Kilometrejä kertyi suunnilleen yhtä paljon kuin talvellkin, vaikka tällä kertaa käytiin kurkkaamassa Kurikkakallion näkymiä. Niin kuin talvella jo käytiin tulevaisuutta läpi, nämä maastot ovat kovan muutospaineen alla. Iso-Naistenjärven ja Pehkusuon tietämille suunnitellaan moottoritien oikaisua ja Kurikkakallio louhitaan maantasalle ja tilalle kaavoitetaan teollisuustonttia. Niin se vaan ihminen tuhoaa ahneuksissaan lähiluonnon parhaat palat. Mutta politiikka sikseen.
Ruskaa lähdettiin katsomaan, mutta se ei ole tässä Tampereen ympäristössä parhaimmillaan. Joko se on jo ohi tai sitten se on vasta tuloillan. Vähän pelkäsin edellisen yön tuulen ja vesisateen pudottaneen isoimmat lehdet puista, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Melkoisesti keltaisen sävyjä tarjolla maastossa tällä kertaa.
Retkeilyn ja ulkona olemisen lisäksi, niin kuin aina, aikaa kulutettiin valokuvaamisen pariassa. Alla kuvia niin taivaalta kuin maantasaltakin. Lisää kuvia Flickrin Maisemia ja Luontoa kansiossa tai Pirkkala kansiossa.
Pimenevinä tuulettomina syysiltoina muodostui hyvä mahdollisuus kokeilla hieman taas rajojaan valokuvauksen suhteen ja napsia yökuvia taivaalta. Teemana Tesoma ylhäältä. Ja todellakin rajoa rikkoen, Tesomalla tarkoitan tässä koko Tesoman talousaluetta täällä Tampereella. Itse, ja todellakin itse, lasken tähän Suur-Tesomaan kuuluvaksi niin Tesomanjärven kaupunginosan kuin kaikki sitä ympäröivät kaupunginosat. Lueteltuna esim. Haukiluoma, Ikuri, Kalkku, Tohloppi, Rahola ja mitä näitä nyt on.
Pikku-drone, DJI Mavic Mini, jolla lennän ei ole mikään todellinen yökuvauslaite. Vaikka dronesta löytyy manuaalisäädöt osalle kuvausasetuksista, ei pikkuinen kenno mahdollista huippuhienoja yökuvia, joita saa esim. jalustalla olevalla järjestelmäkameralla. Lisäksi täysin tyyntä ei kaupunkiympäristössä ole varmaan ikinä. Aina löytyy pieniä tuulenpuuskia rakennusten välistä, joita vastaan dronen täytyy tehdä pieniä korjausliikkeitä vaikka muuten paikallaan hyvin pysyy. Eli pientä heiluntaa on tarjolla koko ajan.
Jotain cityscape kuvia sain kuitenkin aikaiseksi muutaman lennätyskerran aikana. Totta kai Traficomin ohjeita ja lupaehtoja noudattaen.
Haukiluoma, Myllypuronkadun ja Tyvikadun risteys. ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 2 s., korkeus: 33,8 m, tuuli: 2,6 m/s, lämpö: 6.9 °c
Haukiluoman päiväkoti ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 2 s., korkeus: 16,0 m, tuuli: 2,5 m/s, lämpö: 6.9 °c
Tyviraitti ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 2 s., korkeus: 22,6 m, tuuli: 2,6 m/s, lämpö: 6.9 °c
Tesoman valtatien kerrostalot ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 2 s., korkeus: 29,1 m, tuuli: 1,6 m/s, lämpö: 4,6 °c
Tesoman seisake ISO: 200, aukko: f/2.8, suljinaika 2,5 s,. korkeus: 29,2 m, tuuli: 1,6 m/s, lämpö: 4,6 °c
Tesoman seisake ja IC475 ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 1,6 s., korkeus: 29,5 m, tuuli: 1,6 m/s, lämpö: 4,6°c
Tesoman yhteinäiskoulu ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 1,6 s., korkeus: 17,1 m, tuuli: 1,5 m/s, lämpö: 4,3 °c
Tesoman valtatie ja tyhjä tontti ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 1,6 s., korkeus: 29,7 m, tuuli: 1,5 m/s, lämpö: 4,3 °c
Tesoman valtatie ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 1,6 s., korkeus: 29,3 m, tuuli: 1,5 m/s, lämpö: 4,3 °c
Tesoman palloiluhalli ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 1,6 s., korkeus: 25,4 m, tuuli: 1,5 m/s, lämpö: 4,3 °c
Tesoman uima- ja jäähalli ISO: 400, aukko: f/2.8, suljinaika 1,6 s., korkeus: 32,9 m, tuuli: 1,5 m/s, lämpö: 4,3 °c
Näin viimeisen kesälomaviikon tapahtumaksi kävi hyvä säkä. Jokku oli irrottanu pohjatulpa Tammerkoskesta, ja se oli valunu tyhjäks. Tai siis Tampereen läpi kulkevan Tammerkosken juoksutus yläjuoksulla, Näsijärven päässä, oli suljettu ja koski oli pitkälti kuivunut. Tämä kaikki ihan huoltotarpeesta. Ei ihan joka vuotinen juttu täällä Tampereella, mutta onhan näitä tapahtunut säännöllisen epäsäännöllisesti.
Pitihän tilaisuutta käyttää hyväksi, kun aikaakin oli, ja suunnata Tammerkosken rannoille kameran kanssa kulkemaan. Pohjalle asti en kenkiäni mennyt kurastamaan. Tässä alla muutama kennolle tarttunut näkemys tyhjästä Tammerkoskesta. Flickristä löydät lisää.
Reilu tunti Mansesta ja tultiin pelipaikoille. Tarkoitus on katsastaa kuinka läskirengas kulkee Porin Yyterin hiekkarannan ympäristön poluilla. Sen suuremmitta suunnitelmitta painetaan menemään, ja katotaan mitä saadaan aikaiseksi. Ja totta kai matkan varrella jossakin kohdalla nautitaan kahvia ja berliininmunkkia. Idea tälle retkelle saatiin jälleen kerran jälki.fi ssä olevista gpx jäljistä.
Pyörät pois pakusta ja matkaan. Heti kättelystä pienen pyörätie siirtymän jälkeen päädyttiin mukavalle neulaspolulle jota ei kuitenkaan kovin pitkään jatkunut. Mutta pienen asfaltti siirtymän jälkeen polku vie pöheikköön. Polun pätkälle jossa ei oltu pyörällä kuljettu hetkeen, sen verran umpeen kasvanut se oli. Tosin pienen polkemisen jälkeen tämäkin polku aukeni helpommin ajettavaksi. Golfkenttäkin saatiin kierrettyä pikku harhailujen jälkeen.
Ensimmäinen koetin kivi koettiin Herrainpäivien lähellä kun lähestyttiin hiekkarantaa. Läskin rengas kulki kyllä hyvin pehmeässä upottavassa hiekassa. Mutta plussakokoinen rengas muljui ja upposi tähän hiekkaan tehokkaasti, jopa niin tehokkaasti että kuljeminen meni välillä tunkkaamiseksi. Saatiin sykketkin korkeammaksi tässä hiekassa sotkiessa, tältä reitiltä kun ei järkkysuuria mäkiä ylös tai alas löydy. Heti kun päästiin rantaviivan hiekalle pyörät kulki kuin unelma. Rullaavuus oli huippua.
Herrainpäivien luontopolku oli mukava ja nopea polunpätkä poljettavaksi. Juurakoilla ja kivillä kyllästettyä mutkittelevaa polkua. Tälle reissulle mahtuu kyllä monenlaista alustaa.
Yyterinsannoille eli sille kaikkien tuntemalle Yyterin rannalle päästiin puikkaaman pikku neulaspolulla ajelun jälkeen. Siellähän saa ajaa pyörällä vesirajassa näin uimakauden ulkopuolella. Ja vesirajassa ajettiinkin. Täälläkin hiekka oli sopivan kovaa ja pyörä rullasi mainosti. Ja gps jälkikin piirtyi mielenkiintoisesti, vesiraja kun tuppaa vähän vaihtamaan paikkaa. Karttanäytön mukaan ajettiin välillä monta metriä meren puolella, vaikka todellisuudessa hyvä kun rengas välillä kastui aalloista.
Jumbo Jim nauttii merivedestä.
Santakarin kohdalla tuli tehtyä pikku virhe kun päätettiin kääntyä sisämaan puolelle, ja polkea polkuja pitkin, moottoriradan ohi kohti lähtöpaikkaa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt, todellakin olisi pitänyt, jatkaa kohti lietteitä ja pitkospuita, kiertää sitä kautta kohti lähtöpaikkaa. Mutta ei kierretty ei. Jäipähän jotain hampaankoloon ja seuraavaa kertaa varten.
Tällä kertaa reitti tosiaan kulki osittain jälki.fin reittiä pitkin ja osittain alueelle merkittyä maastopyöräilyreittiä pitkin. Mielenkiintoinen ja hieno kokemus ajaa täällä. Muutama valokuva ja videon pätkäkin tuli kuvatta polkemisen ohella. Alla tuotoksia.
Kahvia Kupilkasta ja Berliinin munkkia S-marketista
Näille sannoille ei parane mennä ajeleen.
Yllä oleva video on kuvattu Insta360 OneR, DJI Mavic Mini, Olypus TG-5 ja Liquid Image Ego kameroilla, ja harsittu kokoon Shotcut ohjelmalla.
Museokeskus Vapriikissa Tampereella on nähtävillä Ritarit näyttely vielä joulukuuhun 2021 asti. Esimakua näyttelyyn kävin hakemassa jo 14.8. Vapriikin ulkopuolella Aleksandra Siltasen puistossa järjestetyssä ulkoilmatapahtumaan. Mutta nyt vasta ehdin Vapriikkiin sisälle ja katsastamaan Ritarit näyttelyä.
Sen suuremmitta puheitta muutama kuva näytille. Näissä museokeikoissa on se huono puoli, että kuvaaminen on melko hankalaa valojen, varjojen ja heijastusten takia. Kuvat ovat mitä ovat. Kuvaaminen itsessään on aivan sallittua, mutta salaman käyttäminen on kiellettyä. Ja itse ainakin pyrin siihen ettei muita museovieraita näy minun kuvissani. Enemmän kuvia löytyy flickr albumistani.
