Piti näin talven viimeisinä päivinä(?) toteuttaa taas yhtä hullua kuningasideaa maastopyöräilyn/retkeilypyöräilyn/valokuvauspyöräilyn suhteen. Tampere kun sijaitsee kangaksella kahden järven välissä niin pitäähän sitä molempien järvien jäällä käydä ajamassa. Ja nyt oli siihen enemmän kuin otolliset mahdollisuudet. Alkava kevät oli sulattanut lumipeitteen järvien jäältä minimiin, mutta jäät olivat vielä kantavassa kunnossa. Ja kun aamusta lähtee liikkeelle niin yöpakkaset helpottavat kulkemista.
Matka: 28,97 km Aika: 5:01 (liikkeellä 2:45) (hyvät tauot!) Lämpö: -3°C - 14°C Nousu: 185 m Ilmanpaine: 1038 hPa
Länsi-Tampereelta kun lähdettiin liikkeelle niin ensin suunnattiin Pyhäjärven rantaan Raholan uimarannalle, mistä tiputettiin itsemme jäälle. Mahtavaa paanaa! Ei mitään ongelmia kulkemisessa, jäätä pitkin olisi voinut ajella vaikka mihin saakka. Ehkä jopa helpompaa kulkemista kuin sohjoisilla ja märillä kevyenliikenteenväylillä täällä Mansessa. Jäätä pitkin suunnistettiin kohti Saunasaarta ja sinnen kaupungin pykäämää nuotiopaikkaa/liiteeriä kohden. Saunasaaressa on ollut epävirallisia nuotiopaikkoja jo vaikka kuinka kauan, mutta tämä on ensimmäinen virallinen. Tehty melojille, mutta näin talvella kovassa käytössä jäällä kävelijoiden parissa. Toinen vaihtoehto makkaran paistolle olisi ollut läheinen Lehtisaari. Hieman keskemmällä Pyhäjärven selkää, mutta sielläkin on kuulemma kaupungin pykäämä nuotiopaikka liitereineen. Ainakin Saunasaaren liiteri on hieno ja vielä ainakin täynnä puita. Hyvin Kabanossi paistui Saunasaarenkin nuotiolla.
Aikansa kutakin ja tauon jälkeen poljettiin kohti Pyynikinsaaria, ja Pyynikin hiekkarantaa. Tässä kohtaa jo hieman kylmäsi. Jää napsui ja narahteli jo selkeästi enemmän ja horisontissa näkyi Viinikanlahden sulavesi. Näsijärvestä Tammerkosken kautta virtaava vesi sulattaa nopeasti jääkannen pois Viinikanlahdelta ja siitä selkää pitkin kohti Nokiaa ohi Viikinsaaren. Mutta vielä jää pitää pintansa ja kestää pyöräilijää ja kävelijää. Mutta jo ensiviikolla voi olla erilaiset olosuhteet, jos päivälämpötilat pysyvät korkealla ja aurinko pääsee paistamaan pilvettömältä taivaalta.
Tässä kohtaa olikin jo muutama kilometri takana, niin oli helppo pitää kahvi- ja munkkitaukoa. Ja tottakai Tampereen parhaimpien seurassa eli Pyynikin näkötornilla ja sen munkkia syöden. Järveltä toiselle harjun yli, eli Pyhäjärveltä Pyynikin uimarannalta n 77 metristä Näsijärvelle Elianderin uimarannalle n 95 metriin. Tosin harjulla käytiin n 160 metrissä. Mukavasti nousua ja laskua.
Näsijärven jäällä oli yhtä hyvä ajella kuin Pyhäjärvelläkin. Tosin luisteluradan vierelle tehty kävelijöiden ja pyöräilijöiden baana ei ollut koko ajan miellyttävää. Mielummin ajoi koskemattomalla jäällä. Tosin baana Lapinniemestä kohti Siilinkaria oli melkoista "pikatietä" siinä olisi pärjännyt vaikka millaisella nakkikumilla ja retkipyörällä. Sama meno jatkui Siilinkarilta Reuharinsaarten kautta Halkoniemeen. Lopuksi piti vielä käydä ajamassa pikku polkuajelut Tohlopinsuolla. Makeaa mahan täydeltä pyöräilyn suhteen tänä päivänä.
Yksi motiivi tälle retkelle oli tietenkin valokuvaaminen. Kamerat kulkivat mukana niin taskussa, tangossa kuin taivaallakin. Kuvia nähtävillä flickrin MTB albumissa. Ja video youtubessa. Alla muutama maistiainen kuvista.
Maastopyöräily teemalla jatketaan, ja tällä kertaa porukalla suunnattiin kotin pohjois-Pirkanmaata ja Virtoja. Tämäkin jälki löytyi jälki.fistä ja ladattiin gepsiin pienen tutkimisen jälkeen. 5 hengen porukalla siirryttiin kohti Virtoja vajaa 100 km. Maastopyörät ja tarvikkeet pakettiautoon ja äijät parilla autolla pelipaikoille.
Neljä maastopyörää Opel Vivarossa ei tee edes tiukkaa.
Reitiltä löytyi maastoa koko maastopyöräilyn skaalalta. Oli ylä- ja alamäkiä, teknistä juurakko- ja kivipolkua sekä välillä kangasmaastossa olevaa singletrackiä. Muutama kosteampikin paikka kohdattiin kun soita ylitettiin. Ja ehkä mieleenpainuvin uusi kokemus maastopyöräilyn parissa, vanhaa junarataa pitkin kuljettiin hetki Virtojen keskustan tuntumassa. Pikkupätkä kiskojen välissä, mutta vähän pidempi pätkä kiskojen vieressä polku pitkin. Ja siihen liittyen Keiturinsalmien yli vanhaan junaratasiltaa pitkin. Osittain tietysti kuljettiin ulkoilureiteillä ja hiihtolatujen pohjilla.
Toki osa reitistä oli läpitunkematonta pöheikköä, todella huonoa ajettavaa tällaiselle sunnuntairetkeilijälle. Varsinkin jäljen alkuosassa oli todella vaikeaa reittiä, joka suurimmaksi osaksi meni meillä vähän kokemattomilla polkijoilla tunkkaamiseksi. Mutta reitistä ainakin 35 km oli todella mielenkiintoista ja mukavaa ajettavaa.
Vaikka Virrat ei mikään suurkaupunki ole, niin silti tällekkin reitille osui muutamia siirtymiä sekä asfaltti- että hiekkateitä pitkin. Niitä ei oikeen voi välttää näillä etelä-Suomen reiteillä.
Ensimmäiseksi taukopaikaksi muodostui aivan luonnollisesti reilun 16 km kohdalla oleva Kangasjärven laavu. Siellä oli hyvä hetki hengähtää, paistella makkaroita ja keitellä nokipannukahveita. Tosin puuhuolto laavulle on jossain vaiheessa unohtanut. Kuka sitä sitten ikinä huoltaakaan, niin puita ei paikalta löytynyt. Ja nyt ei reppuihin polttopuita varattu. Tuo reilun 40 km reitti olisi kaivannut suunniteltua toista taukopaikaa johonkin 30 kilometrin paikkeille. Mutta onneksi ryhmässä ajatuksia lenteli ja kun kerran reitti kulki Virtain perinnekylän läpi niin siellä nautittiin jäätelöt ja limpsat kioskista. Parempi tuo kun ei mitään, sopiva hengähdytauko.
Mielenkiintoinen kohtaaminen sattui jossain valtatie 66 ja Siekkisjärven välimaastoissa, jossain reilun 20 km polkemisen kohdalla. Kun pidettiin lyhyttä taukoa ja kerättiin porukkaa kasaan polun ylitti 4 mäyrää, meistä noin 5 metrin päässä. 3 jatkoi matkaansa metsästä polun yli metsää, mutta yksi tuli parin metrin päähän meistä vähän katsastelemaan mitä miehiä sen hoodeilla pyörii. Onneksi sekin kääntyi ympäri ja jatkoi matkaansa muiden perään. Sen verran uusi ja yllättävä kokemus oli, että kukaan meistä ei tajunnut valokuvaa napsasta. Itselläkin oli kamera taskussa ja toinen ohjaustangossa kiinni, mutta polkijat vain tuijottivat eläimiä ja toisinpäin.
Niinkuin aina mukana kulki kuvauskalustoa, sekä still- että videokuvaa varten. Pyöräntangossa oli kiinni taas Fuji XP80, joka otti kuvia minuutin välein. Näin pitkälle reissulle sen akku on tietenkin rajallinen, eli koko matkalta ei ole kuvia minuutin välein. Ja onhan suurin osa niistä tärähtäneitä tai muuten vinksahtaneitä, mutta jotain kuvia onnistuu aina. Ja taskussa kulki Olympus TG-5 jolla napsittiin kuvia sieltä täältä. Kypärässä oli kiinni uusi tuttavuus Insta360 One R kamera, jolla otettiin videokuvaa. Ja repussa oli DJI Mavic Mini drone joka taltioi sieltä täältä ilmasta sekä kuvia että videota. Kuvia on muutama tässä alla ja enemmän tuolla Flickrin MTB albumissa.
Kauden 2021 maastopyöräilyretket on korkattu ja ensimmäinen, poissa omilta hoodeilta, pyöräily poljettu. Esimakuna tulevaan haettiin Hämeenkankaan kangasmaastosta, tällä kertaa Hämeenkyrön päässä harjualuetta. Reitti löytyi jälki.fi palvelusta, samasta paikasta josta olen aikaisemminkin reittejä itselleni bongaillut.
Lat 61°41.47 Lon 23°05.05 Lämpö 16 °C Matka 27,4 km Nousu 93 m
Lähtöpaikkana toimi Hämeenkyrön lentokentän päädyssä oleva parkkipaikka ja laavu. Pikkasen muokkaalla edellämainittua .gpx jälkeä rohkeasti kangaspoluille. Teknisesti helppoa ajettavaa, haastetta toivat paikoitellen todella hienosta hiekasta muodostuvat polunpätkät, jotka olivat kuin hienolla hiekkarannalla ajelemista. Tosin tässä kohtaa kiittelin pyörävalintaa, alle valikoitui Kona Wo läskipyörä, jolle ei tuottanut mitään vaikeuksia edetä kangasmaaston poluilla. Toinen pikku ongelma muodostui oman .gpx jäljen summittaisuudesta. Piirsin sen nopeasti karkealla kädellä karttapohjalle polkuja seuraten, mutta todellisuudessa alueella risteilee polkuja niimmaapirusti. Välillä tuli käännyttyä aivan väärään suuntaan, kun aluetta ei tuntenut käytännössä. Mutta aina löydettiin takaisin suunnitellulle jäljelle.
Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään ihmeellistä. Kangasmetsässä kun kulkee ylös alas hiekkapolkuja, niin näkee pääsääntöisesti mäntymetsää, ja siellä täällä kuusia ja lehtipuita. Taukoja varten reitin varrelta löytyi kaksikin laavua. Toinen Vatulassa reilun 16 km kohdalla ja toinen Ulvaanharjulla n. 21 km kohdalla. Retkimeiningillä kun olin liikkellä niin kummassakin nautin kupin kahvia termoksesta ja hiukka särvintä. Itse kyllä tykkäsin polkea näissä maastoissa.
Mukana kulki tuttuun tapaan kamerakalustoa. Pyörän tangossa oli kiinni Fuji XP80, joka oli ohjelmoitu kuvaamaan kuva joka 60 sekuntti. Näin tulee automaattisesti kuvia sieltä täältä reitin varrelta, tosin osa väkisinkin tärähtää kun liikkeessä kuvaa. Taskussa oli Olympus TG-5 jolla räpsittiin kuvia silloin kun näki jotain kiinnostavaa. Ja DJI Mavic Minikin lensi kertaalleen, sillä tosin näpsin vain muutaman still-kuvan. Alla muutamia kuvia reissulta. Lisää kuvia Flickr MTB-albumissa.
Alku syksystä piti vielä lähteä katsastamaan Seitsemisen kansallispuiston maastopyöräily mahdollisuudet. Puistossahan ei joka polulla saa ajaa pyörällä, vaan kohteen karttaan on merkitty missä ajaminen on sallittua. Itse ajoin auton Koveron parkkialueelle ja lähdin kiertämään ennalta suunniteltua reittiä. Josko aikaiseksi saataisiin ajettava semi-ympyräreitti.
Ensin Jaulintietä kohti Tulusmäen polun risteystä, ja siitä sitten polkua pitkin kohti Pitkäjärven kämppää. Ihan mukiin mentävää polkua. Välillä vähän märkää, varsinkin soiden läheisyydessä. Purojen yli menevät sillat olivat kohtuu huonossa kunnossa pyöräilijälle, mutta ajamalla ylitettäviä. Pitkäjärven kämpälle asti polku oli vaihtelevan levyistä välillä juuri ja juuri kampien levyistä, välillä sitten leveämpää. Paljon näkemistä tällä pätkälle ei ole. Polku kulkee metsässä ja metsää näet. Eikä Seitsemisjoessakaan paljon vettä virtaa näin syksystä.
Pitkäjärven vanha metsäkämppä on näkemisen arvoinen. Se tosin on varauskäytössä, joten sen pihapiiriin ei voi jäädä makkaraa paistelemaan. Pitkäjärven kämpältä eteenpäin reitti muuttuu leveämmäksi ja kovemmaksi. Pyörään saa vähän vauhtia tässä kohtaa. Tosin nyt oli muutama puu kaatunut reitin poikki, välillä joutui himmaamaan ja nostelemaan pyörää puun yli. Kohta jo käännyttiinkin taas kapeammalle polulle kohti Liesijärven laavua ja makkaraa sekä kahvia.
Saari-Soljaselle veikin taas isompi ura. Leveää ja kovapohjaista vanhaa metsäautotietä. Ja siitä eteenpäin vielä parempi ajoura, autoille kun on tarkoitettu. Takaisin Koverolle palattiin taas Jaulintietä pitkin.
Jaulintie oli todellakin väärä valinta tällä kertaa. Sitä on nyt syyskuun ajan kunnostettu ja sitä myöten siihen on ajettu nyrkin kokoista kivimurskaa monen sentin kerros pintaan. Ja kun murska ei ole jyrätty tai muutenkaan vielä painunut, on se nakkikumisella maastopyörän renkaalla todella vee-mainen ajettava. Ehkä raskain osuus tällä retkellä.
Mukana kulki totta kai kameravehkeet. Aikaiseksi saatiin sekä liikkuvaa kuvaa, että tavallisia kuvia. Alla kuvakollaasi ja videonpätkä. Enemmän kuvia flickr-albumissa.
Aurinkoisena tiistaina pakattiin Kona autoon ja ajettiin vajaa 100 km Tampereelta lounaaseen. Huittisten, Loimaan ja Säkylän kolmioon Harjureitille. Säkylänharjun-Virttaankankaan alueella risteilee polkuja ja latupohjia, hieman samanlaisissa maisemissa kuin Hämeenkankaalla Jämillä. Varsinaista teknistä maastoajoa poluilla ei varsinaisesti täältä löydy, vaan pyörä etenee hiekkapolkuja tai -teitä pitkin. Välillä löytyy niin hienon hiekan väylää että Konan nakkikumit saivat kaipaamaan alle läskipyörää. Se toisi varsinkin alamäkiin vakautta ja ehkä keskinopeuden olisi saanut vähän korkeammaksi. Nyt mentiin vähän niin kuin jarruttelemalla osa reitistä.
Maisemat ovat pitkälti kangasmetsää pienine ylä- ja alamäkineen. Reittien varrella on aina siellä täällä infotauluja geologisista erikoisuuksista mitä alueelta löytyy. Jotain nähtävyyksiä jos reitin varrelta nostaa esille, niin ainakin Kankaanjärvi ja Myllylähde ovat sellaisia.
Vajaa 20 km tuli ajettua rengasreittinä alueella, ihan valokuvaus ja retkeily mielessä. Välillä käytin dronea ilmassa ja yritin saada erilaisia kuvakulmia aikaiseksi. Kuvat nähtävillä flickrissä ja facebookissa. Tässä alla jonkinasteinen kuvakollaasi. Ja videon pätkä.
Lat 62° 09.1 Lon 22° 10.5 Lämpö 20 °C Matka 21,8 km Nousu 128 m
Löysin Jälki.fi tämänkin reitin. Päätin kauniina elokuun päivänä lähteä katsastamaan Lauhanvuoren polkuja sähköläskillä. Vaikka matkaa tuli Mansesta parin tunnin ajon verran maisemat ja reitit olivat kyllä sen arvoisia. Todella monipuolista maastoa muodoltaa ja nähtävältään. Välillä mentiin Hämeenkankaan tapaisissa kangasmaastoissa hyväpohjaista polkua, välillä edessä oli suo ja sen halkovat pitkospuut.
Ja iso nähtävyys oli tietenkin Kivijata, jääkauden ja sen jälkeisten aikojen muisto. Suurinta osaa reitistä en päässyt ajamaan läpi, koska GZR RAW sähköläski sanoi työsopimuksen irti suurinpiirtein puolessa välillä. Oikeanpuoleinen takahaarukka katkesi heti keskiön takaa. Ei edes mitään suurta röykytystä, tosin jotain natinaa oli jo kuulunut eilisellä työmatkalla. Onneksi polkijalle ei tullut kuin mahdoton vi****s.
Sen verran jäi nälkää tälle reitille, että paikanpäälle tullaan vielä toistamiseen toisella pyörällä.
Kevät polkaisut Hämeenkankaan kangasmaastossa sähköläskillä. Kolme lähdettä kierroksessa, lähtöpaikkana Jämin lentopaikka ja siitä vastapäivään polkien liikkeelle. Taukopaikka miltei puolessa välissä Ruskalaavulla.
Lat 61° 46.7 Lon 22° 43.0 Lämpö 14,0 °C Paine 1020 mbar Matka 36,22 km Nousua 270 m
Tämän jäljen löysin jälki.fi palvelusta, ja siirsin sen suoraan Garmin Oregon 600 käsigepsiin. Sitä seurailemalla onnistuin muutamaa pikku koukkausta lukuunottamatta seurailemaan. Lentokentän länsipuolella tuli muutama koukkaus, kun varusmiehet olivat majoittuneet telttoineen ja vaunuineen reitille. Mutta tästä selvittyä löysin takaisin reitille nopeasti. Alkumatkasta reitti oli hienosti merkitty maastoon paaluin ja niissä olevin sinisin merkein. Kiitos kaunis reitin ylläpitäjille siittä. Vaikka kangasmaastossa oltiinkin ja edelliseltä Hämeenkankaan maastopöyräilyreissulta muistikuvissa oli tasaista paanaa, oli reitti leveää mutta kohtuu juurakkoista ja aina välillä pehmeää "panssariuraa". Mutta hyvinhän se läskin rengas näissä olosuhteissa kulki. Ja kyllähän varusmiehet ja sotilaat ovat täällä Hämeenkankaalla ajelleet vaunuilla ja muilla vehkeillään, välillä urilla ja urien vieressä oli melkoisia möyrimisjälkiä, niin telaketjua kuin rengasta. Mutta ei haitannut maasto pyöräilijää, päinvastoin hauskuusfaktori nousi.
Hämeenkangasta
Hämeenkangasta
Hämeenkangasta
Ladatulla reitillä oli Kuninkaanlähteen läheisyydessä päättämiä pikku lenkkejä, jotka ehkä voisi oikaista ja seurata merkittyä uraa. Tosin näillä lenkeillä pääsi hieman kapeammillekin, oikeille, poluille. Ja reitti kiersi karavaanarialueen läpi, jonka jättäisin itse pois. Itse Kuninkaanlähtee löytyminen oli hieman hakusessa mutta aikansa pyörittyä sinnekkin löydettiin.
Kuninkaanlähde
Kuninkaanlähde
Taukopaikka tosiaan oli Ruskalaavulla, miltei tarkalleen puolessa välissä reittiä. Mukavassa auringonpaisteessa kelpasi hörppiä kahvia ja nautti possumunkista. Aika köykäsillä eväillä oltiin liikenteessä, mutta niillä pärjättiin. Oli aivan tietoinen valinta jättää ruoanlaittovehkeet pois matkasta ja mennä kevyesti. Pekonileipää nyt kuitenkin oli mukana. Tauolta suunnattiinkiin takaisin kohti Jämin lentopaikkaa, tasaista nousua pitkin hiihtolatujen pohjia. Jämiltä jatkettiinkin itäpuolelle kohti Uhrilähdettä ja Kylmänmyllynlähdettä. Ensin korkeimman kohdan yli ja sitten alamäkeä kohti lähteitä.
Kylmämyllynlähde
Uhrilähde
Uhrilähde
Tälläistä polkemista tällä kertaa. Joskus toiste sitten taas joitain muuta. Kaikki reissulta otetut kuvat on tuttuun tapaan nähtävillä Flickr albumissa Hämeenkangas.
Alamäkiajon Suomi-Cup ja Häme-Cup osakilpailu Mustavuoren laskettelukeskuksessa 23.5.2015 Tampereella. Valokuvia aika-ajokierrokselta. Ihan kaikista ajajista ei ole kuvaa, mutta isommasta osasta kyllä. Kuvia on 63 kpl, joten alla kollaasi kuvista, samat kuvat löytyvät isompina tämä linkin takaa.
Muutama valokuva tämän päivän maastopyörälenkilta Tampereen länsi puolelta. Ylöjärven Pikku-Ahveniston maastosta ja Nokian Koukun maastosta. Ja muutama valokuva vielä Mansestakin. Kamerana Canon Powershot D10 ohjaustanko kiinnityksellä.
Pikku-Ahvenistolla. Järven Ylöjärven puoleista rantaa.
Pikku-Ahvenistolla. Järven Nokian puoleista rantaa.
Mettäautotietä pitkin Koukun majalle vievälle latupohjalle,
Latupohjaa.
Latupohjaa.
Latupohjaa, välillä vähän kivikkoisempaa baanaa.
Nokian Kankaantaka. Latupohjaa tämäkin.
Moottoritien vierustaa Nokialla. Valtateiden 3 ja 12 risteysaluetta.
Moottoritien vierustaa. Valtateiden 3 ja 12 risteysaluetta.
Pitkästä aikaa maastopyörän keula osoitti kohti Ylöjärven harjua ja Julkujärven aluetta. Tosin toipilaana vielä vähän helpompia maastoja pitkin. Laitoin myös kameran kiinni pyörään, jotta löytäsin siihen sopivat asetukset kuvien ottamista varten. Siis kuvin osalta vielä harjoittelua.
