Historiaa: Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiö

Maakuntamatkailulla Satakuntaan poikkeiltiin ihan sattumalta Rauman lähistöllä Sammallahdenmäen pronssikautisella hautaröykkiöllä. Mitään sen suurempia etukäteistiedusteluja tekemättä mentiin paikanpäälle katselemaan ja ihmettelemään. Kalliolla entisen merenrannan lähistöllä on useita muinaismuistoja ja koko hautaröykkiöalue on Unescon maailmanperintölistalla. 

Pronssikausihan ajoittuu Suomessa  1700 eaa - 500 eaa välisen ajan, eli aikamatka Sammallahdenmäellä on jopa 3500 vuoden taakse. Paikkalla olevat hautaröykkiöt ovat erilaisia kivistä kasattuja kekoja tai kasoja. Joko neliskanttisia tai spiraalinmuotoisia tai sitten kuin kiuaskivikasoja. Vaikka paikka ei ensinäkemältä allekirjoittaneelle tarjonnut mitään suurta ahaa-elämystä, että nyt ollaan jonkin suuren äärellä, alkoi se siellä kulkiessa ja katsellessa, ja päästettäessä mielikuvitus valloilleen muodostaa melko vaikuttavaa kokemusta. 

Elämä pronssikaudella tuskin on ollut helppoa. Ihmisille ei varmaan jäänyt paljon aikaa mihinkään ylimääräiseen, hengissä pysymisen lisäksi. Piti rakentaan puusta ja oljista pitkätaloja, kaskiviljellä ja metsästää ja kalastaa, jos meinasi elää. Ja mahdollisuuksien mukaan käydä kauppaa muiden ihmisten kanssa joko Scandinaviassa, Venäjällä tai Baltiassa ja jopa Keski-Euroopassa saakka. Kaiken tämän lisäksi oli kuitenkin tärkeää kasata kiviä erilaisiin isoihin kekoihin. Näissä hautaröykkiöissä pitää olla aikansa tärkeitä ihmisiä haudattuna.

Sen pidemmittä mietinnöittä alla muutama valokuva röykkiöistä. Kuvat otettu Olympus TG-5 pokkarilla ja ilmakuva DJI Mavic Mini dronella.

Tässä karttalinkki paikanpäälle ja linkki paikan nettisivuille

Patikointi: Lieroisen lenkki

Katso koko näytöllä

Lieroisen lenkki, Pihlajavesi Keuruu
Lat 62° 20.69
Lon 24° 23.57
Lämpö 28,0 °C
Matka 12,5 km
Aika 3 h 08 min
Nousu 42 m

Kesän hiljaiselon jälkeen oli jälleen aika pikku patikoinille. Koska samaan aikaan järjestettiin Resul four day march, niin kohteeksi valikoitui n. 12,5 km lenkki Pihlajalahdella Keuruulla, Lieroisen lenkki. Paperilla vaikutti mukavalta ja helpolta patikoinilta. Kuvauksen mukaan pieni vaikeampi metsäosuus ja muuten metsäautoteitä. Ja jotain nähtävääkin reitillä pitäisi olla, perustuuhan sen 1600-luvun alussa eläneen noita Lieroisen tarinaan ja elämään. Ja reittiopasteetkin olivat kehuttuja.

Mitä reitistä jäi sitten käteen? No ei oikeen mitään. Päällimmäinen mielikuva kaikilla patikoijilla oli, että tulipa käveltyä. Helppo, mutta tylsä kuvaa meidän mielialaa tuon 3 tunnin reippailun jälkeen. 

Reitin opasteet olivat kyllä hyvät, periaatteessa. Hyvässä maalissa, sininen erottuu hyvin maastossa. Mutta ne olisivat saaneet olla isompia, ehkä tuplakoko olisi parempi silloin niitä ei tarvitsisi katseella etsimällä etsiä. Ja risteyksissä joku nuoli osoittamaan suuntaa mistä reittiä alkaa etsiä. Ja muutaman merkin sijainti risteyksissä, suunnanmuutoksissa olisi ehkä hyvä miettiä uudelleen. Toisaalta taas isomat suuntaviitat kilometrimatkoineen olivat näyttäviä ja hyviä, aivan samanlaisia kuin muillakin Suomen reiteileillä. Itse tein sen virheen etten ladannut reitin gps jälkeä mihinkään, vaan suunnistimme maastomerkkien ja paperiesitteen ja maastokartan perusteella. Mutta onnistui se näinkin.

Reitti alkoi Kauppalalta ja siitä vastapäivään kohti Valkeista. Kulkeminen alkaa lupaavasti, ensin pikku pätkä asfalttitien piennarta ja sitten kohti metsää. Ensin hiekkatietä ja sitten pienempää hiekkatieä. Kohta koittaakin jo metsäosuus. Se onkin sitten hieman hankalampaa reittiä. Polku kyllä on, mutta on myös hakkuujätettä ja risuja sekä uutta kasvustoa. Ei tällä polulla paljon kulkijoita ole. Teoriassa hieno polku, nousuja ja laskuja, sekä mielenkiintoista kulkemista. Mutta myös hyttysiä, paarmoja ja muita lentäviä ötököitä. 

Metsän keskellä

Syväoja

Hakkuuaukiolla

Hakkuuaukiolla

Suon pohjaa

Tämän lyhyen metsäosuuden jälkeen loppu olikin metsäautotietä. Siis hiekkatietä ylös alas, läpi metsien ja hakkuuaukioiden. Ainoat poikkeukset hiekkatiellä kulkemiseen olivat Valkeinen järvi, sen uimarannat ja laavu. Ja todella kirkas vesi. Sekä tieten jo alussa mainittu noita Lieroisen (Lieran) piilopaikka eli luola. No luolahan oli vain iso kivi jonka alle on jäänyt onkalo mihin mahtuu pakoilemaan ja makoilemaan ja piilottelelmaan vainoajiaan. Koska kulkeminen hiekkateillä oli tylsää, jäi aikaa ajattelemiselle ja mielikuvitukselle noita Lieran suhteen ja siihen kuinka maailma on muutttunut. 

Lieranluola, eli suuri siirtolohkare jonka alle on jääny onkalo

Lieranluola sisältä

1600-luvun alussa Ruovesi oli iso pitäjä. Oli käräjänoikeus ja kaikki. Ja Keuruun alue Lieran luolineen kuului siihen. Noidan luo tultiin pitkien matkojen takaa, esim Sahalahdelta asti. Kärryillä ja kävellen kuljettiin ja ehkä vesistöjä pitkin. Tampere ei tainnut olla vielä tuolloin mitään. Mutta kehitys kehittyy ja nyt on toisin. Lue lisää vaikka täältä tai täältä ja anna mielikuvituksen laukata. 

Kuvat on napsittu Olympus TG-5 pokkarilla.

Ps. Ruovedellä on vieläkin Lieransaari, missä noita perimätiedon mukaan poltettiin kun oli ensin mestattu. Ja vietetään Ruovedellä kesäjuhlia, Noitakäräjiä, joka kesä.

Maastopyöräily: Virrat

Maastopyöräily teemalla jatketaan, ja tällä kertaa porukalla suunnattiin kotin pohjois-Pirkanmaata ja Virtoja. Tämäkin jälki löytyi jälki.fistä ja ladattiin gepsiin pienen tutkimisen jälkeen. 5 hengen porukalla siirryttiin kohti Virtoja vajaa 100 km. Maastopyörät ja tarvikkeet pakettiautoon ja äijät parilla autolla pelipaikoille.

Neljä maastopyörää Opel Vivarossa ei tee edes tiukkaa.

  

Katso koko näytöllä

Lämpö 15 °C
Matka 41,32 km
Nousu 215 m

Lähtöpaikkana toimi Virtain urheilukentän parkkipaikka, Kalettomanlahden rannassa. Jälkeä lähdettiin seuraamaan vastapäivään.

Reitiltä löytyi maastoa koko maastopyöräilyn skaalalta. Oli ylä- ja alamäkiä, teknistä juurakko- ja kivipolkua sekä välillä kangasmaastossa olevaa singletrackiä. Muutama kosteampikin paikka kohdattiin kun soita ylitettiin. Ja ehkä mieleenpainuvin uusi kokemus maastopyöräilyn parissa, vanhaa junarataa pitkin kuljettiin hetki Virtojen keskustan tuntumassa. Pikkupätkä kiskojen välissä, mutta vähän pidempi pätkä kiskojen vieressä polku pitkin. Ja siihen liittyen Keiturinsalmien yli vanhaan junaratasiltaa pitkin. Osittain tietysti kuljettiin ulkoilureiteillä ja hiihtolatujen pohjilla.

Toki osa reitistä oli läpitunkematonta pöheikköä, todella huonoa ajettavaa tällaiselle sunnuntairetkeilijälle. Varsinkin jäljen alkuosassa oli todella vaikeaa reittiä, joka suurimmaksi osaksi meni meillä vähän kokemattomilla polkijoilla tunkkaamiseksi. Mutta reitistä ainakin 35 km oli todella mielenkiintoista ja mukavaa ajettavaa. 

Vaikka Virrat ei mikään suurkaupunki ole, niin silti tällekkin reitille osui muutamia siirtymiä sekä asfaltti- että hiekkateitä pitkin. Niitä ei oikeen voi välttää näillä etelä-Suomen reiteillä.

Ensimmäiseksi taukopaikaksi muodostui aivan luonnollisesti reilun 16 km kohdalla oleva Kangasjärven laavu. Siellä oli hyvä hetki hengähtää, paistella makkaroita ja keitellä nokipannukahveita. Tosin puuhuolto laavulle on jossain vaiheessa unohtanut. Kuka sitä sitten ikinä huoltaakaan, niin puita ei paikalta löytynyt. Ja nyt ei reppuihin polttopuita varattu. Tuo reilun 40 km reitti olisi kaivannut suunniteltua toista taukopaikaa johonkin 30 kilometrin paikkeille. Mutta onneksi ryhmässä ajatuksia lenteli ja kun kerran reitti kulki Virtain perinnekylän läpi niin siellä nautittiin jäätelöt ja limpsat kioskista. Parempi tuo kun ei mitään, sopiva hengähdytauko.

Mielenkiintoinen kohtaaminen sattui jossain valtatie 66 ja Siekkisjärven välimaastoissa, jossain reilun 20 km polkemisen kohdalla. Kun pidettiin lyhyttä taukoa ja kerättiin porukkaa kasaan polun ylitti 4 mäyrää, meistä noin 5 metrin päässä. 3 jatkoi matkaansa metsästä polun yli metsää, mutta yksi tuli parin metrin päähän meistä vähän katsastelemaan mitä miehiä sen hoodeilla pyörii. Onneksi sekin kääntyi ympäri ja jatkoi matkaansa muiden perään. Sen verran uusi ja yllättävä kokemus oli, että kukaan meistä ei tajunnut valokuvaa napsasta. Itselläkin oli kamera taskussa ja toinen ohjaustangossa kiinni, mutta polkijat vain tuijottivat eläimiä ja toisinpäin.

Niinkuin aina mukana kulki kuvauskalustoa, sekä still- että videokuvaa varten. Pyöräntangossa oli kiinni taas Fuji XP80, joka otti kuvia minuutin välein. Näin pitkälle reissulle sen akku on tietenkin rajallinen, eli koko matkalta ei ole kuvia minuutin välein. Ja onhan suurin osa niistä tärähtäneitä tai muuten vinksahtaneitä, mutta jotain kuvia onnistuu aina. Ja taskussa kulki Olympus TG-5 jolla napsittiin kuvia sieltä täältä. Kypärässä oli kiinni uusi tuttavuus Insta360 One R kamera, jolla otettiin videokuvaa. Ja repussa oli DJI Mavic Mini drone joka taltioi sieltä täältä ilmasta sekä kuvia että videota. Kuvia on muutama tässä alla ja enemmän tuolla Flickrin MTB albumissa. 

Rautatiesilta Keiturinsalmen yli.

Radanvarren polkua pitkin kohti tuntematonta

Välillä päästään peltojen väliin kulkemaan

Rataa pitkin Virtojen keskustan tuntumassa

Liikkuvaa kuvaa reissulta:

Pirkan pyöräily 2021 kuvina

Perinteinen Pirkan pyöräily poljettiin taas eri reiteillä Näsijärven ympäri. Vuosien tauon jälkeen oli taas mahdollisuus hetken verran viettää reitin varrella, ja siinä samalla tuli muutama valokuva napsastua ohi menneistä polkijoista. Ei mitenkään kattavaa otosta kaikista miltei 1500 osallistujasta vaan ihan vaan hetken kuva virtaa. Kuvat otettu noin puolenvälin paikkeilta Muroleen kylässä Ruovedellä. 

Alla muutama valokuva ja lisää löydät joko Flickristä tai Facebookista.

Maastopyöräilyä: Hämeenkyrö

Kauden 2021 maastopyöräilyretket on korkattu ja ensimmäinen, poissa omilta hoodeilta, pyöräily poljettu. Esimakuna tulevaan haettiin Hämeenkankaan kangasmaastosta, tällä kertaa Hämeenkyrön päässä harjualuetta. Reitti löytyi jälki.fi palvelusta, samasta paikasta josta olen aikaisemminkin reittejä itselleni bongaillut.

Katso koko näytöllä

Lat 61°41.47
Lon 23°05.05
Lämpö 16 °C
Matka 27,4 km
Nousu 93 m

Lähtöpaikkana toimi Hämeenkyrön lentokentän päädyssä oleva parkkipaikka ja laavu. Pikkasen  muokkaalla edellämainittua .gpx jälkeä rohkeasti kangaspoluille. Teknisesti helppoa ajettavaa, haastetta toivat paikoitellen todella hienosta hiekasta muodostuvat polunpätkät, jotka olivat kuin hienolla hiekkarannalla ajelemista. Tosin tässä kohtaa kiittelin pyörävalintaa, alle valikoitui Kona Wo läskipyörä, jolle ei tuottanut mitään vaikeuksia edetä kangasmaaston poluilla. Toinen pikku ongelma muodostui oman .gpx jäljen summittaisuudesta. Piirsin sen nopeasti karkealla kädellä karttapohjalle polkuja seuraten, mutta todellisuudessa alueella risteilee polkuja niimmaapirusti. Välillä tuli käännyttyä aivan väärään suuntaan, kun aluetta ei tuntenut käytännössä. Mutta aina löydettiin takaisin suunnitellulle jäljelle.

Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään ihmeellistä. Kangasmetsässä kun kulkee ylös alas hiekkapolkuja, niin näkee pääsääntöisesti mäntymetsää, ja siellä täällä kuusia ja lehtipuita. Taukoja varten reitin varrelta löytyi kaksikin laavua. Toinen Vatulassa reilun 16 km kohdalla ja toinen Ulvaanharjulla n. 21 km kohdalla. Retkimeiningillä kun olin liikkellä niin kummassakin nautin kupin kahvia termoksesta ja hiukka särvintä. Itse kyllä tykkäsin polkea näissä maastoissa.

Mukana kulki tuttuun tapaan kamerakalustoa. Pyörän tangossa oli kiinni Fuji XP80, joka oli ohjelmoitu kuvaamaan kuva joka 60 sekuntti. Näin tulee automaattisesti kuvia sieltä täältä reitin varrelta, tosin osa väkisinkin tärähtää kun liikkeessä kuvaa. Taskussa oli Olympus TG-5 jolla räpsittiin kuvia silloin kun näki jotain kiinnostavaa. Ja DJI Mavic Minikin lensi kertaalleen, sillä tosin näpsin vain muutaman still-kuvan. Alla muutamia kuvia reissulta. Lisää kuvia Flickr MTB-albumissa.

Patikointi: Kuttuniskan lenkki

Aikaisempien blogipostauksien suosion perusteella tuli taas poikettua Kuttuniskan lenkillä Kurussa. Tällä kertaa katsomassa Karjulanjokea keväisien sulamisvesien pauhatessa.

Katso koko näytöllä

Ja tällä kertaa vettä todellakin virtasi joessa. Jo lähtöpaikalla Karjulankosken paikkeilla pauhu ja veden virtaus oli mitä mahtavin. Ja joen vartta kohti ylävirtaa menessä huomasi kuinka paljon vettä oli liikkeellä. Ei pelkästään veden virtauksen puolesta, vaan myös siitä että jokiuoma oli laajentunut paikka paikoin huomattavasti. Ne muutamat alavat kohdat joen varrella olivat tulvan täyttämiä. Reittejä joutui siis etsimään välillä merkatun polun ulkopuolelta, umpimetsästä.

Karjulankoski

Karjulankoski.

Tulvivaa Karjulanjokea. Polku menee tuolla jossain takana.

Ruukinkoski oli taaskin näkemisen arvoinen. Vesi virtasi ja koski pauhasi. Ja laavulla oli mahtava paistella makkaraa ja juoda kahvia. Aurinko lämmitti sopivasti miltei pilvettömältä taivaalta. 

Ja tulihan sitä tuttuun tapaan valokuvia napsittua sekä maasta että ilmasta. Alkaa vaan nämä Kuttuniskan lenkin kuvat toistamaan itseään, sen verran koluttuja paikkoja kuvauksen suhteen rupeaa olemaan.

Nuotiomakkara maistuu aina hyvältä.

Järvimalmin palanen laavulla. Toivottavasti kukaan ei "hukkaa" tätä.

Ruukinkoski yläilmoista.

Välillä suvantovaihe.

Ruukinkoski

Ja vielä kerran Ruukinkoskea taivaalta.

Kuvia löytyy tietenkin totuttuun tapaan www.flickr.com/peepet syötteestä tai kuvat.nurkkaus.net ⇒ maisemia ja luontoa galleria. Ja videokin on tähän alla tulossa jossain vaiheessa.

Koripalloa: Raholan Pyrkivä - Jyväskylän Weikot (Miesten Divisioona B)

Teksti: ArwoT/Kuvat: PeepeT

Raholan Pyrkivällä oli viimeisessä runkosarjaottelussaan vastassa Weikot Jyväskylästä, joka majaili RaPyä sarjataulukossa yhden sijan alempana. Joukkueet kohtasivat tammikuun alussa Jyväskylässä, jolloin RaPy oli parempi lukemin 79-89. Jälleen kerran Pyrkivä hoiti hommansa ja vei täten runkosarja voitot 2-0, ottelun päättyessä 79-68.

Ottelu lähti tuttuun tapaan tasaisissa merkeissä. Meni jopa neljä minuuttia, kunnes Weikot saivat kymmenen pistettä täyteen lyöden ottelun lukemiin 9-10. Koko kymppi mentiin tasaisissa lukemissa isoimman eron ollessa neljä vierailijoitten hyväksi. Tauolle mentiin suhteellisen pienissä luvuissa 15-19.

Toisen neljännäksen alkuun RaPy tuli ohi, mutta Weikot vastasi tähän nopeasti 5-0 runilla, jolloin ero oli taas neljä. Neljännestä oltiin pelattu n. 6 minuuttia, kun RaPy sai 10-0 runin, joka vei kotijoukkueen yhdentoista pisteen johtoon. Tauolle mentiin kotijoukkueen mukavasta 38-30 johdosta.

Puoliajalta RaPy tuli vahvasti. Puoleentoista minuuttiin 5-0 runi kasvatti johtoa jo kolmeentoista pisteeseen. Ero käväsi jo kahdessakymmenessäkuudessa pisteessä, kunnes tauko summeri soi ja lukemat olivat 60-40. RaPy loistava puolustus ja Weikkojen heikko heittopeli pakotti vastustajat vain kymmeneen pisteeseen koko neljännekseen.

Viimeinen kymppi aloitettiin jo melko selvästä tuloksesta. Voittoa povattiin jo RaPylle, mutta heidän oli silti pelattava kymmenen minuuttia. Tosin viimeinen neljännes oli jo hieman pelailu. Koripallo ei ollut niin organisoitua, joka johti enemmän pelaajien yksilösuoritusten viljelimiseen. Weikot suuresta erosta huolimatta pelasivat täysiä loppuun, ja tekivät pientä "comebackia". RaPy hoiti loppujen lopuksi ottelun lukemin 79-68 ja täten sarjataulukon 10. sija varmistui. 

Alla kuvakollaasi ottelukuvista. Enemmän ja isompia kuvia tuttuun tapaan Flickr-syötteessä, NurkkausPhotos Facebookissa ja korikuvien arkistossa.

Raholan Pyrkivä vs Jyväskylän Weikot, Tesoman palloiluhalli 28.3.2021