maanantaina, syyskuuta 27, 2021

Patikointi: Iso-Vuorijärven polku

Taidettiin viettää viimeisiä oikeen kunnon syyskelejä menneenä viikonloppuna, kun onnistuneesti päästiin vihdoinkin retkeilemään pikku lenkki Orivedelle Iso-Vuorijärven ympäristöön. Paikkaan  johon olen jo hetken halunnut päästä käymään. Paikkahan on kuuluisa riippukivikalliosta ja luolastaan sekä järven ympäristön mahtavista kallioista. 

Oriveden kaupungin ylläpitämänä reitillä on nyt uusittu pitkospuita ja muita retkeilyrakenteita, sekä nyt ainakin kaikilla tulipaikoilla runsaasti puita. Niin luolan tulipaikalla kuin Kirvesjärvien laavullakin.

See full screen

Iso-Vuorijärven polku, Orivesi (karttalinkki P-alueelle)
Lat 61° 47.83
Lon 24° 13.90
Lämpö 11,0 °C
Matka 4,9 km
Aika 2 h 16 min (liikkeellä 1 h 20 min)
Nousu 98 m

Iso-Vuorijärvelle on melko helppo päästä, ainakin omalla autolla. Orivesi-Ruovesi maantieltä, KT66, käännytään Vuorijärventielle, jota seuraamalla tullaan parkkipaikalle ja siitä pääseekin suoraan retkeilypolulle. Etäisyys Orivedeltä ei ole kuin hieman toistakymmentä kilometriä. Oriveden kaupungin nettisivuilla lisää tietoa. No, nyt sunnuntaina parkkialueelta löytyi kymmenkunta autoa, eli väkeä oli hyvin liikkeellä. vajaa puolen kilometrin kulkemisen jälkeen tullaan riippukivikalliolle Iso-Vuorijärven rantaan. Ensin kävellään ylhäällä kallion päällä, josta on näkymät järvelle. Polkua seuraamalla lähdetään laskeutumaan kohti rantaa, tässä kohtaa melko jyrkkää ja märällä liukasta, ja pikku hiljaa takaisin kalliota kohti, mutta rannassa ja luolalle. Luolalla on tulipaikka, joka nyt sunnuntaina oli tupaten täynnä lapsiperheitä. Siis nopea vilkaisu luolaan, mutta tarkempi kuvaaminen jäi, koska ihmiset. 

Luolan nurkkaa ja pikkaisen tulipaikkaa näkyvillä.
 

Luolalta eteenpäin, kohti Kirvesjärvien laavua reitti on ehkä vaikeimmillaan. Kalliosta polkua kuljetaan ylös ja alas, välillä aika haastavinkin nousuin ja laskuin. Varsinkin märällä tulee olla tarkkana tässä kohtaa. Mutta täältä aukeaa hienot näkymät järven itärannalle ja luolalle.

Riippukivikallio ja luola

Panoramakuva itärannasta

Polku kulkee välillä aivan rannassa ja paikka paikoin on todella märkää. Onneksi pitkospuita ja siltoja on uusittu, joten kuvin jaloin päästään eteenpäin. Kirvesjärville päästessä eteen avautui ehkä hienoin näkymä mihin olen täällä etelä-Suomessa pitkään aikaan törmännyt. Pitkospuut kulkivat aivan järvenrantaa suon päällä. Ja koko näkymän kruunasi pilvettömältä taivaalta paistava syysaurinko.



Kirvesjärvien laavulla oli tottakai väkeä tulistelemassa, mutta sopu sijaa antaan ja hyvin paikalle mahduttiin. Se hyvä puoli tulla hieman "myöhässä" tulipaikalle on, ettei tarvi sytytellä nuotiota. Joku muu on sen jo tehnyt puolestasi. Kuppi kuumaa termarista ja makkarat käristymään. Ja siinä sivussa mukavia jutellen muiden patikoijien kanssa. Laavullakin oli uusittu retkeilyrakenteita ja puuhuolto oli kohdallaan. Tässä kohtaa kävi dronekin hieman ilmassa ja ikuistettiin paikkoja yläilmoista.

Kirvesjärvien laavun läheistä suota ja pitkospuut

Kirvesjärvi

Kirvesjärven laavun läheinen suo ja pitkospuut sen yli

Laavulta eteenpäin polku olikin paljon helpompaa metsäpolkua. Välillä pätkiä pitkospuita, mutta pääsääntöisesti metsässä kuljettiin. Paljon helpompaa kulkea kuin luolalta laavulle. Ja lyhyt loppumatka kuljettiin metsäautotietä pitkin takaisin parkkipaikalle. Patikointia olisi hyvin voinut jatkaa kiertämällä lisälenkin Siikajärven ympäri. Polku tällä lenkille lähtee ja palaa tälle samalle Iso-Vuorijärven polulle ja tukeutuu samalle parkkipaikalle. Ja taitaa tästä päästä polkuja ja metsäautoteitä pitkin Ollinkiven ohi Siikanevalle asti. Mutta ne seikkailut jätettään seuraaville kerroille. 

Mukana kulki tottakai kamerakalustoa, niin kuin aina näillä seikkailuilla. Kuvia napsittiin Olympus TG-5 pokkarilla ja ilmasta DJI Mavic Mini dronella. Ja videokuva taltioitiin Insta360 One R kameralla sekä edellä mainitulla dronella. Alla sekalaisia kuvia matkan varrelta.


















perjantaina, syyskuuta 24, 2021

Patikointi: Iso-Naistenjärven polku

Paluu Pirkkalan Iso-Naistenjärven poluille. Samoille reiteille, jossa jo tammikuun loppupuolella talviretkeiltiin. 

Katso koko näytöllä

Kilometrejä kertyi suunnilleen yhtä paljon kuin talvellkin, vaikka tällä kertaa käytiin kurkkaamassa Kurikkakallion näkymiä. Niin kuin talvella jo käytiin tulevaisuutta läpi, nämä maastot ovat kovan muutospaineen alla. Iso-Naistenjärven ja Pehkusuon tietämille suunnitellaan moottoritien oikaisua ja Kurikkakallio louhitaan maantasalle ja tilalle kaavoitetaan teollisuustonttia. Niin se vaan ihminen tuhoaa ahneuksissaan lähiluonnon  parhaat palat. Mutta politiikka sikseen.

Ruskaa lähdettiin katsomaan, mutta se ei ole tässä Tampereen ympäristössä parhaimmillaan. Joko se on jo ohi tai sitten se on vasta tuloillan. Vähän pelkäsin edellisen yön tuulen ja vesisateen pudottaneen isoimmat lehdet puista, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Melkoisesti keltaisen sävyjä tarjolla maastossa tällä kertaa. 

Retkeilyn ja ulkona olemisen lisäksi, niin kuin aina, aikaa kulutettiin valokuvaamisen pariassa. Alla kuvia niin taivaalta kuin maantasaltakin. Lisää kuvia Flickrin Maisemia ja Luontoa kansiossa tai Pirkkala kansiossa.


Pehkusuo taivaalta

Pehkusuo taivaalta

Pehkusuo

Iso-Naistenjärven rantamänty





Näkymää Kurikkakallion päältä dronella



torstaina, syyskuuta 23, 2021

Tesoma ylhäältä

Pimenevinä tuulettomina syysiltoina muodostui hyvä mahdollisuus kokeilla hieman taas rajojaan valokuvauksen suhteen ja napsia yökuvia taivaalta. Teemana Tesoma ylhäältä. Ja todellakin rajoa rikkoen, Tesomalla tarkoitan tässä koko Tesoman talousaluetta täällä Tampereella. Itse, ja todellakin itse, lasken tähän Suur-Tesomaan kuuluvaksi niin Tesomanjärven kaupunginosan kuin kaikki sitä ympäröivät kaupunginosat. Lueteltuna esim. Haukiluoma, Ikuri, Kalkku, Tohloppi, Rahola ja mitä näitä nyt on. 

Pikku-drone, DJI Mavic Mini, jolla lennän ei ole mikään todellinen yökuvauslaite. Vaikka dronesta löytyy manuaalisäädöt osalle kuvausasetuksista, ei pikkuinen kenno mahdollista huippuhienoja yökuvia, joita saa esim. jalustalla olevalla järjestelmäkameralla. Lisäksi täysin tyyntä ei kaupunkiympäristössä ole varmaan ikinä. Aina löytyy pieniä tuulenpuuskia rakennusten välistä, joita vastaan dronen täytyy tehdä pieniä korjausliikkeitä vaikka muuten paikallaan hyvin pysyy. Eli pientä heiluntaa on tarjolla koko ajan. 

Jotain cityscape kuvia sain kuitenkin aikaiseksi muutaman lennätyskerran aikana. Totta kai Traficomin ohjeita ja lupaehtoja noudattaen.

Haukiluoma, Myllypuronkadun ja Tyvikadun risteys.
ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 2 s., korkeus: 33,8 m, tuuli: 2,6 m/s, lämpö: 6.9 °c

Haukiluoman päiväkoti
ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 2 s., korkeus: 16,0 m, tuuli: 2,5 m/s, lämpö: 6.9 °c

Tyviraitti
ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 2 s., korkeus: 22,6 m, tuuli: 2,6 m/s, lämpö: 6.9 °c

Tesoman valtatien kerrostalot
ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 2 s., korkeus: 29,1 m, tuuli: 1,6 m/s, lämpö: 4,6 °c

Tesoman seisake
ISO: 200, aukko: f/2.8, suljinaika 2,5 s,. korkeus: 29,2 m, tuuli: 1,6 m/s, lämpö: 4,6 °c

Tesoman seisake ja IC475
ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 1,6 s., korkeus: 29,5 m, tuuli: 1,6 m/s, lämpö: 4,6°c

Tesoman yhteinäiskoulu
ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 1,6 s., korkeus: 17,1 m, tuuli: 1,5 m/s, lämpö: 4,3 °c

Tesoman valtatie ja tyhjä tontti
ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 1,6 s., korkeus: 29,7 m, tuuli: 1,5 m/s, lämpö: 4,3 °c

Tesoman valtatie
ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 1,6 s., korkeus: 29,3 m, tuuli: 1,5 m/s, lämpö: 4,3 °c

Tesoman palloiluhalli
ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 1,6 s., korkeus: 25,4 m, tuuli: 1,5 m/s, lämpö: 4,3 °c

Tesoman uima- ja jäähalli
ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 1,6 s., korkeus: 32,9 m, tuuli: 1,5 m/s, lämpö: 4,3 °c


keskiviikkona, syyskuuta 22, 2021

Tyhjennetty Tammerkoski

Näin viimeisen kesälomaviikon tapahtumaksi kävi hyvä säkä. Jokku oli irrottanu pohjatulpa Tammerkoskesta, ja se oli valunu tyhjäks. Tai siis Tampereen läpi kulkevan Tammerkosken juoksutus yläjuoksulla, Näsijärven päässä, oli suljettu ja koski oli pitkälti kuivunut. Tämä kaikki ihan huoltotarpeesta. Ei ihan joka vuotinen juttu täällä Tampereella, mutta onhan näitä tapahtunut säännöllisen epäsäännöllisesti. 

Pitihän tilaisuutta käyttää hyväksi, kun aikaakin oli, ja suunnata Tammerkosken rannoille kameran kanssa kulkemaan. Pohjalle asti en kenkiäni mennyt kurastamaan. Tässä alla muutama kennolle tarttunut näkemys tyhjästä Tammerkoskesta. Flickristä löydät lisää.