Tampere Soi yhden päivän festivaali keräsi melkoisen kattauksen bändejä Hakametsän jäähallin parkkipaikalle. Koko päivä tykitystä kahdelta lavalta miltei ilman taukoja. Näin kesän viimeistä isoa keikkarupamaan piti mennä paikan päälle katsomaan ja nauttimaan vielä kerran kesäisistä päivistä. Todellakin kesäisistä päivista, sillä päivään mahtui kaikki kesäsäät. Puolenpäivän aikaan aloitettiin kuumassa keskipäivän auringonpaisteessa, joka varmasti porotti vaaleimmat katsoja punaisiksi kuin kravut. Ja ilta päätettiin kunnon kaatosateeseen joka varmasti kasteli kaikki katsojat läpimärkäksi.
Näillekkin festareille sai ottaa mukaansa pikku pokkarikameran, joten mukana kulki uskollinen "sotaratsu" pokkari Olympus TG-5. Tämä pokkari on kulkenut jos jonkinlaisissa seikailuissa mukana ja aina pärjännyt melko mainiosta. Oli kyseessä tällainen musiikki keikka ulkona tai sisällä, tai urheilutapahtuma, tai retkeily. Tottakai järkkärillä olisi saanut parempia kuvia, mutta musiikista tänne tultiin nauttimaan. Sen verran rajoituksia pokkarilla tuli että Olympuksen polttoväli ei kovin kummoisiin riitä, mutta croppaamalla siitäkin selvittiin. Ja valovoima hukkui selkeästi mitä pidemmälle iltaa ja pimeyttä kohden mentiin. Lavan valoshow ja pimeä kenttä ei ole toimiva yhdistelmä tällaiselle pikku pokkarilla.
Laitetaan tähän nyt kuitenkin muutama valokuva näytille mitä saatiin aikaiseksi. Enemmän kuvia löytyy Flickrin musiikkia ja artisteja -albumista.
Päivän setin aloitti Kolmas Nainen. Lukeutuu allakirjoittaneen suosikkeihin tällä kattauksella, ja sen huomaan kuvien määrästä.
Jatkettiin Stigin kanssa.
Sitten päästettiin Portion Boys irti ja lavalle tuli menoa ja meininkiä, niin kuin osaan yleisöstäkin.
Heidän lopetettua toisella lavalla aloitti Martti Servo ja Napander, mielenkiintoiset jutut tolla äijällä, ja hymyn huuleen tuovaa musiikkia.
Ismo Alanko ja Miljoonasade jäivät taustamusiikin rooliin, kun rupesi hiukomaan ja vähän totta puhuen janottamaankin. Ei jonottamaan olutta ja lihapullaperunoita. Possu olisi kyllä maistunut.
Tämän jälkeen päästiinkin taas yhteen ak suosikeista, Klamydiaan.
Sitten naapurikylän poikien pariin, kun lauteet otti haltuu Eppu Normaali. Ja taas välispiikit oli melkosta sepottamista ja miltei yhtä pitkät kuin esitetyt kappaleet. Mutta se on Eppuja se.
Illan pimetessä lavalla astui The Baseballs. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus lavalla. Tässä kohtaa rupesi kamerasta loppumaan "tehot" kesken joten kuvat on mitä on.
Saksalaisten keikan aikana taivas repesi ja vettä tuli kuin siitä kuuluisasta takapuolesta. Vähän aikaan siinä pyöriessä ja miettiessä tultiin siihen lopputulokseen että Jonne Aaron ja Popeda jäävät näkemättä. Jonnella ei ole oikeen mitään annettavaa allekirjoittaneelle ja Popeda on jo puhki kuunneltu ja nähty. Ehkä sitten joskus toisten. Sellanen kesän festarin päätös tällä kertaa. Talven konsertti keikkoja odotellessa.
