Jämi Fly-In 2010, Jämi 75v lentonäytös. Lisää...

Vielä yksi pikkulisäys tähän aiheeseen. Nyt on sitten videot lentonäytöksestä valmistuneet ja jaettu Youtubessa kaikkien nähtäville. Löydät videot täältä. Rohkeasti vain katsomaan ja arvostelemaan. Kaikki videot on kuvattu Panasonic NV-GS17 videokameralla käsivaralta.

Tässä hieman esimakua videoista. Supermarine Spitfire Mk XVI, juuri se näytöksen päätähti jota mentiin katsomaan.

Käyttökokemuksia Canon D10, osa 3

Nyt on tullut kokeiltua kameran ominaisuuksia oikeen urakalla. Jo talvella tuli kokeiltua pakkasenkestävyys ja talvisissa olosuhteissa kuvaaminen. Ihan hyvin onnistui, ja akkukin kesti ihan hyvin, tosin mitään pitkiä sessioita ei pakkasessa kuvailtu, vaikka pakkasiakin oli. Kevään vesisateilla tuli testattua kameran roiskeveden tiiviys, ja vielä prätkäillessa vähän paremmin. Kamera kun pääsi kastumaan prätkätakin taskussa oikeen kunnolla.

Ja tulihan se veden kestävyys kokeiltua oikeen urakalla, kun järvivedet lämpenivät siihen malliin että meikäläinenkin uskalsi mennä itsensä kastelemaan. Oheinen kuva on otettu Canon D10 digipokkarilla pinnan alla, kameran omalla veden alla ohjelmalla. Tosin syvyyttä ei ole se luvattu kestävyys 10 m, hyvä kun on ½ m. Mutta ei näissä Suomen sameissa ja suoperäisissä vesissä oikeen syvemmältä pääse kuvaa ottamaan. Auringonvalo ei oikeen syvälle tunkeudu, ja salaman vaikutuksesta ei ole mitään tietoa. Eikä meikäläinen ainakaan kovin syvälle pääse ilman sukelluslaitteita, saatikka siellä syydessä etsimään kuvattavaa. Kuvassahan näkyy ihka oikea kala, Särki. Kuvan specsit ovat seuraavanlaiset: ISO: 80, Valotusaika: 1/80 s , Aukko: 2.8, Polttoväli: 6.2mm.
Kameran rantaohjelma on kanssa ihan käytettävissä oleva. Se säätää automaattisesti pokkarin kuvausominaisuuksia valoisaan rantaelämään. Ja pokkarissahan on hyvä ja helppo käyttää niitä valmiita ohjelmia apuna. Jää paljon enemmän aikaa kaikelle muulle kuin kameran säätämiselle. Pääsee elämään rantaelämää lasten kanssa, vahtimaan heidän vesileikkejään.
Canon Powershot D10 on kyllä mitä mainioin ranta- ja perhekamera. Se ei pienistä säikähdä, vaikka sattuisi kastumaan tai putomaan hiekalle. Hiekat saa huuhdeltua pois ja kameran kuivattua. Ja kameran uskaltaa antaa 5 v lapsellekin kuvausvälineeksi, ei tarvitse pelätä että rikkoo sen.
Mutta aivan samoin kamera on hyvä väline prätkäilijän taskussakin. Kestää käyttöä ja kosteutta. Kamera on nyt kulkenut neljättä tuhatta kilometriä prätkätakin taskussa ympäri etelä-Suomea, ja sillä on tullut kuvaitua paljon sellaista joka olisi jäänyt kuvattua jos sitä ei olisi ollut. Huoleton käyttää ja kuljettaa mukana. Suosittelen kyllä kaikille.
Toivomuslistalle vielä kun saisi laittaa kameraan pienen GPS vastaanottimen, joka geo-taggaisi kuvat automaattisesti. Muistaisi mitä on missäkin tapahtunut, kun koordinaatit kulkisi kuvan mukana, ja esim. Picasa tunnistaisi ne automaattisesti. Mutta tekniikka etenee ja kehittyy, ehkä tälläinen ominaisuuskin vielä saadaan seuraavan sukupolven vesitiiviiseen Canon kameraan. Ja ehkä hieman pienempi koko. Vähemmän megapixeleitä ja pidempi optinen zoomi.
Mutta nyt mennään tällä kameralla. Ja olen siihen kyllä tyytyväinen. Ja jos kesto on yhtä hyvä kuin vanhalla Canon Powershot A80 kameralla, niin tällä kuvataan seuraavat 5-6 vuotta.

Jämi Fly-In 2010, Jämi 75v lentonäytös

Lauantai oli alkusoittoa moottoripyöräilymatkailulle pitkin Satakuntaa ja Varsinais-Suomea. Ensin piti tietenkin poiketa Jämin lentokentällä Jämi Fly-In tapahtumassa, jossa järjestettiin Jämi 75v lentonäytös. Sää suosi todellakin lauantai päivää, jonka tapahtumassa vietin. Aurinko porotti aina välillä aivan pilvettömältä taivaalta ja välillä pientä pilveä oli auringon edessä tasaamassa porottavaa tunnetta. Tarkkoja lämpötila lukemia en pysty lauantailta antamaan, mutta uskoisin että +30°C oli lähellä, tai jopa yli. Ja kuumalta aurinko tuntuikin lentokentällä kun oltiin. Tärkeää oli huolehtia aurinkosuojauksesta ja nestetasapainosta. Ja vielä kun aika ajoin tuuli puhalsi navakastikin, iho tuntui viileältä, mutta palaminen oli takuuvarmaan. Itse olin paikalla jo hyvissä ajoin aamuselta jo klo 10 jälkeen, mutta jouduin silti muutaman hetken odottamaan lipunmyyntipisteessä. Mutta ei siinä kauaa vierähtänyt kun kutsulippu vaihdettiin sisäänpääsylippuun ja ajettiin prätkä niille varatuille paikoille Jämi-areenan edustalle. Ensimmäinen kiitos järjestäjille siitä. Prätkät oli todella hyvin otettu huomioon, ja niille oli järjestettu hyvä paikoitustila ylhäältä Jämi-areenan lähettyviltä. Näin prätkän uskalsi jättää ajovarusteet ja muut tarvikkeet kiinni, eikä niitä tarvinnut kantaa mukanaan koko päivää.

Tunnelma Jämillä oli mukavan rento. Kyllä huomasi että talkoohengellä ollaan liikkeellä, turha nipotus oli poissa. Ei ollut hirveästi turhia aitoja ja liikkumisrajoituksia, alakentällä olevia koneitakin pääsi pääsääntöisesti katsomaan todella läheltä. Totta kai lentonäytöksen aikana yläkentällä oli liikkumisrajoitus ja aidattu alue ihan vain kaikki läsnäolijoiden turvallisuudeksi. Tosin sekin asia tuntui olevan joillekkin paikalle vaivautuneille vaikea ymmärtää. Mutta onneksi järjestäjät olivat kärsivällisiä ja saivat aikaan turvallisen lentonäytöksen. Muutenkin näytöksessä oli leppoisa tunnelta. Kaiken maailman helppoheikit ja muut krääsän myyjät loistivat poissaolollaan. Ruoka ja juoma oli kohtuu hintaista, ehkä jopa halpaa.

Itse lentonäytöksestä sen verran että ihan kaikki lentovehkeet, joita ennakkotietojen mukaan odotin näkeväni eivät lentäneet. Mutta se odotetuin lensi kyllä. Ihka aito warbird toisesta maailmansodasta. Battle of Brittainin sankari, Supermarine Spitfire Mk. XVI. Nykyisin Bilteman omistuksessa oleva lentokone lensi näyttävän shown. Täällä on muutama still kuva Spitfirestä ja muista lentävistä laitteista. Ja kyllähän videollekkin tarttui Spitfiren lentoa. Tälläisiä vanhoja ensimmäisen ja toisen maailmansodan ja niiden välisen ajan koneita katselisi miellellään. Mutta niitä kun ei oikein taida tänne Suomenniemelle saada esiintymään. Tarvisisi lähteä keski-Eurooppaan ja Brittien saarille lentonäytöksiä katsomaan, niin näkisi tätä kalustoa yllin kyllin.

Toinen todella näyttävä lento oli purjelentäjä Christoph Zahn ja hänen DFS Habicht E-purjelentokoneensa. Purjelentokone kykeni aika huimaaviin temppuihin ja oli todella mahtavaa katsella sitä "hiljaista" menoa. Lennosta ei enää ylösnousun jälkeen kuulunut kuin hienoista suhinaa. Harmi vaan kuin lauantain ohjelmanumeron purjelentokoneen ja radio-ohjattavan purjelentokoneen duo-show kaatui teknisiin ongelmiin.

No, nyt on Jämin lentonäytös takana ja edessä päin siintään maksullinen ja kaupallinen ja kontrolloidumpi TIAS eli Tamperen International Air Show elokuussa. Siellä onkin sitten tarjolla enemmän suihkumoottoripainotteista näytöstä. Vaikka tuleehan sinnekkin Spitfire esiintymään. Ja mikäli ensivuonna sää suosii, niin Jämi kutsuu takuuvarmasti. Sen verran mainio tunnelma siellä oli.

Jämin kuvista kiinnostuneet löytävät kuvia täältä ja videoita täältä.

Viihdearvo: 4/5

Järjestelyt: 3/5

Hinta/laatu: Hyvä

Kuvauksia

Taas on päiviä vierähtänyt, aikaa kulunut, edellisestä blogi päivityksestä. Kaikenlaista on näinä päivinä kerinnyt tekemään. Prätkällä ajeltu ja kamera kulkenut mukana. Pari kertaa on vettäkin tullut Reinikaisen sanoin, niin maan perusteellisesti, ja kamera on kastunut prätkätakin sivutaskussa oikeen kunnolla. Vetoketju kun päästää jossain vaiheessa veden lävitseen. Mutta Canon D10 ei ole kastumisesta milläänkään. Ja yllättävän hyvin kamera mahtuu sinne taskuun. Mutta vielä ei olla päästy kokeilemaan sitä vedenalaiskuvausta.

Canon EOS400D kulkee prätkällä hyvin mukana kanssa, mutta tarvii tietenkin sen oman reppunsa. Ja kyllähän se vähän hidastaa kameran käyttöä kun repusta tarvii kameraan kaivelle, hirveän nopeita kuvia ei tule otettua. Mutta onneksi pokkari pystyy nopeisiin tilannekuviin kohtuu etäisyydeltä ja löytyy sieltä taskusta. Ja vielä kun hankkii pokkariin tai videokameraan sopivan kiinnikkeen prätkän ohjaustankoon, niin tulee vähän erilaista kuvaa.

Mutta nyt niihin kuviin mitä tässä välillä on tullut kuvailtua.

Kimalainen voikukassa. ISO 100, aukko 6.3, valotusaika 1/400 s, polttoväli 300 mm. CANON EOS400D.


Karjulankoski Ylöjärven Kurussa. ISO 80, aukko 8.0, valotusaika 1/100 s, polttoväli 6,2 mm. CANON D10.


Hämähäkki terassilaudalla. ISO 80, aukko 2.8, valotusaika 1/320 s, polttoväli 6,2 mm. CANON D10


Sinitiainen. ISO 400, aukko 5.6, valotusaika 1/200 s, polttoväli 300 mm. CANON EOS400D


Luftwaffen Panavia Tornado hävittäjä. ISO 200, aukko 8.0, valotusaika 1/500, polttoväli 180 mm. CANON EOS400D

Siinä taas vähän kuvia mitä on tullut napsittua. Enemmänkin on tarjolla nettigallerioissa joko nurkkaus.net:in puolella tai picasawebissä.

Käyttökokemuksia Canon D10, osa 2

Kirjotetaan nyt vähän lisää Canon D10 käyttökokemuksia. Kameraa tuli taas käsiteltyä eilen oikeen urakalla, kun poikkeiltiin Helsingin SeaLifessa. Ja pitihän paikan päältä ottaa vähän kuvia, kun kerrankin oltiin sellaisessa näyttelyssä tai esityksessä missä ei oltu kielletty kameran käyttöö. Yleensä kun on vähän erilaisempaa tai erikoisempaa näyttelyä tai tapahtumaa tarjolla, niin omien kameroiden käyttö kielletään jyrkästi heti sisäänpääsyn yhteydessä. Ja joillain oikeuksilla ja rajoituksilla näin voidaankin tehdä. Mutta se mitä tai missä saa kuva on kokonaan toisen jutun aihe ja siitä aiheesta löytyy googlettamallakin erilaisia mielipiteitä ja kommentteja. Mutta takaisin SeaLifeen. Siellä oli siis kuvaaminen sallittua, mutta salaman käyttö oli kielletty. Salama kieltoa perusteltiin kalojen ja varsinkin niiden silmien herkkyydellä. Se häiritsisi kalojen elämää liikaa.
No tässä Canon D10 kun on mahdollisuus ottaa vedenalaisiakuvia, se kun on vesitiivis 10 m. saakka, ja mahdollisuus ottaa akvaariokuvia ihan kameran omien kuvausohjelmien kautta. Piti sitten päästä kokeilemaan tuota akvaariokuvien ottamista. Nyt oli ainakin eksoottista kuvattavaa. Vedenalaista kuvaamista en vieläkään päässyt kuvaamaan. Kuvaaminen onnistui muuten ihan hyvin, mutta tiloista loppui valo kesken. Tyydyttävään tulokseen en päässyt kun muutamalla kuvalla, jotka ovat nähtävillä Picasawebissä. Vaikka kuvia vähän kuvankäsittelyohjelmassa käytinkin. Ehkä juuri valon puutteen vuoksi kuvista häipyivät värit, ja niistä tuli siniseen kallellaan olevia. Ongelma juuri veden kanssa touhutessa. Ja akvaarioiden lasiseinät heijastivat herkästi kuvaajan ja kamera kuin peilistä. Kuvakulman kanssa sai olla tarkkana. Ja D10 näyttö ei aina riittäänyt paljastamaan tätä asiaa, vaan heijastus näkyi vasta tietokoneen ruudulta kuvaa katsoessa. Tässä alla pari esimerkki kuvaa.

Rausku. ISO800, Valotusaika: 1/25 s, aukko: 2.8, Polttoväli: 6.2 mm

Meduusoja. ISO800, Valotusaika: 1/15 s, Aukko: 2.8, Polttoväli: 6.2 mm.

Myrkkysammakko sademetsästä. ISO800, Valotusaika: 1/8 s, Aukko: 4.9, Polttoväli: 18.6 mm
Videon kuvaaminen ja sen käsittely onnistui sitten jo paljon paremmin. Nyt kun löysin sopivat ohjelmatkin tiedostojen käsittelyyn. Epäonniset .MOV tiedostot muutin Pazera movtoavi ohjelmalla DVD tasoiseksi .MPEG tiedostoksi. Ja sitten videoiden tekeminen Windows Movie Makerilla onnistui hyvin. Pazera on nopea ja helppoäkäyttöinen ohjelma, ja mikä parasta ilmainen. Nyt on videokikkailu taas helppoa. Ja kamera kulkee mukana suuremmalla todennäköisyydellä. Vaikka välillä oli jo vähän "pelästynyt" olo, tuliko tästä näin vaikeata kun D10 kuvasikin vain .MOV tiedostoja. Movie Makerissa oli efekti, jolla pystyi lisäämään videon kirkkautta, käytin sitä videoihin. Ne kun sattuneesta syystä olivat hieman tummia. Itse pidän videokuvaa paremmin onnistuneena kuin akvaario-ohjelmalla otettua valokuvia.

Videon pätkä Helsingin SeaLifestä.

Käyttökokemuksia Canon D10

Nyt on sitten muutama kuukausi kuljetettu mukana Canon D10 digipokkaria ja kuvattu erilaisia asioita sillä. Käyttökokemuksia on kertynyt jonkin verran, ja tässä niistä pikku juttua.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin kameran näppäimet, varsinkin laukaisin, ovat melko jäykkiä ja vaativat pitkän ja lujan painalluksen. Varmaankin vesitiiviin rakenteen vuoksi, eivätkä ne ole hirveästi löystyneet ja notkeutuneet käytön aikana. Vaatii siis tahdon voimaa ottaa kuva, ja kuvaaminen ei välttämättä ole niin nopeaa, kuin totuin vanhalla halppis Canon A480 digipokkarilla. Kameran kokokaan ei ole niin sutjakka kuin edellemainittu, mutta melko hyvin D10 mahtuu silti taskuun. Niin ulkoilutakin kuin moottoripyörätakin sivutaskuun kuin maastohousun reisitaskuun. Pienempikin voisi olla, mutta kompromissejä pitää tehdä.
Vanhoista A80 ja A480 digipokkareista kaipaan yhä edelleen niitä AA-kokoisia akkuja/pattereita. Jotenkin tuntuvat helpommilta vaihtaa ja ladata, ja niitä kun on laatikko puolillaan. Tosin D10 akku kyllä kestää melko hyvin käyttöä, mutta kun siihen ei ole toista akkua hankittu, niin kamera on käyttökelvoton sillä välin kun akku on laturissaan. Hyvänä puolena tosin on se että laturi on nopea, nopeampi kuin käyttämäni AA-akkujen laturit, samaa nopeusluokkaa kuin EOS400D kameran laturi.
Kuvan laatu on ihan hyvä. Onnistuu niin lähikuvat kuin vähän kauempaakin otetut kuvat. Ja kennossa riittää pikseleitä käyttää kuvaa kuvankäsittelyohjelmassa cropattavana, jos halutaan tiukempaa rajausta. Varsinkin kun kuvien pääsääntöinen käyttötarkoitus on jakaa niitä netissä, ja pienestä osasta parhaita teettää 10-kuva paperille. Tämän kirjoituksen kuvituskuvat on otettu Canon D10 digipokkarilla.

Vedenalaista kuvaamista en vielä ole päässyt kokeilemaan, mutta eiköhän senkin aika tässä vielä tule. Kun ilmat ja vedet vielä lämpenevät niin rantaan päästää touhuamaan ja kamera tulee siinä samassa testattua.
Selkeä huononnus tässä kamerassa edellisiin on videokuvaus. Vaikka digipokkari ei todellakaan ole tarkoitettu videonkuvaamiseen, niin osassa pikkukameroissa on todella hyvät ja monipuoliset videokuvausominaisuudet. D10 ei kykene kuin 640x480 tarkkuuteen videossa vaikkakin 30 fps taajuudella. Optinen zoom ei toimi ollenkaa videota kuvatessa, vaan zoomaus on vain digitaalisen varassa, ei hyvä. Kuvasta tulee väkisinkin rakeinen ja huonolaatuinen. Suurin huononnus edellisiin malleihin verrattuna on videotiedoston tallennus muoto. Jostain käsittämättömästä syystä Canon on vaihtanut vanhojen kameroiden .AVI muodon . MOV muotoon. Tämä aiheuttaa ongelmia videoiden jälkikäsittelyssä. Vaikka, tai juuri siksi, käytän Windows Movie Makeria ohjelma ei ymmärrä .MOV muotoon tallennettuja videonpätkiä. Ehkä tarvitsisi vaihtaa editointiohjelmaa laadukkaampaan kuten esimerkiksi Pinnacle studioon tai Adobe Premieriin? Nyt jouduin ensin muuttamaan .MOV videot toisella ohjelmalla .AVI:ksi tai .MPEG muotoon, että sai niitä jonkin verran muokattua, siis liitettyä yhteen ja lisättyä pikkutekstit ja still-kuvat, ja lähetettyä Youtubeen. Lisää työtä ja mahdollista laadun heikkenemistä. Alla yksi D10 digipokkarilla kuvattu video Youtubesta.

Tällaista tällä kertaa.

Makroilua

Päätin kokeilla vähän erilaista kuvaamista välillä. Talven aikana on nyt harjoiteltu niin lumisissa olosuhteissa kuvaamista, kuin yö kuvausta pitkällä valotusajalla. Ja tottakai kuvattu lentokoneita niin kohtuu etäisyydeltä kuin kilometrien korkeudessa jättövanoja seuraten. Kameran on ollut sekä Canon EOS400D järjestelmäkamera kuin parikin erilaista digipokkaria, Canon PowerShot A480 ja PowerShot D10. Nyt sitten päätin kokeilla lähikuvaa ja siinä nopean tapahtuman taltioimista. 

Jossain vaiheessa netissä surffatessa löysin hienoja kuvia, missä vesipisaroita tms. tiputettiin vesikulhoon. Ja syntyneestä loiskahduksesta sitten ikuistettiin valokuva. Googlella löytyy ainakin tälläisiä tuloksia. Päätin sitten itsekin kokeilla tuollaista kuvaa, kun kerran päivällä löytyi aikaa, hyvä valo ja avustaja kuvaamiseen. Alla pari omaa tuotostani. Lisää kuvia löydät Picasawebistä omasta galleriastaan.

Esimmäinen yritys. Kamerana: Canon EOS400D. ISO 100. Aukko: 5.6 Valotusaika: 1/30 sec. Polttoväli: 55 mm. Vesikulhoon tiputetaan pienikorkkisesta pullosta kirkasta vettä.

Myöhempi yritys. Kamera: Canon EOS400D. ISO 400. Aukko: 5.0 Valotusaika: 1/125 sec Polttoväli: 85mm. Vesikulhoon tiputetaan injektioruiskulla Punajuurisäilykkeen lientä.

Vaikka itse sanonkin aika hyvin onnistuneita otoksia ensimmäiselle kerralle. Seuraavalla kerralla täytyy rakentaa vesiastian ympärille valkoinen tausta joka nostaa vesipisaran esiin kuvasta. Ehkä jopa vähän tiukemmalla rajauksella mennään eteenpäin. Ja sellaisella astialla, jossa on tasainen lasireuna, ei tuollaisia desing uurteita. Ja kokeillaan erivärisiä elintarvikevärejä antamaan pisaralle väriä ja muotoa.