Karjulankoski jyrisi melkoisesti, vaikkakaan ei enää huipussaan. Joka keväinen Kuttuniskan lenkki oli edessä. Hieman arvelutti kuinka tulva kohtelisi patikoijaa. Mutta se huoli oli turha. "Kuivin jaloin" pääsi etenemään. Edes ensimmäisen sillan ympäristö ei ollut veden peitossa. Laavulla kyllä vesi kohisi, mutta on se joskus korkeammallakin ollut.
Kuvat rupeavat jo toistamaan itseään näillä kierroksilla, mutta kuvaamatta ei malta olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämän blogin kommentit tarkastetaan ennen julkaisemista. Epäasialliset kommentit tullaan poistamaan.