjoukot hyökkäsivätkin punaisten Tampereelle idästä Vehmaisten suunnalta. Vehmaisissa on marsalkka Mannerheimin patsaskin, joka sieltä kalliolta katselee Tampereelle päin.

Tämä punaisten nimiä sisältävä kivi ei ole mikään virallinen muistomerkki, vaan siihen on nimet kirjoittanut aikalainen joka sittemmin ammuttiin. Kivi on melko iso luonnonkivi, jonka yhteen sivuun on kirjoitettu vuosiluku 1918 ja ihmisten nimiä. Kirjoitukset ovat tänä päivänä kovin haalistuneet ja osittain sammaleen alla. Mutta tarkasti tutkimalla niistä saa selvää. Kivi sijaitsee Epilänharjulla kulkevan polun varrella, polusta hieman Tohloppijärveen päin. Se on siis hyvin saavutettavissa. Kivi on näkyvissä polulle, kun oikeen tarkkaan katsoo. Kiven koordinaatit ovat seuraavat: N 61°30.949' E 23°39.150' .


Näytä suurempi kartta

Netistä löytyy seuraavaa tietoa kahdelta eri sivustolta tästä kivestä. Punainen Pispala kirjoittaa näin:
Punaisten muistokivi Epilänharjulla.
Joku on kunnioittanut Epilänharjulla kaatuneita punaisia kirjoittamalla muistamansa nimet harjulla seisovaan kivenjärkäleeseen. Kivessä on toistakymmentä nimeä, moni jää puuttumaan. Kirjoituksen tekijästä ja ajankohdasta ei ole tietoa.

Kivessä on nimet:
Työväenmuseo Werstas kirjoittaa näin:
Epilänharjun päällä Tohlopinpuoleisessa hongikossa polun varrella ison kiven tasaisessa pinnassa kirjoitettu vuosiluku 1918 ja sen alla toistakymmentä nimeä. Nimetyt henkilöt ovat kansalaissodan uhreja ja pääosin tamperelaisia, ylöjärveläisiä tai pirkkalalaisia ja menehtyneet Epilän taisteluissa tai teloitettu taistelujen jälkeen.

Kiveen listatuista nimistä suurin osa löytyy Sotasurmat-projektin tietokannasta:
Kalle Laine, renki, Pirkkala, kaatunut 26.3.1918
Daavid (Taavetti) Tonttila, tehtaan työmies, Pirkkala, kaatunut 26.3.1918
Iisak (Isak Annanp.) Nurmi, työmies, Pirkkala, kaatunut 26.3.1918
Martti Koivunen, entistäjä, Pirkkala, kaatunut 26.3.1918
Otto Lehmus, suutari, Ylöjärvi, kaatunut 27.3.1918
Kalle Salminen, työmies, Ylöjärvi, kaatunut 26.3.1918
Juho Kilpinen, työmies, Ylöjärvi, kaatunut 3.4.1918
Lauri Kilpinen (ei löydy tietokannasta)
Maunu (kivessä Mauno) Nieminen, sorvari, Pirkkala, kaatunut 4.4.1918
Vilho Nurmela, työmies, Tampere, haavoittuneena kuollut 5.4.1918
A.P. (Antti Penjami) Mäkikylä, virkatalojen tarkastaja, Ylöjärvi, murhattu 8.4.1918

Mäkikylä poikkeaa sosiaaliselta asemaltaan ja kuolinpäiväykseltään muista, mutta hänet teloitettiin ilmeisesti "punaisten sympatiseeraajana".

Alla toukokuussa 2012 otettuja valokuvia kivestä.

Näkymä muistokivelle Epilänharjulla menevältä polulta.

Muistokivi läheltä.

Muistokivessä näkyvää kirjoitusta.

maanantaina, toukokuuta 07, 2012

Viikon kuva vko 18/2012

Laitetaan näin kevään kunniaksi kukkia blogiin. Ja mikäs onkaan niitä ensimmäisiä kukkia joita Mansessa nousee maanpinnalle? Tällä kertaa näin ensimmäisenä ryppäinä Sinivuokkoja. Hassua sinänsä, että Leskenlehtihän se on yleensä ensimmäisiä kukkia mitä maasta pukkaa keväisin, mutta en kai onnistunut liikkumaan sellaisilla alueilla joissa leskenlehtiä olisi ollut ryppäinä. Joten ensimmäisiä ryppäinä näkyneitä kukkia olivat Sinivuokot. Olen kyllä sittemmin nähnyt Leskenlehtiäkin ryppäinä ja Valkovuokotkin ovat täällä Mansessa jo puhjenneet kukkaan.

Sen kummemmitta saatepuheitta laitetaan tälläinen lähikuvayritelmä näytille.

"SINIVUOKKO (Hepatica nobilis tai Anemone hepatica)" Tiistai 1.5.2012 klo 1412. Canon Powershot D10. ISO: 80, Valotusaika: 1/125 sek, Aukko: 2.8, Polttoväli: 6.2mm.

Sinivuokko ( Hepatica nobilis tai Anemone hepatica)

perjantaina, toukokuuta 04, 2012

Virtaavaa vettä...

Yllättävän lähellä Tamperetta ja kaupunkiasutusta löytää mielenkiintoisia maisemia, kun vaan jaksaa etsiä. Tampereen Kalkussa virtaavassa Myllypurossa virtaa näin keväisin melkoinen määrä lumien sulamisvettä. Ja se muodostaa komeita vesiputouksia muutamiin paikkoihin. Vaikka etäisyyttä Tampereen keskustasta ei ole kuin vaivaiset 10 km ja lähimmästä tiestä vajaa 100 m, ja lähimmästä asutuksesta toiset 100 m, on näiden vesiputousten tunnelma ja virtaama kuin jostain erämaasta. Ja erämaalta niiden ympäristökin vaikuttaa, ei mainaan ole kaupunki uhrannut työvoimaa eikä -aikaa ympäristön siivoamiseen kaatuneista puista eikä umpikasvasta risukosta. Vaikka alue onkin luonnonsuojelualueeksi tai puistoalueeksi merkattu.

Tosin erämaan tuntu häviää nopeasti kun katselee puronvarren roskien määrää. Niistä huomaa, että ollaan keskellä ihmisasutusta. Roskien siivoamiseenkin voisi ehkä uhrata hieman aikaa ja vaivaa, niin puronvarresta ja sen muutamasta putouksesta saisi tarkoituksen mukaisemman paikan, varsinkin jos tarkoitus on olla luonnonsuojelualuetta. Samalla tästä Myllypuron luonnonsuojelualueesta saisi ehkä paikan, jota kehtaa ja haluaa näyttää Tampereella vieraileville turisteille.

Tosiaan tämä kuvissakin näkyvä vesiputous on helposti saavutettavissa Pitkäniemenkadun kautta, eikä kadulta poikkeaminen putousten luo vaadi sen suurempia suunnistus- tai metsässä liikkumistaitoja. Putoukset ovat miltei heti kadun vieressä. Joutuuhan muutaman metrin metsässä kulkemaan ja mikäli erikoisempia kuvakulmia etsiin, niin kumisaappaat ovat oiva valinta. Puron yli ei meinaan mene siltoja tai muitakaan keinotekoisia ylityspaikkoja putousten luona. Uskoisin, että putouksella on korkeuseroa useampi metri, ja ainakin näin keväisin siinä virtaa vettä melkoinen määrä. Ainakin meikäläisen silmiin ja korviin se vaikuttaa ihan mukavalta vesiputoukselta.

Aivan varmasti sitä löytää isompia ja komeampia putouksia, mutta nämä nyt sattuvat olemaan todella hyvin saavutettavissa. Alla kaksi, nopeasti mukana kulkevalla digipokkarilla, otettua valokuvaa Pitkäniemenkadun varrella sijaitsevasta putouksesta.

Sunnuntai 29.4.2012 klo 1913. Canon Powershot D10. ISO: 100, Valotusaika: 1/6 sek, Aukko: 4.0, Polttoväli: 11.6mm.


Sunnuntai 29.4.2012 klo 1915. Canon Powershot D10. ISO: 80, Valotusaika: 1/5 sek, Aukko: 4.0, Polttoväli: 11.6mm.

torstaina, toukokuuta 03, 2012

Kokemuksia Garmin Dakota 10 käsiGPS:stä

Reilun puolen vuoden käyttökokemuksella uskaltaa varmasti sanoa jo pari sanaa laitteesta. Ainakin sen verran on Garmin Dakota 10 käsiGPS laite ollut käytössä. Miltei päivittäisessä käytössä korvaamassa älypuhelimen tracker-ohjelmia, Endomondo trackeria ja Sports Trackeria. Vaikka Garminissa tulee yksi vaihe lisää liikuntasuoritusten jäljittämiseen on sen positiiviset puolet silti suuremmat kuin tämä yksi lisävaihe. Käytännössä Garmin kulkee mukana, taskussa tai pyörän ohjaustangossa tai repun hihnassa, aina kun ollaan liikkumassa. Ja piirtää kuljetun reitin muistiinsa, mistä sen sitten siirrän tietokoneelle ja eri sivuistoille. 

Peruskunnossa Dakota on varustettu GP batteriesin 2500 mAh AA akuilla, joiden käyttöaika on 15-20 tuntia. Siis huomattavasti kauemmin kuin älypuhelimien akujn kesto. Eli laitteella pystyy jäljittämään pitkänkin ulkoilureitin tai vaihtoehtoisesti useamman päivän ulkoilut. Tämä on yksi syy käyttää Dakotaa älypuhelimen sijasta. Ja puhelimen akkuun jää virtaa vaikka soittaa tai vastata soittoon mikäli siihen on tarvetta. GP batteriesin laturi lataa akut käyttökuntoon noin 8 tunnissa. Hätätilassa voi vaikka käyttää tavallisia AA pattereita. Ja toisin kuin älypuhelin, Dakotan voi välillä sammuttaa kokonaan ja se jatkaa jäljitystä siitä missä se laitetaan uudelleen päälle. Vanha reitti ei katoa.

Tietokenttiä Dakotassa on vaikka muille jakaa. Löytyy suunnat mihin kuljetaan niin asteina kuin ilmansuuntina, nopeus, korkeus, matka, aika ja erilaisia keskiarvoja. Erilaisia tietokenttiä näytölle voi vaihdella mielensä mukaan. Lisäksi Dakotaan saa karttoja. Joko ostettuja maasto- tai merikarttoja tai itsetehtyjä tarkempia karttoja. Netistä voi löytää kaiken maailman karttoja Dakotaan asennettavaksi. Kartasta ei ole paljon hyötyä kaupunkimaastossa kulkiessa, tiet, rakennukset ja polut muuttuvat niin tiheään tahtiin, että karttoja saisi päivittää jatkuvasti. Mutta maastossa tilanne on hieman eri. Polut eivät välttämättä muutu niin paljon siellä, eivätkä muutkaan maaston muodot vaihda paikkaa. Eivät ainakaan ilman ihmisen avitusta.

Garminilla on mainio tietokoneohjelma GPS paikantimien ja niiden sisällön hallintaan: Garmin Basecamp. Sillä pystyy siirtämään laitteeseen karttoja, päivittämään laitteen ohjelmaversion ja mikä parasta siirtämään POI tiedostoja laitteeseen, tai laitteesta. Kiinnostavia paikkoja on helppo tutkia kotona netin ääressä ja muokata niistä POI pisteitä ohjelmalla. Mikäli tietää koordinaatit syöttää ne Basecamp ohjelmaan ja tallentaa pisteen, tai tutkii karttaa Basecamp ohjelmassa ja merkitsee siinä kiinnostavia kohteita. Monista netin karttapalveluista löytää kiinnostavia pisteitä, olivat ne sitten nähtävyyksiä tai nuotiopaikkoja tai jotain muita, ja niistä saa myös tarkat koordinaatit ylös, syötettäväksi ohjelmaan. Kun tarvittavat POI pisteet on laaditty yhtä nappia painamalla ne saa siirrettyä GPS laitteeseen. Ja mikäli maastossa löytää kiinnostavan paikan ja merkkaa sen GPS laitteeseen, on se siitä helppo varmuuskopioida yhtä nappia painamalla tietokoneelle turvaan. Näin POI tiedostot ovat tallella mikäli ne sattuisivat GPS laitteesta poistumaan/poistamaan.

Basecamp ohjelmassa on yksi valokuvaajaa kiinnostava ominaisuus. Sillä pystyy GeoTaggaamaan valokuvansa suhteellisen vaivattomasti. Toimenpide vaatii tietysti sitä että valokuvausreissulla on mukana GPS laite joka jäljittää kuljettua reittiä ja että GPS laitteen ja kameran kello on samassa ajassa. Tosin tämäkään ei ole aivan välttämätöntä, se vain helpottaa toimenpidettä. Ohjelmalla pystyy korjaamaan aikaeroja, ne täytyy vain tietää. GeoTaggaaminen ohjelmalla on helppo toimenpide. Siirretään kuvat kamerasta tietokoneelle kansioon, tämänhän tekee yleensä kameran oma ohjelma, liitetään GPS laite tietokoneeseen, avataan Basecamp, klikataan kuljettua reittiä hiiren oikealla näppäimellä ja valitaan kohta GeoTaggaa kuvat. Sitten vain vastaillaan näytön kysymyksiin. Ja netin kuvasivuistoista ainakin Picasa ja Flickr tunnistavat nämä GeoTagatut kuvat ja osaavat sijoittaa ne kartalla oikeille paikoille. Tästä ominaisuudesta on mielestäni paljon apua varsinkin maastokuvauskeikoilla. Kuvien ottopaikka ei aina ole selvänä mielessä, mutta näin saadaan sijainti kuviin.