Patikointia: Isojärvi

Kesäpäivän patikoinnit Isojärven kansalluspuistossa. Lähtöpisteenä Heretyn kämppä. Siitä sitten Kannuslahden kautta Lortikkaan ja Vahterjärven laavulle tauolle ruokaa laittamaan ja kahvia keitteleen. Tosin retkikeitin linjalla mentiin, kun maasto henki kuivuutta ja metsäpalovaroitus hehkui keltaisena. Mutta kyllähän sitä aina välillä retken heittää ilman makkaranpaistoakin. Vahterjärveltä matka jatkui Kuorejärvelle toiselle tauolle. Ja vielä ennen paluuta kierrettiin katsomassa Heretyn luontopolun varrella oleva siirtolohkare. Ja lopulta päiväretki päätettiin sinne mistä lähdettiin eli Heretyn kämpälle.

Maastonsa ja polkujensa puolesta tämä rengasreitti oli jotain muuta kuin Pirkanmaan suosituimissa kansallispuistoissa Seitsemisessä tai Helvetinjärvellä. Huomattavasti kapeampaa ja juurakkoisempaa/kivisempää polkua, korkeuseroja todella paljon enemmän, ja mikä parasta täällä eivät vielä ihmismassat törmäile ja nuotiopaikalla ei tarvi jonottaa. Kyllähän Isojärvelläkin muita tapaa, mutta vielä saa olla todella luonnonrauhassa. Onhan tällä vähemmällä kävijämäärällä haitta puolensakin. Ne luontoon varatut vähät varat varmaan sijoitetaan sinne missä kävijöitä riittää. Tämä näkyy Isojärvellä esim siinä että pitkospuut ovat paikka paikon vähän huonommassa kunnossa ja joka polun mutkassa ei ole opastauluja. Pitää osata kulkea siellä metsässä, reitit kyllä on maalitäplillä merkattu ja hyvin seurattavissa kunhan karttaa ja maastoa osaa lukea. Tosin kyllähän Isojärveäkin kehitetään, kokoajan on menossa reitistöä ja sen käyttäjäkokemuksen parantavaa työtä. Kannuslahteen tulee uusi keittokatos ja Vahterjärvellä taisi olla melko uusi hieno laavu, hienolla paikalla. Uskosin että Isojärvikin nostaa statustaan ja kävijämääriään tulevaisuudessa.

Mutkalammia ei kannataa lähteä kiertämään lännen puolelta ainakaan ilman kumisaappaita, vaikka kartta mahdollisuudesta kertookin. Pitkospuut sillä reitillä ovat heikossa kunnossa ja ainakin näin alkukesästä veden pinta sen verran korkealla, että jalat kastuvat kunnolla. Menee aivan kahluu hommiksi.

Ja todellakin kannattaa varautua korkeuseroihin. Ainakin Heretyn päässä puistoa. Tasaista pätkää ei hirveästi ole, kokoajan saa mennä ylös tai alas.

Ainakin minulle tästä tuli uusi suosikkipaikka kohtuu lähellä Tamperetta. Jopa yön yli seikkailuihin.

Sen verran niistä siirtolohkareista, vaikka Heretyn luontopolun varrella on merkittynä yksi sellainen, ehkä eriskummallisin niin on näitä massiivisia kiviä pitkin kansallispuistoa siellä täällä. Jopa ihan polkujen varrella.

Uusia seikkailuita odottaen tässä kuvakollaasi muutamasta kuvasta koottuna. Lisää kuvia ja nämä isompina www.flickr.com/peepet.

Isojärven kansallispuisto, 19.6.2019.