Näytetään tekstit, joissa on tunniste retkeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste retkeily. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, syyskuuta 15, 2017

Melontaa Vääräjoella

Vielä Syyskuulla tuli mahdollisuus käydä melomassa Vääräjoella. Vääräjoki laskee Parkanojärvestä Kyrösjärveen, mutkitteleva koko sulanveden ajan melottavissa olevana rauhallisena virtana. Mieltei puolivälissä on Kukkurakosken voimalaitos, sen pato ja kanootin kantaminen maastoapitkin. Ja siinä samassa on mukava nuotiopaikka laavuineen. Koko jokireitti on n. 13 km pitkä, lähtöpisteenä Lapiolahden silta Parkanossa ja päätepisteenä uimaranta Ikaalisen Viljakassa.  Ja vähän nuotiopaikan jälkeen on pienen pieni "köngäs", jossa joki putoaa muutaman kymmenen senttiä, muodostaen pienen kivikkoisen virtapaikan. Oikeastaan ainoan tarkkuutta vaativan virtapaikan, josta kyllä aloittelijakin selviää. Ja tämän paikan voi aina käydä rannalta päin katsastamassa.

Näin syksyllä joen virta oli havaittavissa ja se kyllä pikkuhiljaan kuljetti kanoottia, joten myötävirtaan melominen oli helpohkoa. Mutta myös vastavirtaan pääsi melomalla. Olisiko hyvä virtaus ollut sateisen kesän sekä viimeaikaisten sateiden ansiota. Ja joki todellakin oli aloittelijoillekkin sopiva, se tuli tällä retkellä todistettua. Mukana oli ihmisiä jotka eivät olleet koskaan olleet kanootissa tai meloneet. Tosin pareina kokeneempien melojien kanssa. Haastetta joessa riitti siihen kaatuneiden puiden muodossa. Osa puista oli poikittain joen suuntaan joko pinnalla tai pikkaisen pinnan alla. Ja osa uittotukkeina joessa. Näitä väistelemällä melomisessa oli mukavasti haastetta ja reitistä tuli melko mutkittevaa.

Vääräjoki on melottavissa päiväreittinä, ja jo edellämainittu Kukkurakoski tarjoaa luonnollisen ja varman taukopaikan. Melontaosuuksien pituudet ovat n. 7 km ja n. 6 km. rauhallisesti meloen noin 2 tunnin jaksoja. Toki aikaa kuluu sen minkä kuluu. Joen varrella on myös mökkejä ja kesäasutusta jotka on syytä ottaa huomioon. Mukana melontareissulla kulki Canon Powershot D10 kamera, joka vesitiiviytensä ansiosta sopii täydellisesti tällaisiin harrastuksiin. Toki miltei kokoaikainen vesisade aiheutti haastetta kuvaamiselle, kun linssi oli pakostakin märkä. Sen kuivaamiseen olisi ollut mikrokuituliina todella tarpeen. Sillä olisi pystynyt estämään tahrat ja heijasteet kuvissa. Mutta alla on muutama valokuva melontareissulta.

Paddling at Vääräjoki

Paddling at Vääräjoki

Paddling at Vääräjoki

Paddling at Vääräjoki

Paddling at Vääräjoki


Paddling at Vääräjoki

Kaikki kuvat Flickristä omalta tililtäni: https://goo.gl/B1GMYx

maanantaina, kesäkuuta 15, 2015

Kuusamossa kameran kanssa

Viikko Kuusamossa kesäkuun alussa ja kamera kulki tottakai mukana. Tuli kuljettua sekä Riisitunturin kansallispuistossa että Oulangan kansallispuistossa. Ja reissun kohokohtana kumiveneellä koskenlaskua Kitkajoella, Käylästä Juumaan. Perhereitillä I-III luokan koskia. Koskenlaskun aikana sain kypäräkameralla napattua jonkin verran liikkuvaa kuvaakin.

Riisitunturilta muutama valokuva. Riisin rääpäsy vaellusreitin varrelta. Ei mitään ihmeellistä eikä mitään mitä ei jo aikaisemmin olisi kuvattu.







Oulangan kansallispuistossa reitit kulkivat Kiutakönkään läheisyydessä.








Sekä Oulangan kanjonin reitillä. Se olikin minulle uusi tuttavuus uusine näkymineen. Todellakin suositeltava reitti.









Sekä loppuun perinteinen Pienen karhunkierroksen reitti, tuttuine näkymineen ja valokuvausaiheineen.







Yhtenä reissun onnistuneimpina kuvina pidän Telkästä otettuja kuvia Kuusamon Pyhäjärveltä.




Kypäräkameran kuvaa koskenlaskusta.


Alla linkit kaikkiin reissuilta otettuihin kuviin:
Riisitunturin kansallispuisto
Oulangan kansallispuisto

keskiviikkona, lokakuuta 26, 2011

Garmin Dakota 10 käsiGPS paikannin

Nyt on muutama päivä harjoiteltu ja tutustuttu Garmin Dakota 10 käsiGPS paikantimeen. Pienikokoinen Garmin Dakota 10 käsiGPS tuli hankittua oikeastaan ainoastaan laitteen paremman akkukeston takia. Esite lupaa sille jopa 20 h akkukeston, joka on huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin käytössä olleessa kännykkäpohjaisessa paikannuksessa. Vielä ei ole tarkkaa tietoa pattereiden tai akun kestosta, käyttöä ei ole ollut vielä tarpeeksi paljon, mutta on käyttöaika huomattavasti pidempi kuin Android pohjaisella Samsung I551 puhelimella ja Endomondo trackerilla.

Laitteeseen menee kaksi kappaletta AA kokoista paristoa tai akkua. Pattereita löytää helposti, eikä AA kokoisen NiMH akun hintakaan ole hirveä. Itse käytän GP batteriesin 2100 mAh ReCyko akkuja. Akkuja löytää melkein kaupasta kuin kaupasta ja latureita myös. Ja AA kokoisia akkuja kun voi käyttää monessa muussakin laitteessa.

Suunnitelmissa on kulkea pidempiä matkoja niin omassa lähiympäristössä kuin eri kansallispuistoissa. Pääsääntöisesti tässä Tampereen lähiympäristössä, Seitsemisen kansallispuistossa tai Helvetinjärven Kansallispuistossa. Mutta myös mahdollisuuksien mukaan muualla. Sillä saa kuljetun reitin talteen, ja mahdollisuuksien mukaan sitä voi käyttää suunnistuksen apuna, eihän se karttaa ja kompassia korvaa mutta apuna toimii. Ja jää kännykkä viestien lähettämistä ja puheluita varten varalle. Varsinkin jos jotain sattuu kulkiessa, ei paikannussysteemit ole käyttäneet puhelimen akkua tyhjäksi.


Garmin Dakota 10. Kuva Garminin nettisivuilta.
Laitteeseen pystyy asentamaan 1000 reittipistettä tai sijaintia. Niiden lisääminen ns. off-line tilassa käy helposti, mikäli apuna on tietokone nettiyhteydellä. Aina ei tarvitse käydä paikan päällä lisäämässä paikkaa laitteeseen. Metsähallituksen retkikartta.fi palvelusta näkee koko Suomen kartan, ja siitä saa eripaikkojen sijainnin selville. Niistä on helppo käsin täydentää reittipisteitä. Varsinkin kansallispuistojen paikat ovat valmiina palvelussa. Kartan yläosasta löytyy kuvake sijainti jolla saa näkyviin klikatun kohdan koordinaatit. Ne kun syöttää GPS:n lisää reittipiste kohtaan koordinaatit niin paikka tallentuu laitteeseen. Laite on kosteuden kestävä, josta on hyötyä liikuttaessa maastossa. Ei tarvitse pelätä laitteen käsittelyä ulkoilmassa, eikä varsinkaan kosteutta johon nyky kännykät ovat niin herkkiä.

Tottakai ominaisuuksia käsiGPS laitteessa on paljon enemmän kuin puhelimiin pohjautuvissa. Tällä hetkellä laite riittää ominaisuuksiensa pohjalta minulle, mutta jossain vaiheessa tulee varmaan ajankohtaiseksi uuden laitteen hankkiminen.. Tässä laitteessa on 2,6" kosketusnäytöllinen värinäyttö, joka on onnettoman pieni. Varsinkin jos sitä vertaa nykyisiin kännyköihin tai autokäyttöön tarkoitettuihin navigaattoreihin.  Ja jos laitteessa olisi kunnon näyttö n. 4" sitä voisi jo ehkä käyttää autossa tai moottoripyörässä navigaattorina. Laitteeseen saa ladattua karttoja Garminin nettipalvelusta, tosin Suomen Topo kartat maksavat hunajaa. Laitteeseen pystyy myöskin lataamaan omia niin sanottuja Custom Mapseja. Esim OpenStreetMapista kun lataa sopivan kokoisen kartan sen saa laitettua Dakota 10:iin. Tosin se vaatii vähän yritteliäisyyttä ja kikkailua. Ohjeita voit katsoa täältä.

Se mikä itseäni eniten kiinnosti laitteessa oli sen tekemä jälki. Laite tallentaa kuljetun reitin yleisessä .GPX tiedostomuodossa. Sen saa helposti esiin laitteesta USB kaapelilla. Tiedoston voi joko ladata Garmin Connect palveluun selaimen lisäosalla, tai sitten kopioda laitteesta, joka näkyy ulkoisena asemana tietokoneessa, omalle tietokoneelleen. Tämän tiedoston voi sitten liittää Google Mapsiin tai Earthiin tai lähettää urheilusuorituksia seuraavalle nettisivustolle. Tai sitten tehdä mitä lystää sillä. Garmin tarjoaa käyttäjilleen myös maksutonta Garmin Connect palvelua, johon voi siirtää omia harjoituksiaan samaan tapaan kuin hieman enemmän tunnetavuutta oleviin Endomondo Tracker ja Sportstracker palveluihin, jotka ovat alumperin suunnattu kännyköiden käyttäjille. Alla yksi oma harjoitukseni Garmin Connect palvelusta.

Jossain vaiheessa tulee vielä lisää käyttökokemuksia lisää, kunhan niitä saadaan koottua. Laite nyt kuitenkin kulkee mukana vähänkin pidemmillä koiralenkeillä ja pyöräilymatkoilla. Uskon että käytän sekaisin sekä Garmin Dakota 10 käsiGPS laitetta, että Sansung I551 ja Endomondo puhelinta, kulkemieni matkojen seuraamiseen. Mutta lisään kaikki matkat Endomondon palveluun, joka on mielestäni parempi kuin Garminin tarjoama.

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

Helvetinjärvellä

Tuli harrastettua lähialueretkeilyä tässä Mansen ympäristössä, ja ensimmäinen ajatus joka päähän tuli oli "Miksi mennä merta edemmäs kalaa". Sen verran hienot maisemat ja näkymät oli syksyisessä Helvetinjärven kansallispuistossa. Vajaan 100 km etäisyydellä Tampereesta tunnelmat olivat kuin kauempanakin korvessa. Tai no korvessahan sitä oltiinkin. Hirvien, karhujen ja reppuselässä kulkevien susien valtakunnassa. Erämaa tunnelmaa parhaimmillaan. Paitsi että näin syyslomaviikolla kansallispuiston poluilla oli monta muutakin kulkijaa. Nuotiopaikalla oli melkein ruuhkaa.

Helvetinjärven lyhyt n. 4 km pituinen Helvetistä itään-polku kulki metsämaiden ja kallioden ylitse, välillä suomaastossa ja välillä kangasmailla. Välillä kuljettiin purojen yli ja vierellä, ja sateiden jälkeen purot muodostivat komeita vesiputouksia. Ja totta kai maisemat kruunasi itse Helvetinkolu, rotkolaakso jonka on muodostanut virtaava vesi kallioiden väliin. Reissun huipennukseksi taisi tosin 6-vuotiaan pojan mukaan Ison helvetinjärven rannalla ollut nuotiopaikka, missä paisteltiin makkarat ja juotiin mukana olleet kaakaot.
Helvetistä itään-polku oli juuri sopivan pituinen 6-vuotiaalle ja sen ympäristössä oli paljon mielenkiintoisia näkymiä uteliaalle mielelle. Taas tuli oma ympäristö tutummaksi laajemmalti, kuin vaan kulkiessa kaupunkiympäristössä.

Ja totta kai mukana oli kamera, tällä kertaa Canon Powershot D10. Alla on muutama valokuva reissulta. Lisää Helvetinjärven kansallispuiston valokuvia löydät Picasawebistä omasta kansiostaa. Sinne tulee tulevaisuudessa lisää valokuvia luonnonpuistosta. Seuraavaksi varmaan Haukkajärven ja Haukan hiedan suunnalta, jossa maisemat ovat erilaisia kuin kallioisella Helvetinjärven alueella.

Helvetinjärven kansallispuisto. Puro.

Helvetinjärven kansallispuisto. Iso Helvetinjärvi.

Helvetinjärven kansallispuisto. Helvetinkolu

Helvetinjärven kansallispuisto. Suomaisemaa.

Helvetinjärven kansallispuisto. Puron muodostama pieni vesiputous.

tiistaina, syyskuuta 13, 2011

Seikkailua Kuusamon alueella

Viikko 36 vietettiin syksyisessä Kuusamossa. Kuljettiin eri luonnonpuistoissa ja muualla maastossa ja nautittiin Pohjois-Pohjanmaan rauhasta ja alkavasta ruskasta. Reilu 750 km ajomatka Tampereelta Kuusamon Rukalle sujui rauhallisesti 9-tien kautta Kuopioon ja siitä 5-tien kautta Rukalle. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja liikenne kohtuu rauhallista. Taukoja pidellen ja nopeusrajoitusten mukaan ajaessa matkaan vierähti miltei yksi päivä. Tällä kertaa määränpää oli tärkeämpi kuin itse matka. Rauhallisesti ajeltiin varsinkin loppumatkasta, kun saavuttiin poronhoitoalueella. Poroja rupesi näkymään teiden varsilla ja vähän siinä keskellä tietäkin. Perille päästyä viriteltiin kamerat kuntoon ja laitettiin koirien selkäreput valmiiksi. Ja varmistettiin omat eväät, makkarat ja kahvit mukaan maastoon.

kuva: luontoon.fi
Ensimmäinen retkikohde tosin oli naapurikunnan puolella, Lapin maakunnassa, Posiolla olevat Riisitunturin kansallispuisto. Ja siellä oleva Riisin rääpäisy, 4,7 km pitkä, luontopolku. Sopiva päiväreitti koko perheelle. Olihan mukana meidän aikuisten lisäksi 6 vuotias poika ja kaksi koiraa, tosin koirat kyllä jaksavat kulkea vaikka mihin saakka. Riisitunturin maisemat olivat todella erilaista kuljettavaa näin Pirkanmaalaiselle ja etelä-/keskisuomalaisiin maisemiin tottuneille. Varsinkin sille pikkupojalle. Riisin rääpäisy oli helppoa kuljettavaa tunturirinteineen ja -niittyineen, sekä soiden yli menevien pitkospuiden. Polku oli selkeä, leveä ja hyvin merkitty. Ja ei aikaakaan kun jo päästiin Riisitunturin autiotuvalle, jossa olikin hyvä sytyttää nuotio ja paistella makkarat ja nauttia kahvista. Tällä menomatkalla nähtiin kaikkien kannalta mielenkiintoista nähtävää, kun päiväaktiivinen Hiiripöllö lenteli ohitse ja laskeutui puunlatvaan. Kameroiden muistikorteille tarttui jo täältä melkoinen määrä valokuvia, sekä still-kuvia että liikkuvaa kuvaa. Autiotuvalta oli hyvä jatkaa matkaa korkeammalle tunturiin. Katselemaan tunturin laelta näkyviä maisemia yli Kitkajärvien. Matkan varrella nähtiin mielenkiintoinen ikkunalampi tunturin tasanteella ja siitä näkyvät maisemat. Todella valokuvauksellinen ja erilainen paikka. Vielä kun ruska olisi ollut vahvemmin näkyvissä. Riisitunturin laelta oli hienot näkymät Yli-Kitka järven yli. Erämaata ja tuntureita oli jo hieman näkyvissä.

Hiiripöllö. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011

Ikkunalampi ja taustalla Yli-Kitkajärvi. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011

Näkymään Riisitunturin laelta Yli-Kitkajärvelle. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Panoramat

Kuva: luontoon.fi
Riisitunturilta selviydyttyä ja pikkupojan juhlittua korkeusennätystään (466 m) oli seuraavana päivänä edessä retki Oulangan kansallispuistoon ja siellä olevalle Pienelle Karhunkierrokselle. Koko reittiä ei sentään pojan kanssa kierretty, mutta päästiin sentään nauttimaan muutamasta riippusillasta, vaikka ne ensin pelottivatkin useampaakin kulkijaa, ja mahtavista koskista. Tosin koskissa olisi voinut virrata vielä enemmänkin vettä, silloin kosket olisivat olleet näyttävämpiä. Ehkä tullaan vielä joskus keväällä katsomaan veden virtausta. Juumasta kun lähdettiin liikkeelle niin heti muutaman sadan metrin päässä oli ensimmäinen riippusilta ylitettävänä. Ja siitä lyhyen kävelymatkan päässä oli jo ensimmäinen nähtävyys: Myllykoski. Tässä kohtaa oli Kitkanjoessa koskenpoikanen ja siihen rannalle rakennettu joskus 1900-luvun alussa mylly. Mylly oli kunnostettu kauniiksi nähtävyydeksi, ja varmastikin yhdeksi Pienen Karhunkierroksen ja Kuusamon alueen kuvatuimmaksi kohteeksi. Alla olevan kaltaisia kuvia löytyy varmaan jokaisen Pienen Karhunkierroksen tai osan siitä tehneen kamerasta, eri vuodenaikoina tietenkin.

Myllykoski. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011

Reittiä eteenpäin mennessä vastaan tulee komeita maisemia kun Kitkanjoki virtaa välillä melkoisessa kanjonissa. Seuraava makkaranpaisto ja taukopaikka tulee Siilastuvalla, sitä ennen on Aallokkokoski ja komea putous Jyrävä.

Aallokkokoski. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011

Jyrävä. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011


Pienellä Karhunkierroksella poikettiin vielä toisenkin kerran. Ensimmäisellä kierroksella palattiin takaisin Siilastuvalta, kun oltiin paisteltu makkarat. Toisella kerralla kierrosta kierrettiin toiseen suuntaan Myllykoskelta. Mentiin riippusillan yli ja lähdettiin kävelemään kohti kallioporttia. Kallioportille ei tätä kautta ole niin mahdoton määrä rappusia noustavana kuin toiseen suuntaan kierrettäessä. Osa porukasta palasi kallioportilta takaisin, mutta allekirjoittanut jatkoi koirien kanssa Pienen Karhunkierroksen ympäri. Oli meinaan melkoinen lasku ylhäältä kallioportilta alas. Vinkit pitivät paikkansa ne kaikki 252, eli noin 13. kerrokseen, oli helpompi laskea alas, kun olisi ollut kiivetä ylöspäin.

Kallioportti. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011

Näiden kahden kierroksen välillä kerkisimme poikkeamaan Oulangassa vielä Kiutakönkäällä, katselemassa sitä ehkä kuuluisinta paikkaa Karhunkierroksen varrella. Tosin näin syksyllä ei vettä mitenkään hirveästi Oulankajoessa virrannut, joten näkymät eivät olleet niin hienot kuin kevättulvien aikana. Mutta virtasi sitä vettä nytkin, ja oli etelän ihmisillä ihmettelemistä. Varsinkin pikkumies oli mietteissään ja ihmeissään virtaavan veden määrästä.

Kiutaköngäs. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Kuusamo 2011

Kävimme porukalla yhdessä paikassa kulkemassa per päivä. Kun välillä oli kierrelty Riisitunturilla ja Oulangassa käytiin yhtenä päivänä itä-rajan tuntumassa Saunavaarassa. Taisi olla itäisin paikka missä koko porukka oli Suomessa käynyt. Siellä tunsi olevansa korvessa, metsää ja tunturi- ja vaaramaisemaa näkyi ympärillä. Vaikka Saunavaaran laelle meni polku, ei se silti ollut kenenkään meistä mielestä kovin mielenkiintoinen ja erikoinen paikka. Saunavaaran läheisyydessä meni Kuusinkijoki kalastuspaikkoineen ja polkuineen ja riippusiltoineen. Ne olivat mielenkiintoisia paikkoja, samoin kuin makkarapaisto kota. Tosin reitin mielenkiintoisin näky nähtiin kun ajeltiin Saunavaaralta pois. Maakotka lenteli yläpuolella moneen otteeseen. Tässä kohtaa harmitus oli suurimmillaan kun järjestelmä kamera 300 mm objektiivin kanssa jätettiin majoituspaikkaan. Tosin sain sellaisia ohjeita paikallisilta ihmisiltä Oulangan luontokeskuksesta, että alueella ei saa valokuvata. Jätin ison kameran pois matkasta. Alueella tosin ei missään mainittu mitään valokuvauskiellosta, joten harmitus oli mahdoton. Tosin 6-vuotiaan pojan sanoin: "Onneks on silmät, nähtiin sentään se kotka, jäi joku muisto.".

Viikon aikana kerittiin vaeltamaan vielä Rukan läheisyydessä olevalle Valtavaaralle. Se sijaitsee ihan Rukatunturin välittömässä läheisyydessä Itä-Rukan puolella. Valtavaaran laen kautta kulkee Karhunkierroksen reitti. Laelta on hienot näkymät ympäriinsä. Vaikka kulkue varaan laelle on monen askeleen päässä oli sinne nousu silti kannattavaa.

Valtavaaran laelta. Kuva: P Tuominen
Lähettäjä Panoramat

Lisää kuvia reissulta löydät Picasaweb valokuvasivustolta Kuusamo 2011 ja Panoramat kansioista. Matkassa kulki mukana myös Android pohjainen matkapuhelin jossa oli päällä Endomondo tracker, joka seurasi reittiä mitä kuljettiin. Vaikka Android puhelimen akun kesto tällaisessa toiminnassa on hieman heikko, riitti se hyvin näihin lyhyisiin päiväreissuihin ja niiden seuraamiseen. Reittejä voi kattella Endomondon sivuilta.