Mi-24 "Hind" videolla

Tsekin Ilmavoimat esitteli Porin lentonäytöksessä Mi-171 ja Mi-24 helikoptereita, niin kuin jo edellisessä postauksessa on tullut esiteltyä. Nythän hokasin että Mi-24 "Hind" taisteluhelikopterista tarttui kennolle hieman videokuvaakin. Tässä alla koostettu pätkä käsivaralta kuvatusta materiaalista. Kamerana Canon EOS M50 MkII ja objektiivina Sigma 150-600 mm mötikkä.

Pori Airshow 2022

Vuoden 2022 päälentönäytöstä lennettiin Porissa. Ennakkotiedot eivät antaneet odottaa mitää ihmeellistä, eikä paikan päällä todellakaan ollut mitään säväyttävää. Lentävästä kalustosta ei löytynyt itselle kiinnostavaa kuin Tsekkiläisten helikoptereiden ja Sveitsin taitolentoryhmän muodossa. Tämä taisi olla viimeaikojen "köyhin" lentonäytös kaluston suhteen. Ei hirveästi uutta lentävää kalustoa tarjolla, suurin osa on tullut nähtyä useampaan otteeseen, kun näitä lentonäytöksiä on kierrelty.

Maanäyttelyssä oli pari uututta, jotka olisi mielellään nähnyt ilmassa. Tietenkin F-35, mutta eiköhän se muutaman vuoden päästä lennä sinivalkoisin merkein Härmän taivaalla. Ja Saksan Orion P-3. Sekä muutama erilainen helikopteri.

Patrouille Suisse todellakin räjäytti potin. Tuohon 6 F-5 Tiger IInhävittäjien esitykseen on paha enää kenenkään mitään sanoa. Niin jäi Midnight Hawksit jalkoihin että tärisee. Ja nuo koneethan jylisivät niin että tärisi. 6 konetta sai taivaan täyteen niin ettei oikein tiennyt mihin kameraansa suunnata, ja aika usein kamera olikin suunnattu ihan väärään suuntaan tapahtumien suhteen. Mutta kyllähän sitä jotain kennollekin jäi. Ja ooneksi on silmät millä näki, jäi ainakin jotakin muisteltavaa. Tiukasta muodostelmastaan tunnettu Midnight Hawks tuntui jotenkin vaisulta, vaikka varmasti vaativaa lentoa esittävätkin.

Ilmavoimien F/A-18 ja maavaoimien NH90 täyttivät takuu varmasti taas taivaan soihduilla. Hornet jopa moneen eri otteeseen. Olihan Ruotsalaisillakin Gripenissä soihduja, mutta RAF:in Eurofighter Typhooniin olisin niitä kaivannut. Nyt Typhoon valaisi taivaan vai näyttävällä jälkipolttimen hehkulla. Tsekkien helikopterit olivat oma lukunsa. Mi-171 eli vanhan suomessakin lentäneen Mi-8 modenrniversio oli iso ja "niin neuvostoliittolainen", mutta taivaalla sekin pysyi ja mallikkaasti liikehti. Taisteluhelikopteri Mi-24 oli sitten oma lukunsa. Pelottava vehje. Vaikka jenkkien Apasheja on tullut nähtyä Kosovossa läheltä ja kaukaa, on tuollainen tappovehje kunnioitettava näky. Ja kettereästi sekin liikehti taivaalla. Eiköhän Suomenkin pitäisi muutama taisteluhelikopteri hankkia vahvuuteen.

Itse lentonäytösjärjestely kyllä hieman ontuivat. Ei erityistä moottoripyöräparkki joihin on totuttu tässä menneinä vuosina. Tosin löysivät prätkät paikkaansa sisäänkäynnin läheisyydestä, mutta ennakkotiedoissa prätkäparkkia ei ollut. Kuulutukset kentällä kuuluivat todella huonosti kentän päähän, tai siis eivät kuuluneet ollenkaan. Tosin ei sillä niin väliä, alkaa sama ääni joka lentonäytöksessä vuosien ajan jo tökkimään korvissa. Esiintyjien välit venyivät välillä todella pitkiksi, ja kun mitään ei kuullut niin meni ihan arvailuksi mikä ja milloin taivaalla lentää. Tosin kalustoa oli niin vähän ettei tunnistaminen tuottanut vaikeuksia.

Laitan tähän alle muutaman kuvan enemmän kuvia löytyy flickrin Pori Airshow 2022 albumista. Kuvat otettu Canon EOS M50 mkII ja Sigma 150-600 mm yhdistelmällä.

Suomen Ilmavoimat, F/A-18 Hornet

Suomen Ilmavoimat, F/A-18 Hornet

Suomen Ilmavoimat, Midnight Hawks

Tsekin Ilmavoimat, Mi-171

Tsekin Ilmavoimat, Mi-24

Tsekin Ilmavoimat, Mi-171

Ruotsin Ilmavoimat, Saab Jas Gripen C

SNJ-3 Texan

RAF Eurofighter Typhoon

RAF Eurofighter Typhoon

Patrouille Suisse

Patrouille Suisse

Patrouille Suisse

Suomen Ilmavoimat, BAe Hawk Mk51

Suomen Maavoimat, NH90

Suomen Maavoimat, NH90

Suomen Maavoimat, Hughes MD500

Suomen Rajavartiolaitos, Eurocopter Super Puma ja pintapelastaja

Suomen Rajavartiolaitos, Eurocopter Super Puma

Vallan juonet

Rohan tallit toi jälleen Laukon kartanolle Vesilahteen metalliin puetut miehet ja hevoset esittämään uusinta spektaakkeliaan Vallan juonet. Faktaa ja fiktiota oli taas sekoitettu sopivassa suhteessa elävän historian esitykseen, josta ei puuttunut romantiikkaa eikä jännitystä. Ja tälläkin kertaaa mukana esityksessä oli muitakin elementtejä kuin pelkkää hevosilla tehtäviä taidonnäytteitä, vaikkakin hevosest ja niiden taiturimaiset ratsastajat taisivat viedä sen pääosan. 

Itse tykästyin tässä esityksessä oleisiin "tykkeihin" jotka toivat lisää toimintaa äänen ja savun muodossa pelkään hevosteluun. Tuttuun tapaan tässäkin esityksessä oli juoni joka vei tapahtumia eteenpäin. Kohokohta taisi kuitenkin olla peitsitaistelu perinteiseen turnajaismalliin. Kentällä tapahtui taas niin paljon että kuvaamisesta ei meinannut oikeen tulla mitään. Näissä esityksissä ei pysty keskittymään sekä kuvaamiseen että tapahtumien seuraamiseen. Välillä tuli vain lauottua kameraan kohti tapahtumia ja samalla seurattua niitä, kuvistakin tuli juuri sellaisia. Mutta seasta löytyy aina välillä helmiä.

Laitan tähän alle kuvia sunnuntain 12. kesäkuuta esityksestä. Lisää kuvia löytyy flickr-albumistani.

Melonta: Sikojoki, Pirkkala

Katso koko näytöllä

Sikojoki, Pirkkala

matka: 10,8 km
aika: 3 h 20 min (liikkeellä: 2 h 40 min)
lämpö: 11 °C
tuuli: koillinen 4 m/s (puuska: 9 m/s)
ajoittaista sadetta, välillä tiheitäkin kuuroja

Sateinen ja tuulinen aamupäivä ja kanootit vesille Pitkäniemen sairaalan rannasta. Suunta Pyhäjärven yli kohti Pirkkalassa virtaavaa Sikojokea. Koillistuuli keikutti kanootteja sivumyötäisessä, mutta matkan alku sujui rantoja pitkin mukavasti vaikka edellisesti melontareissusta on jo hetki aikaa. Sää oli kyllä melkoinen koittelemus, välillä tuli oikeen rankastikin vettä taivaalta. Rajasalmen siltojen jälkeen, vähän isomman selän ylitys oli pieni jännityksen paikka, mutta siitäkin selvittiin. Osin tosiaan mukavan myötätuulen ansiosta. Takaisin tulomatka olisi koittelemus, mikäli tuuli ei laantuisi, mutta ei sitä tässä vaiheessa kannata miettiä. Sikojoen suulla, Kirkonniitynlahdella, tuuli ei enää osunut melojiin vaan meno rauhoittui ja muuttui todella miellyttäväksi. 

Kuvaamisesta ei tosin tullut oikeen mitään, kiitos ajoittaisen vesisateen. Linssit olivat märät koko ajan. Muutama valokuva tuli napsittua ja videookin vähän nauhoitettiin. Tosin laatu on mitä on, onneksi molemmat kamerat ovat vesitiiviitä, sekä Olympus TG-5 että Insta360 OneR. Dronea ei kuitenkaan sentää yritetty lennättää. Laitetaan tähän alle kuvia ja ehkä videookin, mikäli sellasta saadaan aikaiseksi.

Sikojoki aukesi kohtuullisen leveänä mutta ruskea vetisinä, kun järveltä päästiin. Virtaus joessa on minimaalinen, ei sitä ainakaan vastavirtaan, Kaakkoa kohti melottaessa tuntenut. Mutkittelevaa jokea oli ruopattu jossain vaiheessa oikeen raskaalla kädellä, joten osa rannoista oli vielä aivan mustana liejusta ja pohjamudasta mitä joesta oli nostettu. Ei kovinkaan kaunista katseltavaa tässä vaiheessä, mutta ehkä ne nopeasti ruohittuvat ja muuttuvat näteimmiksi rantavalleiksi. Ja ruoppauksella on varmasti tehtävänsä Sikojoella virtaaman parantamiseksi ja joen virkistyskäytön tehostamiseksi. Mutta oli välillä kaunistakin rantamaisemaa maataloineen. Sen verran virtaus ja ruoppaaminen oli joen muotoa muuttanut ettei kartalla ihan kokoajan menty joessa. Mutta mitäs siitä, hyvin tällä joellä pääsi melomaan eikä eksymisestä ollut vaaraa.

Varsinaisia taukopaikkoja ei joella ole. Rannat taitavat olla joko talojen tai mökkien käytössä tai sitten niin rämettyneitä ettei kanootista nousua kannattanut ajatella. Kuningasideana oli meloa jokea pitkin niin pitkälle kun pääsee, lue viitsii, ja sitten palata takaisin päin. Tauko päätettiin pitää Sikojoen suulla olevalla lintutornilla ja sen laavulla. Tosin eihän sinne ole rantautumispaikkaa. Melkoiseen rämeikköön saatiin kanootit rantaan ja kengät kastellen kohti laavua parikymmentä metriä. Pikku vihjeenä Pirkkalan kunnalla tai Sikojoki yhdistykselle tässä voisi olla hyvä paikka rakentaa rantautumispaikkaa mikäli luontoarvot sen suovat. Kahvit ja eväät saatin sateen suojassa nauttia. Hyvä siittä vaikka vapaaehtoisesti jätettiin tulien tekeminen väliin. Sen verran märkää oli polttopuut ja tulukset. 

Takaisin melomisessa Pitkäniemen sairaalan rantaan olikin sitten vähän tekemistä. Sen verran kovasti aina välillä tuuli puhalsi selän yli puuskittain. Yksin melovan kanootti kääntyili tuulen voimasta kuin viimeistä päivää ja suunta oli milloin mihinkin. Rantoja pitkin tästäkin selvittiin. Vastatuulta ja vähän sivulaitaistakin, ja välillä melkoista aallokkoa. Ensin Sankilanlahden ylitys Rajaniemen vanhaa taukopaikkaa kohti. Tässä muuten voisi pitää myös taukoa, mutta retken rytmitys menee vähän pipariksi jos näin lähellä päätepistettä vielä rupeaa taukoilemaan. Tämä ranta toimii myös hyvänä lähtöpaikkana jos haluaa meloa Sikojoelle. Mutta takaisin melontaan, työntäytteisin osuus oli ylittää Rajasalmen siltojen kohta sivuvastaisessa aallokossa, mutta sen yli kun pääsi niin olitiin taas rantojen suojassa ja matka kohti päätepistettä eli lähtöpistettä jatkui melko helposti. Yllä olevasta kartasta voi katsella suuntaa antavasti missä meloskeltiin.

Tässä alla muutama kuva. Muutama lisää flickr albumissa.

Melojat Sikojen suulla.

Sikojoki

Sikojoki

Sikojoki

Sikojoki

Sikojoki

Sikojoko alittaa Anian Rantatien eli tien 3022

Lintutorni ja laavu Sikojoen suulla.

Meloja. Kuva J. Takala