Se oli sitten siinä? Popedan viimeinen keikka Ratinan stadionilla. Reilu 28 000 jotakuin märkää fania näki kaksi ja puolituntisen setin tuttua ja turvallista roketti rollia. Muutamalla vähän vanhemmalla biisillä höystettynä, hyvin edennyt keikka. Alkuun vähän tykitystä, sitten rauhallisempi jakso ja loppuun taas kunnon rokkia. Ja yleisö oli mukana joka kappaleen. Tuttua ja turvallista. Mutta onko taru kuitenkaan tässä? Costello kyllä kutsui jokaisen Popedan 50-vuotis konserttiin Olympiastadionille tai johonkin. Mutta millä kokoonpanolla?
Popeda voi instituutiona lopettaa, mutta Popedan rock'n'roll ei lopu koskaan. Tosin kukaan muu ei pysty Popedaa esittämään niin kuin Pate. Tämä tuli hyvin esille Jennin, Paten tyttären, esittämässä Eläinten vallankumouksessa. Hyvin vedetty hieno biisi, mutta Popedamaisuus puuttui. Ja ehkä sama on odotettavissa Costi & Rocknroll boysin keikolla. Popedan biisejä kuullaan, mutta ei Popedaa. Siihen täytyy vain kuulijan tyytyä ja tottua.
Itse kyllä nautin keikasta. Tässä vuosien varrella on tullut nähtyä ja kuultua Popedaa eri paikoissa ja eri kokoonpanoilla, siellä sun täällä. Ensi kosketus jostain ihan 80-luvun alkupuolelta Ikurin Virelästä, näihin suuriin stadion- ja jäähallikeikkoihin.
Tällaisella soittolista keikka eteni:
- Raswaa koneeseen
- Matkalla Alabamaan
- Palle and the Boys
- Oodi Tom Robinsonille
- Kakskytä centtiä
- Lihaa ja perunaa
- Rokkikone
- Soittomatkalla
- Tahdotko mut tosiaan
- Elän itselleni
- Punaista ja makeaa
- 20 vuotta sikana
- Tohtori Mustajärvi
- Rio de Janeiro
- Eläinten vallankumous
- Tää on se yö
- Aino
- Yö
- Tapparan mies
- Kellot lyö
- Oodi makkaralle
- Repe ja Lissu
- Delilah
- Pohjantähden alla
- Kersantti Karoliina
- Kaasua
- Kuuma kesä
- Kun mies unelmoi
- Sukset
- Ukkometso
- Da Da
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämän blogin kommentit tarkastetaan ennen julkaisemista. Epäasialliset kommentit tullaan poistamaan.