Lokakuun lopussa tuli sitten talvi tänne etelä-Suomeenkin. Lunta tuli vuorokauden sisällä ihan tarpeeksi ja tuuli paakkuunnutti sen vielä kunnon kinoksiksi. Tampereella ja lähikunnissa liikenne oli ihan sekaisin. Talvi yllätti jälkeen kerran autoilijat ja taisi yllättää kaikki muutkin kulkijat.
Itsekin jäin jumiin, kun takavetonen automaatti mersu ei enää edennyt lumessa. Etuvetonen olisi ehkä mennyt vielä siinä hangessa tai sitten ei. Pikkasen siinä oli omaa vikaa kun ei töihin aamulla kerinnyt. Koiran kanssa kun kulki aamulenkillä polviin asti lumessa, niin olisi pitänyt älytä jättää auto parkkiin ja mennä sillä bussilla töihin. Mutta kyllä mersu kulkee. Ei sitten kulkenut ja piti nöyrtyä sinne bussin kyytiin. Ja myöhästyä muutama tunti töistä.
Tosin kaikkea syytä en kyllä ota omille niskoilleni. Tampereen kaupunki ei onnistunut aurauksissa ollenkaan. Ei edes pääteiden osalta, saatikka pikkuteiden osalta. Eikä YIT, joka hoitaa Tiehallinnon urakoitsijana osan teistä, onnistunut sen paremmin. Saatikka ne pienet Tamperelaiset pikkufirmat jotka tekevät kaupungin aliurakoina auraushommia. Eikä kyllä ne kiinteistönhuolto firmat jotka auraavat asuintalojen parkkialueita. Tuon viimeviikkoisen lumisateen jälkeen ei onnistunut oikeastaan kukaan helpottamaan tavallisen ihmisen elämää.
Tätä kirjoittaessa on kulunut melkein 5 vuorokautta lumimyräkän päättymisestä ja Tampereen Raholassa ei osaa teistä ole vieläkään käyty auraamassa. Ei kaupunki eikä sen urakoijat onnistuneet perustehtävässään, kaupunkilaisten eli toimintansa rahoittajan palvelemissa. Minusta 5 vuorokautta on aivan liian pitkä aika olla auraamattomien teiden takana. Saa nähdä missä kunnossa tiet ovat kun tänään pääsee kotiin. Vielä kun yön ja aamupäivän satoi märkää lunta kohtalaisesti.