Match Show ja muuta mukavaa..

Aikaa edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt ja koirien elämässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Blondi on kasvanut ja tullut jo "isoksi koiraksi" vaikka on sillä vieläkin painossa ja leveydessä eroa Karoon. Mutta aikuisen koiran koko lähenee uhkaavasti. Luonne kyllä on vielä pentumainen ja leikkisä, mutta niinhän se on vielä välillä Karollakin. Lenkkien pituudet ovat kasvaneet ja pitkien lenkkien viikkotaajuus on kasvanut. Molemmat koirat kyllä tykkäävät lenkeistä ja mikäli pitkä lenkki jää väliin, virtaa tuntuu riittävän ihan omiksi tarpeiksi. Pitemmillä lenkeillä kulkee mukana GPS paikannin ja Nokia Sports Tracker ohjelman. Se rekisteröi hyvin kuljetun matkan nopeuden ja pituuden ja piirtää siittä reittiä kartalle.

Vappuna muutettiin uuteen kotiin. Koirat sopeutuivat muutokseen yllätävän hyvin. Kumpikin löysi oman paikkansa samantien eikä ulkoa kuuluvat äänetkään häiritse. Ja uudesta kodista pääsee luonnonhelmaan nopeammin ja ikkunoista näkee muita kulkijoita enemmän kuin vanhasta.

Blondilla oli sitten 7½ kk ikäisenä ensimmäinen juoksu. Melkosen nuorella iällä, kun vertaa Karoon jonka ensimmäinen juoksu oli vasta 10½ kk ikäisenä. En tiedä onko sillä vaikutusta, että Karolla oli juoksu samaan aikaan, mutta näin kuitenkin meni. Blondi kyllä rauhoittui huomattavasti juoksun aikana ja sen jälkeen, mutta siihenkin voi vaikuttaa iän karttuminen. Pakkohan koiran on rauhoittua kun tulee lisää ikää, pentumaiset kohellukset jäävät jälkeen. Nyt saa kesän mennä ja koheltaa ihan rauhassa.

Tänään käytiin koirien kanssa vähän katsastamassa maailman menoa ja osallistuttiin Match Showhun Tampereen Hakametsän jäähallin parkkipaikalla. Ihan uteliaissuutta mentiin sinne, tarkoituksena testata koirien käyttäytymistä ja itse opetella näyttelykäytäntäjä. Koko näytteylytoiminta ja Match Showt ovat minulle uusia asoita, mutta harjoittelemalla oppii. Koirille tilanne oli myös uusi, kumpikaan ei aikaisemmin ole ollut näin suuressa väkijoukossa eikä näin monen uuden koiran luona. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin odotin. Karo käyttäytyi hienosti ja keskittyi hyvin omiin asoihinsa ja jätti muut ihmiset ja koirat rauhaan. Blondilla riitti virtaa ja huomiota muihin koiriin ja ihmisiin, mutta niin pennulla pitääkin. Tosin Blondikin käyttäytyi paremmin kuin odotin. Koko show oli oikeastaan helppo keikka. Tosin kehässä kulkeminen oli molemmille hivenen vaikeaa, toisella oli liikaa virtaa ja poukkoilua ja toista sai vetää perässään ja ohjailla.

Itse showssa Blondi sai omassa parissaan sinisen nauhan ja tuli kolmanneksi sinisten tuloksissa. Ja Karo sai omassa parissaan punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut punaisten tuloksissa. Tosin minulle itselle sijoittumiset ja tulokset eivät olleet tärkeitä, vaan ainoastaa se että koirat ja ohjaajat saivat tärkeää kokemusta ja ohjausta näyttelyssä toimimisessa. Ja koirat saivat muutenkin uusia kokemuksia väkijoukoista ja vieraista koirista. Tästä on hyvä jatkaa. Liikkumista uusissa paikoissa ja erilaisten ihmisten ja koirien keskuudessa. Onhan noita Match Showta pitkin Pirkanmaata tänä kesänä tulossa, uusia harjoittelupaikkoja on tiedossa.

Helmikuuta

Niin se taas on aikaa vierähtänyt. Ja kaikenlaista touhuttu koirien kanssa. Blondi on kasvanut ja muuttunut jo ison koiran oloiseksi. Itse asiassa Blondi ei korkeudelta ja pituudelta paljon enää jää Karosta, 5-10 senttiä. Mutta painossa on eroa vielä yli 10 kg ja leveydessä. Lihakset ei ole vielä vahvistuneet ja muutenkin runko on vielä aika heiveröinen. Tosin onhan Karo lihaksiaan vahvistanut jo muutaman vuoden vetämällä perässään pulkkaa ja muksua,

Käytiin tässä pari viikkoa sitten Karo sukutapaamisessa. Paikalla oli Karo ja tämän 2 täyssiskoa ja 2 puolisiskoa. Pihassa kohelsi 5 sakemannia ja yksi "valkoinen serkku". Oli meinaan melkoinen vilske ja vipinä, mutta yllättävän hyvin koirat silti tulivat toimeen. Kaikkia kuutta koiraa ei kuitenkaan onnistuttu ikuistamaan samalle valokuvalle. Tosin ei kyllä ollut mukana kuin kännykamera, oikealla kameralla olisi voinut jotain saada aikaiseksi. No onneksi koirat asuvat niin lähellä toisiaan että uusia kuvaus tilaisuuksia kyllä tulee.

Muutenkin ollaan ruvettu käymään taas enemmän koirapuistossa juoksemassa. Pääasiassa Raholan koirapuistossa, mutta aina välillä myös Tesoman koirapuistossa. Molemmat koirat kyllä tykkäävät juosta puistossa ja pystyvät käyttäytymään sosiaalisesti siellä. Tosin isännästä ei aina voi sanoa aivan samaa. Aina välillä tulee epäilyttäviä ajatuksia muista koirapuistossa kävijöistä. En ole aivan varma heidän tai heidän koirien kyvystä toimia puistossa. Esimerkkinä heitän tällaisen: Olemme menossa sisään koirapuistoon. Puistossa on jo paljon koiria. Mutta kukaan omistaja ei tee elettäkään ottaakseen koiraansa kiinni, että pääsisimme sisään. Portin toisella puolella on lauma koiria odottamassa vapaana. Kun avaan portin osa koirista pyrkii ulos ja pääseekin sinne. Kenen vastuulla on karkaavat koirat? Itse pyrin ainakin ottamaan aina omat koirani kiinni kun puistoon tulee uusia koiria, että sisääntulo sujuisi sujuvasti ja tulevilla koirilla olisi rauhallinen hetki päästä irti taluttimesta. Kaikilla ei kyllä toimi tilannetaju ja huomiokyky joka tilanteeseen. Keskittyvätkö ihmiset liikaa omiin sosiaalisiin asioihinsa ja jättävät ympäristön huomioinnin vähälle? No kaikesta huolimatta tullaan koirien kanssa käymään koirapuistossa juoksemassa aina silloin tällöin, epäsäännöllisin väliajoin.

Talvi touhuja

Talvi tuli sitten taas tänne Manseen. Lumet kun kerran jo sulivat poiskin ja pari viikkoa vietettiin taas oikeen kurasessa ja pimeässä ilmassa. No toivottavasti nyt lumet pysyisivät hieman pitempään maassa, vaikka kevääseen asti. Koirat kyllä tykkäävät lumesta. Ja nyt pääsivät juoksentelemaan vapaanakin metsässä ja poluilla. Kyllä oli taas vauhtia. Ja kotiin tulokin oli huomattavasti mukavampaa, kun koirat olivat vain märkiä, ei tarvinnut kiertää suihkun kautta sisälle. Talvitouhut taitavat näillä kahdella olla vain juoksemista ja peuhaamista lumessa. Se on kyllä oikeen hyvää kuntoilua ja kasvua molemmille koirille. Ei narussa kulkeminen pitemmän päälle ole mukavaa. Karo tosin saa taas harjoitella pulkan vetämistä, heti kun lunta tulee sen verran että pulkalla pääsee.

Otin lenkillä muutaman valokuvan koirista. Niissä näkyy hyvin Blondin kasvu, ja muutenkin mitä koirat tuohuavat ulkona. Käykää katsomassa kuvia nurkkaus.net :in sussarit sivuilla. Siellä on sekä Karon albumissa että Blondin albumissa uusia kuvia.

Lunta

Taisi sitten talvi tulla oikeen todenteolla tänne Manseen. Pikku pakkasia on nyt ollut jo muutaman päivän ajan ja luntakin on tainnut sataa pari päivää putkeen. Maa on jo melkein joka kohdasta valkoinen. Koirat ainakin tykkäävät kun on lunta. Ja kyllä isäntä ja emäntäkin olivat jo melko kyllästyneitä siihen ainaiseen pimeyteen, kun maa oli musta ja päivät lyhyitä. Nyt on ainakin pikkaisen talvista tunnelmaa.

Blondi on sitten seikkailut meidän kanssamme 5 ½ viikkoa. Ikää Blondilla on 4 kk 2 vko, aikas iso likka siittä on jo tullut Ja tuntuu oppineen todella hyvin talon tavoille. Rohkeutta on tullut kokoajan lisää, niin kuin kokoakin koiralle. Karon kansssa peuhaamisesta on tullut oikeen kunnon show. Tosin sisällä koheltaminen on pikkaisen jäänyt, se koheltaminen on siirtynyt ulos. Kun koirat vaan päästää jossain pellolla tai aukiolla vapaaksi, niin alkaa mieletön juokseminen ja tappaleminen. Kai siinä koirat jo pikkaisen kokeilevat kumpi on kumpi. Sekin aika väistämättä koitaa, kun Blondi testaa marssijärjestystä laumassaan, ja haastaa Karon siitä kumpi on arvoasteikolla ylempänä. Vielä Karo huomioi Blondin pentuna ja antaa tälle tasotusta mutta kyllä sekin vielä tulee muuttumaan.

Lumessa leikkimisestä ja touhuamisesta on kyllä tullut molemmille koirille suuri hupi. Karo pyörii ympyrää lumessa ja tunkee päätään joka kinoksen sisään. Ja Blondi pomppii välillä kuin jänis kaikilla neljällä jalalla ilmaa, eikä oikeen tiedä kuinka täällä pitäisi toimia. Ja saa melkoisia juoksukohtauksia narun päässä. Lumi vain pöllyää kun koirat telmivät.Ja Karokin on päässyt taas harjoittelmaan pulkan vetoa. Hommaa mistä se tykkää todella paljon. Kun valjaat ja pulkka kiinnitetään koiraan niin Karon olemuksesta oikeen huomaa että nyt tehdää jotain speciaalia, jotain mistä koira nauttii. Siinä ei silloin kiinnosta paljon mikään muu asia. Blondi suhtautui yllättävän rauhallisesti Karon vetohommiin. Tosin oli se aluksi vaikeata ymmärtää että nyt ei lenkillä ollessa telmitä, vaan joutuu kulkemaan yksistään ja toinen tekee hommia.

Vielä kun talvikelit pysyisivät tälläisenä, niin pääsisi elämään talvi elämää oikeen kunnolla. On se koirillekkin mukavempaa telmiä lumessa kun kurasessa maassa. Ja jos oikeen kunnon pakkasia tulee, niin Pyhäjärvikin vetää jäähän. Päästään juoksemaan oikeen aukealle pinnalle. Ja kuka ties vaikka tänä vuonna päästäisiin Siilinkari-kävelykin tekemään?

Uutta vuotta 2008

Vuosi 2007 sitten meni. Ja uusi vuosi 2008 alkoi oikeen kunnon rytinällä. Näin ainakin täällä Tampereen Raholassa. Välillä tuntui, että asuisin jossain muussa maassa kuin Suomessa. Ainakin rätinän ja paukkeen osalta tuntui asuinpaikaksi sopivan Irak tai Afganistan. Tosin en kummassakaan ole ikinä käynyt, mutta uutiskuvista ja juttujen perusteella uskoisin, että pauke lähenteli niiden maiden normaali elämää. Välillä rupesi jo hieman risomaan se meteli, varsinkin kun tiesi että töihin lähtö oli aamulla edessä ja kello pirisisi 5:45. Mutta onneksi uusivuosi ja sen juhlinta on vain kerran vuodessa. Ei tarvi useasti kärsiä humalaisten varomattomasta rakettiammunnasta ja alaikäisten järjettömästä pikkupaukkujen paukuttelusta.

Ensin alkuun hieman pelotti Blondin suhtautuminen paukkeeseen. Se kun on hieman arempi koira. Varoo kaikenlaisia uusia asioita, eikä muutenkaan suhtaudu yli-innokkaalla uteliaisuudella asioihin. Karon puolesta en nyt niinkään ollut huolissani. Se kun on jo monta uutta vuotta juhlinut, eikä paukahteluihin tai raketteihin suhtaudu enää oikeestaan mitenkään, sen suhteen ollaan aika onnellisessa asemassa. Mutta Blondi taas yllätti meidät. Koira ei oikeestaan ollut moksiskaan raketeista ja paukkeesta. Ensimmäiset paukahdukset tietenkin saivat korvat nousemaan terhakkaasti kuuntelu asentoon, ja muutenkin koiran valppaaksi. Mutta niiden jälkeen kaikki sujui rauhallisesti. Onneksi. Tehtiin vähän pidempi lenkki viiden aikoihin illalla. Jo silloin Länsi-Tampereella alkoi paukuttelu. Lenkki sujui hyvin ja aluksi harvemmin ja kauempaa kuuluviin paukahteluihin Blondi tottui nopeasti. Kuuden jälkeen alkoi varsinainen paukuttelu, mutta molemmat koirat nukkuivat tyytyväisenä sisällä maha täynnä Seitä ja riisiä. Ei edes radio tai tv ollut mitenkään normaalia lujemmalla, vaan kaikki ulkona tapahtuva kyllä kuului ja näkyi sisälle. Ja kymmenen jälkeen, kun paukuttelu onneksi hieman laantui, käytiin vielä nopeasti ulkona. Kumpikin koira haisteli maailman menoa tyytyväisenä ja teki iltalenkkinsä aivan kuiten normaaleina arki-iltoinakin.

Ehkä osasyynä Blondin rauhallisuuteen oli Karon rauhallisuus. Kun toinen koira ei vauhkoa eikä näytä mitenkään hermostuvan paukkeesta ei pienempikään reakoinut siihen mitenkään. En tiedä. Eikä kyllä isäntä ja emäntäkään tehneet illasta mitään showta, vaan sitä vietettiin aivan kuin tavallista iltaa. Siis kumpikaan ei asettanut koirille mitään vaatimuksia tai stressiä etukäteen, kuinka ne nyt kestävät paukuttelun. Ehkä Blondin veriperintö Saksanpaimenkoiran sukuisena koiran tulee esille tässä paukunkestävyydessä. Mutta hyvä vain niin. Blondi jaksaa vaan yllättää harvase päivä. Ehkä siittä vielä saadaan aikaiseksi hyvä käyttökoira meidän tarpeisiimme.

Koirapuistossa seikkailua.

Blondi pääsi sitten ensimmäiselle koirapuisto seikkailulleen. Käytiin tutustumassa Tesoman koirapuistoon yhdessä Saksanpaimenkoira pennun Duran kanssa. Koirat kun ovat suurinpiirtein saman ikäisiä, vain muutama viikko ikäeroa, niin leikki on tasaväkistä. Toisin kuin Karon kanssa leikkiminen.

Koirapuistossa kaikki sujui hyvin. Vaikka paikka olikin uusi Blondille, meni se sinne rohkeasti sisään. Ensin piti tietysti haukkua Dura, mutta sitten alkoi telmiminen ja juokseminen. Tunnin koirat olivat koko ajan liikkeessä ja painoivat ympäri puistoa. Välillä Blondi edellä ja Dura perässä ja sitten taas osia vaihtaen. Ainoa harmittava asia oli kura jota puisto oli puolillaan. Koirapuiston maa saisi tosiaan olla kuivempi. Tietysti pakkanen auttaisi, maa jäätyisi ja samalla kuivuisi.

Jopa puistoon tulleet vieraat koirat Blondi ohitti pelkällä uteliaisuudella ja haistelulla. Ja leikkimällä.

Sattui sitten harvinainen sattuma koirapuistossa. Ensimmäinen vieras ihminen tiesi Blondin rodun. Olin kyllä aika yllättynyt, että joku tunnisti Valkoisen paimenkoiran pennun. Mutta kyseessä taisi olla oikeen koiraharrastaja joka oli törmännyt rotuun koiranäyttelyssä.

Joulu ja kolmas viikko takana

Ikää 16 vko ja 4 pvä

Joulu on sitten onnellisesti ohi. Ja kolme kokonaista viikkoa täällä Mansessa. Kaikki on mennyt hyvin. Uusia kokemuksia tullut ja kasvanut melkoista vauhtia.

Joulupukkikin kävi poikkeamassa eilen. Karon kanssa oltiin ensin parvekkeella evakossa, mutta päästiin sitten lopuksi sisälle. Karo sen pukin tunsikin hajusta, kun se on käynyt täällä aiemminkin vuoden aikana poikkeamassa. Blondi ei paljon pukista välittänyt. Kerran haistoi ja se oli siinä. Lasten lahjat kiinnostivat paljon enemmän. Taisi kyllä olla melkoisen stressaava päivä koirille. Lasten levottomuus taisi tarttua koiriin, ja koko ajan oli pientä menoa. Eivät päässeet lepäämään oikeen kunnolla koko päivän aikana. Illalla ja yöllä sitten uni maistuikin,

Viime viikon perjantaina käytiin eläinlääkärissä hakemassa tehoste rokotus. Ei osannut vielä Blondi hypätä tutkimuspöydälle, niinkuin Karo, mutta eiköhän sekin taito vielä opita. Rokottamista ei tainnut Blondi huomata ollenkaan, kun sai kuononsa eteen herkkupapanoita. Ja eläinlääkärikin kehui pirteäksi ja hyväkuntoiseksi neidiksi.

Vähän pidempiä lenkkejäkin on jo tehty. Ja oltu kauemmin ulkona. Vapaanakin tullut jo Karon kanssa juostua. Blondi ei kyllä pääse vielä niin lujaa kuin Karo, leikki hetket ulkona ovat vielä aika epätasaisia. Ja kovin pitkälle Karon turvasta Blondi ei uskalla lähteä, mutta jo sentään pientä uteliaisuutta ympäristöä kohtaan osoittaa.

Yksin tai kaksin kotona olemiseen koirat on tottunut hyvin. Mitään tuhoja ei vielä ainakaan ole tehty sinä aikana kun muut ovat poissa. Juoksukilpailuja on kyllä pidetty, kun matot on useasti rullalla, mutta kai sitä jotenkin pitää energiaa kuluttaa. Muuten päivät ovat alkaneet sujumaan hyvässä rutiinissa. Ulkoilua, nukkumista ja syömistä. Ei kai sitä koirat paljon muuta tarvitsekaan mukavan kodin lisäksi.