Luontovideo

Taannoisella Kuusamon reissula oli järjestelmäkameran ja digipokkarin ohella mukana myös Canon Legri HFR 17 videokamera. Kaikenlaista tuli sillä kuvailtua. Ja jo nyt on saatu videoita muokkailtua ja leikkailtua sellaiseen kuntoon, että niitä pystyy pistämään esille. Yksi videopätkä päätyikin jo Youtubeen omalle kanavalleni.

Video on kuvattu Oulangan kansallispuistossa Kiutakönkään taukopaikalla. Sielläkin kuten muuallakin Kuusamon alueen retkeilypolkujen taukopaikoilla Kuukkelit ilmestyvät taukopaikoille kerjäämään retkeilijöilta mahdollisesti tippuvia murisia sekunnin murto-osa sen jälkeen kun ensimmäinen retkeilijä on ilmestynyt paikalle. Ja varsinkin näillä isommilla taukopaikoilla Kuukkelit myöskin saavat niitä murusia näiltä taukopaikoilta.

Videon lintu on siis Kuukkeli, englanniksi The Siberian Jay, (Perisoreus infaustus). Se on varislintuihin kuuluva lintu ja Suomessa elävistä varislinnuista pienikokoisin.

Kuukkelin pituus on noin 27–30 cm, siipien kärkiväli on runsaat 40 cm ja sen paino on 74–98 grammaa. Koiras on naarasta kookkaampi. Suomessa esiintyvistä varislinnuista se on pienin. Nokka ja koivet ovat mustat. Selkäpuoli on ruskeanharmaa, pyrstö kirkkaan oranssi ja rintapuoli hieman vaalempaa oranssia. Pää on ruskea. uukkelia esiintyy Euroopan ja Aasian pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Skandinaviasta Venäjälle, Mongoliaan ja Kiinaan saakka. Suomessa kuukkelia tavataan erityisesti Metsä-Lapissa ja Peräpohjolassa, mutta sitä esiintyy itärajalla eteläistä Suomea myöten. Torniosta Kajaanin eteläpuolitse Lieksaan kulkevan linjan eteläpuolella esiintyminen on osittain eristynyttä, pohjoispuolella vielä yhtenäistä. Suomen pesimäkanta oli 1990-luvun lopulla 30 000 – 50 000 paria. Kuukkeli viihtyy soisessa ja hidaskasvuisessa korpikuusikossa, jossa puiden oksat ovat naavojen ja luppojen peitossa. Useimmat asuinpaikat ovat kaukana ihmisasutuksesta. Kuukkeli on paikkalintu. Kuukkeliperheen reviiri on noin neliökilometrin kokoinen. Nuori yksilö voi päätyä synnyinpesästään jopa kymmenen kilometrin päähän, mutta pariuduttuaan se pysyy samalla reviirillä loppuun asti. Lapissa kevättalvisin vanhatkin linnut saattavat kerääntyä hyville ruokapaikoille ( ruokinnoille ) useiden kilometrien päästä. Kuukkelia pidetään yleisesti metsämiehen ”kaverina”. Se onkin tunnettu siitä, että se varsin nopeasti ilmaantuu nuotiopaikoille kerjäämään ruuantähteitä. Yleinen uskomus on, että kuukkeli on onnenlintu ja sen tappaneen ihmisen metsästysonni katoaa lopullisesti. Suomalaisessa muinaisuskossa kuukkelia kutsuttiin myös "sielunlinnuksi", ja uskottiin, että metsämiehen henki siirtyy kuukkeliin hänen kuoltuaan. Kuukkeli on Kainuun ja Koillismaan maakuntalintu. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuukkeli

Seikkailua Kuusamon alueella

Viikko 36 vietettiin syksyisessä Kuusamossa. Kuljettiin eri luonnonpuistoissa ja muualla maastossa ja nautittiin Pohjois-Pohjanmaan rauhasta ja alkavasta ruskasta. Reilu 750 km ajomatka Tampereelta Kuusamon Rukalle sujui rauhallisesti 9-tien kautta Kuopioon ja siitä 5-tien kautta Rukalle. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja liikenne kohtuu rauhallista. Taukoja pidellen ja nopeusrajoitusten mukaan ajaessa matkaan vierähti miltei yksi päivä. Tällä kertaa määränpää oli tärkeämpi kuin itse matka. Rauhallisesti ajeltiin varsinkin loppumatkasta, kun saavuttiin poronhoitoalueella. Poroja rupesi näkymään teiden varsilla ja vähän siinä keskellä tietäkin. Perille päästyä viriteltiin kamerat kuntoon ja laitettiin koirien selkäreput valmiiksi. Ja varmistettiin omat eväät, makkarat ja kahvit mukaan maastoon.

kuva: luontoon.fi

Ensimmäinen retkikohde tosin oli naapurikunnan puolella, Lapin maakunnassa, Posiolla olevat Riisitunturin kansallispuisto. Ja siellä oleva Riisin rääpäisy, 4,7 km pitkä, luontopolku. Sopiva päiväreitti koko perheelle. Olihan mukana meidän aikuisten lisäksi 6 vuotias poika ja kaksi koiraa, tosin koirat kyllä jaksavat kulkea vaikka mihin saakka. Riisitunturin maisemat olivat todella erilaista kuljettavaa näin Pirkanmaalaiselle ja etelä-/keskisuomalaisiin maisemiin tottuneille. Varsinkin sille pikkupojalle. Riisin rääpäisy oli helppoa kuljettavaa tunturirinteineen ja -niittyineen, sekä soiden yli menevien pitkospuiden. Polku oli selkeä, leveä ja hyvin merkitty. Ja ei aikaakaan kun jo päästiin Riisitunturin autiotuvalle, jossa olikin hyvä sytyttää nuotio ja paistella makkarat ja nauttia kahvista. Tällä menomatkalla nähtiin kaikkien kannalta mielenkiintoista nähtävää, kun päiväaktiivinen Hiiripöllö lenteli ohitse ja laskeutui puunlatvaan. Kameroiden muistikorteille tarttui jo täältä melkoinen määrä valokuvia, sekä still-kuvia että liikkuvaa kuvaa. Autiotuvalta oli hyvä jatkaa matkaa korkeammalle tunturiin. Katselemaan tunturin laelta näkyviä maisemia yli Kitkajärvien. Matkan varrella nähtiin mielenkiintoinen ikkunalampi tunturin tasanteella ja siitä näkyvät maisemat. Todella valokuvauksellinen ja erilainen paikka. Vielä kun ruska olisi ollut vahvemmin näkyvissä. Riisitunturin laelta oli hienot näkymät Yli-Kitka järven yli. Erämaata ja tuntureita oli jo hieman näkyvissä.

Hiiripöllö. Kuva: P Tuominen

Lähettäjä Kuusamo 2011

Ikkunalampi ja taustalla Yli-Kitkajärvi. Kuva: P Tuominen

Lähettäjä Kuusamo 2011

Näkymään Riisitunturin laelta Yli-Kitkajärvelle. Kuva: P Tuominen

Lähettäjä Panoramat

Kuva: luontoon.fi

Riisitunturilta selviydyttyä ja pikkupojan juhlittua korkeusennätystään (466 m) oli seuraavana päivänä edessä retki Oulangan kansallispuistoon ja siellä olevalle Pienelle Karhunkierrokselle. Koko reittiä ei sentään pojan kanssa kierretty, mutta päästiin sentään nauttimaan muutamasta riippusillasta, vaikka ne ensin pelottivatkin useampaakin kulkijaa, ja mahtavista koskista. Tosin koskissa olisi voinut virrata vielä enemmänkin vettä, silloin kosket olisivat olleet näyttävämpiä. Ehkä tullaan vielä joskus keväällä katsomaan veden virtausta. Juumasta kun lähdettiin liikkeelle niin heti muutaman sadan metrin päässä oli ensimmäinen riippusilta ylitettävänä. Ja siitä lyhyen kävelymatkan päässä oli jo ensimmäinen nähtävyys: Myllykoski. Tässä kohtaa oli Kitkanjoessa koskenpoikanen ja siihen rannalle rakennettu joskus 1900-luvun alussa mylly. Mylly oli kunnostettu kauniiksi nähtävyydeksi, ja varmastikin yhdeksi Pienen Karhunkierroksen ja Kuusamon alueen kuvatuimmaksi kohteeksi. Alla olevan kaltaisia kuvia löytyy varmaan jokaisen Pienen Karhunkierroksen tai osan siitä tehneen kamerasta, eri vuodenaikoina tietenkin.

Myllykoski. Kuva: P Tuominen

Lähettäjä Kuusamo 2011

Reittiä eteenpäin mennessä vastaan tulee komeita maisemia kun Kitkanjoki virtaa välillä melkoisessa kanjonissa. Seuraava makkaranpaisto ja taukopaikka tulee Siilastuvalla, sitä ennen on Aallokkokoski ja komea putous Jyrävä.

Aallokkokoski. Kuva: P Tuominen

Lähettäjä Kuusamo 2011

Jyrävä. Kuva: P Tuominen

Lähettäjä Kuusamo 2011

Pienellä Karhunkierroksella poikettiin vielä toisenkin kerran. Ensimmäisellä kierroksella palattiin takaisin Siilastuvalta, kun oltiin paisteltu makkarat. Toisella kerralla kierrosta kierrettiin toiseen suuntaan Myllykoskelta. Mentiin riippusillan yli ja lähdettiin kävelemään kohti kallioporttia. Kallioportille ei tätä kautta ole niin mahdoton määrä rappusia noustavana kuin toiseen suuntaan kierrettäessä. Osa porukasta palasi kallioportilta takaisin, mutta allekirjoittanut jatkoi koirien kanssa Pienen Karhunkierroksen ympäri. Oli meinaan melkoinen lasku ylhäältä kallioportilta alas. Vinkit pitivät paikkansa ne kaikki 252, eli noin 13. kerrokseen, oli helpompi laskea alas, kun olisi ollut kiivetä ylöspäin.

Kallioportti. Kuva: P Tuominen

Lähettäjä Kuusamo 2011

Näiden kahden kierroksen välillä kerkisimme poikkeamaan Oulangassa vielä Kiutakönkäällä, katselemassa sitä ehkä kuuluisinta paikkaa Karhunkierroksen varrella. Tosin näin syksyllä ei vettä mitenkään hirveästi Oulankajoessa virrannut, joten näkymät eivät olleet niin hienot kuin kevättulvien aikana. Mutta virtasi sitä vettä nytkin, ja oli etelän ihmisillä ihmettelemistä. Varsinkin pikkumies oli mietteissään ja ihmeissään virtaavan veden määrästä.

Kiutaköngäs. Kuva: P Tuominen

Lähettäjä Kuusamo 2011

Kävimme porukalla yhdessä paikassa kulkemassa per päivä. Kun välillä oli kierrelty Riisitunturilla ja Oulangassa käytiin yhtenä päivänä itä-rajan tuntumassa Saunavaarassa. Taisi olla itäisin paikka missä koko porukka oli Suomessa käynyt. Siellä tunsi olevansa korvessa, metsää ja tunturi- ja vaaramaisemaa näkyi ympärillä. Vaikka Saunavaaran laelle meni polku, ei se silti ollut kenenkään meistä mielestä kovin mielenkiintoinen ja erikoinen paikka. Saunavaaran läheisyydessä meni Kuusinkijoki kalastuspaikkoineen ja polkuineen ja riippusiltoineen. Ne olivat mielenkiintoisia paikkoja, samoin kuin makkarapaisto kota. Tosin reitin mielenkiintoisin näky nähtiin kun ajeltiin Saunavaaralta pois. Maakotka lenteli yläpuolella moneen otteeseen. Tässä kohtaa harmitus oli suurimmillaan kun järjestelmä kamera 300 mm objektiivin kanssa jätettiin majoituspaikkaan. Tosin sain sellaisia ohjeita paikallisilta ihmisiltä Oulangan luontokeskuksesta, että alueella ei saa valokuvata. Jätin ison kameran pois matkasta. Alueella tosin ei missään mainittu mitään valokuvauskiellosta, joten harmitus oli mahdoton. Tosin 6-vuotiaan pojan sanoin: "Onneks on silmät, nähtiin sentään se kotka, jäi joku muisto.".

Viikon aikana kerittiin vaeltamaan vielä Rukan läheisyydessä olevalle Valtavaaralle. Se sijaitsee ihan Rukatunturin välittömässä läheisyydessä Itä-Rukan puolella. Valtavaaran laen kautta kulkee Karhunkierroksen reitti. Laelta on hienot näkymät ympäriinsä. Vaikka kulkue varaan laelle on monen askeleen päässä oli sinne nousu silti kannattavaa.

Valtavaaran laelta. Kuva: P Tuominen

Lähettäjä Panoramat

Lisää kuvia reissulta löydät Picasaweb valokuvasivustolta Kuusamo 2011 ja Panoramat kansioista. Matkassa kulki mukana myös Android pohjainen matkapuhelin jossa oli päällä Endomondo tracker, joka seurasi reittiä mitä kuljettiin. Vaikka Android puhelimen akun kesto tällaisessa toiminnassa on hieman heikko, riitti se hyvin näihin lyhyisiin päiväreissuihin ja niiden seuraamiseen. Reittejä voi kattella Endomondon sivuilta.