Pyöräretkeilyä Pirkanmaalla

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna pyöräretkeiltiin n. 100 km Tampereen pohjoispuolella. Lähinnä pieniä hiekkateitä ja osittain asfalttiakin pitkin, yöt vietettiin maasto ja tietenkin riippumatossa nukkuen. Mukana kulki tietenkin Point-and-shoot pokkari, Olympus TG-5, jolla muutaman valokuvan napsasin. Matkaan lähdin seikkailumiellellä Kona Explosif 27,5" maastopyörällä. Tosin lisävarustelin sitä irroitettavalla ritsillä. Ritsille majoitteet ja muut varusteet pienen Vauden 45 litran rinkkaan.

Ensimmäinen etappi suuntautui kotoa kohti Ylöjärveä, jossa porukka kokoontui kasaan. Siitä jatkettiin matkaa muutama kilometri kohti Pikku-Ahveniston laavua ja illanviettoa ja yöpaikkaa.









Lauantaina jatkettiin matkaa kohti Hämeenkyröä ja lounaspaikkaa Frantsilan kehäkukkaa. Tosin pieniltä kömmähdyksiltä ei voinut välttää. Kukaan ei ollut käynyt oikeasti ajamassa ja tutkimassa ajoreittiä, vaan se oli suunniteltu pelkästään Google mapsin avulla. No pieleenhän se osittain meni. Eipä ollut maastossa enää sellaisia pikkuteitä ajettavana mitä Google oli ehdotellut. Mutta ei siinä sen suurempia hätiä, päässä vaan raksuteltiin uusi reitti ja jatkettiin matkaa. Perille päästiin. Ja osin Pirkanmaan maakuntamaisemia katsellen. Reitti kulki Pinsiö kautta Mihariin, siltä Mahnalaan ja Hämeenkyröön Kyröspohjan kautta.







Kunnon lounastauon jälkeen matka jatkui hiekkateitä pitkin kohti Lavajärveä ja rannalla odottavaa saunaa. Sekä toista yöpaikkaa. Matkalla ajeltiin Timin männyn ohi. Ja pitihän tätä n. 350 vuotta vanhaa petäjää käydä katsomassa, kuvaamassa ja miettimässä sen maagisia ominaisuuksia sekä historiaa.




Saunomisen, syömisen ja nukkumisen jälkeen sunnuntai aamupäivästä jatkettiin kohti Ylöjärveä ja Tamperetta. Tosin koukattiin Mutalan kautta, joten loppumatka kulki asfalttitietä. Vielä yksi ruokatauko pidettiin Vahantalahden rannalla.







Rauhallisella polkutahdilla ja pitämällä porukka kasassa, saatiin tämäkin reissu tehtyä ja toivottavasti mukana olleille hyviä muistoja ja innostusta tämän kaltaiseen retkeilyyn.

Patikointia: Hämeenkangas

Huhtikuun lopulla kuljettiin vielä osittain lumisissakin maisemissa Hämeenkankaalla. Patikointi taival kulki Jämin lentokentältä Hämeenkyrön lentokentälle osittain Pirkan taivalta pitkin ja osittain alueen muita polkuja teitä pitkin. Aikaisemmin on kyllä tullut kuljettua Hämeenkankaalla, mutta lähinnä maastopyörällä ja Jämiltä kohti Kankaanpäätä. Jotenkin tuttua paikkaa ja maisemaan, mutta kuitenkin aivan uusia maisemia.

Pari yötä tuli vietettyä riippumatossa nukkuen ja ulkoruokinnassa. Märkä ja osittain luminenkin maasto teki tietenkin tepposensa reittivalintojen ja kulkemisen suhteen. Muutama valokuvakin tuli reitin varrelta räpsästyä. Päivä taipaleet olivat kohtuullisia, perjantaina kuljettiin n. 6 km, lauantaina kahteen osaan jaettuna n. 18 km ja sunnuntaille jäi kuljettavaksi n. 4 km. Ja patikointi tietenkin päätettiin savusaunaan Hämeenkyrön Heiskalla.

Reissu itsessään järjestettiin niin, että Hämeenkyrön lentokentällä jätettiin pari autoa ja porukka kuljetettiin Jämin lentokentälle johon jäi loput autot. Kun oli patikoitu Jämiltä Hämeenkyröön, haettiin Hämeenkyröön jätetyillä autoilla Jämille jääneet autot pois. Ja näin oli koko porukalle taas kyydit.

Alla kuvakollaasi Hämeenkankaan valokuvista, lisää ja isompia kuvia löytyy osoitteesta www.flickr.com/peepet tai www.facebook.com/nurkkausphotos.

Melontaa Vääräjoella

Vielä Syyskuulla tuli mahdollisuus käydä melomassa Vääräjoella. Vääräjoki laskee Parkanojärvestä Kyrösjärveen, mutkitteleva koko sulanveden ajan melottavissa olevana rauhallisena virtana. Mieltei puolivälissä on Kukkurakosken voimalaitos, sen pato ja kanootin kantaminen maastoapitkin. Ja siinä samassa on mukava nuotiopaikka laavuineen. Koko jokireitti on n. 13 km pitkä, lähtöpisteenä Lapiolahden silta Parkanossa ja päätepisteenä uimaranta Ikaalisen Viljakassa.  Ja vähän nuotiopaikan jälkeen on pienen pieni "köngäs", jossa joki putoaa muutaman kymmenen senttiä, muodostaen pienen kivikkoisen virtapaikan. Oikeastaan ainoan tarkkuutta vaativan virtapaikan, josta kyllä aloittelijakin selviää. Ja tämän paikan voi aina käydä rannalta päin katsastamassa.

Näin syksyllä joen virta oli havaittavissa ja se kyllä pikkuhiljaan kuljetti kanoottia, joten myötävirtaan melominen oli helpohkoa. Mutta myös vastavirtaan pääsi melomalla. Olisiko hyvä virtaus ollut sateisen kesän sekä viimeaikaisten sateiden ansiota. Ja joki todellakin oli aloittelijoillekkin sopiva, se tuli tällä retkellä todistettua. Mukana oli ihmisiä jotka eivät olleet koskaan olleet kanootissa tai meloneet. Tosin pareina kokeneempien melojien kanssa. Haastetta joessa riitti siihen kaatuneiden puiden muodossa. Osa puista oli poikittain joen suuntaan joko pinnalla tai pikkaisen pinnan alla. Ja osa uittotukkeina joessa. Näitä väistelemällä melomisessa oli mukavasti haastetta ja reitistä tuli melko mutkittevaa.

Vääräjoki on melottavissa päiväreittinä, ja jo edellämainittu Kukkurakoski tarjoaa luonnollisen ja varman taukopaikan. Melontaosuuksien pituudet ovat n. 7 km ja n. 6 km. rauhallisesti meloen noin 2 tunnin jaksoja. Toki aikaa kuluu sen minkä kuluu. Joen varrella on myös mökkejä ja kesäasutusta jotka on syytä ottaa huomioon. Mukana melontareissulla kulki Canon Powershot D10 kamera, joka vesitiiviytensä ansiosta sopii täydellisesti tällaisiin harrastuksiin. Toki miltei kokoaikainen vesisade aiheutti haastetta kuvaamiselle, kun linssi oli pakostakin märkä. Sen kuivaamiseen olisi ollut mikrokuituliina todella tarpeen. Sillä olisi pystynyt estämään tahrat ja heijasteet kuvissa. Mutta alla on muutama valokuva melontareissulta.

Kaikki kuvat Flickristä omalta tililtäni: https://goo.gl/B1GMYx