Talvi tuli sitten taas tänne Manseen. Lumet kun kerran jo sulivat poiskin ja pari viikkoa vietettiin taas oikeen kurasessa ja pimeässä ilmassa. No toivottavasti nyt lumet pysyisivät hieman pitempään maassa, vaikka kevääseen asti. Koirat kyllä tykkäävät lumesta. Ja nyt pääsivät juoksentelemaan vapaanakin metsässä ja poluilla. Kyllä oli taas vauhtia. Ja kotiin tulokin oli huomattavasti mukavampaa, kun koirat olivat vain märkiä, ei tarvinnut kiertää suihkun kautta sisälle. Talvitouhut taitavat näillä kahdella olla vain juoksemista ja peuhaamista lumessa. Se on kyllä oikeen hyvää kuntoilua ja kasvua molemmille koirille. Ei narussa kulkeminen pitemmän päälle ole mukavaa. Karo tosin saa taas harjoitella pulkan vetämistä, heti kun lunta tulee sen verran että pulkalla pääsee.
Otin lenkillä muutaman valokuvan koirista. Niissä näkyy hyvin Blondin kasvu, ja muutenkin mitä koirat tuohuavat ulkona. Käykää katsomassa kuvia nurkkaus.net :in sussarit sivuilla. Siellä on sekä Karon albumissa että Blondin albumissa uusia kuvia.
Säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin päivittetävä henkilökohtainen "avautumiskaivo", joka käsittelee kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kuitenkin vain minua itseäni kiinnostavia tai hetkauttavia asioita. Valokuvien ja videoiden kautta matkakertomuksiin maailmalta ja patikoinnin sekä maastopyöräilyn pariin luontoliikunnan puolelle. Tällä hetkellä vahvasti edustettuna Tamperelainen divari koripallo valokuvien kautta.
maanantaina, tammikuuta 21, 2008
Talvi touhuja
Tunnisteet:
Blondi,
Karo,
koira,
saksanpaimenkoira,
valkoinenpaimenkoira
keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008
Lunta
Taisi sitten talvi tulla oikeen todenteolla tänne Manseen. Pikku pakkasia on nyt ollut jo muutaman päivän ajan ja luntakin on tainnut sataa pari päivää putkeen. Maa on jo melkein joka kohdasta valkoinen. Koirat ainakin tykkäävät kun on lunta. Ja kyllä isäntä ja emäntäkin olivat jo melko kyllästyneitä siihen ainaiseen pimeyteen, kun maa oli musta ja päivät lyhyitä. Nyt on ainakin pikkaisen talvista tunnelmaa.
Blondi on sitten seikkailut meidän kanssamme 5 ½ viikkoa. Ikää Blondilla on 4 kk 2 vko, aikas iso likka siittä on jo tullut Ja tuntuu oppineen todella hyvin talon tavoille. Rohkeutta on tullut kokoajan lisää, niin kuin kokoakin koiralle. Karon kansssa peuhaamisesta on tullut oikeen kunnon show. Tosin sisällä koheltaminen on pikkaisen jäänyt, se koheltaminen on siirtynyt ulos. Kun koirat vaan päästää jossain pellolla tai aukiolla vapaaksi, niin alkaa mieletön juokseminen ja tappaleminen. Kai siinä koirat jo pikkaisen kokeilevat kumpi on kumpi. Sekin aika väistämättä koitaa, kun Blondi testaa marssijärjestystä laumassaan, ja haastaa Karon siitä kumpi on arvoasteikolla ylempänä. Vielä Karo huomioi Blondin pentuna ja antaa tälle tasotusta mutta kyllä sekin vielä tulee muuttumaan.
Lumessa leikkimisestä ja touhuamisesta on kyllä tullut molemmille koirille suuri hupi. Karo pyörii ympyrää lumessa ja tunkee päätään joka kinoksen sisään. Ja Blondi pomppii välillä kuin jänis kaikilla neljällä jalalla ilmaa, eikä oikeen tiedä kuinka täällä pitäisi toimia. Ja saa melkoisia juoksukohtauksia narun päässä. Lumi vain pöllyää kun koirat telmivät.Ja Karokin on päässyt taas harjoittelmaan pulkan vetoa. Hommaa mistä se tykkää todella paljon. Kun valjaat ja pulkka kiinnitetään koiraan niin Karon olemuksesta oikeen huomaa että nyt tehdää jotain speciaalia, jotain mistä koira nauttii. Siinä ei silloin kiinnosta paljon mikään muu asia. Blondi suhtautui yllättävän rauhallisesti Karon vetohommiin. Tosin oli se aluksi vaikeata ymmärtää että nyt ei lenkillä ollessa telmitä, vaan joutuu kulkemaan yksistään ja toinen tekee hommia.
Vielä kun talvikelit pysyisivät tälläisenä, niin pääsisi elämään talvi elämää oikeen kunnolla. On se koirillekkin mukavempaa telmiä lumessa kun kurasessa maassa. Ja jos oikeen kunnon pakkasia tulee, niin Pyhäjärvikin vetää jäähän. Päästään juoksemaan oikeen aukealle pinnalle. Ja kuka ties vaikka tänä vuonna päästäisiin Siilinkari-kävelykin tekemään?
Blondi on sitten seikkailut meidän kanssamme 5 ½ viikkoa. Ikää Blondilla on 4 kk 2 vko, aikas iso likka siittä on jo tullut Ja tuntuu oppineen todella hyvin talon tavoille. Rohkeutta on tullut kokoajan lisää, niin kuin kokoakin koiralle. Karon kansssa peuhaamisesta on tullut oikeen kunnon show. Tosin sisällä koheltaminen on pikkaisen jäänyt, se koheltaminen on siirtynyt ulos. Kun koirat vaan päästää jossain pellolla tai aukiolla vapaaksi, niin alkaa mieletön juokseminen ja tappaleminen. Kai siinä koirat jo pikkaisen kokeilevat kumpi on kumpi. Sekin aika väistämättä koitaa, kun Blondi testaa marssijärjestystä laumassaan, ja haastaa Karon siitä kumpi on arvoasteikolla ylempänä. Vielä Karo huomioi Blondin pentuna ja antaa tälle tasotusta mutta kyllä sekin vielä tulee muuttumaan.
Lumessa leikkimisestä ja touhuamisesta on kyllä tullut molemmille koirille suuri hupi. Karo pyörii ympyrää lumessa ja tunkee päätään joka kinoksen sisään. Ja Blondi pomppii välillä kuin jänis kaikilla neljällä jalalla ilmaa, eikä oikeen tiedä kuinka täällä pitäisi toimia. Ja saa melkoisia juoksukohtauksia narun päässä. Lumi vain pöllyää kun koirat telmivät.Ja Karokin on päässyt taas harjoittelmaan pulkan vetoa. Hommaa mistä se tykkää todella paljon. Kun valjaat ja pulkka kiinnitetään koiraan niin Karon olemuksesta oikeen huomaa että nyt tehdää jotain speciaalia, jotain mistä koira nauttii. Siinä ei silloin kiinnosta paljon mikään muu asia. Blondi suhtautui yllättävän rauhallisesti Karon vetohommiin. Tosin oli se aluksi vaikeata ymmärtää että nyt ei lenkillä ollessa telmitä, vaan joutuu kulkemaan yksistään ja toinen tekee hommia.
Vielä kun talvikelit pysyisivät tälläisenä, niin pääsisi elämään talvi elämää oikeen kunnolla. On se koirillekkin mukavempaa telmiä lumessa kun kurasessa maassa. Ja jos oikeen kunnon pakkasia tulee, niin Pyhäjärvikin vetää jäähän. Päästään juoksemaan oikeen aukealle pinnalle. Ja kuka ties vaikka tänä vuonna päästäisiin Siilinkari-kävelykin tekemään?
Tunnisteet:
Blondi,
Karo,
koira,
saksanpaimenkoira,
valkoinenpaimenkoira
tiistaina, tammikuuta 01, 2008
Uutta vuotta 2008
Vuosi 2007 sitten meni. Ja uusi vuosi 2008 alkoi oikeen kunnon rytinällä. Näin ainakin täällä Tampereen Raholassa. Välillä tuntui, että asuisin jossain muussa maassa kuin Suomessa. Ainakin rätinän ja paukkeen osalta tuntui asuinpaikaksi sopivan Irak tai Afganistan. Tosin en kummassakaan ole ikinä käynyt, mutta uutiskuvista ja juttujen perusteella uskoisin, että pauke lähenteli niiden maiden normaali elämää. Välillä rupesi jo hieman risomaan se meteli, varsinkin kun tiesi että töihin lähtö oli aamulla edessä ja kello pirisisi 5:45. Mutta onneksi uusivuosi ja sen juhlinta on vain kerran vuodessa. Ei tarvi useasti kärsiä humalaisten varomattomasta rakettiammunnasta ja alaikäisten järjettömästä pikkupaukkujen paukuttelusta.
Ensin alkuun hieman pelotti Blondin suhtautuminen paukkeeseen. Se kun on hieman arempi koira. Varoo kaikenlaisia uusia asioita, eikä muutenkaan suhtaudu yli-innokkaalla uteliaisuudella asioihin. Karon puolesta en nyt niinkään ollut huolissani. Se kun on jo monta uutta vuotta juhlinut, eikä paukahteluihin tai raketteihin suhtaudu enää oikeestaan mitenkään, sen suhteen ollaan aika onnellisessa asemassa. Mutta Blondi taas yllätti meidät. Koira ei oikeestaan ollut moksiskaan raketeista ja paukkeesta. Ensimmäiset paukahdukset tietenkin saivat korvat nousemaan terhakkaasti kuuntelu asentoon, ja muutenkin koiran valppaaksi. Mutta niiden jälkeen kaikki sujui rauhallisesti. Onneksi. Tehtiin vähän pidempi lenkki viiden aikoihin illalla. Jo silloin Länsi-Tampereella alkoi paukuttelu. Lenkki sujui hyvin ja aluksi harvemmin ja kauempaa kuuluviin paukahteluihin Blondi tottui nopeasti. Kuuden jälkeen alkoi varsinainen paukuttelu, mutta molemmat koirat nukkuivat tyytyväisenä sisällä maha täynnä Seitä ja riisiä. Ei edes radio tai tv ollut mitenkään normaalia lujemmalla, vaan kaikki ulkona tapahtuva kyllä kuului ja näkyi sisälle. Ja kymmenen jälkeen, kun paukuttelu onneksi hieman laantui, käytiin vielä nopeasti ulkona. Kumpikin koira haisteli maailman menoa tyytyväisenä ja teki iltalenkkinsä aivan kuiten normaaleina arki-iltoinakin.
Ehkä osasyynä Blondin rauhallisuuteen oli Karon rauhallisuus. Kun toinen koira ei vauhkoa eikä näytä mitenkään hermostuvan paukkeesta ei pienempikään reakoinut siihen mitenkään. En tiedä. Eikä kyllä isäntä ja emäntäkään tehneet illasta mitään showta, vaan sitä vietettiin aivan kuin tavallista iltaa. Siis kumpikaan ei asettanut koirille mitään vaatimuksia tai stressiä etukäteen, kuinka ne nyt kestävät paukuttelun. Ehkä Blondin veriperintö Saksanpaimenkoiran sukuisena koiran tulee esille tässä paukunkestävyydessä. Mutta hyvä vain niin. Blondi jaksaa vaan yllättää harvase päivä. Ehkä siittä vielä saadaan aikaiseksi hyvä käyttökoira meidän tarpeisiimme.
Ensin alkuun hieman pelotti Blondin suhtautuminen paukkeeseen. Se kun on hieman arempi koira. Varoo kaikenlaisia uusia asioita, eikä muutenkaan suhtaudu yli-innokkaalla uteliaisuudella asioihin. Karon puolesta en nyt niinkään ollut huolissani. Se kun on jo monta uutta vuotta juhlinut, eikä paukahteluihin tai raketteihin suhtaudu enää oikeestaan mitenkään, sen suhteen ollaan aika onnellisessa asemassa. Mutta Blondi taas yllätti meidät. Koira ei oikeestaan ollut moksiskaan raketeista ja paukkeesta. Ensimmäiset paukahdukset tietenkin saivat korvat nousemaan terhakkaasti kuuntelu asentoon, ja muutenkin koiran valppaaksi. Mutta niiden jälkeen kaikki sujui rauhallisesti. Onneksi. Tehtiin vähän pidempi lenkki viiden aikoihin illalla. Jo silloin Länsi-Tampereella alkoi paukuttelu. Lenkki sujui hyvin ja aluksi harvemmin ja kauempaa kuuluviin paukahteluihin Blondi tottui nopeasti. Kuuden jälkeen alkoi varsinainen paukuttelu, mutta molemmat koirat nukkuivat tyytyväisenä sisällä maha täynnä Seitä ja riisiä. Ei edes radio tai tv ollut mitenkään normaalia lujemmalla, vaan kaikki ulkona tapahtuva kyllä kuului ja näkyi sisälle. Ja kymmenen jälkeen, kun paukuttelu onneksi hieman laantui, käytiin vielä nopeasti ulkona. Kumpikin koira haisteli maailman menoa tyytyväisenä ja teki iltalenkkinsä aivan kuiten normaaleina arki-iltoinakin.
Ehkä osasyynä Blondin rauhallisuuteen oli Karon rauhallisuus. Kun toinen koira ei vauhkoa eikä näytä mitenkään hermostuvan paukkeesta ei pienempikään reakoinut siihen mitenkään. En tiedä. Eikä kyllä isäntä ja emäntäkään tehneet illasta mitään showta, vaan sitä vietettiin aivan kuin tavallista iltaa. Siis kumpikaan ei asettanut koirille mitään vaatimuksia tai stressiä etukäteen, kuinka ne nyt kestävät paukuttelun. Ehkä Blondin veriperintö Saksanpaimenkoiran sukuisena koiran tulee esille tässä paukunkestävyydessä. Mutta hyvä vain niin. Blondi jaksaa vaan yllättää harvase päivä. Ehkä siittä vielä saadaan aikaiseksi hyvä käyttökoira meidän tarpeisiimme.
Tunnisteet:
Blondi,
Karo,
koira,
saksanpaimenkoira,
valkoinenpaimenkoira
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)