Siikanevalta oli jo mukavasti lumet sulaneet ja vedenpinta laskenut pitkospuiden alle, näin huhtikuun lopussa. Ei olisi välttämättä enää tarvinnut kumisaappaita jalassa. Tosin metsäsaarekkeet olivat paikkapaikoin polkujen osalta kurassa, vaikka olisihan ne päässyt puhtain pohjin kiertämäänkin. Vuosittain Siikanevalla tulee poikettu, ja aina se näyttäytyy hieman erinäköisenä.
Linnut pitivät jo jonkinlaista meteliä, mutta mitenkään älyttömästi. Ehkä muuttomatkaajat olivat jatkaneet jo matkaansa. Pari haukkaa taivaalla pyöri, joutsenet makoilivat suon kaukaisuudessa ja yksittäinen kurki lenteli yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämän blogin kommentit tarkastetaan ennen julkaisemista. Epäasialliset kommentit tullaan poistamaan.