Höyrylaiva S/S Tarjanteen sisävesiristeily Tampereen Mustalahden satamasta Virtojen satamaan. Niin sitä piti vaan kulkea Näsijärven vesistöä päästä päähän, mutta matka tyssäsi Visuvedelle. Jo ennen juhannusta Visuveden kääntösiltä KT66:lla teki oharit ja lakkasi toimimasta kunnolla. Ja eihän sitä sitten enää uskallettu aukaista kun kerran saatiin pikarempan jälkeen kiinni. Ja rempassa on yhä edelleen eli yli 4 metriä korkeilta aluksilta kulku Visuveden ohi on tällä hetkellä mahdotonta. Ja eihän Tarjannekkaan tästä läpi mene.
Risteilylle siltin lähdettiin ja nautittiin aina välillä peilityynestä Näsijärvestä. En muista koska olisin Nässyllä noin tyynella säällä kulkenut. Ukkoset kyllä kiersivät järveä ja tummia pilviä kaukaisine salamoineen ja vaimeineen jyrinöin näykyi ja kuului.
Sinänsä välillä Mustalahti - Murole ei oikeen ole muuta nähtävää kuin Näsinselän ja Koljonselän laajuus. Jos et järvellä aikaisemmin kulkenut saatat yllättyä niiden koosta. Ei ihme että pohjoistuuli tuo melkoisia myrskyjä Tampereen rannoille. Tarjanne eli omaa elämäänsä koivuhalkojen palaessa höyrykattiloiden alla. Melkoisen leppoista menoa.
Ruoka laivalla oli todella maistuvaa. Niin pannupihvi lisukkeineen, kuin päivän kala joka oli tällä kertaa lohta. Ja mikäs siinä oli yläkannen ravintolassa syödessä ja katsellessa ohi lipuvia maisemia. Ja nauttia kunnon pannukahvit ruoan päälle.
Muroleen kanavan jälkeen vesistössä rupesi olemaan jo hieman kapeikkoja, joissa vauhti hidastui merkittävästi. Vaikkakin jylhimmät kapeikot taisivat jäädä näkemättä, ne kun sijaitsevat Visuvesi - Virrat välillä.
Kaiken kaikkiaan oli todella mahtava kokemus risteillä yli satavuotiaalla höyrylaivalla. Suosittelen todellankin kaikille tällaista leppoista matkantekoa ihan kotikulmilla. Ja sen verran jäi hampaan koloon tämän vuoden matkasta, että ensi vuonna risteillään Virroille saakka. Tosin vain Ruovesi - Virrat väli, alkumatka on jo nähty.
Valokuvia tuli tietenkin räpsittyä melkonen määrä ja jotain videonpätkääkin olisi tarkoitus jossain vaiheessa koostaa. Tässä blogissa näkyvillä nyt vaan muutama kuva. Enemmän kuvia
Flickrissä.
Jotta ei tulisi nyt pelkkää kehumista ja positiivista kirjoitusta pitää tähän loppuun laittaa negatiivista. Koskien emoyhtiötä Hopealinjoja. Heidän toimintansa tässä poikkeustilanteessa, sillan ollessa rikki ja Tarjanteen ollessa poikkeusreitillä, oli todella ala-arvoista. Tiedoitus oli pahasti myöhässä ja vaillinaista. Tiedän että jos ei ole uutta tiedoitettavaa niin on paha tiedottaa. Mutta jo se ettei ole mitään uutta teidoitettavaa on tiedottamisen arvoinen asia. Ja jos tiedoitus hoidetaan ainoastaan Facebookissa ja sielläkin tunteja, jossei päiviä myöhässä, ollaan huonolla polulla. Ja asiakaspalvelun puhelimeen vastaajat oli todella onneton. Tuskin ymmärsi suomen kieltä, ja vastaukset olivat "saattaa olla että silta toimiin, saattaa olla ettei toimi". Minäkin olisin pysytynyt vastaamaan kyseisellä tavalla. Btw 26. kesäkuuta asian tiimoilta lähetettyyn sähköpostiin ei ole tähän päivään mennessä kukaan vastannut.
