keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

Laajakaistan nopeuden nosto

Tuli sitten nostettua oman kotilaajakaistan nopeutta oikeen urakalla tänne Tampereelle. Sonera tarjosi nykyisen 2M/512k yhteyden tilalle kohtuu hintaan 24/1M yhteyttä. Eli nopeasti laskettuna sisäänpäin tulevan nopeuden piti kasvaa 12 kertaiseksi ja ulospäin tulevan nopeuden kaksinkertaiseksi. Ja lähettipä Sonera vielä kaupanpäälle uuden TeleWellin ADSL modeemin, kun vanha 2003 hankittu ei enää kyennyt näihin uusiin nopeuksiin. 

Kuinka nopea tämä uusi netti sitten ja mitä muuta tämä mainostettu uusi yhteys toi tullessaan? No nopeasti kokeiltuna sivut kyllä aukee melko reippaasti. Opera aukasee välillä sivut siten ettei nimipalkissa näkyvä latausnopeus edes kerkiä tulla näkyviin. Nopeasti sanottuna ihan mukava kokemus selaaminen tätä nykyä. Ja samaa sanovat muutkin kodin yhteyttä käyttävät. Tuntuu nopeammalta. 

Mitä sitten tilastot sanovat? Aikaisempia yhteysnopeuksia olen mittaillut Ficoran eli viestintäviraston julkaisemalla Nettimittarilla. Kätevä pikkuohjelma joka ajetaan omalta koneelta, ja se ilmoittaa verkon nopeuden. Ficoralla on ohjelma varmaan jokaiselle operaattorille. Nettimittarin sivuilta saa kyllä lisätietoa. Omat datayhteyteni kulkevat läppäriltä WLAN:in yli ADSL-modeemille ja siittä valtakunnan verkkoon. WLAN nopeus on 54 Mbps ja signaalin taso erinomainen.

Tuolla 2M/512k yhteydellä ohjelman antamat todelliset nopeudet ovat olleet sisäänpäin noin 1600-1700 kbit/s ja ulospäin noin 400 kbit/s. Siis markkinointinopeuksiin verrattuna nopeudet ovat olleet sisäänpäin noin 80-85% luvatusta ja   ulospäin noin 78% luvatusta. Ei siis sitä mitä lupaukset antavat odottaa. Totta kai tiedän, että lupaukset ovat vain teoreettisia enimmäisnopeuksia ja todellinen nopeus on luvattua alhaisempi ja riippuu verkon kuormitustilanteesta. Nyt vastaavat lukemat ovat ensimmäisellä mittauskerralla sisäänpäin 15,6 Mbit/s ja ulospäin 0,82 Mbit/s, eli sisäänpäin 65% luvatusta 24 Mbit/s ja ulospäin 82% luvatusta 1 Mbit/s . Yllä olevasta kuvasta näkee tänään klo 16 aikoihin suoritetun mittauksen tulokset. Todellisuudessa sisäänpäin tuleva nopeus kasvoi vain n. 9 kertaiseksi ja ulospäin menevä nopeus noin kaksinkertaiseksi.

Täytyy myöntää, että vaikka nopeus kasvoi reilusti sekä numeroiden valossa, että kokemusperäisenä, olen hieman pettynyt nopeuden nostoon. Mittausten mukaan vain 15,6 Mbit/s sisäänpäin vaikka mainoksessa puhutaan nopeusluokasta 24 M. Onko tämä jo harhaan johtavaa mainontaa? Ei varmaankaan, koska näin saa tuotetta myydä ja asia on ollut kaikkien asiaan vähänkin enemmän vihkiytyneiden tiedossa "aina" eikä kukaan siihen ole puuttunut. Täytyisiköhän itse nostaa asia pöydälle ja tarjota asiaa kuluttajasuojahenkilöille tutkittavaksi.

No asiaa tietenkin seurataan ja mittauksia suoritetaan aina aika-ajoin. Voi olla, että sijaintimme täällä Tampereella vaikuttaa tässä vaiheessa asiaan todella paljon. Kuinka kaukana olemme lähimmästä valokaapelikeskuksesta, missäpäin taloa asuntomme on, onko liian pitkä piuha puhelinpistokkeelta ADSL modeemille, WLAN yhteys syö nopeutta? "Tekosyitä" on varmaankin helppo löytää, mutta totuus sekä mittausten valossa, että kokemusten perusteella ratkaisee  omat tuntemukseni tästä asiasta. Autoissakin todellinen bensankulutus oikeassa ajossa merkitsee ihmisille paljon enemmän, kuin testeissä suoritettu teoreettinen kulutus joka merkitään mainoksiin. Sama asia.

EDIT 20.11.2009

 Pakko vielä hivenen lisätä tekstiä tähän kirjoitukseen. Löysin myös Soneran sivuilta yhden nopeustestin, http://www.sonera.fi/Laajakaista/Laajakaista+kotiin/Nopeustesti. Pakkohan sitä oli kokeilla, tosin nyt oli verkossa kiinni myöskin toinen kone jolla samaan aikaan selailtiin nettiä Google Chrome-selaimella. Testi antoin 5 mittauskerran keskiarvoiksi seuraavanlaiset tulokset. Sisäänpäin 44,59 MBit/s, hajonnan ollessa 5,91 Mbit/s ja 88,58 MBit/s välillä, ja ulospäin 0,86 MBit/s. Melkoinen ero tuohon Ficoran testiin verrattuna. Mistä sitten johtuukaan? Ja kumpaan näistä voi sitten luottaa? Itse kallistuisin kyllä tuon Ficoran testin puoleen. Sillä tuskin on näissä asioissa ns. "oma lehmä ojassa". Olisi kyllä mielenkiintoista tietää minkälaisia tuloksia muut Tampereen alueella asuvat ovat testeillä saanet, oli yhteyden tarjoaja sitten kuka tahansa.

tiistaina, syyskuuta 29, 2009

Kauden 2009 ensimmäinen Jääkiekkopeli

Tästä se alkaa. Tappara-Florida Panthers Hakametsän hokiareenassaEilen olin kauden ensimmäisessä Jääkiekkopelissä Tampereen Hakametsän hokiareenalla. Todellakin Jääkiekkopeli isolla J:llä, tai niin ainakin kuvittelin. Tappara kohtasi taalakaukalon rahamiehet Florida Panthersin. Odotukset NHL joukkueen suhteen olivat todella korkealla. Tässä pääsisi niin kuin sattumalta ainakin puoliksi näkemään "oikeaa" jääkiekkoa, ainakin maailman puhutuinta ja seuratuinta sarjaa. Vaikkakin ympäristötekijät ja varsinkin Hakametsän 60-luvulla rakennettu jäähalli jäi kauas suuren maailman peliareenoista. Hokiareena oli varmaan maailman huippua silloin 50 vuotta sitten, mutta kehitys kulkee tässäkin asiassa eteenpäin. Kyllä tänne Tampereella tarvittaisiin uusi areena. Ei yksin kertaisesti ole muuta vaihtoehtoa, monitoimihallia on ruvettava suunnittelemaan heti, ja sen valmistumista on kiirehdittävä niin paljon kuin mahdollisista. Vaikka kuin taloudellinen taantuma painaa päälle ja säästetään, niin ratkaisuja on tehtävä nopeasti. Yksityisin voimin halli pystyyn ja paljon toimintaa sille. 

Peli itsessään ei ollut mitenkään ihmeellistä Floridan puolelta. Välillä tuli välähdyksiä NHL kiekosta, ja ehkä myös siittä minkä takia näillä miehille maksetaan sellaisia palkkoja. Kiekko liikkui mahtavasta mieheltä toiselle, siinä ei paljon mietitty ja katseltu, kiekon siirtely oli automaattista ja tarkkaa. Klap, klap, klap kiekko kiertää hyökkäyspäässä mieheltä ja puolelta toiselle ja sitten tulee jo laukaus. Tämän taidon kun Tappara saisi imettyä itselleen ja hyödynnettyä sitä hyökkäyksissään, niin hyökkäykseen lähdössä kuin hyökkäyksien lopetuksessakin. Ylivoimassa Floridan syöttötaidot ja peli taidot tulivat vielä selvemmin esille. 

Luistelunopeudessa taalamiehet eivät mielestäni olleet hirveästi nopeampia kuin Tapparan jannut. Kaksintaistelut päättyivät luistelukisoissa aikalailla fifti-fifti. Laitataklauksia ei kummemin nähty. Mitään suurta rymistelyä ei saatu aikaiseksi, ehkä kummatkin joukkueet säästelivät itseään eikä turhia loukkaantumisia haluttu kauden haitaksi. Kotimaisessa SM-liigassa on joskus kovempaa rymistelyä ja enemmän. Yksi asia mikä itselleni pisti silmään oli aloitusvoitot. Minulle jäi sellainen kuva että Tapparan pojat ottivat aloitusvoittoja itselleen melkoisella prosentilla, tilastoja ei tässä nyt ole käytössä. Mutta mielikuva on sellainen.

Tähän se loppuu Ville N. maalaa rankkarista. Tappara-Florida Panthers Hakametsän hokiareenassaEn tiedä sitten tulivatko taalamiehet kesälomalta suoraan lämmittelemään vai oliko kyseessä enemmän näytösottelun menttaliteetti, mutta maaleilla ei ottelussa todellakaan juhlittu. Odotin kyllä maalejakin enemmän. Yhteensä 5 maalia, 3 erässä + jatkoerässä + rankkarikisassa, on liian vähän tälläiseen otteluun. Vaikkakin kaikki kunnia Tapparalle hyvästä taistelusta. Ja olivathan maalit kuitenkin komeita. Onnistuihan Ville N. rankkarissa, ainoana sellaisena.

Kuvakoostetta muutaman kuvan muodossa löytyy nettisivuiltani täältä tai sitten Picasawebistäni.

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2009

Heittoliidokkia kokeilemassa

Ostin Arvolle jo elokuun puolessa välissä, kun käytiin HIAS09 ilmailunäytöksessä, tuollaisen Suomen ilmailuliiton markkinoiman ja myymän SIL30 heittoliidokin. EPP materiaalista valmistettu lapsille ja nuorille ensilennokiksi sopiva kone on nopea koota ja kuulemma käytännössä miltei rikkumaton. Ajattelin että Arvo tykkäisi kokeilla tuollaista liidokkia, oppisiko heittämään ja olisiko lentokoneista harrastusta. Etupihalla sitä heitettiin pitkin viikkoja, mutta aina välillä vähän heikolla menestyksellä. Välillä kone liiteli ihan kivasti, mutta välillä tuli nopeasti alas. Ja pojalla, niin kuin isälläkin, meinasi usko SIL30:n lento-ominaisuuksiin usko loppua. Itse olen joskus "pikkupoikana" balsa liidokkia lennätellyt, mutta vuosikymmeniä kun on välissä niin pitää touhua varmaan vähän harjoitella.

Kauniin syyspäivän kunniaksi lähdettiin liidokin kanssa tänään kävelemään läheiselle Mustavuoren laskettelurinteen laelle, josko liidokki lentäisi sieltä paremmin. Ylhäältä kun heittää, niin ehkä saa nostetta paremmin siipiensä alle rinteestä. Ja kun oli vielä sopiva vastatuuli niin liitojen pitäisi olla erilaisia kuin kotipihassa.

Laskettelurinteen ylhäällä tuuli puhalsi sitten huomattavasti lujempaa  kuin kotipihassa näytti. Mutta pakkohan sitä konetta oli heittää, kun kerran sinne asti mentiin. Aluksi meinasi olla vaikeuksia saada kone liitämään, mutta kun heittotekniikan oppi niin kyllähän kone liisi hetken aikaa. Jopa siinä tuulessa. Tuuli tosiaan riepotteli konetta aikalailla välillä, ja kone tuli maahan milloin missäkin asennossa. Ja taisi olla välillä puussakin kiinni. Mutta mitään vaurioita ei koneeseen tällä kertaa tullut. Hyvin kestävältä vaikutti. Jopa Arvo sai koneen välillä liitämään mallikkaasti ja pitkän aikaa.  

Kyllä syksyn aikana vielä muutaman kerran pitää mennä Mustavuoren laelle kokeilemaan kuin hyvin liidokki lentää. Mutta tuulta pitää olla huomattavasti vähemmän kuin tänään oli. Ja kun Arvokin tuntui tykkäävän hommasta, niin pitäähän sitä pojan kanssa jotain taas kokeilla. Ja jos kone liitelee hyvin niin Suomen ilmailuliitto myi vastaavia, mutta isompia koneita, joita voisi harkita seuraavaksi. Poika kuitenkin on niin pieni ettei balsa-liidokki vielä varmaan ole hyvä vaihtoehto. Tai sitten pitää kokeilla jotain kuminauhaliidokkia, niitäkin oli SIL:n nettikaupassa tarjolla. Ja myyhän tuollaisia liidokkeja, joko kuminauhalla tai ilman, myöskin Harraste täällä Tampereella. Liidokkien rakentamiseen poika on kyllä vielä liian pieni, mutta olisi siinä isälle pimeiksi talvi-illoiksi jotain tekemistä. Jos ei satu olemaan töissä. 

Ja kun kerran "retkelle" lähdettiin niin pitihän sitä kamera ottaa mukaan. Tosin tuollaista liidokkia oli noissa olosuhteissa yllättävän vaikea valokuvata. Mutta muutama onnistunut otos nyt kuitenkin tuli saatua. Pari on tässä blogissa kuvituksena, ja yleensähän kuvat menevät sinne netin valokuvagallerioihin.

perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Kikkailua kuvien kanssa

Kesän aikana on tullut kuvailtua melkonen määrä kuvia, ja tungettua niistä parhaimmat näkyville vähän mihin sattuu. Julkaisupaikkoja on ollut niin omat nettisivut kuin picasaweb, facebook kuin tämä blogikin. Ja siinä sivussa on kuvia tietenkin pitänyt vähän käsitellä omaa silmää miellyttäväksi. Vaikka eihän tämän nykyisen läppärin näyttöä kovin kasoseksi saa kalibroitua, mutta kuitenkin. 

Piacasawebin kuvat on yleensä käsitelty nopeasti Picasan omalla kuvankäsittely mahdollisuudella, vaikka se ei aina mitään mahtavaa jälkeä ole tuottanutkaan. Omien nettisivujen kuvat on pääsääntöisesti käsitelty vanhalla 7 sarjalaiselle Photoshopilla. Sitä kun on tottunut käyttämään ja se tuottaa melko hyvää jälkeäkin, ainakin omasta mielestä. Uutena kuvankäsittelyohjelmana on koneelle ilmestynyt GIMP, jonka päivitin juuri 2.6.7 versioon. GIMP on GNU-lisenssillä toimiva ilmainen ohjelma. Sen pystyy lataamaan vaikka täältä. Siitä löytyy niin Linux kuin Windows versiot. Kummassakin "oikeassa" kuvankäsittely ohjelmassa on potkua ja mahdollisuuksia vaikka mihin, ja ne riittävät varmasti oikeen hyvin tälläisen harrastelijakuvailijan valokuvien käsittelyyn. Ja nettisivujen grafiikan luomiseen, ja tarpeen vaatiessa vaikka pieneen kikkailuun. 

 

Pitihän sitä sitten vähän kikkailla kuvan käsittelyohjelmilla. Nuo yllä olevat kuvat on muutettu Photarilla piirustuksiksi digivalokuvasta. Kuva on Tampere-Pirkkalan RWY 24:lle laskeutuva F18 Hornet HN-402, kuvattu 10.9.2009. Tuli aika mielenkiintoisia versioita. Itseäni tyydyttäisi kaikista parhaiten jokin kuva noiden kahden välistä. Siis enemmän "sketchausta" kuin tuossa vasemman puoleisessa ja kuitenkin enemmän pelkkiä ääriviivoja kuin tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa. Mutta täytyy vielä harjoitella niin saa hyvää jälkeä aikaiseksi.

Ja täytyhän sitä GIMPpiäkin kokeilla. Otin elokuussa HIAS09 lentonäytöksessa valokuvan Gloster Gauntlet kaksitaso lentokoneesta. Kone on kehitetty 1920-luvun lopulla. Etelä-Afrikan liittovaltio lahjoitti niitä Suomelle talvisodan alettua, mutta ne eivät kerinneet rintamalla. Jatkosodan alkaessa koneet olivat jo vanhentuneita ja niitä käytettiin tiedustelu- ja täydennyslentolaivueiden harjoituskoneina. Kuvattu kone on maailman ainoa lentokelpoinen Gauntlet. No, valokuva piti tietenkin muuttaa koneen aikaa vastaavaksi, eli kuvaan lisättiin kaikenlaisia "vanhennus" elementtejä: pölyä, likaa, naarmuja ja se muutettiin seepian väriseksi. Pikkasen olisi saanut olla enemmän näkyviä naarmuja kuvassa, ja olisi pitänyt tehdä ne valkoiset reunat kuvaan, joita siihen aikaan kehitettyihin kuviin tuli. Tosin taustan nykyaikaisia elementtejä en rupenyt poistelemaan. Lentävästä vanhasta koneesta voisikin saada vanhan valokuvan arvokkuutta helpommin. Ja pysty se GIMP myös piirustuksen tekemään, en sitten tiedä kumpi tekee parempaa jälkeä näissä piirustuksissa. Kohteena sama Gloster Gauntlet.

 

Tällästä tällä kertaa. On blogi muuttumassa aikalailla enemmän käsittelemään valokuvausta ja valokuvia, kuin koiria jotka olivat pääosassa vielä muutama aika sitten. No koirien elämä menee sitä samaa rataa kuin ennenkin. Ulkoillaan välillä enemmän ja välillä vähemmän. Talvella vedetään pulkkaa ja kesällä vaikka uidaan. Mutta katotaan nyt mihin tämä kirjoittelu on kehittymässä.

sunnuntaina, elokuuta 16, 2009

Lisää valokuvia ja videoita HIAS09:stä

Pakko oli laittaa vielä tänne blogiin näkyviin Arvon 4½ vuotta ottamat huippukuvat HIAS09 lentonäytöksestä. Niinhän se menee että sitä pojat perässä mitä isät edellä? Arvokin halusi lentonäytökseen kameran ja saikin sinne sellaisen. Pojasta polvi paranee, itselle ei tullut mieleenkään kuvata tälläisestä kulmasta Ilmavoimien EADS CASA C-295M kuljetuskonetta.

Ja muuten 11 videota lentonäytöksestä ilmestyi YouTubeen ja http://www.nurkkaus.net/ sivuille. Mukaan mahtuu tavallista Fly By lentoa ja taitolentoa. Itselle mieleen painuvimmat olivat Fouga Magister ja Red Bullin BO-105 taitolentohelikopteri.






Posted by Picasa

HIAS:in valokuvia

Ensimmäiset HIAS valokuvat on raakattu. Tässä muutama alkupaloiksi, loput ilmestyvät nettigallerioihin joskus Kuvat eivät ole parhaimmuus järjestyksessä. Videoita ei ole vielä kerinnyt edes alottaan. Kuvat ylhäältä alas DC-3, DC-6, Midnight Hawks ja F-18 Hornet ja flaret.



 
Posted by Picasa

lauantaina, elokuuta 15, 2009

HIAS

Tuli sitten käytyä Malmin lentokentällä katsomassa "spektaakkelimaista showta" eli Helsinki International Airshowta. Tällä kertaa meni vaan mainostus ihan poskelleen. Ainakin mun mielestä. Ei vastannut esitykset ainakaan minun kriteerejä spektaakkelimaisesta showsta. Tosin en kyllä ole hirveästi maailmaa kierrellyt ja esityksiä nähnyt, mutta mielikuva ei kohdannut todellisuutta.

Mitä siellä sitten oli? No tottakai Ilmavoimat veti ne perusesitykset mitä aina. NH90 ja Hughes esittelylennot ja Hornet ja Hawk soolot ja tottakai Midnight Hawks veti tämän vuoden perusesityksen. Onneksi oli todella hyvä keli, pääsivät kaikki vetämään täydellisen ohjelman. Ei tarvinnut pilvien takia madaltaa lentokorkeutta ja supistaa esitystä. Rajavartiolaitos esitteli Dornierin ja helikopterinsa Super Puman ja Agusta Bellin. Uusia minulle, joten niistä pisteet.

Muita esiintyjiä oli DC-3, joka myöskin oli uusi tuttavuus. Vaikka aika hyvin se kiertää Suomen kenttiä. Fouga Magister toi mieleen muistoja 70-luvulta, jolloin ne vielä lensivät Ilmavoimien väreissä Tampereenkin taivaalla. Tuttu ujellus kuului. Red Bull tiimin helikopterin temput olivat mahtavia. Ja heidän DC-6 oli kanssa melkoinen näky, jota ei ole tullut ennen nähtyä. Taitolentokoneet tekivät hienoja temppuja ja niitä oli ihan kiva katsella.

Hatvinaisuudet eivät lentäneet, mikä oli pettymys. Olisi ollut mahtavaa nähdä Focke-Wulf Stiegliz, Gloster Gauntlet ja Antonov An-2 ilmassa. Oikeaa lentämistä historiallisilla koneilla.

Maanäyttely oli aivan aneeminen. Pienkoneita ja muutama isompi matkustaja kone. Ja tottakai Ilmavoimien kalusto. Tietenkin paikalla oli ilmailukerhoja ja järjestöjä, ja muita toimijoita. Ja niitä krääsän myyjiä.

Odotin maanäyttelyltä paljon enemmän, miltei kaikki koneet olivat sellaisia mitä pystyy bongaamaan Suomen eri lentokentiltä. Ja kentäviin koneisiin odotin kyllä enemmän kalustoa. Vaikka olihan nämä kaikki esiintyjät ennakkoon tiedossa, tapahtuman nettisivujen kautta. Mutta silti...

Itse tapahtumasta sen verran, ettei järjestelyt aivan natsanneet minun mielestä. Ruokapalvelut olivat mielestäni alimitoitetut sekä myyjien että myytävän ruoan suhteen. Useaankin otteeseen joutui odottamaan ruoan valmistumista. Useampi ruoanvalmistuspiste olisi ollut paikallaan. Ja useampi myyjä. Järjetysmiehet eivät tienneet mistä järjestetyt shutlebuss kuljetukset lähtevät. Tosin sehän selvisi itse lukemalla tapahtuman esitteestä. Oma moka tämä. Malmilta poistuminen oli tuskaa. Sen verran katsojia liikkeellä, ja paikalliset asukkaat, että ruuhkat olivat mahdottomia.

Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ihan OK tapahtuma. Paremmassa kun ei ole ollut. Viimeisin muistikuva isosta lentonäytöksestä on jostai 1990-luvulta kun Pirkkalassa järjestettiin sellainen. Onneksi ilma suosi lauantaina meitä, ja tuli vietettyä mukava päivä ulkona. Ja valokuvia tuli otettua, ne tulevat näkyviin kun pääsen kotiin. Samoin kuin kuvatut videon pätkät.

perjantaina, elokuuta 14, 2009

Valokuvausta

Kesän aikan on taas herännyt henkiin vanha harrastus kuvialla lentokoneita ja muita erilaisia lentäviä esineitä. Pääsääntöisesti kesän lentokonekuva saalis on karttunut Tampere-Pirkkalan lentokentältä bongatuista lentokoneista.

Mitä sinne ja sieltä nyt lentää? Satakunnan lennoston F18 Hornet hävittäjiä ja Kauhavan lentosotakoulun Hawk harjoitushävittäjiä, ja muita ilmavoimien lentokoneita. Lukematon määrä erilaisia pienkoneita. Ja tietenkin liikennelentokoneita Ryanair, Air Baltic, FinnComm airlines ja Blue1. Ja sitten niitä charter koneita. Niitä on tullut kuvailtua kesän aikana, ja laitettua parhaimmat otokset näkyville joko omien nettisivujen galleriaan tai Picasawebiin.

Ja onhan sitä pystynyt yhdistämään tämän lentokoneiden valokuvauksen hyvin toiseen harrastukseen, moottoripyöräilyyn. Kauniilla säällä on ollut hyvä lähteä ajelemaan pitkin etelä-Suomea ja samalla poikkeilla lentokentillä valokuvaamassa. Nyt on kierretty Helsinki-Vantaa ja Turku. Helsinki-Vantaalle pitäisi varmaan mennä vielä joskus toistamiseen, vähän paremmalla ajalla ja ottamalla paremmin selvää kuvauspaikoista. Ja Turusta saisi bongattua rajavartioston kalustoa.

Kalustona tällä hetkellä on Canon EOS 400D järkkäri ja siinä 75-300 zoom-objektiivi. Tuo objektiivi riittää melko hyvin koneiden kuvaamiseen Tampere-Pirkkalan kentällä. Ainoastaan muutamat nousevat koneet kaipaisivat pidempää zoomia. Mutta valovoimaltaan objektiivi on kyllä melkoista harrastelija tasoa. Siihen pitäisi saada parannusta. Mutta parempi objektiivi maksaa huomattavan summan rahaa, ja kun rahaa ei tule joka tuutista tällä hetkellä, niin täytyy tyytyä siihen mitä on. Ja kuvata tällä kalustolla. Tosin moottoripyöräilessa taskussa on useasti vain Canon Powershot A480 digipokkari, jolla saa ihan hyviä kuvia platalla seisovista koneista. Nousevia tai laskeutuvia sillä ei ole tullut vielä kokeiltua. Tuota digipokkaria kun on helpompi kuljettaa mukana kun digijärkkäri ja siinä olevaa pitkää putkea.

Noissa ylläolevissa osoitteissa kannattaa käydä katsastamassa kuvia jos kiinnostaa. Oheisessa kuvassa on Air Contractors (OSRL - Oil Spill Response (Safair)) Lockheed L-100-30 Hercules rahtikone rekisterinumerolla EI-JIV nousussa Tampere-Pirkkalan kentältä. Sen verran hämärää jo on että ISO 800 ja 1/60 valotusajalla potkurit tekivät jännän efektin kuvaan, ja tausta sumeni kun kohdetta piti pannata. Mutta kaiken kaikkiaan ihan kiva kuva. Itse tykkään. Vaikka koneena ei mikään suuri harvinaisuus, on aika useinkin käymässä Tampere-Pirkkalan kentällä. 

sunnuntaina, elokuuta 09, 2009

Uintireissuja



Posted by Picasa
Laitoin sitten näin kesän kunniaksi muutaman valokuvan koirista ja heidän uintireissuistaan tänne blogiin. Kuvat kertokoon enemmän kuin teksti, mutta kivaa tuntui koirilla olevan.

keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009

Puhelinhäirintää?

Näin kesän kunniaksi olen joutunut jonkinlaisen puhelinmarkkinoinnin tai -myynnin uhriksi. Viimeisen kahden päivän aikana on tullut 4 soittoa eri firmoilta myyden milloin mitäkin. Pari lehtiä, yksi sähköä, kolmas laajakaistaa. Kolme sentään soitti numerosta, joka näkyi näytöllä, mutta yksi soitto tuli tuntemattomasta numerosta. Että oikeen veetuttaa tollanen soittelu. Pidän tätä kyllä jo puhelinhäirintänä, varsinkin kun kukaan soittajista ei edes kysynyt häiritseekö.

Okei, osittain mun oma vika kun en ole tilannut numerooni puhelinmyyntiestoa. Mutta silti... Ja varsinkin se Kuopiolainen firma harrasti niin selkeää harhaanjohtavaa mainontaa, että pitäisi oikeen kyseenalaistaa markkinoinnin laillisuus. Eikä se edes ollut ainoa soittaja tämän vuoden aikana joka käyttää samaa metodia. Aloitetaan puhumaan hyvästä asiakkuudesta, ja palkinnoista ja lahjoista mitä halutaan antaa. Luvataan monen kuukauden lehdet ilmaiseksi. Mutta sivulauseessa kerrotaan että maksat vain postimaksut. Mitä ilmasuutta se sellainen on? Joudunhan minä kuitenkin maksamaan lehdistä. Mistä ne lahjalehdet voi hakea, ettei tule postimaksuja? Ai ei mistään. Kai mä nyt voin palkintoni tai lahjani hakea jostain, jos mulle sellainen halutaan antaa?

Ja sitten ne sukkien ja alushousujen myyjät. Ne on jo varanneet mulle sopivat vaatteet, odottavat vain kuulemma mua. Mistä ne voi tietää minkä kokoset vaatteet mulle sopii? Käykö joku tutkimassa meidän pyykkinaurua ja siellä riippuvia vaatteita? Ei kai kukaan nyt osta sukkia tai kalsareita näkemättä ja kokeilematta niitä?

Puhelinmyyjät voisivat taas vähän opetella jonkinlaisia tapoja kun soittelevat. Itsensä esittely ja se että kysyy häiritseekö olisivat helppoja pikkutapoja aloittaa. Tosin aion jatkossakin olla heille oma tyly itseni. Vaikka he tekevät työtään, saavat he silti minulta paskaa niskaan joka kerta kun soittelevat. Vaikutanko minä sellaiselta tyypiltä joka ei osaa itse vaihtaa kännykkä- tai laajalaistaliittymää tai kilpailuttaa sähkö- tai muutasopimusta? Tai tilata lehteä jos sellaisen haluan? Tai ostaa kaupasta sukkia, kalsareita tai muita vaatteita? Älkää soitelko mulle!

sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009

Talvipuuhastelua

Kevätpäivän kunniaksi käytiin vähän maaseudulla viettämässä aikaa. Alunperin piti mennä sunnuntaina 8.3. Siilinkari-kävelylle, mutta en löytänyt mistään mediasta tietoa järjestetäänkö sitä, niin päätimme sen sijaan maalla ulkoilemassa. Ja vielä tätä kirjoittaessakin on epäselvää, onko Aamulehden Moro liite järjestänyt kävelyä. Todella huonosti informoitu siittä. No koirat pääsivät oikeen kunnolla juoksemaan vapaana. Järven jäällä ja vähän metsässäkin. Ja tuli siinä samalla itsekin oltua ulkona. Karo ja Blondi pääsivät toteuttamaan oikeen kunnolla itseään ja purkamaan energiaansa. Järven jäällä oli välillä lunta koirien mahaan asti, siinä joutuivat tekemään töitä oikeen kunnolla että pääsivät eteenpäin. Mutta hyväähän lumessa juokseminen vaan koirille tekee. Vahvistuu lihakset ja saa kunnon ulkoilua. Varsinkin jos vertaa tavallisiin kaupunkilenkkeihin. Onhan tuo maaseudulla vapaana juokseminen koiran psyykkeellekkin erilaista. Vapaana juokseminen on aina vapaana juoksemista. Ja se on toista kuin kaupungissa narunpäässä kulkeminen. Kaupungissa mennään vain minne isätä tai emäntä sattuu tietä tai polkua pitkin menemään, mutta maalla sai itse päättää reittinsä ja nopeutensa.

Ja pääsihän se Karokin toteuttamaan järven jäällä omaa lempipuuhaansa. Uusi pulkka tuli perässä todella näyttävästi. Vaikka oli se paljon raskaampaa hommaa kuin kaupungin kävelyteillä vetäminen. Lunta oli sen verran paljon jäällä eikä hankikantoa ollenkaan, niin sekä koira että vedettävä upposivat välillä lumeen kunnolla. Mutta hyvin vetohommat sujuivat, niitä pitäisi vaan päästä tekemään paljon enemmän.

Samalla selvisi sekin että Blondista ei ole vetohommiin. Jo pelkästään valjaiden pukeminen päälle ja aisojen virittäminen sai koiran vauhkoksi. Niin arka ja uusiin asioihin varuksella suhtautuva koira se on. Ja kun pulkan pisti perään paniikki iski oikeen kunnolla. Jäi sitten vetohommat Blondin kohdalla siihen. Ehkä joskus toiste kokeillaan uudestaan sitä vetämistä, mutta nyt ainakin toistaiseksi Karo hoitaa vetohommat. Blondille on sitten seuraava kokeilu selkärepun laittaminen selkään, ja kantamisen harjoittelu.

Tässä alla videonpätkä Karosta kun pulkkaa kiskotaan perässä:

Lisää videoita ja valokuvia löytyy nurkkaus.net/sussari sivuilta tai YouTubesta.

sunnuntaina, helmikuuta 22, 2009

Talviharrastuksia

Mansessa on sopivasti lunta Karon vetää pulkkaa perässään. Melkein kaikki kävelytiet on lumenpeitossa, mutta osin kuitenkin hiekoitettu. Nyt ollaan treenattu Karon kanssa oikeen urakalla pulkan vetämistä. Tavotteena hallita sen niin hyvin, että maaliskuun alussa kun järjestetään perinteinen Aamulehden Moron Siilinkari kävely, pysyttäisiin suorittamaan mallikkaasti Karon ja pulkan kanssa. Tosin vielä ei ole kävely varmistunut, jäätilanteet kun elää Näsijärvellä melkoisella vauhdilla. Muutamana viime vuonna Siilinkari kävelyä ei ole järjestetty kun Näsijärven jäät ovat olleet niin heikot. No me nyt Karon kanssa harjoitellaan pulkan ja pojan vetämistä, jos vaikka päästäisiin jäälle retkeilemään. Muutan vetohommat sujuu hyvin, mutta vauhtia löytyy vielä vähän liikaa. Varsinkin lenkin alkuvaiheessa, kun virtaa ja innostusta löytyy. Mutta kun hetki ollaan kuljettu, niin vauhti rauhoittuu mukavaksi kävelyvauhdiksi. Ehkä tähänkin saadaa vielä muutos kun vetohommia on harjoiteltu tarpeeksi, ja saatu hommat tutuiksi. 

Uutena kuljetusvälineenä hankin koirille selkärepun. Tosin nyt sitä on kantanut selässään Karo, ihan sillä että saisin koiran innostumisen ja liiallisen vauhdin lenkin alkuvaiheessa rauhoittumaan. Kun Karo on Saksanpaimenkoira, niin sillä voi olla luonteessaan työnteko. Ja reppu selässä tarkoittaan työntekoa, silloin ei keskitytä muihin asioihin. Reppu hankittiin jo syksyllä ja sitä on kannettu mukana vähän vaihtelevalla tiheydellä. Kyllä se jonkin verran Karoa rauhottaa. Ja Karosta kyllä näkee, samoin kuin pulkan vetämisen kohdalla, että se nauttii repun kantamisesta. Repulla on hyvä kantaa vaikka kauppareissun pari litran maitotölkkiä ja muuta pikkutavaraa. Kovin paljon tavaroita reppuun ei voi vielä lastata, mutta retkieväät kulkevat mukavasti mukana. Ja vaikka pari pulloa "energiajuomaa" jos kulkee pitemmän lenkin poikkeamatta. mihinkään tauolle. Kyllä tässä kevään korvilla Blondikin saa repun selkäänsä, ja pääsee kokeilemaan kantamista ja näyttämään kyntensä siinä touhussa.

Siilinkari kävelystä laitan juttua näille sivuille, jos sinne päästään. Ja varmaankin jatkossa pulkan ja ehkä kesällä kärryjen vetämisestä. Ja tottakai kaikesta mitä nyt koirien kanssa tulee touhutta. Ja mahdollisuuksien mukaan kuvien kanssa. 

keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009

Pari valokuvaa ja videoita uuden vuoden kunniaksi


Pistin näin uudenvuoden kunniaksi muutaman valokuvan koirista niiden omiin valokuva-albumeihein. Karon albumin löydät täältä ja Blondin täältä. Molemmat ovat nurkkus.net/sussarit sivustolla. Niinkuin myös videotkin, ne löytyvät valokuvia välilehdeltä, tai sitten You Tubesta, jos jaksaa etsiä sieltä. Aika kivasti hohtaa noiden koirien silmät punaista tossa kuvassa. Syksyisen metsän tunnelmaa... Suurin osa valokuvista on kyllä talvi kuvia missä Karo ja Blondi peuhaa lumisessa metsässä.