Melontaa Vääräjoella

Vielä Syyskuulla tuli mahdollisuus käydä melomassa Vääräjoella. Vääräjoki laskee Parkanojärvestä Kyrösjärveen, mutkitteleva koko sulanveden ajan melottavissa olevana rauhallisena virtana. Mieltei puolivälissä on Kukkurakosken voimalaitos, sen pato ja kanootin kantaminen maastoapitkin. Ja siinä samassa on mukava nuotiopaikka laavuineen. Koko jokireitti on n. 13 km pitkä, lähtöpisteenä Lapiolahden silta Parkanossa ja päätepisteenä uimaranta Ikaalisen Viljakassa.  Ja vähän nuotiopaikan jälkeen on pienen pieni "köngäs", jossa joki putoaa muutaman kymmenen senttiä, muodostaen pienen kivikkoisen virtapaikan. Oikeastaan ainoan tarkkuutta vaativan virtapaikan, josta kyllä aloittelijakin selviää. Ja tämän paikan voi aina käydä rannalta päin katsastamassa.

Näin syksyllä joen virta oli havaittavissa ja se kyllä pikkuhiljaan kuljetti kanoottia, joten myötävirtaan melominen oli helpohkoa. Mutta myös vastavirtaan pääsi melomalla. Olisiko hyvä virtaus ollut sateisen kesän sekä viimeaikaisten sateiden ansiota. Ja joki todellakin oli aloittelijoillekkin sopiva, se tuli tällä retkellä todistettua. Mukana oli ihmisiä jotka eivät olleet koskaan olleet kanootissa tai meloneet. Tosin pareina kokeneempien melojien kanssa. Haastetta joessa riitti siihen kaatuneiden puiden muodossa. Osa puista oli poikittain joen suuntaan joko pinnalla tai pikkaisen pinnan alla. Ja osa uittotukkeina joessa. Näitä väistelemällä melomisessa oli mukavasti haastetta ja reitistä tuli melko mutkittevaa.

Vääräjoki on melottavissa päiväreittinä, ja jo edellämainittu Kukkurakoski tarjoaa luonnollisen ja varman taukopaikan. Melontaosuuksien pituudet ovat n. 7 km ja n. 6 km. rauhallisesti meloen noin 2 tunnin jaksoja. Toki aikaa kuluu sen minkä kuluu. Joen varrella on myös mökkejä ja kesäasutusta jotka on syytä ottaa huomioon. Mukana melontareissulla kulki Canon Powershot D10 kamera, joka vesitiiviytensä ansiosta sopii täydellisesti tällaisiin harrastuksiin. Toki miltei kokoaikainen vesisade aiheutti haastetta kuvaamiselle, kun linssi oli pakostakin märkä. Sen kuivaamiseen olisi ollut mikrokuituliina todella tarpeen. Sillä olisi pystynyt estämään tahrat ja heijasteet kuvissa. Mutta alla on muutama valokuva melontareissulta.

Kaikki kuvat Flickristä omalta tililtäni: https://goo.gl/B1GMYx

Ritajärven luonnonsuojelualue

Ritajärven luonnonsuojelualue Sastamalassa oli tämän kertaisen päiväretken kohde. Sinne on pitänyt mennä jo aikaisemmin, mutta kaikenlaiset muut hommelit ja menot ovat sotkeneet suunnitelmia. Mutta nyt oli aikaa käydä miltei naapurissa kurkkaamassa miltä siellä näyttää. Mukavasti heti Kiira-myrskyn jälkeisenä päivänä. Vettä oli tullut melkoisesti maahan, ja vielä ajomatkalla Tampereelta Sastamalaan tuli välillä sadetta niskaan kaatamalla. Mutta pelipaikalle kun päästiin niin sade lakkasi, vaikkakin tummat pilvet roikkuivat pään päällä ja sää oli hiostavan kostea. Mutta vettä ei satanut kun lyhyen hetken Alanen Ritajärven pohjoisella nuotiopaikalla, juuri kun piti alkaa tulien tekoon. Sade ei haitannut, ja loppukin pian. Tulet saatiin aikaiseksi ja koko porukalle makkaraa tikun päähän.

Patikointi reitti Ritajärvellä on mielestäni vaativaa. Reitti on polkua, jossa joutuu kävelemään erikokoisten kivien ja puunjuurten seassa, ei siis mitään etelä-Suomen kansallispuistojen suosituimpien reittien "moottoritietä". Ja korkeuseroja on jonkin verran, sekä maastossa että paikallisesti eri kokoisten kivien muodossa. Ihan pelkillä lenkkareilla ei välttämättä pärjää, mieluusti laittaisin suosiolla jalkaan tukevampaa vaelluskenkää. Ja vaikka alueelle on rakennettu pitkospuita ja muita rakennelmia, märkiä kohtia löytyy. Varsinkin sateiden jälkeen.

Mutta tämä enemmän luonnonomainen ja "huonompi" polku ja vaikeampi maasto on kyllä yksi tämän alueen positiivisisti puolista. Aivan pienten lasten kanssa en kyllä lähtisi kaikkia kolmea järveä kiertämään. Polut ovat kyllä hyvin merkitty ja nuotiopaikat mitä miellyttävimmillä paikoilla.

Sateen uhasta johtuen jätin järkkärin kotiin ja tämän reissun kuvat on kuvatta vuosia vanhalla Canon Powershot D10 pokkarilla, mutta hyvin sekin pelitti. Ehkä seuraavalle kerralle otetaan mukaan parempaa kuvauskalustoa.

Alla kuvakollaasi kuvista, kollaasin kuvat löytyät Flickrin Photostreamista (https://flic.kr/s/aHsm6t7aS6). Alla myöskin kartta reitistä sekä kuvana että 3d viritelmänä.

Täydenkuun yömelonta

Tampereen taivaalla möllötti täysikuu maanantaina 7.8.2017. Tai siis möllötti ja möllötti, kai se siellä oli, pilvien takana. Ainakin osittaisen kuunpimennyksen ajan. Auringonlaskiessa lähdettiin melomaan suurkanooteilla Kaupinojan rannasta kohti Tapatoran saarta. Näsijärvellä oli vielä menomatkalla sen verran valoisaa että melominen sujui miltei päivänvalossa. Tai siis hämärää, mutta valoisaa silti. Silmät tottuivat nopeasti vallitseviin valo-olosuhteisiin kun häiritsevää valosaastetta ei ollut paljonkaan taivaalla. Vaikka oltiin vain muutama kilometri Tampereen keskustasta.

Tapatoran saarella ollessa, nuotiota sytytellessä iltapimeni ja muutama tähtikin syttyi elokuiselle taivaalle, mutta kuu perhana pysyi pilvien takana. Wokit tuli syötyä ja nokipannukahvit juotua ja pikkuhiljaa pakkailtiin kamoja kotimatkaa varten. Ja kas kummaa pilvet väistyivät ja täysikuu loi siltaa järven selälle. Ja voi sitä valon määrää. Hetken oli aivan pimeätä mutta taas näki meloa kuun valossa kohti kotia.

Muutama valokuva tuli retkellä otettua, mutta sattuneesta syystä mukana oli vain vesileikit ja kovan menon kestävä Canon Powershot D10 pokkarikamea, ei sitä isoa järkkäriä jalustoineen ja putkineen, niin valokuvatkin ovat vähän mitä ovat. Ei riitä potku pikkukamerassa luonnonilmiöiden kuvaamiseen siinä laajudessa kuin mielikuvitus ja kuvaajan halut olisivat halunneet. Linkkaan nyt kuitenkin muutaman valokuva reissulta tähän alle tuolta Flickristä.

Ilotulitus uutena vuotena 2016

Uteliaisuus veti uuden vuoden aattona Tampereen keskustaan katsomaan siellä järjestettävää ilotulitusta. Mutta mukaan en ottanut kuin pikkupokkarin, muiden aktiviteettien takia. Alla olevat ilotulituskuvat on otettu sillä Ratinan suvannon länsirannalta.

Canon Powershot D10 ja sieltä ilotulitusohjelma. Kameraan aidan tolpan päälle,  kohti ilotulitusta ja suljinnappia painamaan. Siis miltei täysin ilman valmisteluita otettuja kuvia.

Kuusamossa kameran kanssa

Viikko Kuusamossa kesäkuun alussa ja kamera kulki tottakai mukana. Tuli kuljettua sekä Riisitunturin kansallispuistossa että Oulangan kansallispuistossa. Ja reissun kohokohtana kumiveneellä koskenlaskua Kitkajoella, Käylästä Juumaan. Perhereitillä I-III luokan koskia. Koskenlaskun aikana sain kypäräkameralla napattua jonkin verran liikkuvaa kuvaakin.

Riisitunturilta muutama valokuva. Riisin rääpäsy vaellusreitin varrelta. Ei mitään ihmeellistä eikä mitään mitä ei jo aikaisemmin olisi kuvattu.

Oulangan kansallispuistossa reitit kulkivat Kiutakönkään läheisyydessä.

Sekä Oulangan kanjonin reitillä. Se olikin minulle uusi tuttavuus uusine näkymineen. Todellakin suositeltava reitti.

Sekä loppuun perinteinen Pienen karhunkierroksen reitti, tuttuine näkymineen ja valokuvausaiheineen.

Yhtenä reissun onnistuneimpina kuvina pidän Telkästä otettuja kuvia Kuusamon Pyhäjärveltä.

Kypäräkameran kuvaa koskenlaskusta.

Alla linkit kaikkiin reissuilta otettuihin kuviin:
Riisitunturin kansallispuisto
Oulangan kansallispuisto

Maastopyöräilyä: Ylöjärvi-Kalkku

Talvi odottaa tuloaa, joten uutta maastopyörää on vielä mukava ulkoiluttaa metsän puolella. Yöpakkaset pitävät polut kovina ja suurimmat kurat poissa. Ja päivällä on mukava ajella muutamassa plussa asteessa. Ja vielä kun eilen aurinkokin näyttäytyi Tampereen seudulla, päivä oli mitä mainioin pikku lenkkiin. Reitti kulki Ylöjärveltä Kalkkuun, Pinsiön ja Julkujärven maastoja harjulle ja sieltä Vuorentaustan ja Pikku-Horhan kautta Tesomäjärven rantaan.

Alla oli uusi pyörä, 27.5" Kona Explosif, jolla en vielä kertaakaan ollut ajanut maastossa. Pikkasen oli vielä vaihteet ja välitykset hakusessa ja ajamisesta tuli vielä harjottelua. Ja uuteen etupäähän tottuminen vei aikansa. Lähinnä luotto ja uskallus etupään suorituskyvystä oli koetuksella. Mutta kyllä nekin ajamalla löytyy.

Virittelin myös nopeasti kameraa kiinni pyörään, tällä kertaa Canon Powershot D10 digipokkaria. Aivan niinkuin vaihteiden ja etujousituksenkin kanssa, myös kameran kanssa oli pientä opettelua ja säätämistä. Mutta nekin ongelmat ja säädöt paranevat tekemällä ja kuvaamalla. Tuossa pokkarissa kun ei ole manuaalisia säätöjä suljinnopeudelle tai muille, joutuu käyttämään kameran automatiikkaa. Ja se ei aina välttämättä toimi niinkuin itse ajattelin ja halusin. Valmiit ohjelmat eivät kuitenkaan anna tarpeeksi nopeata suljinaikaa maastopyöräilyssä ja liikkeessä tapahtuvaan kuvaamiseesn. Mutta kokeilemalla tähäkin löytyy ratkaisu.

Alla kuitenkin muutama valokuva lenkiltä ja tietenkin reittikuvaus Garmin Connectista.

8