Patikointi: Iso-Vuorijärven polku

Taidettiin viettää viimeisiä oikeen kunnon syyskelejä menneenä viikonloppuna, kun onnistuneesti päästiin vihdoinkin retkeilemään pikku lenkki Orivedelle Iso-Vuorijärven ympäristöön. Paikkaan  johon olen jo hetken halunnut päästä käymään. Paikkahan on kuuluisa riippukivikalliosta ja luolastaan sekä järven ympäristön mahtavista kallioista. 

Oriveden kaupungin ylläpitämänä reitillä on nyt uusittu pitkospuita ja muita retkeilyrakenteita, sekä nyt ainakin kaikilla tulipaikoilla runsaasti puita. Niin luolan tulipaikalla kuin Kirvesjärvien laavullakin.

See full screen

Iso-Vuorijärven polku, Orivesi (karttalinkki P-alueelle)
Lat 61° 47.83
Lon 24° 13.90
Lämpö 11,0 °C
Matka 4,9 km
Aika 2 h 16 min (liikkeellä 1 h 20 min)
Nousu 98 m

Iso-Vuorijärvelle on melko helppo päästä, ainakin omalla autolla. Orivesi-Ruovesi maantieltä, KT66, käännytään Vuorijärventielle, jota seuraamalla tullaan parkkipaikalle ja siitä pääseekin suoraan retkeilypolulle. Etäisyys Orivedeltä ei ole kuin hieman toistakymmentä kilometriä. Oriveden kaupungin nettisivuilla lisää tietoa. No, nyt sunnuntaina parkkialueelta löytyi kymmenkunta autoa, eli väkeä oli hyvin liikkeellä. vajaa puolen kilometrin kulkemisen jälkeen tullaan riippukivikalliolle Iso-Vuorijärven rantaan. Ensin kävellään ylhäällä kallion päällä, josta on näkymät järvelle. Polkua seuraamalla lähdetään laskeutumaan kohti rantaa, tässä kohtaa melko jyrkkää ja märällä liukasta, ja pikku hiljaa takaisin kalliota kohti, mutta rannassa ja luolalle. Luolalla on tulipaikka, joka nyt sunnuntaina oli tupaten täynnä lapsiperheitä. Siis nopea vilkaisu luolaan, mutta tarkempi kuvaaminen jäi, koska ihmiset. 

Luolan nurkkaa ja pikkaisen tulipaikkaa näkyvillä.

 

Luolalta eteenpäin, kohti Kirvesjärvien laavua reitti on ehkä vaikeimmillaan. Kalliosta polkua kuljetaan ylös ja alas, välillä aika haastavinkin nousuin ja laskuin. Varsinkin märällä tulee olla tarkkana tässä kohtaa. Mutta täältä aukeaa hienot näkymät järven itärannalle ja luolalle.

Riippukivikallio ja luola

Panoramakuva itärannasta

Polku kulkee välillä aivan rannassa ja paikka paikoin on todella märkää. Onneksi pitkospuita ja siltoja on uusittu, joten kuvin jaloin päästään eteenpäin. Kirvesjärville päästessä eteen avautui ehkä hienoin näkymä mihin olen täällä etelä-Suomessa pitkään aikaan törmännyt. Pitkospuut kulkivat aivan järvenrantaa suon päällä. Ja koko näkymän kruunasi pilvettömältä taivaalta paistava syysaurinko.

Kirvesjärvien laavulla oli tottakai väkeä tulistelemassa, mutta sopu sijaa antaan ja hyvin paikalle mahduttiin. Se hyvä puoli tulla hieman "myöhässä" tulipaikalle on, ettei tarvi sytytellä nuotiota. Joku muu on sen jo tehnyt puolestasi. Kuppi kuumaa termarista ja makkarat käristymään. Ja siinä sivussa mukavia jutellen muiden patikoijien kanssa. Laavullakin oli uusittu retkeilyrakenteita ja puuhuolto oli kohdallaan. Tässä kohtaa kävi dronekin hieman ilmassa ja ikuistettiin paikkoja yläilmoista.

Kirvesjärvien laavun läheistä suota ja pitkospuut

Kirvesjärvi

Kirvesjärven laavun läheinen suo ja pitkospuut sen yli

Laavulta eteenpäin polku olikin paljon helpompaa metsäpolkua. Välillä pätkiä pitkospuita, mutta pääsääntöisesti metsässä kuljettiin. Paljon helpompaa kulkea kuin luolalta laavulle. Ja lyhyt loppumatka kuljettiin metsäautotietä pitkin takaisin parkkipaikalle. Patikointia olisi hyvin voinut jatkaa kiertämällä lisälenkin Siikajärven ympäri. Polku tällä lenkille lähtee ja palaa tälle samalle Iso-Vuorijärven polulle ja tukeutuu samalle parkkipaikalle. Ja taitaa tästä päästä polkuja ja metsäautoteitä pitkin Ollinkiven ohi Siikanevalle asti. Mutta ne seikkailut jätettään seuraaville kerroille. 

Mukana kulki tottakai kamerakalustoa, niin kuin aina näillä seikkailuilla. Kuvia napsittiin Olympus TG-5 pokkarilla ja ilmasta DJI Mavic Mini dronella. Ja videokuva taltioitiin Insta360 One R kameralla sekä edellä mainitulla dronella. Alla sekalaisia kuvia matkan varrelta.