Patikointi: Lieroisen lenkki

Katso koko näytöllä

Lieroisen lenkki, Pihlajavesi Keuruu
Lat 62° 20.69
Lon 24° 23.57
Lämpö 28,0 °C
Matka 12,5 km
Aika 3 h 08 min
Nousu 42 m

Kesän hiljaiselon jälkeen oli jälleen aika pikku patikoinille. Koska samaan aikaan järjestettiin Resul four day march, niin kohteeksi valikoitui n. 12,5 km lenkki Pihlajalahdella Keuruulla, Lieroisen lenkki. Paperilla vaikutti mukavalta ja helpolta patikoinilta. Kuvauksen mukaan pieni vaikeampi metsäosuus ja muuten metsäautoteitä. Ja jotain nähtävääkin reitillä pitäisi olla, perustuuhan sen 1600-luvun alussa eläneen noita Lieroisen tarinaan ja elämään. Ja reittiopasteetkin olivat kehuttuja.

Mitä reitistä jäi sitten käteen? No ei oikeen mitään. Päällimmäinen mielikuva kaikilla patikoijilla oli, että tulipa käveltyä. Helppo, mutta tylsä kuvaa meidän mielialaa tuon 3 tunnin reippailun jälkeen. 

Reitin opasteet olivat kyllä hyvät, periaatteessa. Hyvässä maalissa, sininen erottuu hyvin maastossa. Mutta ne olisivat saaneet olla isompia, ehkä tuplakoko olisi parempi silloin niitä ei tarvitsisi katseella etsimällä etsiä. Ja risteyksissä joku nuoli osoittamaan suuntaa mistä reittiä alkaa etsiä. Ja muutaman merkin sijainti risteyksissä, suunnanmuutoksissa olisi ehkä hyvä miettiä uudelleen. Toisaalta taas isomat suuntaviitat kilometrimatkoineen olivat näyttäviä ja hyviä, aivan samanlaisia kuin muillakin Suomen reiteileillä. Itse tein sen virheen etten ladannut reitin gps jälkeä mihinkään, vaan suunnistimme maastomerkkien ja paperiesitteen ja maastokartan perusteella. Mutta onnistui se näinkin.

Reitti alkoi Kauppalalta ja siitä vastapäivään kohti Valkeista. Kulkeminen alkaa lupaavasti, ensin pikku pätkä asfalttitien piennarta ja sitten kohti metsää. Ensin hiekkatietä ja sitten pienempää hiekkatieä. Kohta koittaakin jo metsäosuus. Se onkin sitten hieman hankalampaa reittiä. Polku kyllä on, mutta on myös hakkuujätettä ja risuja sekä uutta kasvustoa. Ei tällä polulla paljon kulkijoita ole. Teoriassa hieno polku, nousuja ja laskuja, sekä mielenkiintoista kulkemista. Mutta myös hyttysiä, paarmoja ja muita lentäviä ötököitä. 

Metsän keskellä

Syväoja

Hakkuuaukiolla

Hakkuuaukiolla

Suon pohjaa

Tämän lyhyen metsäosuuden jälkeen loppu olikin metsäautotietä. Siis hiekkatietä ylös alas, läpi metsien ja hakkuuaukioiden. Ainoat poikkeukset hiekkatiellä kulkemiseen olivat Valkeinen järvi, sen uimarannat ja laavu. Ja todella kirkas vesi. Sekä tieten jo alussa mainittu noita Lieroisen (Lieran) piilopaikka eli luola. No luolahan oli vain iso kivi jonka alle on jäänyt onkalo mihin mahtuu pakoilemaan ja makoilemaan ja piilottelelmaan vainoajiaan. Koska kulkeminen hiekkateillä oli tylsää, jäi aikaa ajattelemiselle ja mielikuvitukselle noita Lieran suhteen ja siihen kuinka maailma on muutttunut. 

Lieranluola, eli suuri siirtolohkare jonka alle on jääny onkalo

Lieranluola sisältä

1600-luvun alussa Ruovesi oli iso pitäjä. Oli käräjänoikeus ja kaikki. Ja Keuruun alue Lieran luolineen kuului siihen. Noidan luo tultiin pitkien matkojen takaa, esim Sahalahdelta asti. Kärryillä ja kävellen kuljettiin ja ehkä vesistöjä pitkin. Tampere ei tainnut olla vielä tuolloin mitään. Mutta kehitys kehittyy ja nyt on toisin. Lue lisää vaikka täältä tai täältä ja anna mielikuvituksen laukata. 

Kuvat on napsittu Olympus TG-5 pokkarilla.

Ps. Ruovedellä on vieläkin Lieransaari, missä noita perimätiedon mukaan poltettiin kun oli ensin mestattu. Ja vietetään Ruovedellä kesäjuhlia, Noitakäräjiä, joka kesä.