Maastopyöräily: Virrat

Maastopyöräily teemalla jatketaan, ja tällä kertaa porukalla suunnattiin kotin pohjois-Pirkanmaata ja Virtoja. Tämäkin jälki löytyi jälki.fistä ja ladattiin gepsiin pienen tutkimisen jälkeen. 5 hengen porukalla siirryttiin kohti Virtoja vajaa 100 km. Maastopyörät ja tarvikkeet pakettiautoon ja äijät parilla autolla pelipaikoille.

Neljä maastopyörää Opel Vivarossa ei tee edes tiukkaa.

  

Katso koko näytöllä

Lämpö 15 °C
Matka 41,32 km
Nousu 215 m

Lähtöpaikkana toimi Virtain urheilukentän parkkipaikka, Kalettomanlahden rannassa. Jälkeä lähdettiin seuraamaan vastapäivään.

Reitiltä löytyi maastoa koko maastopyöräilyn skaalalta. Oli ylä- ja alamäkiä, teknistä juurakko- ja kivipolkua sekä välillä kangasmaastossa olevaa singletrackiä. Muutama kosteampikin paikka kohdattiin kun soita ylitettiin. Ja ehkä mieleenpainuvin uusi kokemus maastopyöräilyn parissa, vanhaa junarataa pitkin kuljettiin hetki Virtojen keskustan tuntumassa. Pikkupätkä kiskojen välissä, mutta vähän pidempi pätkä kiskojen vieressä polku pitkin. Ja siihen liittyen Keiturinsalmien yli vanhaan junaratasiltaa pitkin. Osittain tietysti kuljettiin ulkoilureiteillä ja hiihtolatujen pohjilla.

Toki osa reitistä oli läpitunkematonta pöheikköä, todella huonoa ajettavaa tällaiselle sunnuntairetkeilijälle. Varsinkin jäljen alkuosassa oli todella vaikeaa reittiä, joka suurimmaksi osaksi meni meillä vähän kokemattomilla polkijoilla tunkkaamiseksi. Mutta reitistä ainakin 35 km oli todella mielenkiintoista ja mukavaa ajettavaa. 

Vaikka Virrat ei mikään suurkaupunki ole, niin silti tällekkin reitille osui muutamia siirtymiä sekä asfaltti- että hiekkateitä pitkin. Niitä ei oikeen voi välttää näillä etelä-Suomen reiteillä.

Ensimmäiseksi taukopaikaksi muodostui aivan luonnollisesti reilun 16 km kohdalla oleva Kangasjärven laavu. Siellä oli hyvä hetki hengähtää, paistella makkaroita ja keitellä nokipannukahveita. Tosin puuhuolto laavulle on jossain vaiheessa unohtanut. Kuka sitä sitten ikinä huoltaakaan, niin puita ei paikalta löytynyt. Ja nyt ei reppuihin polttopuita varattu. Tuo reilun 40 km reitti olisi kaivannut suunniteltua toista taukopaikaa johonkin 30 kilometrin paikkeille. Mutta onneksi ryhmässä ajatuksia lenteli ja kun kerran reitti kulki Virtain perinnekylän läpi niin siellä nautittiin jäätelöt ja limpsat kioskista. Parempi tuo kun ei mitään, sopiva hengähdytauko.

Mielenkiintoinen kohtaaminen sattui jossain valtatie 66 ja Siekkisjärven välimaastoissa, jossain reilun 20 km polkemisen kohdalla. Kun pidettiin lyhyttä taukoa ja kerättiin porukkaa kasaan polun ylitti 4 mäyrää, meistä noin 5 metrin päässä. 3 jatkoi matkaansa metsästä polun yli metsää, mutta yksi tuli parin metrin päähän meistä vähän katsastelemaan mitä miehiä sen hoodeilla pyörii. Onneksi sekin kääntyi ympäri ja jatkoi matkaansa muiden perään. Sen verran uusi ja yllättävä kokemus oli, että kukaan meistä ei tajunnut valokuvaa napsasta. Itselläkin oli kamera taskussa ja toinen ohjaustangossa kiinni, mutta polkijat vain tuijottivat eläimiä ja toisinpäin.

Niinkuin aina mukana kulki kuvauskalustoa, sekä still- että videokuvaa varten. Pyöräntangossa oli kiinni taas Fuji XP80, joka otti kuvia minuutin välein. Näin pitkälle reissulle sen akku on tietenkin rajallinen, eli koko matkalta ei ole kuvia minuutin välein. Ja onhan suurin osa niistä tärähtäneitä tai muuten vinksahtaneitä, mutta jotain kuvia onnistuu aina. Ja taskussa kulki Olympus TG-5 jolla napsittiin kuvia sieltä täältä. Kypärässä oli kiinni uusi tuttavuus Insta360 One R kamera, jolla otettiin videokuvaa. Ja repussa oli DJI Mavic Mini drone joka taltioi sieltä täältä ilmasta sekä kuvia että videota. Kuvia on muutama tässä alla ja enemmän tuolla Flickrin MTB albumissa. 

Rautatiesilta Keiturinsalmen yli.

Radanvarren polkua pitkin kohti tuntematonta

Välillä päästään peltojen väliin kulkemaan

Rataa pitkin Virtojen keskustan tuntumassa

Liikkuvaa kuvaa reissulta: