keskiviikkona, syyskuuta 28, 2011

Viikon kuva vko 38

Viikon kuva tulee viime viikkoisen Kaunasin reissun jälkitunnelmissa. Tällä kertaa ollaan Ryanairin Boeing 737-800 EI-EBI lentokoneen kyydissä. Kuvauskohteena on yön pimeydessä näkyvä siiven kärjen winglet. Siihe osui mukavasti valo ja kun muuten oli pimeää, niin pitkällä valoitusajalla siitä sai ihan OK kuva. Ja tulipa kuvaan hieman alla olevan maanpinnakin valoja.

"RYANAIR BOEING 737 EI-EBI SIIVENKÄRJEN WINGLET" Keskiviikko 21.9.2011 klo 2230. Canon PowerShot D10. ISO: 80, Valotusaika: 15 sek., Aukko: 4, Polttoväli: 11.9 mm,

Ryanir Boeing 737 EI-EBI siivenkärjen winglet.

sunnuntaina, syyskuuta 25, 2011

Reissu Kaunasiin

Tuli poikettua parin päivän ajaksi Kaunasiin Liettuaan. Eli nopea lento Tampere-Pirkkalasta Ryanairilla Kaunasiin, sillä pari yötä hotellissa ja takaisin Tampere-Pirkkalaan. Kaikenlaista tuli nähtyä ja osittain jopa kuvattuakin. En ole aikaisemmin Liettuassa saatikka Kaunasissa käynyt, joten avoimin mielin ja ilman suurempia odotuksia lähdettiin liikkeelle.

Lento

Ryanairin Boeing 737-800 lähti Tampere-Pirkkalasta hieman etuajassa. Taitaa olla yksi niistä harvoista lentoyhtiöistä, jotka pysyvät aikataulussaan. Ainakin omien sanojensa mukaan yli 90% lennoista on aikataulun mukaisia. Tosin osin juuri sen takia, että pääsevät joskus lähtemään etuajassa. Etuajassa lähtö liittyy varmaankin oleellisesti siihen, että kaikki lentoliput pitää ostaa netistä ja tulostaa etukäteen, lennolle ei taida päästä mukaan enää lentokentältä. Sitä kautta check-in voidaan sulkea heti kun kaikki ovat tulleet paikalle, ei vasta ilmoitettuun aikatauluun. Ja aloittaa boarding heti kun on mahdollista. Ja koska Tampere-Pirkkala on vain kääntöpiste, konetta ei huolleta, tankata tai varusteta sillä asemalla, muuten kuin pakottavasta tarpeesta, ei tule niitä aikataulusta myöhästymisiä Kone oli sellainen kuin Ryanairilla ne nyt ovatkin. Melko uusi, mutta sisätiloiltaan väritetty Ryanair tyylisesti. Ei mitkään rauhalliset ja levolliset värit. Kaikki jotka ovat joskus Ryanairilla lentäneet tietävät kyllä mistä puhun. Lento oli rauhallinen ja sekin taisi sujua myötätuulen siivittävänä hieman suunniteltua nopeammin. Pakolliset myynnit ja tarjouspuheet piti tietenkin kuunnella koneessa, niinkuin aina ja muissakin koneissa. Joskus olen ollut sujuvamminkin laskeutuvassa koneessa kyydissä, mutta ei se pompotus nyt mitään hirveän pahaa ollut. Kaunasin lentoaseman terminaali oli todellinen yllätys. Iso, avara ja siisti. Ja väitä, että miesten vessa lentoaseman aulassa ensimmäisessä kerroksessa on siistimpi kuin useasti Nokia Kolmenkulman ABC:llä. Jo tästä tuli ensimmäinen positiivinen yllätys ja mielipide matkalle.

Taksi

Ensimmäinen ajatus, siinä taksilla ajellessa kohti keskustaa, oli tuntun oloinen tunne. Jotenkin mieleen tuli Kosovo ja Pristiinan seutu. Ainakin katsellessa rakennuksia ja ympäristöä, ja vähän liikennekulttuuriakin. Tosin Kaunasissa oli vähintään 100% siistimpää kun Pristinassa. Taksi matka hotellille maksoi 60 litiä, tosin osalta porukasta eri taksilla tulevilta 65 litiä, mutta koko matka ajettiin taksamittari päällä. Vaikka mielessä käväsi turistin kojaamismahdollisuus, niin koijasivat ainakin tasasesti koko porukkaa. Ajokulttuuri tosin on hyvin Baltiamaista, lujaa ja kaistoja vaihtaen. Ja kyllä siinä ajaessa pystyy puhumaan puhelimeen jos toiseenkin. Ei niin väliä. Mutta kohteliaasti taksikuskit kiersivät avaamaan ovia niin matkan alussa kuin lopussa. Ja nostelivat laukkuja tavaratilaan. Näin ei välttämättä ole Suomessa.

Hotelli

Hotelli oli ihan kivan oloinen, vaikkakin vain kahden tähden hotelli keskustassa, Hotelli Metropolis. Uudella puolella siistit ja uudistetut huoneet, huonekorkeutta enenmmän kuin riittävästi ja hyvät sängyt. Ja mikä parasta suihkut ja vessat loistavassa kunnossa. Vanhalla puolella huoneet eivät välttämättä olleet ihan niin hyvässä kunnossa. Ainakin osalta porukasta tuli vähän kommenttia varsinkin suihkuista ja wc-tiloista. Puitteet olivat kyllä kohdallaan, vanha rakennus keskellä kaupunkia. Kuten vieressä olevasta kuvasta voi nähdä, jotain on ainakin yritetty fiksata kuntoon. Hotellissa oli avoin WiFi hotspot, jolla pääsi ilmaiseksi nettiin. Oma Samsung Galaxy5 löysi verkon helposti ja yhdisti nopeasti verkkoon. Näin nettisivut, sähkösti, Facebook ja mikä tärkeintä Google Maps oli hotellissa hyvin käytössä. Pääsi suunnittelemaan päiväajan ohjelmaan helposti, kun käytössä oli kartat ja WikiTravel. Huoneen hintaan kuului aamiainen, joka oli ihan OK. Ei mikään erinomainen, mutta syötävää. Kahvi oli todella hyvää ja pöydässä oli tarjolla jos jonkinlaista herkkua. Ruoan kohdalla oli ehkä yritetty vähän liikaa krumeluureja. Eli hienostelua asioissa joissa olisi voinut olla hyvä mennä peruslinjalla. Esim. kananmunat oli valmiiksi kuorittu ja halkaistu ja koristeltu jonkinlaisella majoneesilla. Oli tehty kaikenlaisia erilaisia pieniä kolmioleipäsettejä sekä lihasta että kalasta. Omasta mielestäni olisi ollut parempi mennä perussetillä eteenpäin, eli kananmunat kananmunina ja jokainen olisi voinut itse koota leipänsä ja muuta systeeminsä. Toki oli tarjolla peruspaahtoleipää ja leikkeitäkin. Voi olla tietenkin että tälläinen aamiainen on maantapa, ja samanlaiseen törmäisi muuallakin. Mutta toisaalta tuntuu että perus englantilainen aamiainen tai amerikkalainen aamiainen on hyvä valinta. Ainakin näin eurooppalaiseen elämänmenoon tottuneelle.

Nähtävyydet


Itselleni suurin tavoite tälle matkalle oli Kaunasiin tutustuminen ja paikkojen katselu. Tottakai poikkesin aina välillä nauttimaan kupin kahvia tai ehkä oluen, mutta asioiden ja paikkojen näkeminen ja ehkä jopa kuvaaminen oli pääasia. Näkemisellä ja kuvaamisella en välttämättä tarkoita kaikenlaisia nähtävyyksien kuvaamista, vaan myös tavallisten arkipäiväisten asioiden kuvaamista. Sotahistoriasta kiinnostuneen ensimmäinen kohteeni oli Kaunasin sotamuseo, joka sijaitsi muutaman sadan metrin päässä hotellilta. Museon edessä oli tuntemattoman sotilaan muistomerkki ja ikuinen tuli sodissa kaatuneiden sotilaiden muistoksi. Museon etupihalla muutama tykki eriajoilta, ja sisällä vähän enemmän tavaraa muistoina Liettuan eri aikakausien sodista. Sekä toisen maailman sodan muistaja että sodankäyntiin liittyviä esineitä aina aikaan 2000 eKr. Museossa oli henkilökuntana monta iäkästä naista, varsinaisia maatuskoja, ja joka kerta kun otin kameran esiin sain ylleni liettuan kielisen ryöpyn, jossa ilmeisesti kiellettiin valokuvaamasta. Ainakin sormea heilutettiin siihen malliin ja päätä pyöriteltiin. Muutaman kuvan onnistuin kuitenkin nappaamaan.


Rajamerkki Liettuan ja Natsi-Saksan rajalta. Ammuttu repaleiseksi.

Erilaisia astaloita ja keihäitä 13 ja 16 vuosisadalta.


Tähän samaan aiheeseen olisi liittynyt jonkinlainen Ilmailumuseo, mutta sen sijaintia en oikein pystynyt paikallistamaan enkä oikeastaan ruvennut oikein etsimään. Samaan aiheeseen olisi liittynyt vielä 9. linnoitus ja sen yhteydessä oleva museo. Kaunas kaupunkina on joskus ollut ympyröity linnoituksilla ja tämä 9. linnoitus on niistä parhaiten säilynyt. Linnoitus sijaitsee välittömän kaupungin keskustan ulkopuolella kehätien varrella, noin 6 km keskustasta pohjoiseen. Sinne olisi päässyt linja-autolla nro 37, mutta kun en saanut ketään seurueesta lähtemään mukaani sinne, en viitsinyt yksin lähteä seikkailemaan Kaunasin lähiöihin. 


Kaunasissa sijaitsee myös kaksi funikulaaria, eli raitiovaunun tyylistä vehjettä, jotka vaijeri vetää kiskoja pitkin kukkulan päälle. Toinen sijaitsee melko lähellä sotamuseota. Funikulaarit on rakennettu 30-luvun alussa, joten ne ovat ilmeisesti vanhimmat itä-euroopassa vielä toimivista. Mielenkiintoinen kokemus, olisi vain saanut kestää hieman kauemmin.


Funikulaari ja sen kuljettajat.


Funikulaarin läheisyydessä on entinen katolinen kirkko, Jeesus Kristuksen ylösnousemuksen muiston kirkko, jonka kattotasanteelle pääsee ihailemaan maisemia pikku maksua vastaan. Jos haluaa mennä hissillä hinta oli 8 litiä, mutta kävelemällä kaikki 165 porrasta ylös selvisi 4 latilla. Kuvittelin pääseväni ylös kirkontorniin, joka olisi varmaan ollut vielä tuplamatkan verran ylempänä, mutta tasanne oli kirkon katolla noin puolessa välissä. Näkymät olivat ihan kivat mutta kaupunkia peitti pieni usva, niin kovin pitkälle ei nähnyt sujuvasti. 


Näkymää Kaunasin keskustaa kohti Jeesus Kristuksen ylösnöusemuksen muiston kirkon kattotasanteelta.
Ja tottakai nähtävää oli ympäri kaupunkia. Kirkkoja, vanhaa kaupunkia ja tavallista elämää. Vanha kaupunki ja keskustan läpi menevä kävelykatu oliva ihan nähtäviä paikkoja, mutteivät mitään ihmeellisyyksiä


Syöminen ja juominen


Syöminen ja juominen Kaunasissa oli kohtuu halpaa. Ainakin jos vertaa Suomen hintoihin. Olut eli Alus maksoi paikasta ja brändistä riippuen 5-8 latia. Yksi paikallinen olut on nimeltään Svyturys. Mutta olut paikkoja on erihintaisia niin kuin suomessakin, jokainen tekee päätökset itse mitä juo ja missä. Itse pitäydyin kävelykadun, Laisvés aléja, varren ravintoloissa. Positiivinen huomio oli se että yhdessäkään paikassa en saanut olutta muovituopissa niinkuin Suomessa on tapana. Syöminenkin on Suomen hintatason mukaan halpaa. Söimme paikallisessa ravintolassa, joka on luokiteltu hintaviin ja laadukkaisiin pitkän kaavan mukaan illallisen. Ravintola oli Miesto Sodas, ja se sijaitsee kävelykadun varrella. Ruokaan kuului alkudrinkit, alkupalat, pääruoka juomineen ja jälkiruoka, hintaan 1017 litiä. Tämä kaikki siis 14 hengen ruokailu, pekkaa päälle tämä taitaa tehdä noin vajaa 25 €. Kohtuu edullista siis. Itse nautin ruoaksi pienellä riskillä tonnikalapihvin. Valinta oli loistava. Vaikka en ole aikaisemmin tonnikalapihviä syönyt, yllätyin tarjoilusta todella positiivisesti. Henkilökunta ravintolassa oli asiansa osaavaa, ruokailuvälineet aseteltiin huolellisesti jokaiselle ruokailijalle erikseen, ja henkilökunta oli ystävällistä ja hymyilevää. Ja mikä parasta kaikki ruoka-annokset tuotiin yhtäaikaa paikalle, kukaan ei siis joutunut odottamaan muita ruokailun alussa eikä lopussa. Aivan kuin hyvässä ruokaravintolassa kuuluukin.

Yhtenä osana keskieurooppalaiseen kaupunkikulttuuriin kuuluvat kahvilat. Niitä oli kävelykadun ja vanhan kaupungin katujen varrella useita. Eri nimisiä ja erilaisia. Muutamassa tuli poikkeiltua nauttimassa Latte Machiato. Pääsääntöisesti kahvit tulivat pahvimukiin. Joissakin kahviloissa sai kahvin asian- ja kahvilaadunmukaiseen astiaan, mutta pahvi tuntui olevan kova sana. Siinä missä olutta sai joka paikassa lasituoppiin olisi kahviloilla opettelemista, tai paluuta vanhaan. Totta kai Take-Away kahvi tulee pahvimukiin, mutta jos nautin kahvin kahvilassa haluaisin juoda sen oikeasta astiasta. Oheisessa kuvassa on erään kahvila Vero Cafen taidonnäyte Latte Machiatosta. Pahvimukissa, mutta yritti myyjätär sen verran taiteilla kahvin kanssa, että muodosti maitovaahdon päälle kahvista hienon kukkaskoristeen. Niin ravintolat kuin kahvilatkin olivat mielestäni siistejä, ja niiden wc-tiloissa uskalsi kyllä käydä. Ainakin näin miehisessä näkökulmasta tarkastellessa. Yhden positiivisen asian huomasin niin kahviloissa kuin ravintoloissa, joka paikasta sai kuitin sitä erikseen pyytämättä. Ei maa ainakaan kovin nopeasti ajaudu Kreikan tielle, ei ainakaan tässä kuittiasiassa. Ehkä mahdolliset verot tulevat maksetuiksi, kun kerran kaikki lyödään kassakoneelle ja annetaan kuitti. Tosin en ole mikään Liettuan talousasiantuntija, en tiedä kuinka huijattavissa kassakoneet ja järjestelmät ovat. Mutta hyvän vaikutelman antoi turistille. Tämän kaiken lisäksi Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista poikkeava asia on ravintoloiden ja kahviloiden ilmaiset ja avoimet WiFi verkot. Pääsit paikasta kuin paikasta nettiin, käyttämättä kalliita dataverkkovierailuja.

Ostokset

Kaunasista löytyy kappapaikkoina sekä kauppakeskuksia, toreja että tavallisia myymälöitä. Kauppakeskuksissa, joista kuuluisin tai isoin taitaa olla Akropolis, hintataso voi olla melkein suomentasoa. Paikka paikoin ehkä hieman halvempaa, mutta pääsääntöisesti laatumerkit maksavat melkein suomen hintatason verran. Totta kai valikoima on erilainen ja kaikkea tuotteita ei ole edes saatavilla Suomesta. Toreilta ja kauppahalleista toki saa tavaraa paljon edullisemmin. Jopa 70% pienemmillä hinnoilla kuin Suomessa. Tosin niiden tavaroiden laadusta ja varsinkin aitoudesta ei ole takeita. Kaunasista löytyy yksi suurimmista katetuista toreista Urmas-tori. Itse pidän sitä katettuna ja suurennettuna painoksena Mustamäen torista. Mutta ehkä mielenkiintoinen kokemus poikkeilla siellä. Mutta muistakaa pitää lompakoistanne ja muusta omaisuudestanne.

Tunnetuin matkamuisto ja pikkutuliainen mitä Liettuasta yleensä tuodaan on erilaiset meripihka korut ja muuta setit. Niitä saa vähän joka paikasta, varsinkin kävelykadulla on paljon matkamuistomyymälöitä missä meripihkasta tehtyjä koruja myydään. Niiden suhteen kannattaa olla tarkkana, ettei osta muovista tehtyä huijauskorua. Miten meripihkan aitouden tarkastaminen sitten sujuu? Tarkastamiseen löytyy monta eri keinoa. Yksi on kuumentaa neulan kärki sytkällä kuumaksi ja törkätä sitä meripihka korua sillä. Pitäisi tulla selvä pihkan tuoksu, ja muovi haisee palavalle muoville. Tosin tämä voi olla reissunpäällä vaikea. Toinen keino on tiputtaa kynsilakanpoistoainetta meripihkan päälle. Meripihka ei ole moksiskaan, mutta muovi liukenee ja menee tahmeaksi. Myös UV-lampulla saadaa tuloksia. Meripihka hohtaa UV-valossa kellertävää tai sinertävää tai jotain siltä väliltä olevaa valoa, kun taas muovi ei hohda lainkaan.

Ihmiset

Ainakin keskustassa näkemäni ihmiset ovat siistejä ja hyvin pukeutuneita. Katukuvasta puuttui kokonaan Suomessa liikkuvat lökäpöksy, lippistyypit tai goottilaiset hevihirviöt, vaikka keskustassa oli monta eriasteista koulua. Eikä kyllä paljon liikkunut tuulipukukansaakaan. Siisteissä vaatteissa kulkevia siistejä ihmisiä. Ihmiset ovat avuliaita vaikkakin hieman varautuneita. Englannin kielellä pärjää, vaikka sitä ei kaikki toki puhukkaa. Totta kai kannattaa pitää se oma turvallisuus reissussa etusijalla, eikä lähteä törmäilemään kännipäissään lähiöihin tai muualle turvattoman näköisiin paikkoihin. Ja miettiä mikälaisen porukan läheisyyteen menee seikkailemaan. ¨

Yksi huomio tuli tehtyä siinä kadunvarren kuppiloissa istuskellessa. Monellakaan miehellä ei näkynyt partaa, viiksiä kylläkin. Mutta parta ei taida olla muodissa Baltian maissa. Eikä vastaan kyllä tullut montaakaan kaljupäätä. Lyhyitä siilitukkia vastaan käveli kyllä, mutta varsinaiset kaljupäät puuttuivat kokonaa. Ei taida kaljupäisyyskään olla in Baltiassa.

Yhteenveto reissusta

Mitä sitten jäi tästä reissusta käteen? Ihan hyvä reissu. Kaiken kaikkiaan positiiviset mieliala jäi päähän. Siisti, edullinen ja erilainen matkakohde, jonne reissaamiseen ei hirveästi aikaa kulu. Suosittelen kaikille Kaunasissa poikkeamista. Voisin poiketa toisinkin kerran, mutta en nyt ihan vielä lähiaina. Paikkoja on vielä näkemättä. Jos haluat katsella lisää valokuvia mitä reissulla tuli otettua suuntaa Picasawebin Kaunas kansioon blogissa on esillä vain muutama.

maanantaina, syyskuuta 19, 2011

Viikon kuva vko vko 37 (arkistosta)

Pitkästä aikaa joudutaan turvautumaan arkistojen aarteisiin viikon kuvan kohdalla. Loman jälkeinen työviikko oli sen verran hektinen, ettei edes kerinnyt ajattelemaan valokuvaamista. Mutta toivottavasti tilanne rauhoittuu sen verran, että kameraankin pääsee käsiksi muuten kuin siirtämällä se taskusta toiseen tai hyllyltä toiselle.  Onneksi Kuusamon lomareissulla tuli kuvattua sen verran varastoon, että sieltä on hyvä poimia viikon kuvia vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Laitetaan tähän väliin arkistosta tällainen itse suuresti tyydyttävä valokuva. Vaikka kuva ei kaiketi olekaan kovinkaan erikoinen, on siinä jotain mikä minua itseä viehättää. Tunnen jopa jonkinlaista seesteisyyttä ja rauhallisuutta tässä kuvassa. Kuva on Oulangan kansallispuistosta Pienen Karhunkierroksen varrelta. Tarkemmin Harrisuvannon läheisyydessä oleva riippusilta.

"RIIPPUSILTA" Torstai 8.9.2011 klo 11:45. Canon PowerShot D10. ISO: 80, Valotusaika: 1/320, Aukko: 2.8, Polttoväli: 6,3 mm.


Riippusilta

tiistaina, syyskuuta 13, 2011

Seikkailua Kuusamon alueella

Viikko 36 vietettiin syksyisessä Kuusamossa. Kuljettiin eri luonnonpuistoissa ja muualla maastossa ja nautittiin Pohjois-Pohjanmaan rauhasta ja alkavasta ruskasta. Reilu 750 km ajomatka Tampereelta Kuusamon Rukalle sujui rauhallisesti 9-tien kautta Kuopioon ja siitä 5-tien kautta Rukalle. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja liikenne kohtuu rauhallista. Taukoja pidellen ja nopeusrajoitusten mukaan ajaessa matkaan vierähti miltei yksi päivä. Tällä kertaa määränpää oli tärkeämpi kuin itse matka. Rauhallisesti ajeltiin varsinkin loppumatkasta, kun saavuttiin poronhoitoalueella. Poroja rupesi näkymään teiden varsilla ja vähän siinä keskellä tietäkin. Perille päästyä viriteltiin kamerat kuntoon ja laitettiin koirien selkäreput valmiiksi. Ja varmistettiin omat eväät, makkarat ja kahvit mukaan maastoon.

kuva: luontoon.fi
Ensimmäinen retkikohde tosin oli naapurikunnan puolella, Lapin maakunnassa, Posiolla olevat Riisitunturin kansallispuisto. Ja siellä oleva Riisin rääpäisy, 4,7 km pitkä, luontopolku. Sopiva päiväreitti koko perheelle. Olihan mukana meidän aikuisten lisäksi 6 vuotias poika ja kaksi koiraa, tosin koirat kyllä jaksavat kulkea vaikka mihin saakka. Riisitunturin maisemat olivat todella erilaista kuljettavaa näin Pirkanmaalaiselle ja etelä-/keskisuomalaisiin maisemiin tottuneille. Varsinkin sille pikkupojalle. Riisin rääpäisy oli helppoa kuljettavaa tunturirinteineen ja -niittyineen, sekä soiden yli menevien pitkospuiden. Polku oli selkeä, leveä ja hyvin merkitty. Ja ei aikaakaan kun jo päästiin Riisitunturin autiotuvalle, jossa olikin hyvä sytyttää nuotio ja paistella makkarat ja nauttia kahvista. Tällä menomatkalla nähtiin kaikkien kannalta mielenkiintoista nähtävää, kun päiväaktiivinen Hiiripöllö lenteli ohitse ja laskeutui puunlatvaan. Kameroiden muistikorteille tarttui jo täältä melkoinen määrä valokuvia, sekä still-kuvia että liikkuvaa kuvaa. Autiotuvalta oli hyvä jatkaa matkaa korkeammalle tunturiin. Katselemaan tunturin laelta näkyviä maisemia yli Kitkajärvien. Matkan varrella nähtiin mielenkiintoinen ikkunalampi tunturin tasanteella ja siitä näkyvät maisemat. Todella valokuvauksellinen ja erilainen paikka. Vielä kun ruska olisi ollut vahvemmin näkyvissä. Riisitunturin laelta oli hienot näkymät Yli-Kitka järven yli. Erämaata ja tuntureita oli jo hieman näkyvissä.

Hiiripöllö. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011

Ikkunalampi ja taustalla Yli-Kitkajärvi. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011

Näkymään Riisitunturin laelta Yli-Kitkajärvelle. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Panoramat

Kuva: luontoon.fi
Riisitunturilta selviydyttyä ja pikkupojan juhlittua korkeusennätystään (466 m) oli seuraavana päivänä edessä retki Oulangan kansallispuistoon ja siellä olevalle Pienelle Karhunkierrokselle. Koko reittiä ei sentään pojan kanssa kierretty, mutta päästiin sentään nauttimaan muutamasta riippusillasta, vaikka ne ensin pelottivatkin useampaakin kulkijaa, ja mahtavista koskista. Tosin koskissa olisi voinut virrata vielä enemmänkin vettä, silloin kosket olisivat olleet näyttävämpiä. Ehkä tullaan vielä joskus keväällä katsomaan veden virtausta. Juumasta kun lähdettiin liikkeelle niin heti muutaman sadan metrin päässä oli ensimmäinen riippusilta ylitettävänä. Ja siitä lyhyen kävelymatkan päässä oli jo ensimmäinen nähtävyys: Myllykoski. Tässä kohtaa oli Kitkanjoessa koskenpoikanen ja siihen rannalle rakennettu joskus 1900-luvun alussa mylly. Mylly oli kunnostettu kauniiksi nähtävyydeksi, ja varmastikin yhdeksi Pienen Karhunkierroksen ja Kuusamon alueen kuvatuimmaksi kohteeksi. Alla olevan kaltaisia kuvia löytyy varmaan jokaisen Pienen Karhunkierroksen tai osan siitä tehneen kamerasta, eri vuodenaikoina tietenkin.

Myllykoski. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011

Reittiä eteenpäin mennessä vastaan tulee komeita maisemia kun Kitkanjoki virtaa välillä melkoisessa kanjonissa. Seuraava makkaranpaisto ja taukopaikka tulee Siilastuvalla, sitä ennen on Aallokkokoski ja komea putous Jyrävä.

Aallokkokoski. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011

Jyrävä. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011


Pienellä Karhunkierroksella poikettiin vielä toisenkin kerran. Ensimmäisellä kierroksella palattiin takaisin Siilastuvalta, kun oltiin paisteltu makkarat. Toisella kerralla kierrosta kierrettiin toiseen suuntaan Myllykoskelta. Mentiin riippusillan yli ja lähdettiin kävelemään kohti kallioporttia. Kallioportille ei tätä kautta ole niin mahdoton määrä rappusia noustavana kuin toiseen suuntaan kierrettäessä. Osa porukasta palasi kallioportilta takaisin, mutta allekirjoittanut jatkoi koirien kanssa Pienen Karhunkierroksen ympäri. Oli meinaan melkoinen lasku ylhäältä kallioportilta alas. Vinkit pitivät paikkansa ne kaikki 252, eli noin 13. kerrokseen, oli helpompi laskea alas, kun olisi ollut kiivetä ylöspäin.

Kallioportti. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011

Näiden kahden kierroksen välillä kerkisimme poikkeamaan Oulangassa vielä Kiutakönkäällä, katselemassa sitä ehkä kuuluisinta paikkaa Karhunkierroksen varrella. Tosin näin syksyllä ei vettä mitenkään hirveästi Oulankajoessa virrannut, joten näkymät eivät olleet niin hienot kuin kevättulvien aikana. Mutta virtasi sitä vettä nytkin, ja oli etelän ihmisillä ihmettelemistä. Varsinkin pikkumies oli mietteissään ja ihmeissään virtaavan veden määrästä.

Kiutaköngäs. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011

Kävimme porukalla yhdessä paikassa kulkemassa per päivä. Kun välillä oli kierrelty Riisitunturilla ja Oulangassa käytiin yhtenä päivänä itä-rajan tuntumassa Saunavaarassa. Taisi olla itäisin paikka missä koko porukka oli Suomessa käynyt. Siellä tunsi olevansa korvessa, metsää ja tunturi- ja vaaramaisemaa näkyi ympärillä. Vaikka Saunavaaran laelle meni polku, ei se silti ollut kenenkään meistä mielestä kovin mielenkiintoinen ja erikoinen paikka. Saunavaaran läheisyydessä meni Kuusinkijoki kalastuspaikkoineen ja polkuineen ja riippusiltoineen. Ne olivat mielenkiintoisia paikkoja, samoin kuin makkarapaisto kota. Tosin reitin mielenkiintoisin näky nähtiin kun ajeltiin Saunavaaralta pois. Maakotka lenteli yläpuolella moneen otteeseen. Tässä kohtaa harmitus oli suurimmillaan kun järjestelmä kamera 300 mm objektiivin kanssa jätettiin majoituspaikkaan. Tosin sain sellaisia ohjeita paikallisilta ihmisiltä Oulangan luontokeskuksesta, että alueella ei saa valokuvata. Jätin ison kameran pois matkasta. Alueella tosin ei missään mainittu mitään valokuvauskiellosta, joten harmitus oli mahdoton. Tosin 6-vuotiaan pojan sanoin: "Onneks on silmät, nähtiin sentään se kotka, jäi joku muisto.".

Viikon aikana kerittiin vaeltamaan vielä Rukan läheisyydessä olevalle Valtavaaralle. Se sijaitsee ihan Rukatunturin välittömässä läheisyydessä Itä-Rukan puolella. Valtavaaran laen kautta kulkee Karhunkierroksen reitti. Laelta on hienot näkymät ympäriinsä. Vaikka kulkue varaan laelle on monen askeleen päässä oli sinne nousu silti kannattavaa.

Valtavaaran laelta. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Panoramat

Lisää kuvia reissulta löydät Picasaweb valokuvasivustolta Kuusamo 2011 ja Panoramat kansioista. Matkassa kulki mukana myös Android pohjainen matkapuhelin jossa oli päällä Endomondo tracker, joka seurasi reittiä mitä kuljettiin. Vaikka Android puhelimen akun kesto tällaisessa toiminnassa on hieman heikko, riitti se hyvin näihin lyhyisiin päiväreissuihin ja niiden seuraamiseen. Reittejä voi kattella Endomondon sivuilta.

maanantaina, syyskuuta 12, 2011

Viikon kuva vko 36

Viikon 36 viikon kuva tulee samoilta seuduilta, kuin edellisenkin viikon kuva. Tällä kertaa ollaan Kitkanjoen varrella Myllykoskella Kuusamossa. Kuva on Pienen karhunkierroksen varrelta. Jälleen kerran olen kiinni näissä pidemmän valotusajan kokeilussa virtaavan veden äärellä. Kehitystä on kuvaamisessa tapahtunut, mutta kaluston objektiivien rajat alkavat tulla vastaan. Ilmeisesti. Tai sitten kuvia pitäisi käsitellä kuvankäsittelyohjelmalla jollakin tavoin, en vaan vielä tiedä miten. Että pääsisin sellaiseen lopputulokseen mikä itseäni miellyttäisi, ja jollaisia olen muilla kuvaajilla nähnyt. Muiden kuvissa päästään sekunninkin valotusaikoihin ilman että kuvat palavat puhki.

"Myllykoski virtaa" Maanantai 5.9.2011 klo 14:13. Canon EOS400D ja EF 75-300. ISO: 200, Valotusaika: 1/4 sek, Aukko: 32.0, Polttoväli: 75 mm.

Myllykoski virtaa
Lähettäjä Kuusamo 2011

Viikon kuva vko 35

Hieman myöhässä mutta kuitenkin. Viikon 35 viikon kuva. Maisema kuva Rukalta.

"AURINKONLASKU" Lauantai 4.9.2011 klo 20:29. Canon PowerShot D10. ISO: 80, Valotusaika: 1.0 sek, Aukko: 4.9, Polttoväli: 18.6 mm.

Auringonlasku Rukalla
Lähettäjä Kuusamo 2011