Patikointi: Kapeen laavu

Katso koko näytöllä

Kapeen laavu ja luontopolku, Kapee Tampere (karttalinkki P-alueelle)
Lat 61° 48' 9,301"
Lon 23° 53' 38,408"
Lämpö 20,0 °C
Matka 4,95 km
Aika 3 h 12 min (liikkeellä 1 h 43 min)
Nousu 111 m

Vähän tunnettu ja vähällä käytöllä oleva Kapeen laavu ja sille johtavat polut sijaitsevat Pohjois-Tampereella Kapeen kylässä aivan Ruoveden rajalla. Näin kesäisenä perjantaina tuli päähän ajatus käydä katsastamassa se. Netistä ei älyttömän paljon tietoa löytynyt, joten avoimin mielin retkelle ja seikkailun maku suussa kohti Kapeen kylää. Sen verran tietoa löytyi että navigaattoriin todellakin kannattaa näpytellä osoitteeksi Pohjankapeentie 134. Noin siltä kohdalta lähtee nimetön hiekkatie kaakkoon, miltä pääsee poluille. Polun alkupää lähtee jo noin 100 m hiekkatien risteyksestä tien pohjoispuolelle. Sillä kohtaa on pieni levennys jolle saa auton parkkiin. Ja usko pois, kyllä se polku siitä lähtee metsän siimekseen. Heikosti erottuva, ei merkintää mutta polun löydettyäsi se vie mutkitellen kohti laavua. Toinen mahdollisuus lähtöapaikalle on ylempi p-syvennys lähellä Piikkistenvuorta, pari kilometriä hiekkatietä eteenpäin. Täällä on vähän isompi syvennys, kyltti ja selkeä polunpää näkyvillä. 

Polku on merkitty melko sekavasti. Välillä puissa on keltaisia maalimerkkejä, välillä punaisia niiden kanssa. Välillä puissa on keltaisia nauhoja roikkumassa, välillä sinisiä. Sinisiä nauhoja seuraamalla pysyy kyllä polulla, joka aina välillä heikosti erottuu maastosta, mutta erottuu kyllä. Ei tällä polulla paljon ole kuljettu. Onneksi muita polkuja ei alueella risteile, joten tarkkaavaisuudella reitti on hyvin kuljettavissa.

Laavulla, tai oikeammin laavuilla niitä on kaksi kappalein, löytyy keskeltä komea nuotiopaikka, vaja puita ja mikä erikoisinta, puucee. Vessoja ei meinaa löytyä isommalla käytöllä olevilta nuotiopaikoilta tai laavuilta, mutta täältä löytyy. Puuvajassa oli kuusi-, mänty- ja koivurankaa pätkittyinä. Sellaista ranteen vahvuista, mutta tuo mukanasi terävä kirves tai tukeva pitkäteräinen veitsi, millä saat ranganpätkät halkaistua. Pyöreä ranka syttyy ja palaa vähän kehnonlaisesti.

Teimme tosiaan tästä patikoinnista rengasreitin. Piikkistenvuorelle auto sieltä laavulle, laavulta alaparkille ja sieltä hiekkatietä pitkin takaisin Piikkistenvuorelle. Matkaa tuli miltei 5 km ja aikaa kului kaikenkaikkiaan 3 tuntia vartti. Tästä meni kyllä laavulla reilu puolitoista tuntia. Eli ihan rauhassa liikuskeltiin. Aika mainio polku, vaikka matkan varrella ei mitään erikoisia nähtävyyksiä ollutkaan. Piikkistenvuoren laelta oli näköalat jo miltei umpeen kasvaneet. Näsijärvi puiden raosta pilkotti. Piikkistenvuoren ja laavun väli oli kyllä silti näkemisen arvoin. Kalliota ja kivikkoa, täynnä jäkälää ja mäntyjä. Jotenkin säväyttävää polkua. En oikeen osaa verrata mihinkään, mutta näkemisen arvoinen. Laavulta alaparkkii oli taas erilaista metsää. Osittain vanhaa talousmetsän pohjaa, ja ehkä vanhaa avohakkuun pohjaa joka oli jo alkanut metsittymään. Vihreätä sammalkasvustoa sekametsässä. Välillä jopa kerrassaan vihreää sen eri sävyissä. Hiekkatie nyt ei ollut mitenkään erikoista kävellä, mutta lopuksi sen köpöttelee. Näin jälkikäteeen ajatellen kannattaisi ehkä kiertää ympyräreittinä toiseen suuntaan. Lähteä alhaalta, nousta metsää pitkin laavulle ja ylös vuorelle, ja lopuksi köpötellä hiekkatietä alaspäin takaisin lähtöpaikkaan. Ja ainahan voi reitin kulkea janana palaten omia jälkiään takaisin.

Alla kuvia matkan varrelta. Lisää kuvia löytyy Flickr albumistani hakusanoilla " Kapeen laavu" tai "Piikkistenvuori".

Piikistenvuoren ja laavun välistä maastoa

Laavun ja alaparkin välistä metsää

Sillan jäännökset, kyllähän tästä yli pääsi

Siinä se polku menee, heikosti erottuva mutta erottuu

Taitaa Näsijärvi pilkottaa horisontissa

Kiva halkeama kivessä. Mielikuvitus valloilleen, kuka siellä asuu?

Kohti laavua, tässä vaiheessa vielä hieno ja erottuva polku

Ehdottomasti kannattaa käydä näillä poluilla kulkemassa, jos on jotain asiaa tänne päin. Tai vaikka muuten vaan. Kiitos Kapeen kyläyhdistykselle tai jollekuille, jotka tämänkin patikoinnin mahdollistivat.