maanantaina, elokuuta 08, 2022

Kauhalammin kierros videolla

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa Kauhalammin ympäri. Kuvattu Insta360 One R kameralla elokuun alun patikoinnilla.



sunnuntaina, elokuuta 07, 2022

Alkkianvuori videolla

Videolla Alkkianvuoren ympäristöä kuvattuna elokuun alun patikoinnilta. Kuvaattu Insta360 OneR kameralla ja DJI Mavic dronella



keskiviikkona, elokuuta 03, 2022

Patikointi: Kauhalamminkierros

Kauhalammin kierros Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa. Aakeeta laakeeta suomaastoa, lyhyt polku joka kiertää suolla ja vähän suon reunallakin. Suurimmaksi osaksi pitkospuita pitkin, mutta myös kestävöityä polkua tai leveämpää esteetöntä kävelyreittiä pitkin. Tarkemmat kuvaukset reitistä löytyvät tietenkin kansallispuiston omilta sivuilta Luontoon.fistä.

Tässä alla kuitenkin muutama valokuva Kauhalammin kierrokselta. Enemmän kuvia Kauhaneva-Pohjankankaan flickr-albumista. Maisemakuvia tarjolla, muutama sisilisko pitkospuilla näkyi ja yksi kyykäärme luikerteli pitkosten alla, mutta ne välttivät onnistuneesti kamerankennon.













maanantaina, elokuuta 01, 2022

Patikointi: Alkkianvuori

Katso koko näytöllä

Alkkianvuoren luontopolku, Parkano (karttalinkki P-alueelle)
Lat 62° 9' 58,145"
Lon 22° 51' 47,002"
Lämpö 24,0 °C
Matka 4,73 km
Aika 2 h 17 min (liikkeellä 1 h 07 min)
Nousu 90 m

Patikoinnit jatkuivat Pohjois-Pirkanmaalla Parkanossa kun suunnaksi otettiin Alkkianvuori. Alkkianvuoren ympärille muodostuu vajaan 5 km luontopolku kiertäen osittain vuoren rinteitä ja sen laen yli, ja vähän alaosia pitkin. Alkkianvuori nousee Suomenselän karun vedenjakajaseudun keskellä 201 metrin korkeuteen meren pinnan yläpuolelle. Erikoisuutena ovat jääkauden jälkeisistä meri- ja järvivaiheista kertovat rantakivikot, Raatosulkonnevan rinnesuo, arokosteikot ja mukuramänty. 

Parkkipaikalta rannan ja kodan vierestä lähtee polku nousemaan kohti Alkkianvuoren rinteitä. Heti kättelyssä tullaan tutuksi muinaisen merenrannan kivikkoihin ja polku mutkittelee ylös alas erikokoisia kivenlohkareita. Hetken rintellä kuljeskelun jälkeen polku laskee kohti Raatosulkonnevaa. Suoalueen läpi kulkee hyvässä kunnossa olevat pitkospuut. Suon jälkeen polku kulkee metsän siimeksessä kohti arokosteikkoja ja mukuramäntyä. 

Näiden jälkeen kuin huomaamatta metsässä kuljeskelun aikana noustaa reitin korkeimmalle kohdalle Alkkianvuoren laelle. Laki ei kuitenkaa hetkauta, vaan siitä on helppo kulkea ohi sen suuremmitta huomoitta. Onneksi sielläkin on infotaulu, niin kuin muuallakin reitin varrella. Varsinainen näköalapaikka on vuoren pohjoisrinteessä, tosin sitäkin jo korkealle kasvaneet puut osin peittävät.

Alla muutama valokuva Alkkianvuoren polun varrelta. Enemmän kuvia flickr-albumissa Alkkianvuori.

Ancylusjärven rantakivikkoa

Ancylusjärven rantakivikkoa

Raatosulkonneva

Raatosulkonneva

Raatosulkonneva

Arokoskeikko

Arokosketeikko

Mukkuramänty



perjantaina, heinäkuuta 29, 2022

Patikointi: Kapeen laavu

Katso koko näytöllä

Kapeen laavu ja luontopolku, Kapee Tampere (karttalinkki P-alueelle)
Lat 61° 48' 9,301"
Lon 23° 53' 38,408"
Lämpö 20,0 °C
Matka 4,95 km
Aika 3 h 12 min (liikkeellä 1 h 43 min)
Nousu 111 m

Vähän tunnettu ja vähällä käytöllä oleva Kapeen laavu ja sille johtavat polut sijaitsevat Pohjois-Tampereella Kapeen kylässä aivan Ruoveden rajalla. Näin kesäisenä perjantaina tuli päähän ajatus käydä katsastamassa se. Netistä ei älyttömän paljon tietoa löytynyt, joten avoimin mielin retkelle ja seikkailun maku suussa kohti Kapeen kylää. Sen verran tietoa löytyi että navigaattoriin todellakin kannattaa näpytellä osoitteeksi Pohjankapeentie 134. Noin siltä kohdalta lähtee nimetön hiekkatie kaakkoon, miltä pääsee poluille. Polun alkupää lähtee jo noin 100 m hiekkatien risteyksestä tien pohjoispuolelle. Sillä kohtaa on pieni levennys jolle saa auton parkkiin. Ja usko pois, kyllä se polku siitä lähtee metsän siimekseen. Heikosti erottuva, ei merkintää mutta polun löydettyäsi se vie mutkitellen kohti laavua. Toinen mahdollisuus lähtöapaikalle on ylempi p-syvennys lähellä Piikkistenvuorta, pari kilometriä hiekkatietä eteenpäin. Täällä on vähän isompi syvennys, kyltti ja selkeä polunpää näkyvillä. 

Polku on merkitty melko sekavasti. Välillä puissa on keltaisia maalimerkkejä, välillä punaisia niiden kanssa. Välillä puissa on keltaisia nauhoja roikkumassa, välillä sinisiä. Sinisiä nauhoja seuraamalla pysyy kyllä polulla, joka aina välillä heikosti erottuu maastosta, mutta erottuu kyllä. Ei tällä polulla paljon ole kuljettu. Onneksi muita polkuja ei alueella risteile, joten tarkkaavaisuudella reitti on hyvin kuljettavissa.

Laavulla, tai oikeammin laavuilla niitä on kaksi kappalein, löytyy keskeltä komea nuotiopaikka, vaja puita ja mikä erikoisinta, puucee. Vessoja ei meinaa löytyä isommalla käytöllä olevilta nuotiopaikoilta tai laavuilta, mutta täältä löytyy. Puuvajassa oli kuusi-, mänty- ja koivurankaa pätkittyinä. Sellaista ranteen vahvuista, mutta tuo mukanasi terävä kirves tai tukeva pitkäteräinen veitsi, millä saat ranganpätkät halkaistua. Pyöreä ranka syttyy ja palaa vähän kehnonlaisesti.

Teimme tosiaan tästä patikoinnista rengasreitin. Piikkistenvuorelle auto sieltä laavulle, laavulta alaparkille ja sieltä hiekkatietä pitkin takaisin Piikkistenvuorelle. Matkaa tuli miltei 5 km ja aikaa kului kaikenkaikkiaan 3 tuntia vartti. Tästä meni kyllä laavulla reilu puolitoista tuntia. Eli ihan rauhassa liikuskeltiin. Aika mainio polku, vaikka matkan varrella ei mitään erikoisia nähtävyyksiä ollutkaan. Piikkistenvuoren laelta oli näköalat jo miltei umpeen kasvaneet. Näsijärvi puiden raosta pilkotti. Piikkistenvuoren ja laavun väli oli kyllä silti näkemisen arvoin. Kalliota ja kivikkoa, täynnä jäkälää ja mäntyjä. Jotenkin säväyttävää polkua. En oikeen osaa verrata mihinkään, mutta näkemisen arvoinen. Laavulta alaparkkii oli taas erilaista metsää. Osittain vanhaa talousmetsän pohjaa, ja ehkä vanhaa avohakkuun pohjaa joka oli jo alkanut metsittymään. Vihreätä sammalkasvustoa sekametsässä. Välillä jopa kerrassaan vihreää sen eri sävyissä. Hiekkatie nyt ei ollut mitenkään erikoista kävellä, mutta lopuksi sen köpöttelee. Näin jälkikäteeen ajatellen kannattaisi ehkä kiertää ympyräreittinä toiseen suuntaan. Lähteä alhaalta, nousta metsää pitkin laavulle ja ylös vuorelle, ja lopuksi köpötellä hiekkatietä alaspäin takaisin lähtöpaikkaan. Ja ainahan voi reitin kulkea janana palaten omia jälkiään takaisin.

Alla kuvia matkan varrelta. Lisää kuvia löytyy Flickr albumistani hakusanoilla " Kapeen laavu" tai "Piikkistenvuori".

Piikistenvuoren ja laavun välistä maastoa

Laavun ja alaparkin välistä metsää


Sillan jäännökset, kyllähän tästä yli pääsi


Siinä se polku menee, heikosti erottuva mutta erottuu

Taitaa Näsijärvi pilkottaa horisontissa



Kiva halkeama kivessä. Mielikuvitus valloilleen, kuka siellä asuu?


Kohti laavua, tässä vaiheessa vielä hieno ja erottuva polku

Ehdottomasti kannattaa käydä näillä poluilla kulkemassa, jos on jotain asiaa tänne päin. Tai vaikka muuten vaan. Kiitos Kapeen kyläyhdistykselle tai jollekuille, jotka tämänkin patikoinnin mahdollistivat.



torstaina, kesäkuuta 30, 2022

Mi-24 "Hind" videolla

Tsekin Ilmavoimat esitteli Porin lentonäytöksessä Mi-171 ja Mi-24 helikoptereita, niin kuin jo edellisessä postauksessa on tullut esiteltyä. Nythän hokasin että Mi-24 "Hind" taisteluhelikopterista tarttui kennolle hieman videokuvaakin. Tässä alla koostettu pätkä käsivaralta kuvatusta materiaalista. Kamerana Canon EOS M50 MkII ja objektiivina Sigma 150-600 mm mötikkä.



keskiviikkona, kesäkuuta 22, 2022

Pori Airshow 2022

Vuoden 2022 päälentönäytöstä lennettiin Porissa. Ennakkotiedot eivät antaneet odottaa mitää ihmeellistä, eikä paikan päällä todellakaan ollut mitään säväyttävää. Lentävästä kalustosta ei löytynyt itselle kiinnostavaa kuin Tsekkiläisten helikoptereiden ja Sveitsin taitolentoryhmän muodossa. Tämä taisi olla viimeaikojen "köyhin" lentonäytös kaluston suhteen. Ei hirveästi uutta lentävää kalustoa tarjolla, suurin osa on tullut nähtyä useampaan otteeseen, kun näitä lentonäytöksiä on kierrelty.

Maanäyttelyssä oli pari uututta, jotka olisi mielellään nähnyt ilmassa. Tietenkin F-35, mutta eiköhän se muutaman vuoden päästä lennä sinivalkoisin merkein Härmän taivaalla. Ja Saksan Orion P-3. Sekä muutama erilainen helikopteri.

Patrouille Suisse todellakin räjäytti potin. Tuohon 6 F-5 Tiger IInhävittäjien esitykseen on paha enää kenenkään mitään sanoa. Niin jäi Midnight Hawksit jalkoihin että tärisee. Ja nuo koneethan jylisivät niin että tärisi. 6 konetta sai taivaan täyteen niin ettei oikein tiennyt mihin kameraansa suunnata, ja aika usein kamera olikin suunnattu ihan väärään suuntaan tapahtumien suhteen. Mutta kyllähän sitä jotain kennollekin jäi. Ja ooneksi on silmät millä näki, jäi ainakin jotakin muisteltavaa. Tiukasta muodostelmastaan tunnettu Midnight Hawks tuntui jotenkin vaisulta, vaikka varmasti vaativaa lentoa esittävätkin.

Ilmavoimien F/A-18 ja maavaoimien NH90 täyttivät takuu varmasti taas taivaan soihduilla. Hornet jopa moneen eri otteeseen. Olihan Ruotsalaisillakin Gripenissä soihduja, mutta RAF:in Eurofighter Typhooniin olisin niitä kaivannut. Nyt Typhoon valaisi taivaan vai näyttävällä jälkipolttimen hehkulla. Tsekkien helikopterit olivat oma lukunsa. Mi-171 eli vanhan suomessakin lentäneen Mi-8 modenrniversio oli iso ja "niin neuvostoliittolainen", mutta taivaalla sekin pysyi ja mallikkaasti liikehti. Taisteluhelikopteri Mi-24 oli sitten oma lukunsa. Pelottava vehje. Vaikka jenkkien Apasheja on tullut nähtyä Kosovossa läheltä ja kaukaa, on tuollainen tappovehje kunnioitettava näky. Ja kettereästi sekin liikehti taivaalla. Eiköhän Suomenkin pitäisi muutama taisteluhelikopteri hankkia vahvuuteen.

Itse lentonäytösjärjestely kyllä hieman ontuivat. Ei erityistä moottoripyöräparkki joihin on totuttu tässä menneinä vuosina. Tosin löysivät prätkät paikkaansa sisäänkäynnin läheisyydestä, mutta ennakkotiedoissa prätkäparkkia ei ollut. Kuulutukset kentällä kuuluivat todella huonosti kentän päähän, tai siis eivät kuuluneet ollenkaan. Tosin ei sillä niin väliä, alkaa sama ääni joka lentonäytöksessä vuosien ajan jo tökkimään korvissa. Esiintyjien välit venyivät välillä todella pitkiksi, ja kun mitään ei kuullut niin meni ihan arvailuksi mikä ja milloin taivaalla lentää. Tosin kalustoa oli niin vähän ettei tunnistaminen tuottanut vaikeuksia.

Laitan tähän alle muutaman kuvan enemmän kuvia löytyy flickrin Pori Airshow 2022 albumista. Kuvat otettu Canon EOS M50 mkII ja Sigma 150-600 mm yhdistelmällä.

Suomen Ilmavoimat, F/A-18 Hornet

Suomen Ilmavoimat, F/A-18 Hornet

Suomen Ilmavoimat, Midnight Hawks

Tsekin Ilmavoimat, Mi-171

Tsekin Ilmavoimat, Mi-24

Tsekin Ilmavoimat, Mi-171

Ruotsin Ilmavoimat, Saab Jas Gripen C

SNJ-3 Texan

RAF Eurofighter Typhoon

RAF Eurofighter Typhoon

Patrouille Suisse

Patrouille Suisse

Patrouille Suisse

Suomen Ilmavoimat, BAe Hawk Mk51

Suomen Maavoimat, NH90

Suomen Maavoimat, NH90

Suomen Maavoimat, Hughes MD500

Suomen Rajavartiolaitos, Eurocopter Super Puma ja pintapelastaja

Suomen Rajavartiolaitos, Eurocopter Super Puma