Viikon kuva vko 13 (arkistosta)

Tämän kertainen viikon kuva tulee jälleen arkiston puolelta. Vietin vuoden rauhanturvaajana Suomalaisissa joukoissa Kosovossa, 2003-2004. Tämän kertainen kuva tulee niiltä ajoilta. Kamera kulki miltei kokoajan mukana sen vuoden aikana, ja kuvia tuli otettua melkoinen määrä. Ensi kamerana toimi Fujin valmistama 35 mm kinopokkari, mutta jo kohta mission alettua kameraksi vaihtui Canon PowerShot A80 digipokkari. Toisena kamera mukana kulki, harvemmin mutta kulki kumminkin, Canon EOS300 kinojärkkäri. Kaiken kaikkiaan tältä vuodelta on miltei 600 valokuvaa albumeissa muistoina.

Tämä kuva on otettu jossakin operaatiossa tyypillisellä Kosovolaisella pikkutiellä. Kuraa ja monttuja löytyi ja kulkeminen oli mielenkiintoista. Pääsääntöisesti käytimme kulkuvälineinä joko PASI APC-vaunuja tai MB maastoautoja. Kuvasta vielä sen verran että säädin kameran ottamaan sarjakuvaa, otin valokuvia kun vaunu ajoi kohti. Ja valitsin parhaimman kuvan kuvien joukosta.

25.2.2004. Canon PowerShot A80. ISO: -, Valotusaika: 1/400 sek, Aukko: 4.5, Polttoväli: 19,3 mm.

Lähettäjä Sotamuistoja Kosovosta 2003-2004

Erilaista kuvausta

Vähän erilainen kuvausaiheinen juttu tähän väliin. Tai kuvaaminen itsessään on aivan samanlaista kun aina ennenkin, laukaistaan kamera sopivaan kohteeseen ja katsotaan mitä saatiin aikaseksi. Tällä kertaa kuvausnäkökulma ja kuvaaja on vain hieman eri kun yleensä.
Kohta 6-vuotias poikani löysi jostain laatikon pohjilta vanhan Canon A80 digipokkarin. Kameran, jonka luulin olevan rikki. Mutta poika pisti kameran sisään patterit radio-ohjattavasta autostaan ja alkoi ottaa valokuvia. Kamerassa kun oli huima 256 Mb muistikorttikin kiinni, ja kaikkien yllätykseksi kamera myöskin toimi. Onhan poika aikaisemminkin ottanut eri kameroilla valokuvia, mutta ei näin järjestelmällisesti. Ne ovat vain olleet sellaisia kokeiluluonteisia räpsyjä. Vaikka onnistui muutama valokuva loistavasti Helsinki International Air Showssa, mutta pääsääntöisesti kuvaus on ollut räpsimistä.
Lapset löytävät erilaisia ja mielenkiintoisia aiheita, kuvakulmia ja rajauksia kuviinsa. Täysin erilaisia kuin me aikuiset. Onhan joissakin päiväkodeissa lapsilla mahdollisuus toteuttaa itseään kameran kanssa, ja siitä on mielestäni hyviä kokemuksia myös kehityksellisesti ja kasvatuksellisesti.
Nyt mekin siirryttiin astetta pidemmälle kuvauksen saralla. Kun poika oli aikansa räpsinyt kuvia kameralla ja harjoitellut kameran mekaanista käyttöä, tuli oikein oikeata kuvattavaa. Lähdettiin poikkeileen MP11 moottoripyörämessuilla pojan kanssa, ja molemmat, isä ja poika, ottivat kameran mukaan.
Miltä messumaailma näyttää 6-vuotiaan silmin reilun metrin korkeudelta? Siitä kertoo linkin takana oleva galleria. Kaikki kuvat ovat tosiaan Arwon ottamia, niistä aiheista jotka messuilla on silmään pistänyt. Isä ei ole kertonut tai sanonut mitä pitää kuvata, vaikka osissa aiheissa näkyy matkiminen. Sitä kuvattiin, mitä isompi edellä. Olen kyllä hieman tietokoneella Gimp:llä kuvia käsitellyt. Kamera kun ei enää näiden 8 käyttövuoden jälkeen ole parhaassa mahdollisessa kunnossa. Värivirheitä ja tarkennusongelmia, jotka johtuvat joko kuvaajasta tai kamerasta. Kamerassa oli täysiautomaatti ohjelma päällä, pojan ei tarvinnut kuin tähdätä ja laukaista, kamera hoiti loput.
Arwon valokuvat löytyvät seuraavasta osoitteesta: http://personal.inet.fi/palvelu/petri.tuominen Tästä on hyvä jatkaa. Poika saa jatkaa kikkailua kameran kanssa. Jossain vaiheessa pitää vaihtaa kamera uudempaan ja opettaa vähän lisää kuvauksesta. Mutta pikku hiljaa edeten, mitä poika itse haluaa tehdä. Toivottavasti innostuu valokuvauksesta ja kehittää siitä itselleen hyvän harrastuksen.

Uusi kamera

Jeps. Tuli sitten hankittua uusi kamera. Taas. Tollanen ihan tavallinen digipokkari. Onhan tuolla laukussa toi Canon EOS400D tykötarpeineen, mutta sitä ei viitsi aina mukana kantaa. Eikä oikeen kaikkiin harrastuksiin voikaan. Loppukesästä meni vanhan, vuonna 2003 hankittu, Canon PowerShot A80 rikki, ja sen tilalle tuli hankittua nopeesti Canon PowerShot A480 digipokkari. Ihan hyvä kamera, mutta nyt on kaikki muutkin tässä taloudessa asuvat alkaneet hinkuamaan omaa kameraa, tai ainakin ottamaan digipokkarin mukaansa. Tästä innostuneena pistin tiistaina nettikauppaan tilauksen ja perjantaina hain postista itselleni uuden kameran. Vanha digipokkari joutaakin vaikka noille muille käyttöön. Aikalailla merkkiuskollinen tyyppi taidan olla. Vanhat filmikameratkin taisivat olla pääsääntöisesti Canoneita. Ainakin järjestelmäkamera oli Canon EOS300V. Mutta mihin sitä hyvää vaihtais. Tai sitten en tiedä paremmasta.

Uusi digipokkari on Canon PowerShot D10. Tällä kertaa kameran valinta tehtiin pelkästään ulkoilmaharrastusten perusteella. Kameralle kun luvataan vesitiiviys 10 m syvyyteen, eli moottoripyöräily, ulkoilu koirien kanssa ja ilman, ja muut mahdolliset sattuu ja tapahtuu ilmat eivät vahingoita kameraa. Ei tarvi keskittää ylimääräistä huomiota siihen ettei kamera kastu joko kuvattaessa tai sitten taskussa. Sinne taskuun kun kuitenkin pääsee vettä tai lunta vaikka se olisi kuinka suljettu tai tehty coretexeistä tai muista ihme kankaista. Aivan kuin 1,2 metrin pudotuskorkeus, täysi pölytiiviys sekä -10°C pakkasenkestävyys, edesauttavat kameran toimimista ulkoilussa ja ulkoilmaharrastuksissa. Muista spekseistä voi mainita DIGIC4-prosessorin, kuvanvakaimen, 12,1 megapixelin tarkkuus ja 3 X optinen zoom, 35-105 mm (35 mm).

Zoom-objektiivi ei nyt kovin kummoinen ole, mutta suurempaa ei kai olisi saanut vesitiiviiseen rakenteeseen tehtyäkään. Ja 12,1 megapixeliä riittää ihan varmasti. Kuvanvakaimesta en kyllä osaa sanoa mitään, vielä ei ole yhdessäkään pokkarikamerassa ollut sellaista. Aikaisemmissa Canon pokkareissa on ollut AA kokoiset akut tai patterit käytössä, mutta tässä mallissa on oma akkunsa. Olen kyllä tykännyt tosta AA ratkaisusta, sen kokoisia pattereita kun löytää melkein mistä vaan, kuvaaminen ei ainakaan lopu virran loppumiseen. Mutta kun akku loppuu niin kuvaaminen loppuu, ellei mukana ole vara-akkua. Varmaan seuraava hankinta on vara-akku.

Aivan taskukamera sanan varsinaisessa merkityksessä kamera ei ole. Se on yllättävän paksu, mutta kyllä sen taskuun saa mahtuun. Varsinkin kun taskut tuppaavat olemaan isompia kuin paidan rintatasku tai puvuntakin taskut. Nyky Ixus taitaa olla puolta ohuempi ja muutenkin pienempi. Mutta sopivalla kantolaukulla kameraa kyllä kuljettaa siinä missä muutakin kameraa. Ja vaikka kamera hankittii ulkoilmaharrastuksia varten, uskon että sillä saa myöskin ihan varteenotettavia kuvia sisätiloissa. 

Vielä ei ole tarjolla kameralla otettuja esimerkkikuvia. Jätin sitten kameran kotiin, kun lähdin töihin. Vaikka iltapäivä kuljettiin lumikengillä järven jäällä ja vähän rannoillakin. Siinä olisi saanut kuvia napsittua. Mutta kun kamera kulkee mukana melkein missä vain, ja nyt on oikeesti kestävä kamera niin ehkä niitä kuvia tulee nopeemmin kun uskookaan näkyville. Ainakin picaswebiin ja omien nettisivujen gallerioihin.