torstaina, joulukuuta 31, 2020

Valokuvaprojekti vuodelle 2020

Tähän vuoden alkuun päätin kehitellä itselleni vielä yhden valokuvaprojektin. Kamerahan kulkee mukana miltei aina kun olen talon seinien ulkopuolella, ainakin kännykän kamera tai sitten jompikumpi reissun kestävistä pokkareista Fuji XP80 tai Olympus TG5, joskus jopa järkkäri vaihto-objektiivineen. Ja onhan tässä eräänlaisena projektina myös Raholan Pyrkivän edustusjoukkueen koripallopelien kuvaaminen. Ja vähän kaiken muunkin ikuistaminen kuvaksi, joko stilliksi tai liikkuvaksi.

No, tämä projekti jatkaa vuonna 2012 kuvattua Soutuvene projektia, jossa kuvasin yhtä ja samaa soutuvenettä kerran viikossa vuoden ajan. Tosin tästä soutuveneestä en saanut aikaiseksi kuin 42 kuvaa, vene kun majaili työpaikkani läheisyydessä ja piti lomiakin viettää. No nyt uudessa projektissa on vähän lähempänä sijaitseva Tesomajärvi ja sieltä laskeva oja. Ei ihan niin kuvauksellinen kuin soutuvene, mutta eiköhän näistäkin kuvista vuoden kulku tule kuvatuksi, ja itselle hieman kuvattavaa.

Siis samasta paikasta, samasta kohtaa, samalla polttovälillä kuva kerran viikossa. Ja niitä sitten päivitellään tähän blogiin sekä Photo Project 2020 -sivulle Flickriin.


viikko 1, tammikuu
viikko 2, tammikuu
viikko 3, tammikuu
viikko 4, tammikuu
viikko 5, tammikuu
viikko 6, helmikuu
viikko 7, helmikuu
viikko 8, helmikuu
viikko 9, helmikuu
viikko 10, maaliskuu
viikko 11, maaliskuu
viikko 12, maaliskuu
viikko 13, maaliskuu
viikko 14, maaliskuu
viikko 15, huhtikuu
viikko 16, huhtikuu
viikko 17, huhtikuu
viikko 18, huhtikuu
viikko 19, toukokuu
viikko 20, toukokuu
viikko 21, toukokuu
viikko 22, toukokuu
viikko 23, kesäkuu
viikko 24, kesäkuu
viikko 25, kesäkuu
viikko 26, kesäkuu
viikko 27, kesäkuu
viikko 28, heinäkuu
viikko 29, heinäkuu
viikko 30, heinäkuu
viikko 31, heinäkuu
viikko 32, elokuu
viikko 33, elokuu
viikko 34, elokuu
viikko 35, elokuu
viikko 36, syyskuu
viikko 37, syyskuu
viikko 38, syyskuu
viikko 39, syyskuu

torstaina, syyskuuta 24, 2020

Maastopyöräilyä: Seitsemisen kansallispuisto

Alku syksystä piti vielä lähteä katsastamaan Seitsemisen kansallispuiston maastopyöräily mahdollisuudet. Puistossahan ei joka polulla saa ajaa pyörällä, vaan kohteen karttaan on merkitty missä ajaminen on sallittua. Itse ajoin auton Koveron parkkialueelle ja lähdin kiertämään ennalta suunniteltua reittiä. Josko aikaiseksi saataisiin ajettava semi-ympyräreitti.

See full screen

Lämpö 14 °C
Matka 26,2 km
Nousu 47 m

Ensin Jaulintietä kohti Tulusmäen polun risteystä, ja siitä sitten polkua pitkin kohti Pitkäjärven kämppää. Ihan mukiin mentävää polkua. Välillä vähän märkää, varsinkin soiden läheisyydessä. Purojen yli menevät sillat olivat kohtuu huonossa kunnossa pyöräilijälle, mutta ajamalla ylitettäviä. Pitkäjärven kämpälle asti polku oli vaihtelevan levyistä välillä juuri ja juuri kampien levyistä, välillä sitten leveämpää. Paljon näkemistä tällä pätkälle ei ole. Polku kulkee metsässä ja metsää näet. Eikä Seitsemisjoessakaan paljon vettä virtaa näin syksystä. 

Pitkäjärven vanha metsäkämppä on näkemisen arvoinen. Se tosin on varauskäytössä, joten sen pihapiiriin ei voi jäädä makkaraa paistelemaan. Pitkäjärven kämpältä eteenpäin reitti muuttuu leveämmäksi ja kovemmaksi. Pyörään saa vähän vauhtia tässä kohtaa. Tosin nyt oli muutama puu kaatunut reitin poikki, välillä joutui himmaamaan ja nostelemaan pyörää puun yli. Kohta jo käännyttiinkin taas kapeammalle polulle kohti Liesijärven laavua ja makkaraa sekä kahvia.

Saari-Soljaselle veikin taas isompi ura. Leveää ja kovapohjaista vanhaa metsäautotietä. Ja siitä eteenpäin vielä parempi ajoura, autoille kun on tarkoitettu. Takaisin Koverolle palattiin taas Jaulintietä pitkin. 

Jaulintie oli todellakin väärä valinta tällä kertaa. Sitä on nyt syyskuun ajan kunnostettu ja sitä myöten siihen on ajettu nyrkin kokoista kivimurskaa monen sentin kerros pintaan. Ja kun murska ei ole jyrätty tai muutenkaan vielä painunut, on se nakkikumisella maastopyörän renkaalla todella vee-mainen ajettava. Ehkä raskain osuus tällä retkellä.

Mukana kulki totta kai kameravehkeet. Aikaiseksi saatiin sekä liikkuvaa kuvaa, että tavallisia kuvia. Alla kuvakollaasi ja videonpätkä. Enemmän kuvia flickr-albumissa.



torstaina, syyskuuta 17, 2020

Myrskybongausta

 Aila-myrsky iski syyskuun 16.-17. päivä tänne Tampereellekin. Tuuli yltyi kunnon lukemiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Ja torstai aamupäivän aikana pohjoisesta puhaltanut tuuli sai aikaiseksi ihan näyttäviä aaltoja. Itse suuntasin bongailemaan tätä luonnonilmiötä Rauhaniemen kansankylpylälle Näsijärven rannalle. Sinne pääsikin tuuli puhaltamaan oikeen koko Näsinselän voimalta. Pohjoiseen aukeava Näsijärven Näsinselkä oli kuin kiitorata aalloille, jotka iskivät koko voimallaan rantaan. Vähintään 11 km matkan, ehkä jopa 20 km matkan, jos mukaan otetaan Koljonselkäkin.

Joka tapauksessa kunnon myrsky pohjatuulella. Lähellä oleva Siilinkarin sääasema antoi tuulelle kuvien ja videon kuvaus hetkellä nopeudeksi 17 m/s, puuskissa 22 m/s. Uteliaisuuttani vertasin näitä lukemia HL Kurun uppoamistietoihin 7. syyskuuta 1929. Silloin tuulen nopeudeksi arvioitiin 17-20 m/s, puuskissa tietenkin kovempi. (Lähde: wikipedia). Samoissa tuulissa siis mentiin.

Tänään nappasin mukaani sään kestävän, jokapaikan kamerani, Olympus TG-5:n. Alla sillä napsitut kuvat ja videonpätkä. Kuvat löytyvät myös flickr-tililtäni ja video youtubesta.