Jääkiekkoa: Ruoska - Kiepo, III-divisioona

Paluu sinne jonnekiin aikojen alkuun mistä urheilukuvaus on meikäläisen kohdilla saanut jossain muodossa alkunsa. Ei paikkaan, ei aikaan mutta suurinpiirtein tunnelmaan ja aistiympyröihin. Ulkona reilu 15°C lämmintä ja pikkuisessa jäähallissa 5°C paikkeilla, kosteus tiivistyy vähän joka pinnalle ja siinä sitä seistään kaukalon reunalla ja yritetään ottaa kuvia joko naarmuisen pleksin läpi tai kalaverkon läpi joka on viritetty suojaamaan neliportaista katsomoa ja siellä olevia kannattajia. Melkonen flashback vuosien taakse Tesoman vanhaan jäähalliin ja Ikurin Vireen peleihin divarissa. 

Mutta nyt ollaan Ruovedellä ElmoNet areenalla III-divisioonan kauden 23-24 avauspelissä, jossa kotijoukkue Ruoska kohtaa vieraita naapurikunnasta. Vastaan luisteli Kiepo Mänttä-Vilppulasta. Kummatkin ikujyriä alemmissa divareissa, ja tuttuja aikaisemmasta elämästä kun Vireen kanssa kierrettiin maakunnan halleja.

Pelillisesti aluksi näytti, että Kiepo olisi ollut se voimakkaampi ja hallitsevampi osapuoli vaikkakin Ruoska vei ensimmäisen erän lukemin 1-0 itselleen. Toisen erän alussa tykitti itsenä helpon näköisesti 4-0 johtoon ja pakotti Kiepon maalivahdin vaihtoon. Ja jatkoi siittä maalintekoa vieden ottelun lopuksi 8-0 lukemin. Maukas kauden alku. Kiepon vedot kolisivat näyttävästi pitkin poikin laitoja.

Alla kuvakollaasi muutamasta ottelukuvasta. Kaikki ottelukuvat nähtävillä joko Nurkkausphotosin facessa tai flickr jääkiekko -albumissa.

Jääkiekon III-divisioona, Ruoska - Kiepo ElmoNet areenalla Ruovedellä 22.9.2023

Riika, syyskuu 2023

Sää suosi matkalaisia Latvian pääkaupungissa Riiassa syyskuun alkupuolella. Harvinaisen lämpimät keli osoivat kohdalle, päivisin päästiin yli 20 °C useaksi tunniksi ja öisinkin pysyttiin 15 °C yläpuolella. Shortsi kelit näin suomalaisittain. Majoituttiin mukavassa kolmentähden Hanza hotellissa "Stalinin hampaan" kainalossa. Vähän karu ympäristö, mutta kaiken kaikkiaan siisti hotelli. Aamupala oli vähän "itä-eurooppalainen" eli ei niin runsas kuin on totuttu, mutta menetteli.

Stalinin hammas, Latvian tiedeakatemia rakennus Riiassa. Tällaisia neuvostoarkkitehtuurin helmia taitaa olla itä-eurooppa pullollaan?

Kulkeminen Riiassa sujui suurimmaksi osaksi kävellen, sen verran lähellä vanhaa kaupunkia oltiin. Mutta varteenotettava kulkuväline on kyllä Bolt. Eli paikallinen Uberin korvaaja. Helppoa, nopeaa ja ennen kaikkea halpaa. Esimerkkinä kyyti lentokentältä hotellille. Pyysin hotellilta tarjousta kyydistä, kun kerran mainostivat järjestävänsä sellaisen. 35 € heidän kauttaan, Boltilla 11 €. Että silleen. Muutenkin ajeltiin Boltilla pitkin poikin kaupunkia, kun oli vähän pidempi siirtymä. 

Varaa muuten pikkurahaa mukaasi. Vessat maksaa niin yleiset kuin kauppakeskuksissakin. Yleisissä on yleensä "vessamummo" rahastamassa. 20 centtiä tai jotain. Ja kauppakeskuksissa sama hinta. Ravintoloissa tietenkin ilmaista. Ja muutenkin varalla on hyvä pitää euroja, vaikka kortit toimivatkin 90% varmuudella. Itse maksoin kaikki ostokseni ja maksuni kännykän NFC llä Google Walletilla. Hyvin toimi. Paitsi tietenkin ne vessat.

Onhan Riika vielä melkoista vastakohtaa, varsinkin ekonomisella puolella. Yhdellä kadulla voi olla parkissa Porshee, Bentleytä, McLarenia ja sellaisia korukauppoja ettei ikkunasta tohdi katsoa, ja seuraavalla kadulla huono-osaiset kaivelevat roskiksia syötävän toivossa. Ja toisessa korttelissa kaikki on tip-top ja seuraavassa vähän niin ja näin. 

Nähtävää riittää pariksi kolmeksi päiväksi ihan sopivasti. Niitä en lähde tässä luettelemaan, netti on väärällään matkakertomuksia. Muutaman valokuvan tietenkin laitan tähän blogiin ja linkin valokuva-albumiin. Ja tuonne loppuun videontekeleen.

Pyhän Pietarin kirkon tornista nähtynä.

Mustapäiden talo.

Mustapäiden talon sisäpuolta

Haarniska

Riika by night

Koettelin itseäni tällä reissulla ja kamerana toimi vain Samsung Galaxy S22+ kännykkä ja DJI Osmo Mobile 6 gimbaali. Vaikeata oli näin kamerafriikille, joka on tottunut kantamaan mukanaan pokkaria ja järkkäriä eri objektiivineen. Mutta jotain sentään saatiin aikaseksi, ja mietintään jää millä seuraava reissu kuvataan. 

Niin ne valokuvat löytyvät flickristä Riika -albumista.

Popeda - Ratinasta poikki

Se oli sitten siinä? Popedan viimeinen keikka Ratinan stadionilla. Reilu 28 000 jotakuin märkää fania näki kaksi ja puolituntisen setin tuttua ja turvallista roketti rollia. Muutamalla vähän vanhemmalla biisillä höystettynä, hyvin edennyt keikka. Alkuun vähän tykitystä, sitten rauhallisempi jakso ja loppuun taas kunnon rokkia. Ja yleisö oli mukana joka kappaleen. Tuttua ja turvallista. Mutta onko taru kuitenkaan tässä? Costello kyllä kutsui jokaisen Popedan 50-vuotis konserttiin Olympiastadionille tai johonkin. Mutta millä kokoonpanolla?

Popeda voi instituutiona lopettaa, mutta Popedan rock'n'roll ei lopu koskaan. Tosin kukaan muu ei pysty Popedaa esittämään niin kuin Pate. Tämä tuli hyvin esille Jennin, Paten tyttären, esittämässä Eläinten vallankumouksessa. Hyvin vedetty hieno biisi, mutta Popedamaisuus puuttui. Ja ehkä sama on odotettavissa Costi & Rocknroll boysin keikolla. Popedan biisejä kuullaan, mutta ei Popedaa. Siihen täytyy vain kuulijan tyytyä ja tottua.

Itse kyllä nautin keikasta. Tässä vuosien varrella on tullut nähtyä ja kuultua Popedaa eri paikoissa ja eri kokoonpanoilla, siellä sun täällä. Ensi kosketus jostain ihan 80-luvun alkupuolelta Ikurin Virelästä, näihin suuriin stadion- ja jäähallikeikkoihin. 

Tällaisella soittolista keikka eteni:

1. Raswaa koneeseen
2. Matkalla Alabamaan
3. Palle and the Boys
4. Oodi Tom Robinsonille
5. Kakskytä centtiä
6. Lihaa ja perunaa
7. Rokkikone
8. Soittomatkalla
9. Tahdotko mut tosiaan
10. Elän itselleni
11. Punaista ja makeaa
12. 20 vuotta sikana
13. Tohtori Mustajärvi
14. Rio de Janeiro
15. Eläinten vallankumous
16. Tää on se yö
17. Aino
18. Yö
19. Tapparan mies
20. Kellot lyö
21. Oodi makkaralle
22. Repe ja Lissu
23. Delilah
24. Pohjantähden alla
25. Kersantti Karoliina
26. Kaasua
27. Kuuma kesä
28. Kun mies unelmoi
29. Sukset
30. Ukkometso
31. Da Da

Vaikka nyt hyvästeltiin reilun 30-vuoden Popeda elo, en silti malttanut olla ottamatta muutamaa kännykkäkuvaa. Ihan vaan yleisön seasta Samsung Galaxy S22+ kännyllä.

Ja olihan siellä pari lämppäribändiäkin, niinkuin stadionstaroilla on. Martti Servo ja Napander sekä Vesterinen yhtyeineen.

Autofit. Rallicross SM 2023, Nokia

Vielä näin syksyn aluksi yksi kuvaussessio akkreditointuna. Tällä kierroksella päästiin Nokian moottoriradalle Autofit. Rallicross SM 2023 4. osakilpailuun. Noormarkun UA/MK järjesti AKK alaisuudessa tämän tapahtuman. Tästä tapahtumasta enemmän Moottoripyörän Satulasta -blogissa ja kuvia Flickrn valokuvagalleriassa.

Laitan kuitenkin tähän alle muutaman valokuvan esille viikonlopun sessiosta. Suurin osa kuvista on otettu Canon EOS M50mkII ja Tamron AF 18-270 mm yhdistelmällä.

37. Kardaanikunkku

Sain mahdollisuuden akkredoituun valokuvaajan paikkaan 37. Kardaanikunkku jokkis kilpailuun Kaanaan Moottoriradalle. Lempäälään Urheiluautoilijat on saanut tästä etumoottoristen-takavetoisten jokamiesluokan kilpailusta melkoisen legendan aikaiseksi. Tästä seikkailusta enemmän Moottoripyörän Satulasta -blogissa.

Valokuvia kisäpäivistä FIickr 37. Kardaanikunkku -albumissa.

Tavastia Historic Race 2023

Kaksi päivää moottorien pärinää legendaarisella Ahveniston moottoriradalla, historic-luokkien kilpa-autot ottivat toisistaan mittaa Tavastia Historic Racen kahdessa kilpailussa. Pidempi juttu Moottoripyörän Satulasta -blogissa ja kuvagalleria löytyy Flickrin Tavastia Historic Race -albumissa. Alla muutama näytepala kisakuvista.

S/S Tarjanteen matkassa Näsijärven vesistössä

Edellisessä postauksessa kerrottuun sisävesihöyrylaivamatkailuun vähän liikkuvaa kuvaa. Koostettu video Näsijärven vesistön aalloilta.

S/S Tarjanne, Mustalahti-Virrat

Höyrylaiva S/S Tarjanteen sisävesiristeily Tampereen Mustalahden satamasta Virtojen satamaan. Niin sitä piti vaan kulkea Näsijärven vesistöä päästä päähän, mutta matka tyssäsi Visuvedelle. Jo ennen juhannusta Visuveden kääntösiltä KT66:lla teki oharit ja lakkasi toimimasta kunnolla. Ja eihän sitä sitten enää uskallettu aukaista kun kerran saatiin pikarempan jälkeen kiinni. Ja rempassa on yhä edelleen eli yli 4 metriä korkeilta aluksilta kulku Visuveden ohi on tällä hetkellä mahdotonta. Ja eihän Tarjannekkaan tästä läpi mene.

Risteilylle siltin lähdettiin ja nautittiin aina välillä peilityynestä Näsijärvestä. En muista koska olisin Nässyllä noin tyynella säällä kulkenut. Ukkoset kyllä kiersivät järveä ja tummia pilviä kaukaisine salamoineen ja vaimeineen jyrinöin näykyi ja kuului.

Sinänsä välillä Mustalahti - Murole ei oikeen ole muuta nähtävää kuin Näsinselän ja Koljonselän laajuus. Jos et järvellä aikaisemmin kulkenut saatat yllättyä niiden koosta. Ei ihme että pohjoistuuli tuo melkoisia myrskyjä Tampereen rannoille. Tarjanne eli omaa elämäänsä koivuhalkojen palaessa höyrykattiloiden alla. Melkoisen leppoista menoa.

Ruoka laivalla oli todella maistuvaa. Niin pannupihvi lisukkeineen, kuin päivän kala joka oli tällä kertaa lohta. Ja mikäs siinä oli yläkannen ravintolassa syödessä ja katsellessa ohi lipuvia maisemia. Ja nauttia kunnon pannukahvit ruoan päälle.

Muroleen kanavan jälkeen vesistössä rupesi olemaan jo hieman kapeikkoja, joissa vauhti hidastui merkittävästi. Vaikkakin jylhimmät kapeikot taisivat jäädä näkemättä, ne kun sijaitsevat Visuvesi - Virrat välillä. 

Kaiken kaikkiaan oli todella mahtava kokemus risteillä yli satavuotiaalla höyrylaivalla. Suosittelen todellankin kaikille tällaista leppoista matkantekoa ihan kotikulmilla. Ja sen verran jäi hampaan koloon tämän vuoden matkasta, että ensi vuonna risteillään Virroille saakka. Tosin vain Ruovesi - Virrat väli, alkumatka on jo nähty.

Valokuvia tuli tietenkin räpsittyä melkonen määrä ja jotain videonpätkääkin olisi tarkoitus jossain vaiheessa koostaa. Tässä blogissa näkyvillä nyt vaan muutama kuva. Enemmän kuvia Flickrissä.

Jotta ei tulisi nyt pelkkää kehumista ja positiivista kirjoitusta pitää tähän loppuun laittaa negatiivista. Koskien emoyhtiötä Hopealinjoja. Heidän toimintansa tässä poikkeustilanteessa, sillan ollessa rikki ja Tarjanteen ollessa poikkeusreitillä, oli todella ala-arvoista. Tiedoitus oli pahasti myöhässä ja vaillinaista. Tiedän että jos ei ole uutta tiedoitettavaa niin on paha tiedottaa. Mutta jo se ettei ole mitään uutta teidoitettavaa on tiedottamisen arvoinen asia. Ja jos tiedoitus hoidetaan ainoastaan Facebookissa ja sielläkin tunteja, jossei päiviä myöhässä, ollaan huonolla polulla. Ja asiakaspalvelun puhelimeen vastaajat oli todella onneton. Tuskin ymmärsi suomen kieltä, ja vastaukset olivat "saattaa olla että silta toimiin, saattaa olla ettei toimi". Minäkin olisin pysytynyt vastaamaan kyseisellä tavalla. Btw 26. kesäkuuta asian tiimoilta lähetettyyn sähköpostiin ei ole tähän päivään mennessä kukaan vastannut.