Patikointia: Nokian saaristo

Tammikuu jatkui patikoinnin osalta Nokialla. Nokian saariston alueella n. 8 km lenkki pitkin poikin polkuja, järvien rannoilla. Sinänsä hassu nimi paikalle sillä eihän tämä ole saaristoa vaan pikkujärvien ja lampien täplittämää metsää ja suota. Tunnetaan myös Kaakkurijärvet nimellä, ja on osa monen Natura 2000 suojelualueen täplittämää aluetta. Alue on Kaakurin pesimäpaikkaa.

Reittini alkoi alueen etelälaidalta Pinsiontien varresta löytyvältä parkkipaikalta. Ensimmäisenä vastaan tuli Heinijärvet. Soiden ja kallioden yli kulkiessa eteenpäin päästiin Porrasjärven rantaan. Melko märkää oli jo tässä vaiheessa, pikkupakkaset kun eivät olleet saaneet suota jäätymään saatikka puroissa virtaavaa vettä. Porrasjärvi kuljettiin etelärantaa pitkin kunnes käännyttiin etelää pois järvien luota.

Ylämäkeä ja alamäkeä vuorotellen kunnes päästiin Kirkkopolulle, ainoalle näistä poluista jolla on nimi. Miksiköhän? Kai silläkin joku tarina on. Karhuntaponmaan läpi kohti Kalliojärveä. Sen pohjoispuolella on komeata kangasmetsää ja komeita kallioita. Se mahtavia siirtolohkareita. Täällä oli myös hyvä nauttia kahvit ja välipalat. Kalliojärveltä lähdettiin kohti parkkipaikkaa. Matkan varrelle jäi muutama pikkusilta, Juottojärvellä ja Porrasjärvellä. Porrasjärven länsipääty oli taas jäätymätöntä suota, jossa kulkeminen oli märkää ja hankalaa.

Alla kuvakollaasi reissunkuvista. Isompina näet enemmän kuvia www.flickr.com/peepet. Sekä videonpätkä.