Patikointi: Videoita kevään ensimmäisiltä patikoilta

Kevään ensimmäisiltä paikoilta jäi kennolle liikkuvaa kuvaakin. Kuvattu Insta360 OneR kameralla ja DJI Mavic Mini dronella. Kuttuniskan lenkki ja Jylhänkosken putous Ylöjärven Kurussa. Siikanevan soidensuojelualue Ruovedellä ja Torpparintaival Seitsemisen kansallispuistossa. Olkaapa hyvät, videot  YouTubesta.

Patikointi: Siikaneva

Siikanevalta oli jo mukavasti lumet sulaneet ja vedenpinta laskenut pitkospuiden alle, näin huhtikuun lopussa. Ei olisi välttämättä enää tarvinnut kumisaappaita jalassa. Tosin metsäsaarekkeet olivat paikkapaikoin polkujen osalta kurassa, vaikka olisihan ne päässyt puhtain pohjin kiertämäänkin. Vuosittain Siikanevalla tulee poikettu, ja aina se näyttäytyy hieman erinäköisenä.

Linnut pitivät jo jonkinlaista meteliä, mutta mitenkään älyttömästi. Ehkä muuttomatkaajat olivat jatkaneet jo matkaansa. Pari haukkaa taivaalla pyöri, joutsenet makoilivat suon kaukaisuudessa ja yksittäinen kurki lenteli yli.

Liukulumikengillä Siikanevalla

Lumisateessa ja pikkupakkasessa kohti Ruovettä ja Siikanevaa. Ensimmäinen kerta talvella soidensuojelualueella ja liukulumikengillä. Jalkaa olisi tarkoitus laittaa tälle reissulle OAC:n liukulumikengät ja ottaa tunutmaan kuinka niillä edetään. Ja mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin katsella jo tuttua suomaastoa hieman erilaisesta näkökulmasta. Tosin lumisade ja sen seurana oleva tuuli pistivät näkyvyyden välillä aika heikoksi. Valokuvistakin tuli melko yksi sävyisiä. Pääsääntöisesti valkoisen eri sävyjä.

Mukana tosiaan oli kahta erilaista liukulumikenkää. Molemma OAC:n, toiset 147 cm pitkät ja toisen 160 cm pitkät. Liukulumikengät haettiin vuokralle Tamperelaiselta Hiking Travel Hit yritykseltä. Ensin kokeillaan ja sitten halutaan omat. Niinhän se menee. 

Suon pohja oli pääosin jäässä ja siinä päällä lumikerros. Kovan pohjalumen päällä uutta pakkaslunta sen verran että lumikenkä upposi maastoon 5-10 cm, paitsi niissä paikoissa joissa tuuli oli kinostanut lumen liukulumikengän kärki haukkasi lunta reilummin, mutta nousi hienosti lumen pinnalle. Tasaisella suolla kulkeminen oli helppoa ja melko nopeaa. Tosin ensimmäinen joutui auraamaan latua, mutta perässä tulleet pääsivät jo helpommalla. Paikka paikoin pääsi jopa jonkinlaiseen hiihtorytmiinkin. Moottorikelkkaurassa ei ollut omasta mielestäni mukava kulkea. Suksi eli sivusuunnassa todella paljon ja haki suuntaansa kokoajan. Upihangessa kulki paremmin. Tosin pidempi kenkä kulki kuulemma paremmin. Siikanevalla olevat pikku metsäsaarekkeet ylitetiin helposti ja nousukarvat toimivat ihan ok. Pikkupakkasessa -3°C lumi ei vielä paakkuuntunut pohjiin kiiinni. Tosin laskuissa sukset tökkivät. Voi tietysti johtua osaamattomuudesta ja uudesta lumesta. Toisena ja kolmantena laskevat tulivat mäet jo sujakammin alas.

Yksi tavoite tälle retkelle oli kulkea 28.1.1940 tippuneen ilmavoimien Bristol Blenheim pommikoneen (BL-108) putoamispaikalle. Ja sinnehän päästiin. Tosin koordinaatit paikalle olivat n 50 metriä sivussa, mutta pienellä pyörimisellä muutama alumiinin palanen löydettiin. Paikalle ei pääse muuta kuin talvella lumen päällä kulkien. Putoamispaikka sijaitsee keskellä suota saavuttamattomissa. Noin kilometrin verran Jaarikanmaan laavulta länteen. Alla pikkasen tietoa kyseisestä yksilöstä.

BL-108 valmistunut Englannissa 23.12.1937. 4.6.1938 luovutettiin LentoR 4:lle. 30.11.1939 kuului 2/LLv 46:lle. 15.1.1940 sai osumia ilmataistelussa, laskeutui Tampereelle laskutelineet sisällä. 28.1.1940 luovutettiin korjattuna LLv 46:lle, mutta syöksyi siirtolennolla huonossa säässä Siikankankaalla maahan. Lentoaika 174 h 20 min. Poistettiin ilmavoimien kalustosta 11.3.1940. BL-108 oli I-sarjan kone, kärkiväli 17.17 m, pituus 12.12 m, korkeus 2.98 m ja siipipinta-ala 43.57 m­². Tyhjäpaino 4140 kg ja lentopaino 6960 kg. Moottorina kaksi 840 hv:n Bristol 9-sylinteristä ilmajäähdytteistä tähtimoottoria. Huippunopeus 379 km/h merenpinnassa ja 435 km/h 4150 metrissä, käytännöllinen matkanopeus 300 km/h. Aseistuksena vasemmassa siivessä 7.7 mm Vickers tai Browning konekivääri, takatornissa 7.7. mm Lewis, Vickers tai Browning konekivääri. Rungossa 8 kpl RMS 50-100/2 tai 4 kpl RMS 12,5-100/2 ja 2 kpl RMS 250/1 pommiripustinta ja siivissä 4 kpl RMS 12,5-25/2 pommiripustinta yhteensä 600-1000 kg pommikuormalle.

lähde: Suomen Ilmavoimien historia 10 Bristol Blenheim, Keskinen-Stenmann 

 24-vuotias vänrikki Hugo Rahunen saapui Tampereen ilmailuvarikolle 27. tammikuuta vuonna 1940. Rahusen oli määrä lentää korjattavana ollut englantilaisvalmisteinen Bristol Blenheim pommituskone Jyväskylän pohjoispuolella olevalle Luonetjärven kentälle. Huonosta säästä johtuen kehotti Koelentueen päällikkö siirtämään lentoa seuraavalle päivälle.

Vaikka sääolot eivät olleet seuraavanakaan päivänä merkittävästi paremmat, starttasi Rahunen BL-108:n ja suuntasi koneen klo 10.30 kohti Luonetjärveä mukanaan 25-vuotiaat lentokonemekaanikot Armas Valtonen ja Aimo Matikainen. Koneen miehistöllä ei ollut kunnon karttoja, mutta Rahunen luotti suunnistustaitoonsa.

Huonosta säästä huolimatta huolimatta Blenheimin saapui Luonetjärvelle, mutta ei voinut sumun vuoksi laskeutua. Aikansa kenttää kierrettyään Rahunen käänsi koneen takaisin kohti Tamperetta. Paluureitti kulki Siikakankaan lentokentän kautta. Sääolot olivat huonot koko matkan ajan. Paikoin esiintyi hyvin jäätävää pintasumua.

Jottain tuntemattomasta syystä Blenheim syöksyi Siikakankaan kentän ylitettyään suurella nopeudella Siikanevalle. Kone tunkeutui melkein kokonaan talviseen suohon, ja miehistö sai välittömästi surmansa. Suon pinnalle jäänyt osa konetta syttyi palamaan.

lähde: Geocaching.com GC4APN BL-108 (traditional cache) 

Bristol Blenheim BL-108 alumiinin palanen Siikanevalla helmikuussa 2023.

Bristol Blenheim BL-108 alumiinin palanen Siikanevalla helmikuussa 2023.

Bristol Blenheim BL-108 alumiinin palanen Siikanevalla helmikuussa 2023.

Yllä muutama kuva, enemmän talvisia Siikaneva kuvia Flickrin Siikaneva albumissa.

Edit:28.2.2023 lisätty tietoa koneesta ja video.

Patikointi: Siikaneva

Katso koko näytöllä

Lat 61° 49.79
Lon 24° 12.19
Lämpö 7,0 °C
Matka 8,47 km
Aika 3 h 56 min
Nousu 53 m

Alkusyksyn aamuna ennen auringonnousua saavuimme Ruovedelle Siikanevan soidensuojelualueelle. Lämpötila oli hädin tuskin plussan puolella, ja ilmassa oli odotuksen tuntua. Itse odotin auringonnousua, sen ensisäteitä usvaisella suolla. Saisiko siitä aikaiseksi jonkinlaisia kuvia? Mukana kulki pokkari ja drone joilla yritettiin saada jonkinlaista visuaalista kerrontaa aikaiseksi. 

Pitkospuut suolla eivät oikeen kunnolla tue alkusyksyistä auringonnousua ainakaan kuvaamisen suhteen. Aurinko nousee miltei suoraan idästä, ja hienoimmat suopätkät ovat reitin loppupuolella. Kulkeminen olisi vaatinut aikaisempaa lähtemistä. Mutta kyllä tästäkin selvittiin, nyt aurinko vaan nousi osittain metsäsaarekkeiden takaa. Ja usvakin oli näin alkusyksynä melko olematonta, kyllä sitä oli mutta odotin hieman paksumpaa, tiheämpää ja enemmän peittävää usvaa. Usva myös hävisi nopeasti heti auringon noustua.

Mutta mukavat patikoinnit, hyvä tauko laavulla kahvineen ja eväineen, ja osittain mukiin meneviä kuvia kennolla ja videonpätkiä.

Laitan tähän alle kuvakollaasin muutamasta kuvasta sekä videonpätkän. Enemmän kuvia isompina löytyy Flickrin Siikaneva albumista.

Siikanevan soidensuojelualue

Patikointia: Siikaneva

Pääsiäisen toinen patikointiretki suuntautui Ruovedelle, Siikanevan soidensuojelualueelle. Ensin vähän arvelutti kuinka suo on sulanut tai onko vesi tulvinut pitkospuille. Lähtökohta patikoinnille oli hieman pelottava, sillä tie P-alueelle oli ajokelvoton lumen ja jään takia. Autot jäivät tien viereen n. 1/2 km päähän.

Mutta itse suolla oli melko keväistä suurin osa lumesta oli jo sulanut, muutamia pohjoisen puolen varjopaikkoja lukuunottamatta. Eikä vesikään ollut noussut pitkospuiden päälle, vaan kengät kuivina päästiin kulkemaan. Tällä kertaa ei kuljettu rengasreittiä vaan päätimme kulkea suon poikki kahta osittain samaa reittiä pitkin, näköalapaikan laavulle ja takaisin. Ja täälläkin tulipaikalla oli tulet valmiina ja muita ihmisiä tauolla, aivan kuin eilen Kintulammella.

Mukana kulki sama poppoo ja samat kamerat kuin eilenkin. Ja lintujen suhteen tuloskin oli hyvin samanlainen kuin eilenkin. Ei linnun lintua jäänyt kennolle. Sinänsä paska reissu, mutta jäi kennolle kuitenkin  sisilisko maisemien lisäksi.

Tässä alla taas kuvakollaasi kuvista, ja enemmän sekä isompia kuvia löytyy www.flickr.com/peepet.