Heittoliidokkia kokeilemassa

Ostin Arvolle jo elokuun puolessa välissä, kun käytiin HIAS09 ilmailunäytöksessä, tuollaisen Suomen ilmailuliiton markkinoiman ja myymän SIL30 heittoliidokin. EPP materiaalista valmistettu lapsille ja nuorille ensilennokiksi sopiva kone on nopea koota ja kuulemma käytännössä miltei rikkumaton. Ajattelin että Arvo tykkäisi kokeilla tuollaista liidokkia, oppisiko heittämään ja olisiko lentokoneista harrastusta. Etupihalla sitä heitettiin pitkin viikkoja, mutta aina välillä vähän heikolla menestyksellä. Välillä kone liiteli ihan kivasti, mutta välillä tuli nopeasti alas. Ja pojalla, niin kuin isälläkin, meinasi usko SIL30:n lento-ominaisuuksiin usko loppua. Itse olen joskus "pikkupoikana" balsa liidokkia lennätellyt, mutta vuosikymmeniä kun on välissä niin pitää touhua varmaan vähän harjoitella.

Kauniin syyspäivän kunniaksi lähdettiin liidokin kanssa tänään kävelemään läheiselle Mustavuoren laskettelurinteen laelle, josko liidokki lentäisi sieltä paremmin. Ylhäältä kun heittää, niin ehkä saa nostetta paremmin siipiensä alle rinteestä. Ja kun oli vielä sopiva vastatuuli niin liitojen pitäisi olla erilaisia kuin kotipihassa.

Laskettelurinteen ylhäällä tuuli puhalsi sitten huomattavasti lujempaa  kuin kotipihassa näytti. Mutta pakkohan sitä konetta oli heittää, kun kerran sinne asti mentiin. Aluksi meinasi olla vaikeuksia saada kone liitämään, mutta kun heittotekniikan oppi niin kyllähän kone liisi hetken aikaa. Jopa siinä tuulessa. Tuuli tosiaan riepotteli konetta aikalailla välillä, ja kone tuli maahan milloin missäkin asennossa. Ja taisi olla välillä puussakin kiinni. Mutta mitään vaurioita ei koneeseen tällä kertaa tullut. Hyvin kestävältä vaikutti. Jopa Arvo sai koneen välillä liitämään mallikkaasti ja pitkän aikaa.  

Kyllä syksyn aikana vielä muutaman kerran pitää mennä Mustavuoren laelle kokeilemaan kuin hyvin liidokki lentää. Mutta tuulta pitää olla huomattavasti vähemmän kuin tänään oli. Ja kun Arvokin tuntui tykkäävän hommasta, niin pitäähän sitä pojan kanssa jotain taas kokeilla. Ja jos kone liitelee hyvin niin Suomen ilmailuliitto myi vastaavia, mutta isompia koneita, joita voisi harkita seuraavaksi. Poika kuitenkin on niin pieni ettei balsa-liidokki vielä varmaan ole hyvä vaihtoehto. Tai sitten pitää kokeilla jotain kuminauhaliidokkia, niitäkin oli SIL:n nettikaupassa tarjolla. Ja myyhän tuollaisia liidokkeja, joko kuminauhalla tai ilman, myöskin Harraste täällä Tampereella. Liidokkien rakentamiseen poika on kyllä vielä liian pieni, mutta olisi siinä isälle pimeiksi talvi-illoiksi jotain tekemistä. Jos ei satu olemaan töissä. 

Ja kun kerran "retkelle" lähdettiin niin pitihän sitä kamera ottaa mukaan. Tosin tuollaista liidokkia oli noissa olosuhteissa yllättävän vaikea valokuvata. Mutta muutama onnistunut otos nyt kuitenkin tuli saatua. Pari on tässä blogissa kuvituksena, ja yleensähän kuvat menevät sinne netin valokuvagallerioihin.