Reppu selkään ja menoksi

Laitetaan tähän väliin vaihteeksi vähän koira asiaa. Tässä blogissa ei pitkään aikaan ole koiria käsiteltykään. Koirien touhut ovat menneet omaa rataansa, lenkkejä tehty ja vaan oltu. Mitään ihmeellistä ei niiden elämään ole saatu mahtumaan. Mitä nyt lenkit kuljetaan GPS seurannassa nykyään, mutta sekin taitaa olla enemmän isännän mielihaluja ja kiinnostuksen kohteita, koirat kun eivät seurannasta välitä. Lenkkejä seurataan Samsungin Android puhelimella ja siihen asennetulla Endomondo ohjelmalla. Liikkeitä ja reittejä voi katsella vaikka täältä.

Mutta sitten itse asiaan. Nyt on sitten hankittu molemmille koirille omat reput selkään. Ja kulkemistakin on jo reppujen kanssa harjoiteltu. Karolla on oma reppu ollut jo monta vuotta, vaikka sitä ei hirveästi käytetty. Mutta nyt hankin Blondille oman samanlaisen. Reput ovat tukevasta kankaasta valmistettuja, niiden molemmilla puolilla on vetoketjulla suljettavat taskut. Reput kiinnitetään kahdella säädettävällä remmillä mahan alta ja vielä yhdellä säädettällä remmillä rintakehältä. Reppujen koko on sellainen, että niihin mahtuu ihan mukavasti joko koiran omia tai omistajan tavaroita. Kumpaankin sivutaskuun mahtuu varmaankin neljä puolenlitran muovipulloa pystyyn, ja jää vielä vähän tilaakin. Repun mallin löydät täältä. Vähän reppu vaatii tuunausta ja fiksausta. Rinnan päälle tulevaan remmiin voisi laittaa pehmusteet. Ja laittaa vielä yhden lisäremmin rintaremmistä etummaiseen maharemmiin pitämään reppua tukevammin paikallaan. .

Saksanpaimenkoira Karo ja Valkoinenpaimenkoira Blondi harjoittelevat selkäreppujen kantamista.

Lähettäjä Kuulumisia nurkkauksesta

Kantamista harjoitellaan ensin pienillä painoilla. Itse käytän painoina molemmilla puolin ½ litran muovipulloja vedellä täytettyinä. Näin laukkuihin tulee hieman painoa noin ½ kg molemmille puolin. Koirat tottuvat selässä olevaan painoon ja tavaraan siellä. Mutta paino ei vielä rasita koiria liikaa. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua syksyistä Rukan reissua varten. Koirat saavat kantaa päivävaelluksilla omat eväänsä, ja vähän isäntänsä ja emäntänsä eväitäkin. Jos ei muuta niin vettä ainakin. Meidän käyttöön nämä reput ovat riittävät. Markkinoilla on tukevampia ja erilailla rakennettuja reppuja koirille. Voi olla, jos vaeltaminen ja kulkeminen koirien kanssa tästä vielä tiivistyy, hankimme vielä tukevammat ja uudet reput koirille.

Viikon kuva vko 1

Tuli tuossa viikona aikana koirien kanssa ulkoillessa napsastua muutama kuva. Koiria leikkimässä ja juoksemassa lumihangessa. Tai ainakin kuvittelin ottavani kuvia koirista. Mukana kun kulki vain Canon PowerShot D10 digipokkari, niin ei kuvista oikeen tullutkaan oikeen mitään. Harvemmassa kuvassa on molemmat koirat nätisti ja kokonaisena kuvissa.

Digipokkari kun ei ota sitä kuvaa sillä hetkellä kun painaa laukaisinta vaan laukaisemisen ja kuvan ottamisen välissä on pieni viive. Ja Saksanpaimenkoira ja Valkoinenpaimenkoira kerkiävät etenemään tuon viiveen aikana melkoisen matkan. Ja digipokkarin zoomikaan ei ole mikään maailman nopein, tuli melkoista sahaamista kun yritti saada molemmat koirat samaan kuvaan talvisessa metsässä vauhti päällä. Ei ole tälläisessä nopeassa tilanne kuvaamisessa kyllä järkkärin voittanutta. Se kun ottaa sen kuvan juuri silloin kun painaa sitä laukaisinta, ja zoomikin on niin nopea kuin rannetta jaksaa kääntää. Harmi vaan kun noilla koiralenkeillä ei oikeen ole järkeä kantaa järkkäriä mukana, tarkoitus on kuitenkin kulkea koirien kanssa lenkkiä ei valokuvata. Se kamera kulkee mukana vaan erikoisia tilanteita ja niiden ikuistamista varten. Ja paikallaan pysyviin kuviin digipokkari voi juuri ja juuri riittää. Mutta ehkä tässä kevättalven aikana vielä tulee lähdettyä vartavasten järkkärin ja koirien kanssa luontoon ja ottaa niitä paremmin onnistuneita kuvia.

Laitan tähän alle muutaman otoksen, toinen "epäonnistunut" liikkuva kuva. Vaikka onkin omalla tavallaan mielenkiintoinen. Ja toinen paikallaan pysyvästä koirasta.

Tiistai 4.1.2011 klo 1332. Canon PowerShot D10, ISO: 80, aukko: 2.8, valotus: 1/60, polttoväli: 6 mm kamerassa lumi-kuvausohjelma. Panorointi hieman epäonnistui, tausta on melko epätarkkana, mutta Saksanpaimenkoira Karo on vielä epätarkempi. Mutta liikeen tuntua myös näinkin. Kuvankäsittelyohjelmassa leikattu kuva. Valotusajan pitäisi olla paljon nopeampi, että kuvasta saisi tarkan. Ehkä lumi-kuvausohjelma ei ole niin hyvä tässä tilanteessa.

Lähettäjä Sekalaisia kuvia

Launtai 8.1.2011 klo 1503. Canon PowerShot D10, ISO: 200, aukko: 2.8, valotus: 1/60, polttoväli: 6 mm, kamerassa lumi-kuvausohjelma. Kuva on huomattavan paljon tarkempi, koska Valkoinenpaimenkoira Blondi pysyy paikallaan.

Lähettäjä Sekalaisia kuvia

Talvipuuhastelua

Kevätpäivän kunniaksi käytiin vähän maaseudulla viettämässä aikaa. Alunperin piti mennä sunnuntaina 8.3. Siilinkari-kävelylle, mutta en löytänyt mistään mediasta tietoa järjestetäänkö sitä, niin päätimme sen sijaan maalla ulkoilemassa. Ja vielä tätä kirjoittaessakin on epäselvää, onko Aamulehden Moro liite järjestänyt kävelyä. Todella huonosti informoitu siittä. No koirat pääsivät oikeen kunnolla juoksemaan vapaana. Järven jäällä ja vähän metsässäkin. Ja tuli siinä samalla itsekin oltua ulkona. Karo ja Blondi pääsivät toteuttamaan oikeen kunnolla itseään ja purkamaan energiaansa. Järven jäällä oli välillä lunta koirien mahaan asti, siinä joutuivat tekemään töitä oikeen kunnolla että pääsivät eteenpäin. Mutta hyväähän lumessa juokseminen vaan koirille tekee. Vahvistuu lihakset ja saa kunnon ulkoilua. Varsinkin jos vertaa tavallisiin kaupunkilenkkeihin. Onhan tuo maaseudulla vapaana juokseminen koiran psyykkeellekkin erilaista. Vapaana juokseminen on aina vapaana juoksemista. Ja se on toista kuin kaupungissa narunpäässä kulkeminen. Kaupungissa mennään vain minne isätä tai emäntä sattuu tietä tai polkua pitkin menemään, mutta maalla sai itse päättää reittinsä ja nopeutensa.

Ja pääsihän se Karokin toteuttamaan järven jäällä omaa lempipuuhaansa. Uusi pulkka tuli perässä todella näyttävästi. Vaikka oli se paljon raskaampaa hommaa kuin kaupungin kävelyteillä vetäminen. Lunta oli sen verran paljon jäällä eikä hankikantoa ollenkaan, niin sekä koira että vedettävä upposivat välillä lumeen kunnolla. Mutta hyvin vetohommat sujuivat, niitä pitäisi vaan päästä tekemään paljon enemmän.

Samalla selvisi sekin että Blondista ei ole vetohommiin. Jo pelkästään valjaiden pukeminen päälle ja aisojen virittäminen sai koiran vauhkoksi. Niin arka ja uusiin asioihin varuksella suhtautuva koira se on. Ja kun pulkan pisti perään paniikki iski oikeen kunnolla. Jäi sitten vetohommat Blondin kohdalla siihen. Ehkä joskus toiste kokeillaan uudestaan sitä vetämistä, mutta nyt ainakin toistaiseksi Karo hoitaa vetohommat. Blondille on sitten seuraava kokeilu selkärepun laittaminen selkään, ja kantamisen harjoittelu.

Tässä alla videonpätkä Karosta kun pulkkaa kiskotaan perässä:

Lisää videoita ja valokuvia löytyy nurkkaus.net/sussari sivuilta tai YouTubesta.

Talviharrastuksia

Mansessa on sopivasti lunta Karon vetää pulkkaa perässään. Melkein kaikki kävelytiet on lumenpeitossa, mutta osin kuitenkin hiekoitettu. Nyt ollaan treenattu Karon kanssa oikeen urakalla pulkan vetämistä. Tavotteena hallita sen niin hyvin, että maaliskuun alussa kun järjestetään perinteinen Aamulehden Moron Siilinkari kävely, pysyttäisiin suorittamaan mallikkaasti Karon ja pulkan kanssa. Tosin vielä ei ole kävely varmistunut, jäätilanteet kun elää Näsijärvellä melkoisella vauhdilla. Muutamana viime vuonna Siilinkari kävelyä ei ole järjestetty kun Näsijärven jäät ovat olleet niin heikot. No me nyt Karon kanssa harjoitellaan pulkan ja pojan vetämistä, jos vaikka päästäisiin jäälle retkeilemään. Muutan vetohommat sujuu hyvin, mutta vauhtia löytyy vielä vähän liikaa. Varsinkin lenkin alkuvaiheessa, kun virtaa ja innostusta löytyy. Mutta kun hetki ollaan kuljettu, niin vauhti rauhoittuu mukavaksi kävelyvauhdiksi. Ehkä tähänkin saadaa vielä muutos kun vetohommia on harjoiteltu tarpeeksi, ja saatu hommat tutuiksi. 

Uutena kuljetusvälineenä hankin koirille selkärepun. Tosin nyt sitä on kantanut selässään Karo, ihan sillä että saisin koiran innostumisen ja liiallisen vauhdin lenkin alkuvaiheessa rauhoittumaan. Kun Karo on Saksanpaimenkoira, niin sillä voi olla luonteessaan työnteko. Ja reppu selässä tarkoittaan työntekoa, silloin ei keskitytä muihin asioihin. Reppu hankittiin jo syksyllä ja sitä on kannettu mukana vähän vaihtelevalla tiheydellä. Kyllä se jonkin verran Karoa rauhottaa. Ja Karosta kyllä näkee, samoin kuin pulkan vetämisen kohdalla, että se nauttii repun kantamisesta. Repulla on hyvä kantaa vaikka kauppareissun pari litran maitotölkkiä ja muuta pikkutavaraa. Kovin paljon tavaroita reppuun ei voi vielä lastata, mutta retkieväät kulkevat mukavasti mukana. Ja vaikka pari pulloa "energiajuomaa" jos kulkee pitemmän lenkin poikkeamatta. mihinkään tauolle. Kyllä tässä kevään korvilla Blondikin saa repun selkäänsä, ja pääsee kokeilemaan kantamista ja näyttämään kyntensä siinä touhussa.

Siilinkari kävelystä laitan juttua näille sivuille, jos sinne päästään. Ja varmaankin jatkossa pulkan ja ehkä kesällä kärryjen vetämisestä. Ja tottakai kaikesta mitä nyt koirien kanssa tulee touhutta. Ja mahdollisuuksien mukaan kuvien kanssa. 

Pari valokuvaa ja videoita uuden vuoden kunniaksi

Pistin näin uudenvuoden kunniaksi muutaman valokuvan koirista niiden omiin valokuva-albumeihein. Karon albumin löydät täältä ja Blondin täältä. Molemmat ovat nurkkus.net/sussarit sivustolla. Niinkuin myös videotkin, ne löytyvät valokuvia välilehdeltä, tai sitten You Tubesta, jos jaksaa etsiä sieltä. Aika kivasti hohtaa noiden koirien silmät punaista tossa kuvassa. Syksyisen metsän tunnelmaa... Suurin osa valokuvista on kyllä talvi kuvia missä Karo ja Blondi peuhaa lumisessa metsässä. 

Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2009

Toivotellaan näin blogin kautta joulun ja uuden vuoden 2009 toivotukset tälläisen pikku opetuksen avulla. Eli kaikille koirille lukemista ja opiskelua. Näin koulutat omistajastasi kunnon kaverin. Juttu on alunperin julkaistu Valkkariviestissä 4/2008, mutta ajattelin siirtää sen tänne blogiin kaikkien muidenkin kuin Suomen Valkoinenpaimenkoiran ry:n jäsenten luettavaksi. Toivottavasti jutun alkuperäinen kirjoittaja ei suutu. Ja jos suuttuu niin mitä sitten...

Eli tästä lähtee, nyt koirat tarkkaavaisuutta...

Paikallaolo

On tärketää opettaa ihminen seisomaan hievahtamatta paikoillaan. Opetus tapahtuu siten, että yksinkertaisesti mennään maahan eikä enää liikuta siittä milliäkään. Aluksi ihminen repii ja riuhtoo, maanittelee ja uhkailee, yrittää jopa lahjoa makupaloilla jne. Näistä ei kuitenkaan kannata välittää. Ne ovat normaaleja reaktioita kouluttamattomalle ihmiselle. Vähitellen, johdonmukaisesti harjoittelemalla saadaan yleensä jokainen ihminen oppimaan edes välttävä paikallaolo. Alkuvaiheessa tulee vain muistaa maata tiukasti ja peräänantamatomasti aloillaan ja tuijottaa ihmistä silmiin. Kun ihminen osaa paikalla olon, ei tarvitse kuin vähän jarruttaa taluttimesta, niin hän jo kiltisti pysähtyy odottamaan.

Taluttimessa seuraaminen

Kunnolla koulutettu ihminen seuraa koiraansa pusikot ryskyen minne tahansa. Ihmisen kunnosta ja iästä riippuen kannattaa alkuvaiheessa sopeuttaa vauhti siten, ettei ihmiselle koidu liiallista rasitusta. Pääsääntönä voidaan pitää, että kun talutin on kokoajan kireällä ja ihminen raahautuu perässä tasaisesti puuskuttaen, on vauhti sopiva. Mikäli epämääräistä valitusta, vinkunaa tai korinaa ilmenee, on syytä hidastaa vauhtia hetkeksi. Kunnolla ja vauhdiikkasti seuraava ihminen on jokaisen koiran ylpeys.

Liikkeestä maahan meno

Tämä tapahtuu taluttimessa seuraamisen yhteydessä siten, että kun vauhti on sopiva kiepsahdetaan ympäri, jolloin ihminen kompastuu jalkojen ympärille kiristyvään taluttimeen ja menettää tasapainonsa. Maahanmeno on yleensä erittäin ripeä.

Liikkeestä seisomaan jääminen

Tätä harjoitellaan niin ikään taluttimessa. Liike on yksinkertaisuudessaan seuraava: vauhdin ollessa kohtalainen pysähdytään äkkiarvaamatta esim. haistelemaan. Kun talutushihna loppuu pysähtyy ihminenkin automaattisesti. Tässä kannattaa jälleen ottaa huomioon taluttimen päässä olevan kaksijalkaisen ikä ja kunto ja soveltaa pysähdyksen nopeus sen mukaan. Mikäli vauhti on liian kova, tulee suorituksesta enemmänkin liikkeestä pyllylleen tupsahtaminen.

Luoksetulo

Tämäkin on ehdottaman tärkeä opettaa jokaiselle ihmiselle. Yleensä heillä on, laiskoja kun ovat, vain tapana seisoskella paikoillaan ja karjua koiraansa. Tämähän ei vetele. Paras tapa opettaa luoksetulo on tehdä itsensä niin vastustamattomaksi ettei ihminen voi olla tulematta. Voit esimerkiksi hypätä autotielle tai lasten leikkipuistoon kakalle. Keinot ovat monet. Eräs varma keino on kieriskellä tuoksuvassa raadossa tai ahmia pilaantunutta ruokaa tai kalanperkuujätteitä. Kuin ihminen on tullut kiertelemättä luoksenne, kiitosta ei saa unohtaa. Märkä pusu keskelle naamaa kalan uimarakko suupielessä roikkuen on kiitos jota ihminen ei heti unohda!

Taluttimetta seuraaminen

Tämä on helppoa opettaa sen jälkeen kun luoksetulo on kunnolla opittu. Luoksetuloon vain lisätään se, että aina kun ihminen on melkein kohdalla niin siirrytään hieman etäämmäksi ja taas hieman etäämmäksi jne. Tällä tavalla ihminen oppii taluttimetta seuraamisen ihan huomaamattaan. Ihmisen karjumisesta ja naaman punottamisesta ei kannata välittää, ne kuuluvat alkuvaiheessa asiaan kun paras ystävämme haluaa osoittaa innostustaan ja kannustustaan taitavalle koiralleen.

Kun toistat näitä asioita päivittäin, voit olla varma edistymisestäsi. Muista kuitenkin, että koulutettavana on ihminen, ystäväsi, ja koulutuksen tarkoituksena on olla mukava harrastus sinulle, vaikka samalla luultavasti teetkin ihmisestäsi hermoraunion.

Hauskaa joulua ja koulutuksellista uutta vuotta 2009!
Toivottaa Karo ja Blondi, ja blogin ylläpitäjä.

Eläinlääkärissä käynti

Oli ihan pakko laittaa tähän pari valokuvaa Blondista, joka kävi tänään eläinlääkäristä. Ei mitään kauniita kuvia muuten niin valokuvauksellisesta koirasta. Kuvilla ei ole mitään tekemistä sommittelun tai esteettisen kuvauksen kanssa. Ehkä niiden tarkoitus on hätkähdyttää ja herättää huomiota, tai näyttää vain totuus leikkauksesta joka Blondille tehtiin.

Blondilla oli päässä hyvälaatuinen epidermoidikystä, eli talia ja karvoja kasvoi ihon sisään. Raholan Eläinystäväni eläinlääkärissä eläinlääkäri leikkasi sen nukutuksessa pois. Pää näyttää nyt melko kauhealta, vahvalla langalla umpeen ommeltu haava keskellä karvatonta päätä. Mutta 12 päivän päästä saa ottaa tikit pois, ja toivottavasti haava alkaa parantua nopeasti. Karvan kasvu nyt kestää hetken aikaa, mutta kai Blondista vielä hyväkarvainen koira tulee. Ja onhan koira itsessää nyt koomisen näköinen kun kaulassa on iso vaaleanpunainen muovikauluri estämässä haavan raapimista. Ja kulkeminen kauluri kaulassa on vielä melkoista harjottelua. Paikat kolisee ja huonekalut siirtyvät paikoiltaan ja kaikkien lähellä olevien jalat ovat kovilla. Mutta saahan sillä kolistelulla hyvin huomiota. 

Pitkiä lenkkejä tuskin tulee nyt pariin viikkoon tehtyä, mutta kunnon ulkoilua jatketaan sitten kun koira on siihen valmis. Karon kanssa yksin kulkeminen oli vähän outoa. Onhan siittä yli puolivuotta kun viimeksi oli vain yksi koira lenkillä mukana.

Tässä nyt ne valokuvat. Lisää ehkä joskus.

 

Ulkoilua GPS seurannassa

Olen jo viime talvesta asti käyttänyt Nokia E65 puhelinta ja Insmat InSirf III GPS mokkulaa ulkoilussa ja moottoripyörä käytössä. Ja jo aikaisemminkin kirjoitellut siittä Moottoripyörän satulasta...-blogissa. Ohjelmina kännykässä on ollut sekä Nokia Maps että Nokia Sportstracker. Nokia Maps kartta ohjelma, minulla ilman navigointia koska sillä en tee mitään. Nokia Sportstracker onkin paljon mielenkiintoisempi tapaus. Sen on GPS-pohjainen ulkoilu- ja liikkumisseurantaohjelmisto, jolla voit seurata liikkumistasi. Nopeutta, matkaa ja aikaa, kaikki tallentuvat automaattisesti puhelimen muistiin. Ja halutessasi voit jakaa tiedot muiden kanssa sporttracker.nokia.com. Sivusto piirtää myös hienon kartan kulkemista reiteistä.

Nyt lisäsin tänne blogiin ja Nurkkaus.net:in sussarit sivuille tuollaisen Widgetin johon tulee aina näkyviin viimeisin kuljettu reitti, ja valikosta saa valittua muitakin kuljettuja reittejä näkyviin. Widgetin pitäisi näkyä tuossa oikealla oman profiilini alapuolella, ennen kävijälaskuria. Ainakin Opera 9.52 ja Firefox 3.0.1 selaimilla toimii.

Koirien kanssa kun kuljen niin olen pääsääntöisesti yrittänyt pitää kännykkä-mokkula yhdistelmää mukanani ja seurata kuljettuja reittejä. Eihän siittä kai mitään suurempaa käytännön hyötyä ole, mutta kivahan tälläisillä on välillä kikkailla. Ja jos joku joskus kysyy ohjeita tai kokemuksia laitteista ja ohjelmista on ainakin omia kokemuksia mistä kertoa.

Ohjelma asentui Nokia E65 puhelimeen helposti. Puhelin kiinni PC:n kaapelilla, kaksoisnapsautus ladatun sportstracker tiedoston päällä, muutama napin painallus puhelimessa ja siellä se oli. Sitten vain säätämään asetuksia. Ensin tein Sportstrackerin nettisivuille itselleni käyttäjätunnuksen, ja puhelimeen itselleni profiilin ja "paritin" ne. Ohjelman asetuksista muutin GPS filteröinnin medium tasolle, sillä vain näkyy kartalle piirretty viiva nettipalvelussa suurin piirtein siellä missä pitääkin. Ja nopeuden näytön muutin viimeisen 30 sekunnin keskiarvoksi, näin puhelimen näytöllä näkyvä nopeusarvo ei hypi niin paljon. Muuten ohjelma toimii mainiosti oletusarvoilla.

Nyt vaan paljon ulkoilua koirien kanssa. No päivittäinhän sitä tulee tehtyä, tosin lenkit ovat melkolailla samoja, kun tässä ympäristössä on niin hyvät ulkoilu mahdollisuudet. Ehkä jonnekkin pidemmällekin tulee lähdettyä, mikäli työvuorot ja Suomen sää antaa mahdollisuudet.

Kesän riemuja

Heinäkuun kuulumisia välillä tännekin blogiin. Kesän kirjoitukset kun on mennyt tuonne Moottoripyörän satulasta-blogin puolelle. Silläpuolen kun on ollut enemmän tapahtumia kuin täällä koiramaailmassa.

Koirat elää ja voi hyvin. Karo jatkaa omia touhujaan ja Blondi kasvaa ja kehittyy silmissä. Tosin ei kesän aikana mitään ihmeellisyyksiä ole koirilta vaadittukaan. Kunhan osaavat käyttäytyä ja elää koiriksi. Pikkuhiljaa Blondikin alkaa oppiaan seuraamista ja muitakin perustottelevaisuus touhuja. Karoa matkimalla oppii paljon.

Nyt näin mökkeillessä tuntuvat koirat olevan oikeen elementissään. Saavat juosta ja haukkua oikeen urakalla. Ja aina välillä pulahtaa järveen vilvottelemaan. Vauhtia ja roiskuvaa vettä riittää. Muutenkin maalla on vaihteeksi helpompaa kuin kaupungissa. Avaa mökin oven niin koirat ovat ulkona, ei tarvi erikseen lähteä lenkille. Molemmat kun ovat niin hyvin oppineet mökin tavoille etteivät edes lähde kuljeksimaan omille teilleen. Ja kun on koko päivän juossut ja koheltanut niin illalla maistuu ruoka ja uni kunnolla. Ja aamulla sama show alkaa uudestaan.

Vaikka onhan kaupungissakin mahdollisuus juoksuun koirapuistossa. Niissä ollaan ahkerasti käyty kesäloman aikana. Kun ei edes ole ollut liian kuuma kesä koirien kannalta. Täytyy vaan nauttia siitä mitä on tarjolla. Vaikka mielellään sitä viettäisi aikaansa yli 25 asteen auringon paisteessa moottoripyörän selässä. Mutta menee se aika näin mökillä tekemättä mitään ja antaen koirien koheltaa.

Match Show ja muuta mukavaa..

Aikaa edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt ja koirien elämässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Blondi on kasvanut ja tullut jo "isoksi koiraksi" vaikka on sillä vieläkin painossa ja leveydessä eroa Karoon. Mutta aikuisen koiran koko lähenee uhkaavasti. Luonne kyllä on vielä pentumainen ja leikkisä, mutta niinhän se on vielä välillä Karollakin. Lenkkien pituudet ovat kasvaneet ja pitkien lenkkien viikkotaajuus on kasvanut. Molemmat koirat kyllä tykkäävät lenkeistä ja mikäli pitkä lenkki jää väliin, virtaa tuntuu riittävän ihan omiksi tarpeiksi. Pitemmillä lenkeillä kulkee mukana GPS paikannin ja Nokia Sports Tracker ohjelman. Se rekisteröi hyvin kuljetun matkan nopeuden ja pituuden ja piirtää siittä reittiä kartalle.

Vappuna muutettiin uuteen kotiin. Koirat sopeutuivat muutokseen yllätävän hyvin. Kumpikin löysi oman paikkansa samantien eikä ulkoa kuuluvat äänetkään häiritse. Ja uudesta kodista pääsee luonnonhelmaan nopeammin ja ikkunoista näkee muita kulkijoita enemmän kuin vanhasta.

Blondilla oli sitten 7½ kk ikäisenä ensimmäinen juoksu. Melkosen nuorella iällä, kun vertaa Karoon jonka ensimmäinen juoksu oli vasta 10½ kk ikäisenä. En tiedä onko sillä vaikutusta, että Karolla oli juoksu samaan aikaan, mutta näin kuitenkin meni. Blondi kyllä rauhoittui huomattavasti juoksun aikana ja sen jälkeen, mutta siihenkin voi vaikuttaa iän karttuminen. Pakkohan koiran on rauhoittua kun tulee lisää ikää, pentumaiset kohellukset jäävät jälkeen. Nyt saa kesän mennä ja koheltaa ihan rauhassa.

Tänään käytiin koirien kanssa vähän katsastamassa maailman menoa ja osallistuttiin Match Showhun Tampereen Hakametsän jäähallin parkkipaikalla. Ihan uteliaissuutta mentiin sinne, tarkoituksena testata koirien käyttäytymistä ja itse opetella näyttelykäytäntäjä. Koko näytteylytoiminta ja Match Showt ovat minulle uusia asoita, mutta harjoittelemalla oppii. Koirille tilanne oli myös uusi, kumpikaan ei aikaisemmin ole ollut näin suuressa väkijoukossa eikä näin monen uuden koiran luona. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin odotin. Karo käyttäytyi hienosti ja keskittyi hyvin omiin asoihinsa ja jätti muut ihmiset ja koirat rauhaan. Blondilla riitti virtaa ja huomiota muihin koiriin ja ihmisiin, mutta niin pennulla pitääkin. Tosin Blondikin käyttäytyi paremmin kuin odotin. Koko show oli oikeastaan helppo keikka. Tosin kehässä kulkeminen oli molemmille hivenen vaikeaa, toisella oli liikaa virtaa ja poukkoilua ja toista sai vetää perässään ja ohjailla.

Itse showssa Blondi sai omassa parissaan sinisen nauhan ja tuli kolmanneksi sinisten tuloksissa. Ja Karo sai omassa parissaan punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut punaisten tuloksissa. Tosin minulle itselle sijoittumiset ja tulokset eivät olleet tärkeitä, vaan ainoastaa se että koirat ja ohjaajat saivat tärkeää kokemusta ja ohjausta näyttelyssä toimimisessa. Ja koirat saivat muutenkin uusia kokemuksia väkijoukoista ja vieraista koirista. Tästä on hyvä jatkaa. Liikkumista uusissa paikoissa ja erilaisten ihmisten ja koirien keskuudessa. Onhan noita Match Showta pitkin Pirkanmaata tänä kesänä tulossa, uusia harjoittelupaikkoja on tiedossa.

Talvi touhuja

Talvi tuli sitten taas tänne Manseen. Lumet kun kerran jo sulivat poiskin ja pari viikkoa vietettiin taas oikeen kurasessa ja pimeässä ilmassa. No toivottavasti nyt lumet pysyisivät hieman pitempään maassa, vaikka kevääseen asti. Koirat kyllä tykkäävät lumesta. Ja nyt pääsivät juoksentelemaan vapaanakin metsässä ja poluilla. Kyllä oli taas vauhtia. Ja kotiin tulokin oli huomattavasti mukavampaa, kun koirat olivat vain märkiä, ei tarvinnut kiertää suihkun kautta sisälle. Talvitouhut taitavat näillä kahdella olla vain juoksemista ja peuhaamista lumessa. Se on kyllä oikeen hyvää kuntoilua ja kasvua molemmille koirille. Ei narussa kulkeminen pitemmän päälle ole mukavaa. Karo tosin saa taas harjoitella pulkan vetämistä, heti kun lunta tulee sen verran että pulkalla pääsee.

Otin lenkillä muutaman valokuvan koirista. Niissä näkyy hyvin Blondin kasvu, ja muutenkin mitä koirat tuohuavat ulkona. Käykää katsomassa kuvia nurkkaus.net :in sussarit sivuilla. Siellä on sekä Karon albumissa että Blondin albumissa uusia kuvia.

Lunta

Taisi sitten talvi tulla oikeen todenteolla tänne Manseen. Pikku pakkasia on nyt ollut jo muutaman päivän ajan ja luntakin on tainnut sataa pari päivää putkeen. Maa on jo melkein joka kohdasta valkoinen. Koirat ainakin tykkäävät kun on lunta. Ja kyllä isäntä ja emäntäkin olivat jo melko kyllästyneitä siihen ainaiseen pimeyteen, kun maa oli musta ja päivät lyhyitä. Nyt on ainakin pikkaisen talvista tunnelmaa.

Blondi on sitten seikkailut meidän kanssamme 5 ½ viikkoa. Ikää Blondilla on 4 kk 2 vko, aikas iso likka siittä on jo tullut Ja tuntuu oppineen todella hyvin talon tavoille. Rohkeutta on tullut kokoajan lisää, niin kuin kokoakin koiralle. Karon kansssa peuhaamisesta on tullut oikeen kunnon show. Tosin sisällä koheltaminen on pikkaisen jäänyt, se koheltaminen on siirtynyt ulos. Kun koirat vaan päästää jossain pellolla tai aukiolla vapaaksi, niin alkaa mieletön juokseminen ja tappaleminen. Kai siinä koirat jo pikkaisen kokeilevat kumpi on kumpi. Sekin aika väistämättä koitaa, kun Blondi testaa marssijärjestystä laumassaan, ja haastaa Karon siitä kumpi on arvoasteikolla ylempänä. Vielä Karo huomioi Blondin pentuna ja antaa tälle tasotusta mutta kyllä sekin vielä tulee muuttumaan.

Lumessa leikkimisestä ja touhuamisesta on kyllä tullut molemmille koirille suuri hupi. Karo pyörii ympyrää lumessa ja tunkee päätään joka kinoksen sisään. Ja Blondi pomppii välillä kuin jänis kaikilla neljällä jalalla ilmaa, eikä oikeen tiedä kuinka täällä pitäisi toimia. Ja saa melkoisia juoksukohtauksia narun päässä. Lumi vain pöllyää kun koirat telmivät.Ja Karokin on päässyt taas harjoittelmaan pulkan vetoa. Hommaa mistä se tykkää todella paljon. Kun valjaat ja pulkka kiinnitetään koiraan niin Karon olemuksesta oikeen huomaa että nyt tehdää jotain speciaalia, jotain mistä koira nauttii. Siinä ei silloin kiinnosta paljon mikään muu asia. Blondi suhtautui yllättävän rauhallisesti Karon vetohommiin. Tosin oli se aluksi vaikeata ymmärtää että nyt ei lenkillä ollessa telmitä, vaan joutuu kulkemaan yksistään ja toinen tekee hommia.

Vielä kun talvikelit pysyisivät tälläisenä, niin pääsisi elämään talvi elämää oikeen kunnolla. On se koirillekkin mukavempaa telmiä lumessa kun kurasessa maassa. Ja jos oikeen kunnon pakkasia tulee, niin Pyhäjärvikin vetää jäähän. Päästään juoksemaan oikeen aukealle pinnalle. Ja kuka ties vaikka tänä vuonna päästäisiin Siilinkari-kävelykin tekemään?

Uutta vuotta 2008

Vuosi 2007 sitten meni. Ja uusi vuosi 2008 alkoi oikeen kunnon rytinällä. Näin ainakin täällä Tampereen Raholassa. Välillä tuntui, että asuisin jossain muussa maassa kuin Suomessa. Ainakin rätinän ja paukkeen osalta tuntui asuinpaikaksi sopivan Irak tai Afganistan. Tosin en kummassakaan ole ikinä käynyt, mutta uutiskuvista ja juttujen perusteella uskoisin, että pauke lähenteli niiden maiden normaali elämää. Välillä rupesi jo hieman risomaan se meteli, varsinkin kun tiesi että töihin lähtö oli aamulla edessä ja kello pirisisi 5:45. Mutta onneksi uusivuosi ja sen juhlinta on vain kerran vuodessa. Ei tarvi useasti kärsiä humalaisten varomattomasta rakettiammunnasta ja alaikäisten järjettömästä pikkupaukkujen paukuttelusta.

Ensin alkuun hieman pelotti Blondin suhtautuminen paukkeeseen. Se kun on hieman arempi koira. Varoo kaikenlaisia uusia asioita, eikä muutenkaan suhtaudu yli-innokkaalla uteliaisuudella asioihin. Karon puolesta en nyt niinkään ollut huolissani. Se kun on jo monta uutta vuotta juhlinut, eikä paukahteluihin tai raketteihin suhtaudu enää oikeestaan mitenkään, sen suhteen ollaan aika onnellisessa asemassa. Mutta Blondi taas yllätti meidät. Koira ei oikeestaan ollut moksiskaan raketeista ja paukkeesta. Ensimmäiset paukahdukset tietenkin saivat korvat nousemaan terhakkaasti kuuntelu asentoon, ja muutenkin koiran valppaaksi. Mutta niiden jälkeen kaikki sujui rauhallisesti. Onneksi. Tehtiin vähän pidempi lenkki viiden aikoihin illalla. Jo silloin Länsi-Tampereella alkoi paukuttelu. Lenkki sujui hyvin ja aluksi harvemmin ja kauempaa kuuluviin paukahteluihin Blondi tottui nopeasti. Kuuden jälkeen alkoi varsinainen paukuttelu, mutta molemmat koirat nukkuivat tyytyväisenä sisällä maha täynnä Seitä ja riisiä. Ei edes radio tai tv ollut mitenkään normaalia lujemmalla, vaan kaikki ulkona tapahtuva kyllä kuului ja näkyi sisälle. Ja kymmenen jälkeen, kun paukuttelu onneksi hieman laantui, käytiin vielä nopeasti ulkona. Kumpikin koira haisteli maailman menoa tyytyväisenä ja teki iltalenkkinsä aivan kuiten normaaleina arki-iltoinakin.

Ehkä osasyynä Blondin rauhallisuuteen oli Karon rauhallisuus. Kun toinen koira ei vauhkoa eikä näytä mitenkään hermostuvan paukkeesta ei pienempikään reakoinut siihen mitenkään. En tiedä. Eikä kyllä isäntä ja emäntäkään tehneet illasta mitään showta, vaan sitä vietettiin aivan kuin tavallista iltaa. Siis kumpikaan ei asettanut koirille mitään vaatimuksia tai stressiä etukäteen, kuinka ne nyt kestävät paukuttelun. Ehkä Blondin veriperintö Saksanpaimenkoiran sukuisena koiran tulee esille tässä paukunkestävyydessä. Mutta hyvä vain niin. Blondi jaksaa vaan yllättää harvase päivä. Ehkä siittä vielä saadaan aikaiseksi hyvä käyttökoira meidän tarpeisiimme.

Joulu ja kolmas viikko takana

Ikää 16 vko ja 4 pvä

Joulu on sitten onnellisesti ohi. Ja kolme kokonaista viikkoa täällä Mansessa. Kaikki on mennyt hyvin. Uusia kokemuksia tullut ja kasvanut melkoista vauhtia.

Joulupukkikin kävi poikkeamassa eilen. Karon kanssa oltiin ensin parvekkeella evakossa, mutta päästiin sitten lopuksi sisälle. Karo sen pukin tunsikin hajusta, kun se on käynyt täällä aiemminkin vuoden aikana poikkeamassa. Blondi ei paljon pukista välittänyt. Kerran haistoi ja se oli siinä. Lasten lahjat kiinnostivat paljon enemmän. Taisi kyllä olla melkoisen stressaava päivä koirille. Lasten levottomuus taisi tarttua koiriin, ja koko ajan oli pientä menoa. Eivät päässeet lepäämään oikeen kunnolla koko päivän aikana. Illalla ja yöllä sitten uni maistuikin,

Viime viikon perjantaina käytiin eläinlääkärissä hakemassa tehoste rokotus. Ei osannut vielä Blondi hypätä tutkimuspöydälle, niinkuin Karo, mutta eiköhän sekin taito vielä opita. Rokottamista ei tainnut Blondi huomata ollenkaan, kun sai kuononsa eteen herkkupapanoita. Ja eläinlääkärikin kehui pirteäksi ja hyväkuntoiseksi neidiksi.

Vähän pidempiä lenkkejäkin on jo tehty. Ja oltu kauemmin ulkona. Vapaanakin tullut jo Karon kanssa juostua. Blondi ei kyllä pääse vielä niin lujaa kuin Karo, leikki hetket ulkona ovat vielä aika epätasaisia. Ja kovin pitkälle Karon turvasta Blondi ei uskalla lähteä, mutta jo sentään pientä uteliaisuutta ympäristöä kohtaan osoittaa.

Yksin tai kaksin kotona olemiseen koirat on tottunut hyvin. Mitään tuhoja ei vielä ainakaan ole tehty sinä aikana kun muut ovat poissa. Juoksukilpailuja on kyllä pidetty, kun matot on useasti rullalla, mutta kai sitä jotenkin pitää energiaa kuluttaa. Muuten päivät ovat alkaneet sujumaan hyvässä rutiinissa. Ulkoilua, nukkumista ja syömistä. Ei kai sitä koirat paljon muuta tarvitsekaan mukavan kodin lisäksi.

Toinen viikko

Ikää 15 vko ja 2 päivää.

Blondilla on sitten toinen viikko takana Karon ja meidän muiden seurassa. Koira muuttuu oikeen silmissä. Kasvaa kohisten ja muuttuu rohkeammaksi ja vilkkaammaksi. Painoa on tullut miltei 1 kg lisää vaikka ulkoilua on varmasti lisätty kenneliajoista. Ensimmäisen viikon aikana paino vähän putosi kun ruoka vaihtui ja liikunta lisääntyi. Mutta nyttemmin on kyllä ruokahalukin lisääntynyt mahdottomasti. Korkeutta ja pituuttakin on tullut. Niitä vain on vaikeampi mitata, niiden muutoksen näkee vain vertaamalla koiraa huonekaluihin tai Karoon.

Korvatkin olivat jo nätisti pystyssä, mutta lerputtavat taas vähän kun hampaat alkoivat vaihtua. Yläetuhampaat on jo lähteneet ja lisää vaihtoja odotellaan. Pää on Blondilla muuttunut muutenkin ison koiran näköiseksi. Kuono on kasvanut pituutta ja vauvakarva korvien ympäriltä muuttunut ison koiran karvoiksi. Kasvanut pituutta ja paksuutta ja muutenkin muuttunut tuuheammaksi.

Karon kanssa touhuaminen on muuttunut rajummaksi ja vauhdikkaammaksi. Sukkapallot ja muut lelut saavat kyytiä. Ja joka paikassa saadaan aikaiseksi juoksukilpailu. Niin sisällä ympäri asuntoa keittiöstä ruokailuhuoneeseen ja sieltä olohuoneeseen ja sama reitti uudelleen, kuin ulkonakin kun saa olla vapaana. Ja uteliaisuutta on tullut sen verran lisää että sohvalle hyppääminen ja nojatuoliin kiipeäminen onnistuu, kuten myös tv-tason päälle kiipeäminen,

Autossa kulkemistakin harjoiteltiin tällä viikolla. Blondi tosin matkusti vain takapenkillä ja Karo pääsi omalle paikalleen takaosaan. Aluksi autolla kulkeminen tuntui varmaan vähän pelottavalta, mutta nopeasti Blondi siihen tottui. Ja kun kerran Karokin oli mukana niin hommassa ei varmaan ollut mitään suurempaa paniikin aihetta. Vielä muutaman kuukauden Blondi saa kulkea takapenkillä, kunnes saa siirtyä Karon kanssa takaosaan matkustamaan.

Blondi joutuukin nyt oppimaan uusia asioita oikeen urakalla. Talviloma on ohitse ja paluu ankeaan arkeen on edessä sekä koirilla että isännällä. Yksinoloa, tai kaksinoloa, tulee koirille enemmän. Vaikka onhan koirat harjoitelleet yksinoloa heti ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa alkaen. Mutta nyt on sitten arki edessä,

Ensiviikolla edessä onkin eläinlääkärissä käynti. Pitää käydä hakemassa tehostukset rokotuksiin. Ja lääkäri saa muutenkin tarkastaa Blondin ja kertoa mielipiteensä koirasta. Mutta siittä tarkemmin sitten kun lääkärissä on käyty. Ja kai ensi viikolle jotain muutakin kerrottavaa löytyy. Blondi ja Karo touhuavat sen verran että aina sattuu ja tapahtuu. Ja muistakaa käydä katsomassa valokuvia nurkkaus.net/sussari sivuilta.

Ensimmäinen viikko takana

Ikää 14 vko 3 pvää.

Blondilla on sitten ensimmäinen viikko takana uudessa kodissa. Paljon uusia asioita tapahtui viikon aikana. Uusiin paikkoihin tutustumista, uusia ihmisiä ympärillä ja uusia ruokia syötävänä. Karoon suhtautuminen muuttui viikon aikana pienestä varovaisuudesta melkoiseen koheltamiseen. Tytöt ottivat loppuviikosta ja kunnon painimatseja. Tai no, sellaisia paini matseja mitä reilun 20 kg paino erolla ja reilun 40 cm korkeus erolla voi ottaa. Mutta on pikkukoiralla koosta etuakin, se pääsee sellaisiin paikkoihin piiloon mihin Karo ei pääse. Ja se vasta Karoa ärsyttääkin.

Luonteeltaan Blondi paljastui kyllä erilaiseksi kuin Saksanpaimenkoiran pennut. Se ei ole läheskään niin vilkas ja yliutelias kuin ne. Pikemminkin Valkoinenpaimenkoira on pikkaisen varautunut ja ehkäpä jopa hieman arka uusia asioita kohtaa. Tosin Karo oli pienenä, ja on kyllä edelleenkin kelkoinen ADHD-koira. Koko hereillä oloaika pitää mennä ja koheltaa. Ja pienetkin asiat saavat Sakemannin innostumaan. Blondi sen sijaan ottaa varovaisemmin ja rauhallisemmin. Tosin ovikellon soittoon kumpikin reagoi omasta mielestäni esimerkillisesti. Ensin tulee molemmilta vihainen haukku ja sitten vasta mietitään mitä siellä ovella on. Ja muutenkin iltaisin ja yöisin tuntemattomat äänet saavat molemmat koirat reagoimaan vahtikoiran tavoin. Karo kyllä lopettaa ovikellon haukun käskystä, Blondi ei sitä vielä tee. Mutta tulee sen varmasti vielä oppimaan.

Ulkona kahden koiran kanssa kulkeminen on vielä vähän hakusessa. Mutta kyllä sekin alkaa sujumaan vielä ajan kanssa. Tosin pitkiä lenkkejä ei vielä pikkukoira jaksa tehdä. Mutta kyllä niidenkin aika vielä tulee.

Alku tavoitteista on jo saavutettu muutama. Portaat opittiin kulkemaan jo toisena päivänä. Niin ylös kuin alaspäinkin. Ja portaat kuljetaan rauhallisesti ilman mitään suuria kohelluksia, toisin kuin Karo. Joka jo pienestä pitäen ryntäili portaita miten sattuu. Toinen tavoite on vielä vähän  hakusessa. Tarpeille Blondi ei vielä osaa ulos pyytää, ja niitä tulee vielä tehtyä tänne sisällekkin. Pissat sujuvat jo melko hyvin ulos, niin että joka kerta kun mennään ulos heti ensimmäiseksi pissataan. Mutta ei vielä joka kerta. Kakkojen tekeminen ulos onnistuu vaihtelevasti. Ei joka kerta mutta kuitenkin. Eihän Blondi vielä ole kuin 14 vko vanha ja ollut täällä meillä vasta viikon, eli ulos tarpeiden tekeminen on vielä vähän liian suuri vaatimus. ja vaikuttaahan tuohon tarpeiden tekemiseen vähän tuo Karon mukana kulkeminen. Blondi ei malta tehdä tarpeitaan kun toinen pöyrii mukana. Leikki tuntuu vielä olevan tärkeämpää kuin tärkeiden asioiden tekeminen.

Lisäsin muutaman uuden valokuvan Blondin omaan valokuvagalleriaan nurkkaus.netin puolelle. Niitä voi käydä katsomassa täällä.