Sivut

maanantaina, elokuuta 06, 2007

Lehdistä luettua

Aamulehden Sunnuntain asiat osassa oli 6.8. aika mielenkiintoinen Maria Syvälän kirjoitus Ongelmakoiraihmiset koulutukseen. Kirjoitus käsitteli uuden koiranomistajan kokemuksia koirapuistoissa, ja muualla koiramaailmassa. Koirien koulutusta ja koirien omistajien asenteita omiin koiriinsa ja muiden koiriin. Voisin jopa allekirjoittaa itsekin muutaman kirjoituksessa mainitun asian. Erityisesti koirapuistoelämää koskevan osion. Koirapuistossa voi todellakin olla hauskaa ja opettavaista, ja niin koirat kuin koiranomistajatkin nauttivat siellä olosta. Mutta se voi olla myös stressaava ja jopa vaarallinen kokemus, niin koiranomistajalle kuin koirallekin. Huonosta kokemuksesta koirapuistossa voi tulla omalle koiralle ikiaikainen kammo puistoa kohtaan, pelko tiettyjä koiria kohtaan tai jopa iso lääkärilasku, kun toinen koira on "antanut kyytiä" vähän rajummin.

Itse en usko että koirat ovat syntyjään ongelmallisia vaan niiden omistajat tekevät koirista ongelmakoiria. On sellaisia ihmisiä, joilta ei vain koiran kouluttaminen onnistu. Ja niistä koirista tulee sitten niitä ongelmakoiria. Kirjoittaja kertoo että maalaisjärjellä pärjää koirankouluttamisessa pitkälle. Ehkä niin onkin seurakoiran suhteen, mutta harva koira kun on alunperin seurakoira. Ja nämä koirat vaativat koulutukseen vähän muutakin kuin maalaisjärkeä. On alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoiria, noutajia, paimenkoira, suojelukoiria ym. ym. Koiran kouluttaminen tarvitsee vankkaa omakohtaista kokemusta, asiansa osaavan ystävän tai sisälukutaitoa ja halua lukea koirankasvatusoppaita. Ja kykyä jättää ne vastaantulevien koiranomistajien hyvät ja toimivat ohjeet omaan arvoonsa. Saksanpaimenkoiraliiton lehdessä oli hyvä artikkeli ongelmakoirien kouluttamista koskevasta kirjasta; Pertti Vilanderin Koiran korjaus kirja. Vilanderia pidetään varsinaisena koiraguruna tällä hetkellä Suomessa.


Nykyisessa koirankoulutuksessa vallitsevat suuret mielipide-erot. Yltiöpehmeät arvot ovat vallanneet alaa niin, ettei mikään muu tahdo päästä läpi. Samanaikaisesti Suomessa on enemmän ongelmakoiria kuin koskaan ennen ja määrä kasvaa kokoajan.

Konsepti oli hyvin yksinkertainen, ja on sitä edelleen: kun koira ei löydä perheen eli laumansa jäsenten keskuudesta johtajaa, sen on pakko ottaa pomon rooli. Koira ei tajua mitään demokratiasta, sen maailmankuva on totalitaarinen diktatuuri.

- Pertti Vilander

Koiramaailman tai koiranomistajien ongelmana pidän myöskin huomaamattomuutta toista koiranomistajaa kohtaa. Olen tästä samasta asiasta joskus aikaisemminkin maininnut. Omalla koiralla halutaan välttämättä sosiaalistaa sinun koirasi, eli koira päästetään luo lupaa kysymättä ja toisesta välittämättä. Ja todetaan että ei tämä ole vihainen, mutta ei olla ollenkaan varmoja siittä onko minun koirani jostakin syystä vihainen ylipäätään tai vain juuri sitä rotua kohtaa mitä sinun koirasi edustaa. Minusta koiraa ei pitäisi pitää olenkaan vapaana, mikäli on pienikin epäilys siittä ettei koira ole kokoajan hallinnassa. Näihin kiltteihin-normaalisti vapaana nätisti kulkeviin-mikähän sen nyt tuli-ei se ennen tuollalailla ole lähtenyt-koiriin olen törmännyt viimeaikoina useasti. No siinä ei auta kuin pitää se oma koira tiukassa remmissä sivulla. Sen koiran sivulla kulkemisen kun ihmiset vielä ymmärtäisivät. Vaikka omaansa kuljettaa sivulla seuraamassa, ei se tunnu merkitsevän toisille koiranulkoiluttajille mitään. Joko nämä eivät ymmärrä mitä koiran käytös ja kulkeminen sivulla tarkoittaa, tai sitten he eivät vain yksinkertaisesti välitä. Itse alan kallistua tuon välittämättömyyden kannalle.

Itse meinaan käydä vielä monet kerrat koirapuistossa, Karo saa siellä juosta ja leikkiä muiden koirien kanssa. Mutta kävelylenkit ovat lenkkeilyä varten, ei muihin koiriin tutustumista ja sosiaalistamista varten. Jokainen saa itse muodostaa omat käsityksensä ja omat koulutusmetodinsa omalla tavallaan. Ja pääsääntöisesti jokainen meistä kouluttaa oman koiransa omanlaisekseen. Ei pidä koiriakaan likaa tasapäistää.