Paljon tämän hilkummalla ajoituksella ei enää olisi voitu talvipatikointia ajoittaa Seitsemisen kansallispuistoon. Paukkupakkasilla lähdettiin kiertämään talvista Seitakierrosta vielä kerran. Aikaisemmin syksyllä tuli jo tietoa, että se sekä Virkatie -kierros suljetaan talven koittaessa. Mutta Seitsemisen kansallispuiston nettisivuilla eikä facebookissa ollut aamusta vielä mitään mainintaa virallisesta sulkemisesta, joten uskalsimme lähteä vielä kerran kierrokselle. Maastossa kyllä oli mainintoja reitin sulkemisesta, mutta rohkeasti jatkoimme matkaa. Ja nyt tätä kirjoittaessa on jo facessa ja netissä maininta reittien sulkemisesta. Eli se niistä reiteitsä sitten. Harmi, ne kun olivat pituudeltaan kiinnostavia reittejä näin eteläisessä Suomessa.
Mutta itse talvipatikointiin. Pakkanen tipahti -23°C aamuvarhaisella auringon noustessa, kun pääsimme luontokeskuksen parkkipaikalla ja teimme lähtöä. Kumpikin patikoijista, porukka oli siis tipahtanut puoleen siitä mitä alunperin piti olla patikoimassa, luotti kerrospukeutumiseen. Eikä pakkanen purassut kumpaakaan mitenkään erikoisesti. Tietysti parta veti huuruun hengityksestä, mutta sehän on vain miehekästä. Jossain vaiheessa päivän kuluessä lämpötila nousi -17℃ mutta ei sitä kulkiessa huomannut. Nämä lämpötilamuutokset huomioitiin vasta retken päättyttyä Garmin Oregon600:n kirjoittamasta datasta. Että sellasta.
Lunta ei maastossa hirveästi ollut, eikä suurempia jäätikköpaikkoja. Sen varran tietysti jatkuneet pakkaset olivat vaikuttaneet, että polut olivat pohjaltaan jäässä. Hyvä oli kulkijan kulkea polkuja, merkinnät näkyivät ja polut olivat selkeästi eroteltavissa maastossa. Ei tarvinnut arvailla mihin sitä jalkansa astuisi. Kierrettiin Seitakierros niin kuin se oli aikoinaan tarkoitettu, vastapäivään.
Luontokeskukselta polku vei Koverolammelle, missä tulisteltiin, lämmiteltiin ja juotiin kahvia sekä pikku purtavaa. Siitä jatkettiin matkaan Koveron ja Multiharjun ohi, yli Seitsemisjoen kohti Pitkäjärveä. Pitkäjärvellä pidettiin taukoa vuokratuvan pihapiirissä. Näin uskallettiin rikkoa pikkaisen ohjeita, koska tupaa ei ollut vuokrattu kenellekkään, aivan yksin saimme olla. Onneksi joku ystävällinen oli jättänyt muutaman halon puujuurelle, saatiin tulistelut aikaiseksi ja kahvi- sekä ruokavesi kiehumaan. Repussa kulki muutama kuiva ohuen ohut kiehisillä varustettu koivutiukku ja tuohta. Tuli syttyi helposti. Pitkäjärveltä käveltiin nyt suljettua väliä kohti Kivijärven vanhaa tulipaikkaa ja siitä takaisin luontokeskukselle.
Alkutalven matalata paistava aurinko teki reissukuvien ottamisen mielenkiintoiseksi. Miltei jokaisessa valokuvassa oli hieno valo. Ei tarvinnut pelätä keskikesän puhkipolttavaa keskipäivän aurinkoa. Tosin parinkympin tietämillä paukkuva pakkanen teki kuvaamiseen omat haasteensa. Kovin kauaa ei kameraa viitsinyt kädessään pidellä, kun jo sormia rupesi paleltamaan. Kuvaaminen oli todellista point-and-shoot meininkiä. Erilaisia kuvakulmia ei tullut haettua. Ja drone jätettiin suosiolla kotiin, tuskin olisi taivaalle noussut näin kylmällä. Muutama kuva tuli Olympus TG-5 pokkarilla napsittua. Kaikki kuvat nähtävillä Flickr:n Seitseminen kansallispuisto -albumissa. Tässä alla muutama näytillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämän blogin kommentit tarkastetaan ennen julkaisemista. Epäasialliset kommentit tullaan poistamaan.