Melonta: Sikojoki, Pirkkala

Katso koko näytöllä

Sikojoki, Pirkkala

matka: 10,8 km
aika: 3 h 20 min (liikkeellä: 2 h 40 min)
lämpö: 11 °C
tuuli: koillinen 4 m/s (puuska: 9 m/s)
ajoittaista sadetta, välillä tiheitäkin kuuroja

Sateinen ja tuulinen aamupäivä ja kanootit vesille Pitkäniemen sairaalan rannasta. Suunta Pyhäjärven yli kohti Pirkkalassa virtaavaa Sikojokea. Koillistuuli keikutti kanootteja sivumyötäisessä, mutta matkan alku sujui rantoja pitkin mukavasti vaikka edellisesti melontareissusta on jo hetki aikaa. Sää oli kyllä melkoinen koittelemus, välillä tuli oikeen rankastikin vettä taivaalta. Rajasalmen siltojen jälkeen, vähän isomman selän ylitys oli pieni jännityksen paikka, mutta siitäkin selvittiin. Osin tosiaan mukavan myötätuulen ansiosta. Takaisin tulomatka olisi koittelemus, mikäli tuuli ei laantuisi, mutta ei sitä tässä vaiheessa kannata miettiä. Sikojoen suulla, Kirkonniitynlahdella, tuuli ei enää osunut melojiin vaan meno rauhoittui ja muuttui todella miellyttäväksi. 

Kuvaamisesta ei tosin tullut oikeen mitään, kiitos ajoittaisen vesisateen. Linssit olivat märät koko ajan. Muutama valokuva tuli napsittua ja videookin vähän nauhoitettiin. Tosin laatu on mitä on, onneksi molemmat kamerat ovat vesitiiviitä, sekä Olympus TG-5 että Insta360 OneR. Dronea ei kuitenkaan sentää yritetty lennättää. Laitetaan tähän alle kuvia ja ehkä videookin, mikäli sellasta saadaan aikaiseksi.

Sikojoki aukesi kohtuullisen leveänä mutta ruskea vetisinä, kun järveltä päästiin. Virtaus joessa on minimaalinen, ei sitä ainakaan vastavirtaan, Kaakkoa kohti melottaessa tuntenut. Mutkittelevaa jokea oli ruopattu jossain vaiheessa oikeen raskaalla kädellä, joten osa rannoista oli vielä aivan mustana liejusta ja pohjamudasta mitä joesta oli nostettu. Ei kovinkaan kaunista katseltavaa tässä vaiheessä, mutta ehkä ne nopeasti ruohittuvat ja muuttuvat näteimmiksi rantavalleiksi. Ja ruoppauksella on varmasti tehtävänsä Sikojoella virtaaman parantamiseksi ja joen virkistyskäytön tehostamiseksi. Mutta oli välillä kaunistakin rantamaisemaa maataloineen. Sen verran virtaus ja ruoppaaminen oli joen muotoa muuttanut ettei kartalla ihan kokoajan menty joessa. Mutta mitäs siitä, hyvin tällä joellä pääsi melomaan eikä eksymisestä ollut vaaraa.

Varsinaisia taukopaikkoja ei joella ole. Rannat taitavat olla joko talojen tai mökkien käytössä tai sitten niin rämettyneitä ettei kanootista nousua kannattanut ajatella. Kuningasideana oli meloa jokea pitkin niin pitkälle kun pääsee, lue viitsii, ja sitten palata takaisin päin. Tauko päätettiin pitää Sikojoen suulla olevalla lintutornilla ja sen laavulla. Tosin eihän sinne ole rantautumispaikkaa. Melkoiseen rämeikköön saatiin kanootit rantaan ja kengät kastellen kohti laavua parikymmentä metriä. Pikku vihjeenä Pirkkalan kunnalla tai Sikojoki yhdistykselle tässä voisi olla hyvä paikka rakentaa rantautumispaikkaa mikäli luontoarvot sen suovat. Kahvit ja eväät saatin sateen suojassa nauttia. Hyvä siittä vaikka vapaaehtoisesti jätettiin tulien tekeminen väliin. Sen verran märkää oli polttopuut ja tulukset. 

Takaisin melomisessa Pitkäniemen sairaalan rantaan olikin sitten vähän tekemistä. Sen verran kovasti aina välillä tuuli puhalsi selän yli puuskittain. Yksin melovan kanootti kääntyili tuulen voimasta kuin viimeistä päivää ja suunta oli milloin mihinkin. Rantoja pitkin tästäkin selvittiin. Vastatuulta ja vähän sivulaitaistakin, ja välillä melkoista aallokkoa. Ensin Sankilanlahden ylitys Rajaniemen vanhaa taukopaikkaa kohti. Tässä muuten voisi pitää myös taukoa, mutta retken rytmitys menee vähän pipariksi jos näin lähellä päätepistettä vielä rupeaa taukoilemaan. Tämä ranta toimii myös hyvänä lähtöpaikkana jos haluaa meloa Sikojoelle. Mutta takaisin melontaan, työntäytteisin osuus oli ylittää Rajasalmen siltojen kohta sivuvastaisessa aallokossa, mutta sen yli kun pääsi niin olitiin taas rantojen suojassa ja matka kohti päätepistettä eli lähtöpistettä jatkui melko helposti. Yllä olevasta kartasta voi katsella suuntaa antavasti missä meloskeltiin.

Tässä alla muutama kuva. Muutama lisää flickr albumissa.

Melojat Sikojen suulla.

Sikojoki

Sikojoki

Sikojoki

Sikojoki

Sikojoki

Sikojoko alittaa Anian Rantatien eli tien 3022

Lintutorni ja laavu Sikojoen suulla.

Meloja. Kuva J. Takala

Melontaa Saarikylissä

Kuumana kesäpäivänä lähdettiin miesporukalla melomaan Kangasalan Saarikyliin. Roineelle oli tehty melonta-rogaining rata Saarikylien saarien keskelle. No siitähän sitten saatiin hyvä kohde ja syy lähteä melomaan. Aamupäivästä lämpötila lähenteli varjossa jo 28 astetta, ja järvellä vielä pikkaisen enemmän.

Luotiin sitten oikeen joukkue rogaining sivuille ja lähdettiin tohkeissamme kahdella inkkarikanootilla metsästään rasteja. Jo lähtöpisteen rekisteröinnissä oli pieniä ongelmia sijainti ei tuntunut löytyvän millään oikeaan kohtaa. Eikä oikeen mikään rastikaan ollut siellä missä kartassa näyttäisi olevan. Puhelin piippasi vain väärää sijaintia ja etäisyyksiä rasteihin. Muutama kerta yritettiin ja tapeltiin systeemin kanssa. Sitten siinä järven selällä se valkeni. Toisessa kanootissa oli vuoden 2017 kartta jossa oli osakilpailun 1 rastit ja toisessa vuoden 2017 kartta osakilpailun 2 rasteilla. Ei ihme että kanootit oli menossa eripaikkoihin ja ettei puhelin rekisteröinyt meille rasteja. Eihän siitä rogainingista sitten tullut mitään. Joten jätettiin se toiseen kertaan.

Keskityttiin ihan vaan melomiseen. Mikäs siinä oli meloskellessa, lämpötila huiteli järvellä aina välillä 35 asteen paikkeilla tai korkeammalla, järvi oli miltei tyyni ja aurinko lämmitti mukavasti. Rauhallisella tahdilla ja sopivasti juomataukoja pitäen saatiin kulutettua meloskellessa sellaiset 2 tuntia ja miltei 8 km ympäri saaria. Ja valokuvia napsien. Laitan tähän alle jonkinlaisen kollaasin kuvista. Ja blogin tuttuun tapaan reissun kuvat löytyvät isompina ja erillisiä www.flickr.com/peepet streamista tai MTB, melonta yms albumista, tai sitten www.facebook.com/nurkkausphotos.

PS. Sen verran jäi hampaankoloon tuosta kartta hässäkästä, että mieli tekee vielä ainakin kertaalleen Saarikyliin ja kokeilemaan rogainingia ajantasalla olevalla kartalla. Saa nähdä kuinka sen sitten saa onnistumaan vielä tämän kesän/syksyn aikana.

Melontaa Vääräjoella

Vielä Syyskuulla tuli mahdollisuus käydä melomassa Vääräjoella. Vääräjoki laskee Parkanojärvestä Kyrösjärveen, mutkitteleva koko sulanveden ajan melottavissa olevana rauhallisena virtana. Mieltei puolivälissä on Kukkurakosken voimalaitos, sen pato ja kanootin kantaminen maastoapitkin. Ja siinä samassa on mukava nuotiopaikka laavuineen. Koko jokireitti on n. 13 km pitkä, lähtöpisteenä Lapiolahden silta Parkanossa ja päätepisteenä uimaranta Ikaalisen Viljakassa.  Ja vähän nuotiopaikan jälkeen on pienen pieni "köngäs", jossa joki putoaa muutaman kymmenen senttiä, muodostaen pienen kivikkoisen virtapaikan. Oikeastaan ainoan tarkkuutta vaativan virtapaikan, josta kyllä aloittelijakin selviää. Ja tämän paikan voi aina käydä rannalta päin katsastamassa.

Näin syksyllä joen virta oli havaittavissa ja se kyllä pikkuhiljaan kuljetti kanoottia, joten myötävirtaan melominen oli helpohkoa. Mutta myös vastavirtaan pääsi melomalla. Olisiko hyvä virtaus ollut sateisen kesän sekä viimeaikaisten sateiden ansiota. Ja joki todellakin oli aloittelijoillekkin sopiva, se tuli tällä retkellä todistettua. Mukana oli ihmisiä jotka eivät olleet koskaan olleet kanootissa tai meloneet. Tosin pareina kokeneempien melojien kanssa. Haastetta joessa riitti siihen kaatuneiden puiden muodossa. Osa puista oli poikittain joen suuntaan joko pinnalla tai pikkaisen pinnan alla. Ja osa uittotukkeina joessa. Näitä väistelemällä melomisessa oli mukavasti haastetta ja reitistä tuli melko mutkittevaa.

Vääräjoki on melottavissa päiväreittinä, ja jo edellämainittu Kukkurakoski tarjoaa luonnollisen ja varman taukopaikan. Melontaosuuksien pituudet ovat n. 7 km ja n. 6 km. rauhallisesti meloen noin 2 tunnin jaksoja. Toki aikaa kuluu sen minkä kuluu. Joen varrella on myös mökkejä ja kesäasutusta jotka on syytä ottaa huomioon. Mukana melontareissulla kulki Canon Powershot D10 kamera, joka vesitiiviytensä ansiosta sopii täydellisesti tällaisiin harrastuksiin. Toki miltei kokoaikainen vesisade aiheutti haastetta kuvaamiselle, kun linssi oli pakostakin märkä. Sen kuivaamiseen olisi ollut mikrokuituliina todella tarpeen. Sillä olisi pystynyt estämään tahrat ja heijasteet kuvissa. Mutta alla on muutama valokuva melontareissulta.

Kaikki kuvat Flickristä omalta tililtäni: https://goo.gl/B1GMYx

Täydenkuun yömelonta

Tampereen taivaalla möllötti täysikuu maanantaina 7.8.2017. Tai siis möllötti ja möllötti, kai se siellä oli, pilvien takana. Ainakin osittaisen kuunpimennyksen ajan. Auringonlaskiessa lähdettiin melomaan suurkanooteilla Kaupinojan rannasta kohti Tapatoran saarta. Näsijärvellä oli vielä menomatkalla sen verran valoisaa että melominen sujui miltei päivänvalossa. Tai siis hämärää, mutta valoisaa silti. Silmät tottuivat nopeasti vallitseviin valo-olosuhteisiin kun häiritsevää valosaastetta ei ollut paljonkaan taivaalla. Vaikka oltiin vain muutama kilometri Tampereen keskustasta.

Tapatoran saarella ollessa, nuotiota sytytellessä iltapimeni ja muutama tähtikin syttyi elokuiselle taivaalle, mutta kuu perhana pysyi pilvien takana. Wokit tuli syötyä ja nokipannukahvit juotua ja pikkuhiljaa pakkailtiin kamoja kotimatkaa varten. Ja kas kummaa pilvet väistyivät ja täysikuu loi siltaa järven selälle. Ja voi sitä valon määrää. Hetken oli aivan pimeätä mutta taas näki meloa kuun valossa kohti kotia.

Muutama valokuva tuli retkellä otettua, mutta sattuneesta syystä mukana oli vain vesileikit ja kovan menon kestävä Canon Powershot D10 pokkarikamea, ei sitä isoa järkkäriä jalustoineen ja putkineen, niin valokuvatkin ovat vähän mitä ovat. Ei riitä potku pikkukamerassa luonnonilmiöiden kuvaamiseen siinä laajudessa kuin mielikuvitus ja kuvaajan halut olisivat halunneet. Linkkaan nyt kuitenkin muutaman valokuva reissulta tähän alle tuolta Flickristä.

Melontaa

Puolipilvisessä noin 25 °C lämpötilassa tuli taas mahdollisuus kokeilla melontaa. Kokemusta on hieman kertynyt normaalista inkkarikanootista, joten tällä kertaa alla otettiin kajakki. Ensin alkuun meno oli hieman huteraa, mutta kun rentoutui niin kajakkin rupesi kulkemaan ihan mukavasti. Ilmahan oli mitä mahtavin melontaretkelle ja tyyni järven pinta teki melomisen harjoittelusta helppoa.

Mukanani kulki sekä Garmin Dakota 10 GPS paikannin josta alla oleva harjoituskartta on, sekä Liquid Image Ego 727 actionkamera valjaskiinnityksellä. Alla olevat kuvat on kaapattu actionkameran tuottamasta datasta suoraan Media player classic ohjelmalla.

Melontaa Lempäälän ympäri

Tuli nähtyä Lempäälää hieman erilaisesta näkökulmasta. Kiersimme keskustaajaman kanootilla ympäri. Veden tasalta näkee paikkoja hieman erilaisesta näkökulmasta. Sää melonnalle oli ihan kohtalainen. Puolipilvistä ja n. 20 °C lämmintä, tosin tuuli puhalsi Luoteesta varmaan 10 m/s nopeudella. Isolle selälle nousi jo aallot vaahtopäiksi ja aallon korkeus taisi olla ½ metrin paikkeilla. Hieman oli haastavaa järvelle lähteminen ja porukan kasaan saaminen. Intiaanikanoottiin tuuli otti vielä voimakkaammin kuin kajakkiin, inkkarilla sai välillä meloa oikeen urakalla, että pysyi suunnassa.

Alkumatkasta tuuli puhalsi oikeen kunnolla ja sai aikaiseksi n. ½ metrin vaahtopäiset aallot.

Matkaa kertyi kaiken kaikkiaan tälle reissulle n. 10 ½ km, josta on kyllä osa kävelyä. Kanootit kun täytyi kantaa kannaksen yli. Aikaa kului karvan päälle 4 tuntia, taukoineen ja alkupuheineen. Noin puolessa välissä kun oli makkaran paistoa, syömistä ja kahvin juomista.

Kun ison selän aalloista oli päästy niemennokan turvaan ja aallot hieman rauhoittuneet tuli eteen seuraava haaste. Edessä oli Lempäälän kanava ja sen läpi kulkeminen. Kanootit ja kajakit idän puoleiseen reunaan odottamaan sulun avautumista, siellä kun vesi virtailee ja pyörteilee vähemmän. Vesi nousi kanavassa 2 metriä ja virtailu tuntui erikoiselta kanootissa istuessa. Mutta hyvin siitä selvittiin

Lempäälän kanavaan pääsyä odotellessa.

Kanavassa odottamassa veden nousua. 

Kanavan jälkeen vesistö muuttui suojaisemmaksi eikä niin kovin tuuliseksi. Samalla kun reitti kapeni muuttuivat myös maisemat hieman erilaisemmiksi.

Samalla kun järvi tyyntyi saatiin porukka jälleen kasaan.

Reitin kaventuessa maisematkin muuttuivat erilaisiksi.

Tässä odotellaan rantautumista ja kanoottien kantamista pienen kannaksen yli.

Oli siellä vesillä muitakin liikkeellä. Silkkiuikku (Podiceps cristatus).

Kuokkalankoskessa sai jo vähän meloakin, että pysyi keskellä virtaa.

Jäin kyllä ihan koukkuun tähän touhuun. Todella hieno tapa liikkua vesillä.