Patikointi: Savojärven kierros, Kurjenrahkan kansallispuisto

Katso koko näytöllä

Savojärven kierros, Kurjenrahkan kansallispuisto
Lat 60° 44.58
Lon 22° 25.46
Lämpö 0,0 °C
Matka 7,9 km
Aika 2 h 48 min
Nousu 68 m

Kevätpäivän tasausta lähdettiin viettämään sumuisessa, kosteassa 0-kelissä pikku ulkoilun kautta. Matka kulki tällä kertaa Kurjenrahkan kansallispuistoon ja siellä reitiksi valikoitui Savojärven kierros. Ympyräreitti soiden ja metsien, helpohkoa melko tasaista polkua ja pitkospuuta. Tosin näin maaliskuun puolessa välissä säiden ansiosta paikka paikoin melko liukas. Auto parkkiin Kurjenportin P-alueelle ja siitä reitille. Auton olisi voinut viedä Kurjenpesällekin, sieltä löytyy P-alue myös.

Polku Kurjenportilta Kurjenpesälle oli metsässä kulkevaa reittiä, hyvin merkattu oransseilla merkeillä niin kuin koko reitti. Tämä osa reitistä oli todellakin melko liukas. Välillä jopa niin jäinen, että kulkijat hakivat pitoa kenkiensä alle polun ulkopuolelta, varvikosta, onneksi lunta ei ollut paljoakaan enää jäljellä. Nastakengillä kulkijat olivat etulyöntiasemassa tällä kohtaa. Kurjenpesältä jatkettiin vielä samoissa merkeissä kohti Kuhankuonon vanhaa rajakiveä. Välillä liukasta välillä vähemmän liukasta. Esteettömän reitin puurakenteet eivät olleet jäässä, eivätkä pitkospuutkaan muutamia poikkeuskohtia lukuunottamatta. Mutta suo siinä pitkoksen vieressä oli kyllä vielä paksussa jäässä. 

Kuhankuonolta matka jatkui pitkoksia ja polkuja pitkin Savojärven eteläpuolta pitkin kohti Rantapihaa. Välillä oli liukasta mutta suurimmaksi osaksi päästiin kulkemaan ihan normaaleilla talvipoluilla. Liukkaat kohdat oli täälläkin pakko ohittaa polun ulkopuolella kulkemalla.

Taukoa viettettiin Savojärven länsireunalla Rantapihan tulipaikalla. Siellä oli yksi keittokatos pienellä tulipaikalla varustettuna ja muutamaa pöytä-penkki yhdistelmä. Ja monta muutakin ihmistä tauolla. Näin korona-aikana hieman huimasi paikan ahtaus ja rajalliset rakenteet. Tilaa olisi ollut rakentaa useampiakin tulipaikkoja ja pöytä-penkki yhdistelmiä. Ainakin näin talvella taukoilu oli hieman rajallista, jäisessä maassa kun ei viitsi istua. Ehkä kesällä on toinen tunnelma, jos nurmialuetta ja rantaa pääsee käyttämään taukoiluun. Silmiin pistävää oli myöskin ihmisten tapa ottaa koirat sisälle keittokatokseen. Itse olen retkeillessä tuttunut jättämään mukana kulkevat koirat kauemmaksi katoksista. Jos aivan yksin ole tulipaikalla niin nuotion viereen voin koiran ottaa. Mutta jokainen tavallaan.

Kierros jatkui taukopaikalta Savojärven pohjoispuolitse kohti parkkipaikkaa Kurjenporttia. Suurin osa polusta kulki aivan rannan vieressä pitkostettuina. Polku lävisti Lammenrahkan joka on suojelualuetta, eli kulku sallittu vain polulla. Pitkostetun polun varrella oli muutamia taukopaikkoja, ja muutenkin järvi houkutteli pysähtymään ja valokuvaamaan. Varsinkin kesällä, lämpimämmällä ilmalla, järven rannalla on mahdollisuuksia pitää lyhyitä taukoja siellä täällä. Tulipaikkoja ei täältä polun varrelta löydy. Pitkospuiden jälkeen oli lyhyt polkuosuus ylämäkeen kohti Kurjenportin P-aluetta. Ja tässähän oli melko liukkaita kohtia jo menomatkalla..

Mukana kulki tietenkin kuvauskalustoa. Suurin osa kuvista räpsittiin Olympus TG-5 pokkarilla, mutta kyllä DJI Mavic Mini dronekin kävi ilmassa ja muutaman kuvan räpsäsi. Tosin sää ei oikeen suosinut dronella kuvaamista. Melkoinen tuuli puuskissa, kosteaa ja lämpötila 0 paikkeilla. Tässä alla muutama valokuva matkan varrelta. Lisää valokuvia ja isompina löytyy Kurjenrahkan kansallispuisto -albumista Flickr tililtäni.

Suurin osa lumesta oli jo sulanut.

Kuhakuonon vanha rajakivi

Paikka paikoin suo jo tulvii, näin aamusta kuitenkin vielä jäässä.

Savojärvestä laskee vesi jäistä vapaana.

Pajunkissat kukkivat jo.

Savojärvi ja pitkospuut Lammenrahkalla

Savojärvi

Savojärvi