Sivut

keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008

Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2009

Toivotellaan näin blogin kautta joulun ja uuden vuoden 2009 toivotukset tälläisen pikku opetuksen avulla. Eli kaikille koirille lukemista ja opiskelua. Näin koulutat omistajastasi kunnon kaverin. Juttu on alunperin julkaistu Valkkariviestissä 4/2008, mutta ajattelin siirtää sen tänne blogiin kaikkien muidenkin kuin Suomen Valkoinenpaimenkoiran ry:n jäsenten luettavaksi. Toivottavasti jutun alkuperäinen kirjoittaja ei suutu. Ja jos suuttuu niin mitä sitten...

Eli tästä lähtee, nyt koirat tarkkaavaisuutta...

Paikallaolo

On tärketää opettaa ihminen seisomaan hievahtamatta paikoillaan. Opetus tapahtuu siten, että yksinkertaisesti mennään maahan eikä enää liikuta siittä milliäkään. Aluksi ihminen repii ja riuhtoo, maanittelee ja uhkailee, yrittää jopa lahjoa makupaloilla jne. Näistä ei kuitenkaan kannata välittää. Ne ovat normaaleja reaktioita kouluttamattomalle ihmiselle. Vähitellen, johdonmukaisesti harjoittelemalla saadaan yleensä jokainen ihminen oppimaan edes välttävä paikallaolo. Alkuvaiheessa tulee vain muistaa maata tiukasti ja peräänantamatomasti aloillaan ja tuijottaa ihmistä silmiin. Kun ihminen osaa paikalla olon, ei tarvitse kuin vähän jarruttaa taluttimesta, niin hän jo kiltisti pysähtyy odottamaan.

Taluttimessa seuraaminen

Kunnolla koulutettu ihminen seuraa koiraansa pusikot ryskyen minne tahansa. Ihmisen kunnosta ja iästä riippuen kannattaa alkuvaiheessa sopeuttaa vauhti siten, ettei ihmiselle koidu liiallista rasitusta. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun talutin on kokoajan kireällä ja ihminen raahautuu perässä tasaisesti puuskuttaen, on vauhti sopiva. Mikäli epämääräistä valitusta, vinkunaa tai korinaa ilmenee, on syytä hidastaa vauhtia hetkeksi. Kunnolla ja vauhdiikkasti seuraava ihminen on jokaisen koiran ylpeys.

Liikkeestä maahan meno

Tämä tapahtuu taluttimessa seuraamisen yhteydessä siten, että kun vauhti on sopiva kiepsahdetaan ympäri, jolloin ihminen kompastuu jalkojen ympärille kiristyvään taluttimeen ja menettää tasapainonsa. Maahanmeno on yleensä erittäin ripeä.

Liikkeestä seisomaan jääminen

Tätä harjoitellaan niin ikään taluttimessa. Liike on yksinkertaisuudessaan seuraava: vauhdin ollessa kohtalainen pysähdytään äkkiarvaamatta esim. haistelemaan. Kun talutushihna loppuu pysähtyy ihminenkin automaattisesti. Tässä kannattaa jälleen ottaa huomioon taluttimen päässä olevan kaksijalkaisen ikä ja kunto ja soveltaa pysähdyksen nopeus sen mukaan. Mikäli vauhti on liian kova, tulee suorituksesta enemmänkin liikkeestä pyllylleen tupsahtaminen.

Luoksetulo

Tämäkin on ehdottaman tärkeä opettaa jokaiselle ihmiselle. Yleensä heillä on, laiskoja kun ovat, vain tapana seisoskella paikoillaan ja karjua koiraansa. Tämähän ei vetele. Paras tapa opettaa luoksetulo on tehdä itsensä niin vastustamattomaksi ettei ihminen voi olla tulematta. Voit esimerkiksi hypätä autotielle tai lasten leikkipuistoon kakalle. Keinot ovat monet. Eräs varma keino on kieriskellä tuoksuvassa raadossa tai ahmia pilaantunutta ruokaa tai kalanperkuujätteitä. Kuin ihminen on tullut kiertelemättä luoksenne, kiitosta ei saa unohtaa. Märkä pusu keskelle naamaa kalan uimarakko suupielessä roikkuen on kiitos jota ihminen ei heti unohda!

Taluttimetta seuraaminen

Tämä on helppoa opettaa sen jälkeen kun luoksetulo on kunnolla opittu. Luoksetuloon vain lisätään se, että aina kun ihminen on melkein kohdalla niin siirrytään hieman etäämmäksi ja taas hieman etäämmäksi jne. Tällä tavalla ihminen oppii taluttimetta seuraamisen ihan huomaamattaan. Ihmisen karjumisesta ja naaman punottamisesta ei kannata välittää, ne kuuluvat alkuvaiheessa asiaan kun paras ystävämme haluaa osoittaa innostustaan ja kannustustaan taitavalle koiralleen.

Kun toistat näitä asioita päivittäin, voit olla varma edistymisestäsi. Muista kuitenkin, että koulutettavana on ihminen, ystäväsi, ja koulutuksen tarkoituksena on olla mukava harrastus sinulle, vaikka samalla luultavasti teetkin ihmisestäsi hermoraunion.


Hauskaa joulua ja koulutuksellista uutta vuotta 2009!
Toivottaa Karo ja Blondi, ja blogin ylläpitäjä.

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

Eläinlääkärissä käynti

Oli ihan pakko laittaa tähän pari valokuvaa Blondista, joka kävi tänään eläinlääkäristä. Ei mitään kauniita kuvia muuten niin valokuvauksellisesta koirasta. Kuvilla ei ole mitään tekemistä sommittelun tai esteettisen kuvauksen kanssa. Ehkä niiden tarkoitus on hätkähdyttää ja herättää huomiota, tai näyttää vain totuus leikkauksesta joka Blondille tehtiin.

Blondilla oli päässä hyvälaatuinen epidermoidikystä, eli talia ja karvoja kasvoi ihon sisään. Raholan Eläinystäväni eläinlääkärissä eläinlääkäri leikkasi sen nukutuksessa pois. Pää näyttää nyt melko kauhealta, vahvalla langalla umpeen ommeltu haava keskellä karvatonta päätä. Mutta 12 päivän päästä saa ottaa tikit pois, ja toivottavasti haava alkaa parantua nopeasti. Karvan kasvu nyt kestää hetken aikaa, mutta kai Blondista vielä hyväkarvainen koira tulee. Ja onhan koira itsessää nyt koomisen näköinen kun kaulassa on iso vaaleanpunainen muovikauluri estämässä haavan raapimista. Ja kulkeminen kauluri kaulassa on vielä melkoista harjottelua. Paikat kolisee ja huonekalut siirtyvät paikoiltaan ja kaikkien lähellä olevien jalat ovat kovilla. Mutta saahan sillä kolistelulla hyvin huomiota. 

Pitkiä lenkkejä tuskin tulee nyt pariin viikkoon tehtyä, mutta kunnon ulkoilua jatketaan sitten kun koira on siihen valmis. Karon kanssa yksin kulkeminen oli vähän outoa. Onhan siittä yli puolivuotta kun viimeksi oli vain yksi koira lenkillä mukana.

Tässä nyt ne valokuvat. Lisää ehkä joskus.

 

lauantaina, syyskuuta 13, 2008

Rotanmyrkky hysteria

Olen tässä viime päivinä saanut useita tekstiviestejä ja sähköposteja koskien rotanmyrkkysyöttejä, joita on levitelty Länsi-Tampereella. Varsinkin Tesoman, Kalkun ja Haukiluoman alueella, sekä Nokialla on ollut tälläistä toimintaa. Jopa Tesoman koirapuistoon on levitelty syöttejä. Samassa viestissä kerrotaan myös että lenkkipoluilla ja metsiin olisi levitetty lihapullia, joissa on partakoneen teriä sisällä. Myrkyt on laitettu joko juustopaloihin tai makkaranpaloihin. Asiaa on jauhettu myöskin erilaisilla internetin keskustelupalstoilla. Samalla leviää hysteriä. Monessa viestissä on mainittu että koiria on kuollut tämän johdosta. Eräskin koira on kuollut ½ tuntia sen jälkeen kun on syönyt rotanmyrkkyä.

Koko tässä asiassa on vaan muutama kohta joka sai minulla hälytyskellot kilkattamaan ja hieman epäilemään tätä kohua.

1.) Kukaan ei tunnu tietävän henkilökohtaisesti ketään kenen koira on oikeasti kuollut nyt viime aikoina täällä Länsi-Tampereella rotanmyrkkyyn. Hirveästi kaikki ovat kuulleet tapauksista, mutta kellään ei ole tarkkaa tietoa asiasta. Ei kenelläkään jonka kanssa olen henkilökohtaisesti jutellut, eikä netin keskustelupalstoillakaan ole tullut tarkkaa tietoa esiin. Kerrotaan asioita totuuksina, mutta kukaan ei tunne ketään uhria. Tapauksia on kyllä ollut paljon.
2.) Rotanmyrkky ei tapa ½ tunnissa. Nopealla googletuksella tuli tieto että kertavaikutteinen rotanmyrkky tappaa rotan viikossa. Samaa hakukonetta käyttäen löytyi tieto, että koira saa myrkytyksen oireita parissa päivässä tai parissa viikossa tai jotain siittä väliltä. Ja juustonpalaan tai nakinpalaan laitettuna rotanmyrkkyä ei yksinkertaisesti voi olla niin suurta kerta-annosta että siihen kuolisi noin nopeasti.
3.) Tavalliseen lihapullaan, joita saa Saarioisten tai HK:n tai jonkun muun valmistamana, ei saa mahtumaan partakoneenterää. Tarvitaan aika suuri lihapulla että sinne saisi piilotettua vanhanaikaisen partakoneenterän. Tai sitten partakoneenterä täytyy pilkkoa pienemmiksi paloiksi.
4.) Koirapuistojen eristäminen. Kenen toimesta tämä tehdään? Ei ainakaan Tampereen kaupungin nettisivuilla ollut mitään tietoa koirapuistojen eristämisestä. Tosin en ole nyt kulkenut Tesoman koirapuiston ohi, onko siellä eristys tai edes varoituslappuja kaupungin toimesta.
5.) Kävimme juuri Raholassa Eläinystäväni-eläinlääkärissä. Siellä ei lääkäri eikä muukaan hoitohenkilökunta otanut puheeksi tälläistä rotanmyrkky epidemiaa. Luulisi että heillä olisi tietoa, jos kuolemantapauksia olisi. Ja heillä pitäisi olla intressejä jakaa tietoaan.
6.) Olen asunut Länsi-Tampereella kohta 30 vuotta. Ja näitä samanlaisia huhuja tuntuu kiertävän miltei joka vuosi. Ne alkavat jostain ja jatkavat kulkuaan kunnes jäävät unholaan. Tosin nykyaikainen netti ja tekstiviesti hysteriöinti saa huhutkin leviämään nopeammin ja muuttamaan muotoaan entistä enemmän.


Kaikki rotantorjunnassa käytettävät tehoaineet ovat antikoagulantteja, jotka vaikuttavat veren hyytymismekanismiin ja hiussuonten kestävyyteen. Eläin kuolee myrkkyä saatuaan noin viikon kuluessa sisäisiin verenvuotoihin. Niitä on kahdenlaisia, kertasyönnillä tehoavia ja useita syöntikertoja vaativia. Kertasyönnillä tehoava on kauppanimeltään Rotanmyrkky "342", tehoaineena bromadioloni. Se näyttää punaiseksi värjätyltä kaurahiutaleelta. Useita syöntikertoja vaativa ovat kauppanimeltään, Ratak tehoaineena difenakumi näyttää siniseksi värjätyltä kaurahiutaleelta ja Rakumin tehoaineena kumatetralyyli näyttää siniseksi värjätyiltä kauraryyniltä.

Rotanmyrkkyä syöneen koiran oireet ovat moninaisia ja niiden näkyminen koirassa voi kestää parista päivästä pariin viikkoon. Yhteistä rotanmyrkkyä syöneille koirille on selittämätön väsymys, voimattomuus ja anemia. Myrkyn aiheuttamat verenvuodot näkyvät ulospäin esim. mustelmina, verisenä virtsana tai sitten verenvuodot ovat sisäisiä. Jo imeytyneen myrkyn oireet voivat olla koiran oksentelua, virtsassa ja ulosteessa verta, koiran limakalvot ovat vaaleat, se on kuumeinen ja hengittää huonosti.

Rotanmyrkyn vasta-aine on K1-vitamiini, jota saa käsikauppa valmisteena apteekista. Rotanmyrkkyä nauttinut eläin on aina toimitettava eläinlääkärille. Toiset suosittelevat koiran oksettamista ja hiilitabletteja, mutta niihin saa aina varmuuden päivystävältä eläinlääkäriltä, jos on niin ikävästi käynyt että koiran on nauttinut rotanmyrkkyä.

HUOM! TÄMÄN LUKIJAT. Tässä tulee vastuuvapauslauseke. En todellakaan väitä ettei täällä Länsi-Tampereella olisi maastoon ja koirapuistohin levitelty rotanmyrkkyä. Näin voi hyvinkin olla. Olen tässä vain pohtinut tämän hysterian toista puolta, jos tämä ei olekaan totta. Mielestäni epäselviä asioita on tässä vaiheessa aika paljon. Tosin meitä ihmisiä on joka junaan, ja osa jää vielä asemalle kun se viimeinen juna meni. Ja ne asemalle jäävät tuntuvat olevan niitä jotka tekevät kaikenlaista "psykopaattista" muille elävillä olennoille. Enkä ole eläinlääkäri enkä kemisti, joten edellä mainituissa tiedoissa voi olla virheitä. Korjauksia otan mielelläni vastaan. Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevänä tiedän kuitenkin jotain edellämainituista ja osaan ottaa asioista selvää alan lähdeteoksista. Ja koirien kanssa ulkoillessani olen taas hieman tarkempi sen suhteen mihin koirat pistävät päänsä ja mitä suuhunsa laittavat. Ja vapaana kulkemista täytyy harkita entistä tarkemmin.

Kaikesta huolimatta. Koiramaisen hyvää ja ruskaista syksyä kaikille. Niin koiraihmisille kuin koirattomillekkin, koiriin katsomatta.

perjantaina, elokuuta 29, 2008

Ulkoilua GPS seurannassa

Olen jo viime talvesta asti käyttänyt Nokia E65 puhelinta ja Insmat InSirf III GPS mokkulaa ulkoilussa ja moottoripyörä käytössä. Ja jo aikaisemminkin kirjoitellut siittä Moottoripyörän satulasta...-blogissa. Ohjelmina kännykässä on ollut sekä Nokia Maps että Nokia Sportstracker. Nokia Maps kartta ohjelma, minulla ilman navigointia koska sillä en tee mitään. Nokia Sportstracker onkin paljon mielenkiintoisempi tapaus. Sen on GPS-pohjainen ulkoilu- ja liikkumisseurantaohjelmisto, jolla voit seurata liikkumistasi. Nopeutta, matkaa ja aikaa, kaikki tallentuvat automaattisesti puhelimen muistiin. Ja halutessasi voit jakaa tiedot muiden kanssa sporttracker.nokia.com. Sivusto piirtää myös hienon kartan kulkemista reiteistä.

Nyt lisäsin tänne blogiin ja Nurkkaus.net:in sussarit sivuille tuollaisen Widgetin johon tulee aina näkyviin viimeisin kuljettu reitti, ja valikosta saa valittua muitakin kuljettuja reittejä näkyviin. Widgetin pitäisi näkyä tuossa oikealla oman profiilini alapuolella, ennen kävijälaskuria. Ainakin Opera 9.52 ja Firefox 3.0.1 selaimilla toimii.

Koirien kanssa kun kuljen niin olen pääsääntöisesti yrittänyt pitää kännykkä-mokkula yhdistelmää mukanani ja seurata kuljettuja reittejä. Eihän siittä kai mitään suurempaa käytännön hyötyä ole, mutta kivahan tälläisillä on välillä kikkailla. Ja jos joku joskus kysyy ohjeita tai kokemuksia laitteista ja ohjelmista on ainakin omia kokemuksia mistä kertoa.

Ohjelma asentui Nokia E65 puhelimeen helposti. Puhelin kiinni PC:n kaapelilla, kaksoisnapsautus ladatun sportstracker tiedoston päällä, muutama napin painallus puhelimessa ja siellä se oli. Sitten vain säätämään asetuksia. Ensin tein Sportstrackerin nettisivuille itselleni käyttäjätunnuksen, ja puhelimeen itselleni profiilin ja "paritin" ne. Ohjelman asetuksista muutin GPS filteröinnin medium tasolle, sillä vain näkyy kartalle piirretty viiva nettipalvelussa suurin piirtein siellä missä pitääkin. Ja nopeuden näytön muutin viimeisen 30 sekunnin keskiarvoksi, näin puhelimen näytöllä näkyvä nopeusarvo ei hypi niin paljon. Muuten ohjelma toimii mainiosti oletusarvoilla.

Nyt vaan paljon ulkoilua koirien kanssa. No päivittäinhän sitä tulee tehtyä, tosin lenkit ovat melkolailla samoja, kun tässä ympäristössä on niin hyvät ulkoilu mahdollisuudet. Ehkä jonnekkin pidemmällekin tulee lähdettyä, mikäli työvuorot ja Suomen sää antaa mahdollisuudet.

torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Kesän riemuja

Heinäkuun kuulumisia välillä tännekin blogiin. Kesän kirjoitukset kun on mennyt tuonne Moottoripyörän satulasta-blogin puolelle. Silläpuolen kun on ollut enemmän tapahtumia kuin täällä koiramaailmassa.

Koirat elää ja voi hyvin. Karo jatkaa omia touhujaan ja Blondi kasvaa ja kehittyy silmissä. Tosin ei kesän aikana mitään ihmeellisyyksiä ole koirilta vaadittukaan. Kunhan osaavat käyttäytyä ja elää koiriksi. Pikkuhiljaa Blondikin alkaa oppiaan seuraamista ja muitakin perustottelevaisuus touhuja. Karoa matkimalla oppii paljon.

Nyt näin mökkeillessä tuntuvat koirat olevan oikeen elementissään. Saavat juosta ja haukkua oikeen urakalla. Ja aina välillä pulahtaa järveen vilvottelemaan. Vauhtia ja roiskuvaa vettä riittää. Muutenkin maalla on vaihteeksi helpompaa kuin kaupungissa. Avaa mökin oven niin koirat ovat ulkona, ei tarvi erikseen lähteä lenkille. Molemmat kun ovat niin hyvin oppineet mökin tavoille etteivät edes lähde kuljeksimaan omille teilleen. Ja kun on koko päivän juossut ja koheltanut niin illalla maistuu ruoka ja uni kunnolla. Ja aamulla sama show alkaa uudestaan.

Vaikka onhan kaupungissakin mahdollisuus juoksuun koirapuistossa. Niissä ollaan ahkerasti käyty kesäloman aikana. Kun ei edes ole ollut liian kuuma kesä koirien kannalta. Täytyy vaan nauttia siitä mitä on tarjolla. Vaikka mielellään sitä viettäisi aikaansa yli 25 asteen auringon paisteessa moottoripyörän selässä. Mutta menee se aika näin mökillä tekemättä mitään ja antaen koirien koheltaa.

keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008

Match Show ja muuta mukavaa..

Aikaa edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt ja koirien elämässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Blondi on kasvanut ja tullut jo "isoksi koiraksi" vaikka on sillä vieläkin painossa ja leveydessä eroa Karoon. Mutta aikuisen koiran koko lähenee uhkaavasti. Luonne kyllä on vielä pentumainen ja leikkisä, mutta niinhän se on vielä välillä Karollakin. Lenkkien pituudet ovat kasvaneet ja pitkien lenkkien viikkotaajuus on kasvanut. Molemmat koirat kyllä tykkäävät lenkeistä ja mikäli pitkä lenkki jää väliin, virtaa tuntuu riittävän ihan omiksi tarpeiksi. Pitemmillä lenkeillä kulkee mukana GPS paikannin ja Nokia Sports Tracker ohjelman. Se rekisteröi hyvin kuljetun matkan nopeuden ja pituuden ja piirtää siittä reittiä kartalle.

Vappuna muutettiin uuteen kotiin. Koirat sopeutuivat muutokseen yllätävän hyvin. Kumpikin löysi oman paikkansa samantien eikä ulkoa kuuluvat äänetkään häiritse. Ja uudesta kodista pääsee luonnonhelmaan nopeammin ja ikkunoista näkee muita kulkijoita enemmän kuin vanhasta.

Blondilla oli sitten 7½ kk ikäisenä ensimmäinen juoksu. Melkosen nuorella iällä, kun vertaa Karoon jonka ensimmäinen juoksu oli vasta 10½ kk ikäisenä. En tiedä onko sillä vaikutusta, että Karolla oli juoksu samaan aikaan, mutta näin kuitenkin meni. Blondi kyllä rauhoittui huomattavasti juoksun aikana ja sen jälkeen, mutta siihenkin voi vaikuttaa iän karttuminen. Pakkohan koiran on rauhoittua kun tulee lisää ikää, pentumaiset kohellukset jäävät jälkeen. Nyt saa kesän mennä ja koheltaa ihan rauhassa.

Tänään käytiin koirien kanssa vähän katsastamassa maailman menoa ja osallistuttiin Match Showhun Tampereen Hakametsän jäähallin parkkipaikalla. Ihan uteliaissuutta mentiin sinne, tarkoituksena testata koirien käyttäytymistä ja itse opetella näyttelykäytäntäjä. Koko näytteylytoiminta ja Match Showt ovat minulle uusia asoita, mutta harjoittelemalla oppii. Koirille tilanne oli myös uusi, kumpikaan ei aikaisemmin ole ollut näin suuressa väkijoukossa eikä näin monen uuden koiran luona. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin odotin. Karo käyttäytyi hienosti ja keskittyi hyvin omiin asoihinsa ja jätti muut ihmiset ja koirat rauhaan. Blondilla riitti virtaa ja huomiota muihin koiriin ja ihmisiin, mutta niin pennulla pitääkin. Tosin Blondikin käyttäytyi paremmin kuin odotin. Koko show oli oikeastaan helppo keikka. Tosin kehässä kulkeminen oli molemmille hivenen vaikeaa, toisella oli liikaa virtaa ja poukkoilua ja toista sai vetää perässään ja ohjailla.

Itse showssa Blondi sai omassa parissaan sinisen nauhan ja tuli kolmanneksi sinisten tuloksissa. Ja Karo sai omassa parissaan punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut punaisten tuloksissa. Tosin minulle itselle sijoittumiset ja tulokset eivät olleet tärkeitä, vaan ainoastaa se että koirat ja ohjaajat saivat tärkeää kokemusta ja ohjausta näyttelyssä toimimisessa. Ja koirat saivat muutenkin uusia kokemuksia väkijoukoista ja vieraista koirista. Tästä on hyvä jatkaa. Liikkumista uusissa paikoissa ja erilaisten ihmisten ja koirien keskuudessa. Onhan noita Match Showta pitkin Pirkanmaata tänä kesänä tulossa, uusia harjoittelupaikkoja on tiedossa.

torstaina, helmikuuta 21, 2008

Helmikuuta

Niin se taas on aikaa vierähtänyt. Ja kaikenlaista touhuttu koirien kanssa. Blondi on kasvanut ja muuttunut jo ison koiran oloiseksi. Itse asiassa Blondi ei korkeudelta ja pituudelta paljon enää jää Karosta, 5-10 senttiä. Mutta painossa on eroa vielä yli 10 kg ja leveydessä. Lihakset ei ole vielä vahvistuneet ja muutenkin runko on vielä aika heiveröinen. Tosin onhan Karo lihaksiaan vahvistanut jo muutaman vuoden vetämällä perässään pulkkaa ja muksua,

Käytiin tässä pari viikkoa sitten Karo sukutapaamisessa. Paikalla oli Karo ja tämän 2 täyssiskoa ja 2 puolisiskoa. Pihassa kohelsi 5 sakemannia ja yksi "valkoinen serkku". Oli meinaan melkoinen vilske ja vipinä, mutta yllättävän hyvin koirat silti tulivat toimeen. Kaikkia kuutta koiraa ei kuitenkaan onnistuttu ikuistamaan samalle valokuvalle. Tosin ei kyllä ollut mukana kuin kännykamera, oikealla kameralla olisi voinut jotain saada aikaiseksi. No onneksi koirat asuvat niin lähellä toisiaan että uusia kuvaus tilaisuuksia kyllä tulee.

Muutenkin ollaan ruvettu käymään taas enemmän koirapuistossa juoksemassa. Pääasiassa Raholan koirapuistossa, mutta aina välillä myös Tesoman koirapuistossa. Molemmat koirat kyllä tykkäävät juosta puistossa ja pystyvät käyttäytymään sosiaalisesti siellä. Tosin isännästä ei aina voi sanoa aivan samaa. Aina välillä tulee epäilyttäviä ajatuksia muista koirapuistossa kävijöistä. En ole aivan varma heidän tai heidän koirien kyvystä toimia puistossa. Esimerkkinä heitän tällaisen: Olemme menossa sisään koirapuistoon. Puistossa on jo paljon koiria. Mutta kukaan omistaja ei tee elettäkään ottaakseen koiraansa kiinni, että pääsisimme sisään. Portin toisella puolella on lauma koiria odottamassa vapaana. Kun avaan portin osa koirista pyrkii ulos ja pääseekin sinne. Kenen vastuulla on karkaavat koirat? Itse pyrin ainakin ottamaan aina omat koirani kiinni kun puistoon tulee uusia koiria, että sisääntulo sujuisi sujuvasti ja tulevilla koirilla olisi rauhallinen hetki päästä irti taluttimesta. Kaikilla ei kyllä toimi tilannetaju ja huomiokyky joka tilanteeseen. Keskittyvätkö ihmiset liikaa omiin sosiaalisiin asioihinsa ja jättävät ympäristön huomioinnin vähälle? No kaikesta huolimatta tullaan koirien kanssa käymään koirapuistossa juoksemassa aina silloin tällöin, epäsäännöllisin väliajoin.

maanantaina, tammikuuta 21, 2008

Talvi touhuja

Talvi tuli sitten taas tänne Manseen. Lumet kun kerran jo sulivat poiskin ja pari viikkoa vietettiin taas oikeen kurasessa ja pimeässä ilmassa. No toivottavasti nyt lumet pysyisivät hieman pitempään maassa, vaikka kevääseen asti. Koirat kyllä tykkäävät lumesta. Ja nyt pääsivät juoksentelemaan vapaanakin metsässä ja poluilla. Kyllä oli taas vauhtia. Ja kotiin tulokin oli huomattavasti mukavampaa, kun koirat olivat vain märkiä, ei tarvinnut kiertää suihkun kautta sisälle. Talvitouhut taitavat näillä kahdella olla vain juoksemista ja peuhaamista lumessa. Se on kyllä oikeen hyvää kuntoilua ja kasvua molemmille koirille. Ei narussa kulkeminen pitemmän päälle ole mukavaa. Karo tosin saa taas harjoitella pulkan vetämistä, heti kun lunta tulee sen verran että pulkalla pääsee.

Otin lenkillä muutaman valokuvan koirista. Niissä näkyy hyvin Blondin kasvu, ja muutenkin mitä koirat tuohuavat ulkona. Käykää katsomassa kuvia nurkkaus.net :in sussarit sivuilla. Siellä on sekä Karon albumissa että Blondin albumissa uusia kuvia.

keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008

Lunta

Taisi sitten talvi tulla oikeen todenteolla tänne Manseen. Pikku pakkasia on nyt ollut jo muutaman päivän ajan ja luntakin on tainnut sataa pari päivää putkeen. Maa on jo melkein joka kohdasta valkoinen. Koirat ainakin tykkäävät kun on lunta. Ja kyllä isäntä ja emäntäkin olivat jo melko kyllästyneitä siihen ainaiseen pimeyteen, kun maa oli musta ja päivät lyhyitä. Nyt on ainakin pikkaisen talvista tunnelmaa.

Blondi on sitten seikkailut meidän kanssamme 5 ½ viikkoa. Ikää Blondilla on 4 kk 2 vko, aikas iso likka siittä on jo tullut Ja tuntuu oppineen todella hyvin talon tavoille. Rohkeutta on tullut kokoajan lisää, niin kuin kokoakin koiralle. Karon kansssa peuhaamisesta on tullut oikeen kunnon show. Tosin sisällä koheltaminen on pikkaisen jäänyt, se koheltaminen on siirtynyt ulos. Kun koirat vaan päästää jossain pellolla tai aukiolla vapaaksi, niin alkaa mieletön juokseminen ja tappaleminen. Kai siinä koirat jo pikkaisen kokeilevat kumpi on kumpi. Sekin aika väistämättä koitaa, kun Blondi testaa marssijärjestystä laumassaan, ja haastaa Karon siitä kumpi on arvoasteikolla ylempänä. Vielä Karo huomioi Blondin pentuna ja antaa tälle tasotusta mutta kyllä sekin vielä tulee muuttumaan.

Lumessa leikkimisestä ja touhuamisesta on kyllä tullut molemmille koirille suuri hupi. Karo pyörii ympyrää lumessa ja tunkee päätään joka kinoksen sisään. Ja Blondi pomppii välillä kuin jänis kaikilla neljällä jalalla ilmaa, eikä oikeen tiedä kuinka täällä pitäisi toimia. Ja saa melkoisia juoksukohtauksia narun päässä. Lumi vain pöllyää kun koirat telmivät.Ja Karokin on päässyt taas harjoittelmaan pulkan vetoa. Hommaa mistä se tykkää todella paljon. Kun valjaat ja pulkka kiinnitetään koiraan niin Karon olemuksesta oikeen huomaa että nyt tehdää jotain speciaalia, jotain mistä koira nauttii. Siinä ei silloin kiinnosta paljon mikään muu asia. Blondi suhtautui yllättävän rauhallisesti Karon vetohommiin. Tosin oli se aluksi vaikeata ymmärtää että nyt ei lenkillä ollessa telmitä, vaan joutuu kulkemaan yksistään ja toinen tekee hommia.

Vielä kun talvikelit pysyisivät tälläisenä, niin pääsisi elämään talvi elämää oikeen kunnolla. On se koirillekkin mukavempaa telmiä lumessa kun kurasessa maassa. Ja jos oikeen kunnon pakkasia tulee, niin Pyhäjärvikin vetää jäähän. Päästään juoksemaan oikeen aukealle pinnalle. Ja kuka ties vaikka tänä vuonna päästäisiin Siilinkari-kävelykin tekemään?

tiistaina, tammikuuta 01, 2008

Uutta vuotta 2008

Vuosi 2007 sitten meni. Ja uusi vuosi 2008 alkoi oikeen kunnon rytinällä. Näin ainakin täällä Tampereen Raholassa. Välillä tuntui, että asuisin jossain muussa maassa kuin Suomessa. Ainakin rätinän ja paukkeen osalta tuntui asuinpaikaksi sopivan Irak tai Afganistan. Tosin en kummassakaan ole ikinä käynyt, mutta uutiskuvista ja juttujen perusteella uskoisin, että pauke lähenteli niiden maiden normaali elämää. Välillä rupesi jo hieman risomaan se meteli, varsinkin kun tiesi että töihin lähtö oli aamulla edessä ja kello pirisisi 5:45. Mutta onneksi uusivuosi ja sen juhlinta on vain kerran vuodessa. Ei tarvi useasti kärsiä humalaisten varomattomasta rakettiammunnasta ja alaikäisten järjettömästä pikkupaukkujen paukuttelusta.

Ensin alkuun hieman pelotti Blondin suhtautuminen paukkeeseen. Se kun on hieman arempi koira. Varoo kaikenlaisia uusia asioita, eikä muutenkaan suhtaudu yli-innokkaalla uteliaisuudella asioihin. Karon puolesta en nyt niinkään ollut huolissani. Se kun on jo monta uutta vuotta juhlinut, eikä paukahteluihin tai raketteihin suhtaudu enää oikeestaan mitenkään, sen suhteen ollaan aika onnellisessa asemassa. Mutta Blondi taas yllätti meidät. Koira ei oikeestaan ollut moksiskaan raketeista ja paukkeesta. Ensimmäiset paukahdukset tietenkin saivat korvat nousemaan terhakkaasti kuuntelu asentoon, ja muutenkin koiran valppaaksi. Mutta niiden jälkeen kaikki sujui rauhallisesti. Onneksi. Tehtiin vähän pidempi lenkki viiden aikoihin illalla. Jo silloin Länsi-Tampereella alkoi paukuttelu. Lenkki sujui hyvin ja aluksi harvemmin ja kauempaa kuuluviin paukahteluihin Blondi tottui nopeasti. Kuuden jälkeen alkoi varsinainen paukuttelu, mutta molemmat koirat nukkuivat tyytyväisenä sisällä maha täynnä Seitä ja riisiä. Ei edes radio tai tv ollut mitenkään normaalia lujemmalla, vaan kaikki ulkona tapahtuva kyllä kuului ja näkyi sisälle. Ja kymmenen jälkeen, kun paukuttelu onneksi hieman laantui, käytiin vielä nopeasti ulkona. Kumpikin koira haisteli maailman menoa tyytyväisenä ja teki iltalenkkinsä aivan kuiten normaaleina arki-iltoinakin.

Ehkä osasyynä Blondin rauhallisuuteen oli Karon rauhallisuus. Kun toinen koira ei vauhkoa eikä näytä mitenkään hermostuvan paukkeesta ei pienempikään reakoinut siihen mitenkään. En tiedä. Eikä kyllä isäntä ja emäntäkään tehneet illasta mitään showta, vaan sitä vietettiin aivan kuin tavallista iltaa. Siis kumpikaan ei asettanut koirille mitään vaatimuksia tai stressiä etukäteen, kuinka ne nyt kestävät paukuttelun. Ehkä Blondin veriperintö Saksanpaimenkoiran sukuisena koiran tulee esille tässä paukunkestävyydessä. Mutta hyvä vain niin. Blondi jaksaa vaan yllättää harvase päivä. Ehkä siittä vielä saadaan aikaiseksi hyvä käyttökoira meidän tarpeisiimme.