Peli itsessään ei ollut mitenkään ihmeellistä Floridan puolelta. Välillä tuli välähdyksiä NHL kiekosta, ja ehkä myös siittä minkä takia näillä miehille maksetaan sellaisia palkkoja. Kiekko liikkui mahtavasta mieheltä toiselle, siinä ei paljon mietitty ja katseltu, kiekon siirtely oli automaattista ja tarkkaa. Klap, klap, klap kiekko kiertää hyökkäyspäässä mieheltä ja puolelta toiselle ja sitten tulee jo laukaus. Tämän taidon kun Tappara saisi imettyä itselleen ja hyödynnettyä sitä hyökkäyksissään, niin hyökkäykseen lähdössä kuin hyökkäyksien lopetuksessakin. Ylivoimassa Floridan syöttötaidot ja peli taidot tulivat vielä selvemmin esille.
Luistelunopeudessa taalamiehet eivät mielestäni olleet hirveästi nopeampia kuin Tapparan jannut. Kaksintaistelut päättyivät luistelukisoissa aikalailla fifti-fifti. Laitataklauksia ei kummemin nähty. Mitään suurta rymistelyä ei saatu aikaiseksi, ehkä kummatkin joukkueet säästelivät itseään eikä turhia loukkaantumisia haluttu kauden haitaksi. Kotimaisessa SM-liigassa on joskus kovempaa rymistelyä ja enemmän. Yksi asia mikä itselleni pisti silmään oli aloitusvoitot. Minulle jäi sellainen kuva että Tapparan pojat ottivat aloitusvoittoja itselleen melkoisella prosentilla, tilastoja ei tässä nyt ole käytössä. Mutta mielikuva on sellainen.
En tiedä sitten tulivatko taalamiehet kesälomalta suoraan lämmittelemään vai oliko kyseessä enemmän näytösottelun menttaliteetti, mutta maaleilla ei ottelussa todellakaan juhlittu. Odotin kyllä maalejakin enemmän. Yhteensä 5 maalia, 3 erässä + jatkoerässä + rankkarikisassa, on liian vähän tälläiseen otteluun. Vaikkakin kaikki kunnia Tapparalle hyvästä taistelusta. Ja olivathan maalit kuitenkin komeita. Onnistuihan Ville N. rankkarissa, ainoana sellaisena.
Kuvakoostetta muutaman kuvan muodossa löytyy nettisivuiltani täältä tai sitten Picasawebistäni.