Sivut

tiistaina, syyskuuta 29, 2009

Kauden 2009 ensimmäinen Jääkiekkopeli

Tästä se alkaa. Tappara-Florida Panthers Hakametsän hokiareenassaEilen olin kauden ensimmäisessä Jääkiekkopelissä Tampereen Hakametsän hokiareenalla. Todellakin Jääkiekkopeli isolla J:llä, tai niin ainakin kuvittelin. Tappara kohtasi taalakaukalon rahamiehet Florida Panthersin. Odotukset NHL joukkueen suhteen olivat todella korkealla. Tässä pääsisi niin kuin sattumalta ainakin puoliksi näkemään "oikeaa" jääkiekkoa, ainakin maailman puhutuinta ja seuratuinta sarjaa. Vaikkakin ympäristötekijät ja varsinkin Hakametsän 60-luvulla rakennettu jäähalli jäi kauas suuren maailman peliareenoista. Hokiareena oli varmaan maailman huippua silloin 50 vuotta sitten, mutta kehitys kulkee tässäkin asiassa eteenpäin. Kyllä tänne Tampereella tarvittaisiin uusi areena. Ei yksin kertaisesti ole muuta vaihtoehtoa, monitoimihallia on ruvettava suunnittelemaan heti, ja sen valmistumista on kiirehdittävä niin paljon kuin mahdollisista. Vaikka kuin taloudellinen taantuma painaa päälle ja säästetään, niin ratkaisuja on tehtävä nopeasti. Yksityisin voimin halli pystyyn ja paljon toimintaa sille. 

Peli itsessään ei ollut mitenkään ihmeellistä Floridan puolelta. Välillä tuli välähdyksiä NHL kiekosta, ja ehkä myös siittä minkä takia näillä miehille maksetaan sellaisia palkkoja. Kiekko liikkui mahtavasta mieheltä toiselle, siinä ei paljon mietitty ja katseltu, kiekon siirtely oli automaattista ja tarkkaa. Klap, klap, klap kiekko kiertää hyökkäyspäässä mieheltä ja puolelta toiselle ja sitten tulee jo laukaus. Tämän taidon kun Tappara saisi imettyä itselleen ja hyödynnettyä sitä hyökkäyksissään, niin hyökkäykseen lähdössä kuin hyökkäyksien lopetuksessakin. Ylivoimassa Floridan syöttötaidot ja peli taidot tulivat vielä selvemmin esille. 

Luistelunopeudessa taalamiehet eivät mielestäni olleet hirveästi nopeampia kuin Tapparan jannut. Kaksintaistelut päättyivät luistelukisoissa aikalailla fifti-fifti. Laitataklauksia ei kummemin nähty. Mitään suurta rymistelyä ei saatu aikaiseksi, ehkä kummatkin joukkueet säästelivät itseään eikä turhia loukkaantumisia haluttu kauden haitaksi. Kotimaisessa SM-liigassa on joskus kovempaa rymistelyä ja enemmän. Yksi asia mikä itselleni pisti silmään oli aloitusvoitot. Minulle jäi sellainen kuva että Tapparan pojat ottivat aloitusvoittoja itselleen melkoisella prosentilla, tilastoja ei tässä nyt ole käytössä. Mutta mielikuva on sellainen.

Tähän se loppuu Ville N. maalaa rankkarista. Tappara-Florida Panthers Hakametsän hokiareenassaEn tiedä sitten tulivatko taalamiehet kesälomalta suoraan lämmittelemään vai oliko kyseessä enemmän näytösottelun menttaliteetti, mutta maaleilla ei ottelussa todellakaan juhlittu. Odotin kyllä maalejakin enemmän. Yhteensä 5 maalia, 3 erässä + jatkoerässä + rankkarikisassa, on liian vähän tälläiseen otteluun. Vaikkakin kaikki kunnia Tapparalle hyvästä taistelusta. Ja olivathan maalit kuitenkin komeita. Onnistuihan Ville N. rankkarissa, ainoana sellaisena.

Kuvakoostetta muutaman kuvan muodossa löytyy nettisivuiltani täältä tai sitten Picasawebistäni.

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2009

Heittoliidokkia kokeilemassa

Ostin Arvolle jo elokuun puolessa välissä, kun käytiin HIAS09 ilmailunäytöksessä, tuollaisen Suomen ilmailuliiton markkinoiman ja myymän SIL30 heittoliidokin. EPP materiaalista valmistettu lapsille ja nuorille ensilennokiksi sopiva kone on nopea koota ja kuulemma käytännössä miltei rikkumaton. Ajattelin että Arvo tykkäisi kokeilla tuollaista liidokkia, oppisiko heittämään ja olisiko lentokoneista harrastusta. Etupihalla sitä heitettiin pitkin viikkoja, mutta aina välillä vähän heikolla menestyksellä. Välillä kone liiteli ihan kivasti, mutta välillä tuli nopeasti alas. Ja pojalla, niin kuin isälläkin, meinasi usko SIL30:n lento-ominaisuuksiin usko loppua. Itse olen joskus "pikkupoikana" balsa liidokkia lennätellyt, mutta vuosikymmeniä kun on välissä niin pitää touhua varmaan vähän harjoitella.

Kauniin syyspäivän kunniaksi lähdettiin liidokin kanssa tänään kävelemään läheiselle Mustavuoren laskettelurinteen laelle, josko liidokki lentäisi sieltä paremmin. Ylhäältä kun heittää, niin ehkä saa nostetta paremmin siipiensä alle rinteestä. Ja kun oli vielä sopiva vastatuuli niin liitojen pitäisi olla erilaisia kuin kotipihassa.

Laskettelurinteen ylhäällä tuuli puhalsi sitten huomattavasti lujempaa  kuin kotipihassa näytti. Mutta pakkohan sitä konetta oli heittää, kun kerran sinne asti mentiin. Aluksi meinasi olla vaikeuksia saada kone liitämään, mutta kun heittotekniikan oppi niin kyllähän kone liisi hetken aikaa. Jopa siinä tuulessa. Tuuli tosiaan riepotteli konetta aikalailla välillä, ja kone tuli maahan milloin missäkin asennossa. Ja taisi olla välillä puussakin kiinni. Mutta mitään vaurioita ei koneeseen tällä kertaa tullut. Hyvin kestävältä vaikutti. Jopa Arvo sai koneen välillä liitämään mallikkaasti ja pitkän aikaa.  

Kyllä syksyn aikana vielä muutaman kerran pitää mennä Mustavuoren laelle kokeilemaan kuin hyvin liidokki lentää. Mutta tuulta pitää olla huomattavasti vähemmän kuin tänään oli. Ja kun Arvokin tuntui tykkäävän hommasta, niin pitäähän sitä pojan kanssa jotain taas kokeilla. Ja jos kone liitelee hyvin niin Suomen ilmailuliitto myi vastaavia, mutta isompia koneita, joita voisi harkita seuraavaksi. Poika kuitenkin on niin pieni ettei balsa-liidokki vielä varmaan ole hyvä vaihtoehto. Tai sitten pitää kokeilla jotain kuminauhaliidokkia, niitäkin oli SIL:n nettikaupassa tarjolla. Ja myyhän tuollaisia liidokkeja, joko kuminauhalla tai ilman, myöskin Harraste täällä Tampereella. Liidokkien rakentamiseen poika on kyllä vielä liian pieni, mutta olisi siinä isälle pimeiksi talvi-illoiksi jotain tekemistä. Jos ei satu olemaan töissä. 

Ja kun kerran "retkelle" lähdettiin niin pitihän sitä kamera ottaa mukaan. Tosin tuollaista liidokkia oli noissa olosuhteissa yllättävän vaikea valokuvata. Mutta muutama onnistunut otos nyt kuitenkin tuli saatua. Pari on tässä blogissa kuvituksena, ja yleensähän kuvat menevät sinne netin valokuvagallerioihin.

perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Kikkailua kuvien kanssa

Kesän aikana on tullut kuvailtua melkonen määrä kuvia, ja tungettua niistä parhaimmat näkyville vähän mihin sattuu. Julkaisupaikkoja on ollut niin omat nettisivut kuin picasaweb, facebook kuin tämä blogikin. Ja siinä sivussa on kuvia tietenkin pitänyt vähän käsitellä omaa silmää miellyttäväksi. Vaikka eihän tämän nykyisen läppärin näyttöä kovin kasoseksi saa kalibroitua, mutta kuitenkin. 

Piacasawebin kuvat on yleensä käsitelty nopeasti Picasan omalla kuvankäsittely mahdollisuudella, vaikka se ei aina mitään mahtavaa jälkeä ole tuottanutkaan. Omien nettisivujen kuvat on pääsääntöisesti käsitelty vanhalla 7 sarjalaiselle Photoshopilla. Sitä kun on tottunut käyttämään ja se tuottaa melko hyvää jälkeäkin, ainakin omasta mielestä. Uutena kuvankäsittelyohjelmana on koneelle ilmestynyt GIMP, jonka päivitin juuri 2.6.7 versioon. GIMP on GNU-lisenssillä toimiva ilmainen ohjelma. Sen pystyy lataamaan vaikka täältä. Siitä löytyy niin Linux kuin Windows versiot. Kummassakin "oikeassa" kuvankäsittely ohjelmassa on potkua ja mahdollisuuksia vaikka mihin, ja ne riittävät varmasti oikeen hyvin tälläisen harrastelijakuvailijan valokuvien käsittelyyn. Ja nettisivujen grafiikan luomiseen, ja tarpeen vaatiessa vaikka pieneen kikkailuun. 

 

Pitihän sitä sitten vähän kikkailla kuvan käsittelyohjelmilla. Nuo yllä olevat kuvat on muutettu Photarilla piirustuksiksi digivalokuvasta. Kuva on Tampere-Pirkkalan RWY 24:lle laskeutuva F18 Hornet HN-402, kuvattu 10.9.2009. Tuli aika mielenkiintoisia versioita. Itseäni tyydyttäisi kaikista parhaiten jokin kuva noiden kahden välistä. Siis enemmän "sketchausta" kuin tuossa vasemman puoleisessa ja kuitenkin enemmän pelkkiä ääriviivoja kuin tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa. Mutta täytyy vielä harjoitella niin saa hyvää jälkeä aikaiseksi.

Ja täytyhän sitä GIMPpiäkin kokeilla. Otin elokuussa HIAS09 lentonäytöksessa valokuvan Gloster Gauntlet kaksitaso lentokoneesta. Kone on kehitetty 1920-luvun lopulla. Etelä-Afrikan liittovaltio lahjoitti niitä Suomelle talvisodan alettua, mutta ne eivät kerinneet rintamalla. Jatkosodan alkaessa koneet olivat jo vanhentuneita ja niitä käytettiin tiedustelu- ja täydennyslentolaivueiden harjoituskoneina. Kuvattu kone on maailman ainoa lentokelpoinen Gauntlet. No, valokuva piti tietenkin muuttaa koneen aikaa vastaavaksi, eli kuvaan lisättiin kaikenlaisia "vanhennus" elementtejä: pölyä, likaa, naarmuja ja se muutettiin seepian väriseksi. Pikkasen olisi saanut olla enemmän näkyviä naarmuja kuvassa, ja olisi pitänyt tehdä ne valkoiset reunat kuvaan, joita siihen aikaan kehitettyihin kuviin tuli. Tosin taustan nykyaikaisia elementtejä en rupenyt poistelemaan. Lentävästä vanhasta koneesta voisikin saada vanhan valokuvan arvokkuutta helpommin. Ja pysty se GIMP myös piirustuksen tekemään, en sitten tiedä kumpi tekee parempaa jälkeä näissä piirustuksissa. Kohteena sama Gloster Gauntlet.

 

Tällästä tällä kertaa. On blogi muuttumassa aikalailla enemmän käsittelemään valokuvausta ja valokuvia, kuin koiria jotka olivat pääosassa vielä muutama aika sitten. No koirien elämä menee sitä samaa rataa kuin ennenkin. Ulkoillaan välillä enemmän ja välillä vähemmän. Talvella vedetään pulkkaa ja kesällä vaikka uidaan. Mutta katotaan nyt mihin tämä kirjoittelu on kehittymässä.