Talvinen joulukuun aamu, ennen auringonnousua autoon ja mukavassa -6 °C pakkasessa kohti Kintulammen retkeily- ja luonnonsuojelualuetta. Muutamaan vuoteen täällä ei oltukaan poikkeiltu, ja nyt oltiin menossa talven ensimmäisten kunnon lumisateiden jälkeen katsomaan miltä talveen valmistautuva Kintulammi näyttää. Hieman mietitytti teiden kunto p-alueille. Auton nokka suunnattiin kohti P2 eli Kintulammin majan läheisyyteen. Vaikka Pulesjärventieltä käännyttäessä käsi jo hapuili Dusterin nelivetolukkoa, oli pelko tien huonosto kunnosta aiheeton. Hiekkatie oli aurattu edellisenpäivän ja yön lumisateista hyvin, parkkiin pääsi aivan kuin kesäkelillä olisi ajellut.
Koira autosta ja reppu selkään. Polkuja lähdettiin kiertämään myötäpäivään niin että Kintulammen parkkipaikalta lähdettiin kulkemaan kohti Kintulammen länsireunaa ja sitä kautta Kaulamoisen rantaan. Ei sentään joutunut aivan umpihangessa näillä poluilla kulkemaan, joku oli astellut samaa reitti eilisen lumisateen jälkeen. Lumessa oli selkeät jäljet, tosin hieman lumen peitossa. Onneksi reitit on melko hyvin merkattu maalimerkeillä ja risteyksissä on selkeät viitoitukset. Eksymisen vaara saatiin näin pienennettyä. Ala-Kaulamoisen nuotiopaikalla nautittiin aamupalaleivät ja kahvit. Tuli varten oli liiteri täynnä puita, mutta tällä kertaa tulistelu jäi väliin. Mutta muutama kuva tuli napsittua sekä maantasalta että taivaalta.
 |
| Kaulamoinen taivaalta |
 |
| Retkikaveri Selma bokseri Kaulamoisen rannalla |
Matka jatkui lumisilla poluilla kohti Kaukaloistenkallion laavua ja makkaran paistoa. Tälläkin laavulla oli liiteri täynnä puita ja niistä raaskin yhden halon pieniksi pilkkoa ja makkaraa paistaa. Aikaisemmilta retkiltäni oppineena repussa kulki kuiva koivuhalko pieneksi silputtuna ja pala tuohta. Nuotion sytyttäminen oli "helppo nakki" kun siihen oli valmistautunut. Aikaa sai hyvin kulutettua Kabanossin ja ruokajuoman kanssa, tälläkertaa alkoholiton Lasso olut, ja nuotiolla istuskelun kanssa. Ja tulihan siinä sivussa vähän droneakin lennätettyä ja videokuvaa taltioidessa. Tarkoitus olisi tältäkin pikku patikalta jotain videokuvaa saada aikaiseksi.
 |
| Drone taivaalle sillävälin kun hiillos valmisuu nuotioon. |
Matka jatkui kohti Kirkkokiveä ja siellä olevaa laavua. Nyt ei enää ollut jalanjälkiä joita poluilla seurailla, mutta muutaman pikku koukkausen kautta polku löytyi hienosti ja seuraaville kulkijoille on reittiä mitä seurata. Kirkkokiven laavulla olikin nuotiohiillos valmiina ja ensimmäiset kanssakulkijat tälle päivälle tuli nähtyä. Lennosta vaihto ja laavulle istumaan ja nauttimaan kahvia ja korvapuustia.
Kirkkokiven laavulta olikin sitten edessä viimeinen pätkä kohti parkkipaikkaa. Ajattelin oikaista Vatulan Luonnonsuojelualueen läpi, mennessäni kohti Kintulammea. Vaikka hetken pääsi muiden jalanjäljissä kulkemaan, oli polku Vatulan läpi taas aivan koskemattoman lumen peitossa. Onneksi lunta ei ollut kuin nimeksi, juuri ja juuri jalkaterä peittyi eikä edes jokapaikassa niinkään paljon. Hienoa kulkemista.
Niin sitä tuli kuljettua sellaset 10 km lumisessa Kintulammissa. Eihän siellä varsinaisesti mitään nähtävää näin talvella ole, mutta kuitenkin. Järvet ovat jäässä ja lumi peittää maan, mutta jonkin tässä Suomen luonnossa vaan on. Oli sää mikä tahansa tai vuodenaika mikä vaan, niin tänne on päästävä ja fiilikset ovat aina sanoin kuvaamattomia. Tässä postauksessa muutama tunnelma kuva matkanvarrelta. Muutama kuva lisää löytyy flickrin Kintulammi -albumissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämän blogin kommentit tarkastetaan ennen julkaisemista. Epäasialliset kommentit tullaan poistamaan.